Browsing by Subject "yhteiskuntarakenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Kabata, Miika (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Aristoteleen taloudellista filosofiaa. Tutkimuskohteena on erityisesti Aristoteleen esittämä yhteiskunnallisen työnjaon, vaihdon ja rahan muodostamien yhteiskunnallisten suhteiden luonteen analyysi. Aristoteles piti vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista vaihtosuhteissa työnjaollisesti eriytyneen kaupunkivaltion olemassaolon kysymyksenä. Aristoteleen tärkeimmät taloudellis-filosofiset kirjoitukset ovat löydettävissä Nikomakhoksen etiikan viidennen kirjan viidennestä luvusta ja Politiikan ensimmäisen kirjan kahdeksannesta ja yhdeksännestä luvusta. Koska Aristoteleen filosofia muodostaa verrattain yhtenäisen kokonaisuuden, on perusteltua tuoda mukaan laajasti Aristoteleen filosofian muita osa-alueita sikäli kuin ne liittyvät myös taloudellisten ilmiöiden analyysiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Aristoteleen filosofiaa ja antiikin Kreikan yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tarkastellessaan vaihtosuhteiden ja rahan olemusta Aristoteles kehittää ensimmäisen tunnetun systemaattisen käsitteellisen viitekehyksen markkinailmiöiden analysoimiseksi. Tämän vuoksi Aristoteleen taloudellisella filosofialla on ollut merkittävä historiallinen vaikutus käsitteellisenä perustana, jolle sekä skolastikot että islamilaiset filosofit rakensivat taloutta koskevia käsityksiään. Toisaalta Aristoteleen käsitykset ovat 1900-luvulla joutuneet taloudellisessa ajattelussa jossain määrin sivuraiteelle. Tutkielmassa pyritään kontekstualisoimaan Aristoteleen vaihtoa koskeva ongelmanasettelu ankkuroimalla teksti antiikin Kreikan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tärkeimpien tekstinkohtien argumenttirakenteiden analyysin ja keskeisten käsitteiden eksplikoinnin avulla pyritään tuomaan esille Aristoteleen teoreettiset taustaoletukset ja selventämään hänen taloudellista ajatteluaan koskeva ongelmanasettelua. Aristoteles näkee tarpeen ihmisyhteisöjen synnyn ja jatkuvuuden luonnollisena perustana. Tarpeiden tyydyttämisen ensisijainen väline on kotitalous. Yhteen liittyneet kotitaloudet muodostavat kaupunkivaltion. Aristoteles analysoi eri vaihtomuotoja, joita syntyy erikoistuneiden tuottajien välille. Kaupunkivaltion jäsenten on vaihdettava rahan välityksellä tuotteitaan. Aristoteles erottaa toisistaan ”luonnolliset” ja ”luonnottomat” vaihtomuodot. Luonnolliset vaihtomuodot edistävät kaupunkivaltion yhtenäisyyttä tuomalla erikoistuneet tuottajat yhteen vaihtoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Luonnollisia vaihtosuhteita vastaan Aristoteles asettaa luonnottomat vaihtomuodot, jotka rikkovat vastavuoroista oikeudenmukaisuutta ja siten horjuttavat kaupunkivaltion yhteiskunnallista järjestystä. Aristoteleen vaihdon analyysi kytkeytyy vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden teemaan. Vastikkeiden vaihto on kaupunkivaltion olemassaolon edellytyksenä. Toisaalta tuotteiden välisen samanarvoisuuden olemassaolo on niiden vaihdon ehtona. Kolmanneksi vaihdettavien tuotteiden arvon yhteismitallisuus on edellytys niiden vaihdossa ilmenevälle samanarvoisuudelle. Aristoteles pyrkii ratkaisemaan tavaroiden yhteismitallisuuden ongelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Aristoteleen näkökulmasta eettinen ja taloudellinen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Taloutta, kuten muitakin elämänalueita, on voitava tarkastella hyvän elämän näkökulmasta. Aristoteleen taloudellinen analyysi on sidoksissa antiikin Kreikan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Aristoteleen ongelmanasettelua ei voida ymmärtää irrallaan antiikin Kreikan historiallisesta perinteestä, luokkasuhteista ja tuotantotavasta.
  • Helne, Tuula; Hirvilammi, Tuuli (Kela, 2021)
  • Sirniö, Outi (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimus tarkastelee sosiaalista liikkuvuutta eli yksilöiden sosioekonomisen aseman (sosiaaliryhmän) yhteyttä heidän lapsuudenperheensä asemaan Suomessa vuosina 1985–2005. Niitä yksilöitä, joiden sosiaaliryhmä on eri kuin heidän lapsuudenperheensä, kuvataan liikkuneiksi. Korkeaa liikkuneiden osuutta, siis korkeaa liikkuvuuden tasoa, pidetään ideaalisen meritokraattisen yhteiskunnan merkkinä, jonka mukaan jokaisella yksilöllä tulisi olla samanlaiset edellytykset sijoittautua siihen asemaan, johon kyvyt ja pyrkimykset antavat mahdollisuuden. Tämä tutkimus selvittää, minkälaista sosiaalinen liikkuvuus on tasoltaan ja muodoltaan ollut Suomessa viimeisimpinä vuosikymmeninä. Lisäksi tutkimus tarkastelee Suomen yhteiskuntarakenteen muutoksia tutkitulla aikavälillä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu vanhempien sosiaaliryhmän ennustavan selkeästi heidän lastensa sosiaaliryhmää. Suomessa aihetta on erityisesti tutkittu 1980-luvulla. Uusimmat tutkimustulokset ovat todenneet Suomen liikkuneiden osuuden nousseen 70–80 prosentin tasolle koko väestöstä. Kansainvälisissä vertailuissa liikkuvuuden Suomessa on todettu olevan verrattain voimakasta moniin muihin yhteiskuntiin verrattuna. Aiempien tutkimusten mukaan Suomen teollistuminen ja kaupungistuminen 1960–70-luvuilla ovat vaikuttaneet voimakkaasti Suomen yhteiskuntarakenteeseen. Suomi onkin toimihenkilöistynyt voimakkaasti 1990-luvulle asti. Suomen yhteiskuntarakenteen muuttuessa voimakkaasti myös tästä johtuvan nk. pakotetun liikkuvuuden osuus on ollut korkea. Uusimmissa tutkimuksissa yhteiskuntarakenteen muutoksesta johtumattoman nk. suhteellisen liikkuvuuden on todettu lisääntyneen. Yksityiskohtaisempia rekisteriaineistoon perustuvia tutkimuksia sosiaalisesta liikkuvuudesta Suomessa viime vuosikymmeninä ei kuitenkaan ole tehty. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen keräämän työssäkäyntitilaston Elinolot ja kuolleisuus (Eksy) -rekisteriaineistoa, joka on 11 prosentin otos Suomen väestöstä. Tutkimusjoukoksi poimittiin vuosina 1970, 1975, 1980, 1985 ja 1990 13–14-vuotiaat nuoret, joiden perheen sosiaaliryhmää verrattiin heidän itse saavuttamaansa sosiaaliryhmään 15 vuotta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen valikoituneessa otoksessa on 37059 naista ja 38681 miestä.. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (nk. liikkuvuustauluja) ja log-lineaarista mallintamista sekä ristitulosuhteiden (odds ratio) ja jäännösten (residuaalien) tarkastelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalinen liikkuvuus Suomessa on lisääntynyt tutkitulla aikavälillä: naisten kohdalla liikkuvien osuus on hieman korkeampi kuin miesten. Tutkitulla aikavälillä Suomessa on erityisesti lisääntynyt suhteellinen eli yhteiskuntarakenteen muutoksista riippumaton liikkuvuus, siten, että se on yleisempää miehillä kuin naisilla. Suomi on toimihenkilöistynyt voimakkaasti, mutta aiempien tutkimusten ennustamaa keskiluokan jähmettymistä ei ole tämän tutkimuksen tulosten perusteella havaittavissa. 1990-luvun laman ei tämän tutkimuksen tulosten valossa voida sanoa vaikuttaneen Suomen liikkuvuuteen.
  • Remes, Hanna Minna (2004)
    Yhteiskuntaluokka on nykysosiologiassa vahvasti kyseenalaistettu ja toisaalta usein myös unohdettu käsite. Tutkielmassa tarkastellaan luokan käsitteen soveltuvuutta nyky-yhteiskunnan rakenteen hahmottamiseen. Tutkielman taustalla on vuonna 1985 ilmestynyt kirja Suomalaiset – yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana, jossa Risto Alapuro ja Matti Alestalo kartoittavat Suomen luokkarakennetta 1870-luvulta 1980-luvulle asti. Tässä työssä tarkoituksena oli jatkaa Suomen luokkarakenteen kuvaamista vuodesta 1980 vuoteen 2000, joskin Suomalaiset-kirjaa selvästi suppeammalla tasolla. Suomen luokkarakenteen kehitystä aikavälillä 1980–2000 tarkastellaan Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokittelun avulla. Aineistoina toimivat otokset Tilastokeskuksen väestölaskennan ja työssäkäyntitilastojen pitkittäisaineistoihin perustuvista Eksy95- ja Eksy01-aineistoista. Molemmat aineistot ovat yksilötasoisia rekisteriaineistoja. Sosioekonomisen aseman yhteyttä muihin tekijöihin tarkastellaan pääasiallisesti ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään miten Suomen luokkarakenne on muuttunut aikavälillä 1980–2000 ja mitkä ovat keskeiset syyt muutoksiin. Lisäksi huomion kohteena oli sosioekonomisen aseman vaikutus yksilöiden elämän mahdollisuuksiin, joita tarkasteltiin tulojen, asuinolojen ja työttömyyden riskin avulla. Yleisenä tavoitteena oli myös arvioida Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokittelun soveltuvuutta luokkarakenteen kuvaamiseen. Tämän työn tulosten perusteella 1980- ja 1990-luvun Suomen luokkarakenteessa näkyi jo aiemmin alkaneiden kehityskulkujen eteneminen. Maatalousväestö jatkoi vähenemistään, ja samalla pieneni myös työntekijöiden osuus merkittävästi. Toimihenkilöistymiskehitys jatkui palvelusektorin edelleen laajentuessa, tosin entistä vahvemmin ylempiin toimihenkilöihin painottuneena. Poikkeuksellisena luokkarakenteen kehityksessä erottuu 1990-luvun alun taloudellisen taantuman myötä aiempaa laajempiin mittoihin kasvanut työttömyys, joka kasvatti ammatissa toimimattoman väestön osuutta huomattavasti. Suomen luokkarakenteen tarkastelu sosioekonomisen aseman luokittelun avulla toi esiin selviä, johdonmukaisesti tulkittavissa olevia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä, mikä osoittaa mielestäni luokan käsitteen edelleen vahvan selitysvoiman nyky-yhteiskunnan rakenteiden tutkimuksessa. Luokitukseen liittyy kuitenkin luokka-analyysin kannalta selviä rajoitteita ja ongelmia, joihin jatkossa tulisi etsiä ratkaisua. Työssä tuli myös selvästi esiin muiden yhteiskunnallisten jakojen merkitys yksilön elämän mahdollisuuksille, joiden yhteisvaikutus luokan kanssa tulisi ottaa luokkatutkimuksessakin paremmin huomioon.
  • Turunen, Suvi (2005)
    Työni käsittelee Länsi- ja Pohjois-Afrikan alueella eläviä tuaregeja. Tuaregit ovat olleet perinteisesti nomadisia pastoralisteja, mutta nykyisin he ovat lähinnä seminomadeja ja yhdistävät karjanhoidon ja maanviljelyksen. Tuaregiyhteisöt ovat jakaantuneet eri ammatillisiin ryhmiin tai segmentteihin, joita ovat ylimystö, vasallit, käsityöläiset, uskonnon oppineet ja palvelijat ennen orjat. Tuaregiyhteisöjen selviäminen vaikeissa olosuhteissa eräältä osaltaan on perustunut tämän työnjaon toiminnalle. Tutkimukseni keskittyy tuaregikäsityöläisiin ja heidän client-patron-suhteisiin ylimystöjäsenien kanssa maaseudulla ja tämän mallin jatkuvuuteen kaupunkikontekstissa. Patronage-suhde tuaregiylimystön ja käsityöläisten välillä on ollut monimuotoinen ja pysyvä sisältäen sosiaalisen, rituaalisen ja taloudellisen aspektin. Olen käsitellyt suhdetta institutionaalisena resiprookkisena vaihtosuhteena, johon osapuolet ovat sitoutuneet. Monista syistä johtuen tämä työnjakojärjestelmä, client-patron-suhde, on kokenut radikaalin muutoksen. Ylimystö ei ole enää kyennyt pitämään huolta heihin client-patron-suhteessa olevien palvelijoiden ja käsityöläisten materiaalisista tarpeista. Käsityöläiset ovat vastapalveluksena omista käsityötuotteistaan, rituaalisista ja viestinvälittäjän tehtävistään saaneet ylimystöltä ruokaa tai myös rahaa. Ruuan lisäksi ylimystö on tarjonnut oman suojeluksensa clienteilleen vaaran uhatessa. Käsityöläiset eivät enää ole saaneet toimeentuloaan maaseudulla client-patron-suhteiden kautta ja he ovat lähteneet Länsi-Afrikan kaupunkeihin myymään valmistamiaan käsityötuotteita. Työni seuraa käsityöläisten toimia kaupungeissa ja sitä, miten he selviävät, järjestävät toimensa ja asiakassuhteensa. Kiinnostavaa on myös tarkastella sitä, miten tuaregien oma kulttuuri ja sen toimintamallit tulevat esille kaupungeissa. Tutkielmani punainen lanka, client-patron-suhde, ulottuu myös kaupunkeihin, sillä työssäni asetan kysymyksen: muodostuuko käsityöläisille yhdessä tuotteiden ostajien kanssa uudessa kontekstissa client-patron-suhteita. Vastaan kysymykseen kieltävästi, sillä markkinatalousjärjestelmän puitteissa suhteiden muodostuminen ei ole kovinkaan todennäköistä. Suhteet ovat lyhytaikaisia ja perustuvat tavaran ja rahan vaihtoon. Monimuotoisen ja pitkäaikaisen suhteen syntyminen on hyvin vaikeaa. Kaupungeissa käsityöläiset toimivat oman kulttuurinsa antaman mallin mukaisesti ja etsivät itselleen pysyviä suhteita, mutta toistuvasti epäonnistuvat yrityksissään. Työssäni annan taustaa globaaleille muutoksille ja sille mitä maailmassa yleisemmin on tapahtunut. Siirtolaisten määrät kasvavat vauhdilla ja kaupunkeihin ja länsimaihin lähtijöitä on yhä enemmän. Yhtenä syynä tähän ovat median luomat mielikuvat paremmasta elämästä kaupungeissa ja osaltaan ihmiset lähtevät toimeentulonhankkimisen pakosta. Maailma yhdenmukaistuu talouden kannalta katsottuna ja ihmiset tarvitsevat rahaa jokapäiväiseen elämäänsä. Tulonhankintamahdollisuudet usein puuttuvat Afrikan maaseutualueilta. Tutkin käsityöläisten toimia ns. harmaan talouden piirissä kaupungeissa. Miten nämä tilastollisesti työttömät kykenevät hankkimaan toimeentulonsa. Käsittelen rahan merkitystä muutoksissa ja sitä onko raha yksin vastuussa muutoksista, joita maailmassa tapahtuu. Sidon muutokset laajempaan kontekstiin, erilaisiin historiallisiin prosesseihin, joihin raha yhtenä osana liittyy. Myös käsityöläisten tuotteet ovat kokeneet muutoksen matkatessaan maaseudulta kaupunkikontekstiin. Tuotteita valmistetaan nykyisin yhä enemmän sen mukaan mitä asiakkaat haluavat ostaa, eikä perinteisiä tuotteita juuri näe kaupungeissa. Tuotteet kuitenkin pohjaavat tuaregien käsityöperinteeseen niin materiaalien kuin muotokielen suhteen. Kaikkien muutosten keskellä voin kuitenkin todeta, että käsityöläiset ovat paremmassa asemassa kuin monet muut maalta kaupunkeihin tyhjin käsin tulleet. Samalla kun tuaregien vaikeissa olosuhteissa selviytymistä helpottava työnjaollinen järjestelmä on murentunut, käsityöläisten ammatti auttaa heitä elannonhankinnassa ja joustavuus taas auttaa heitä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.