Browsing by Subject "yhteiskuntasopimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Pirskanen, Olli (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman tavoitteena on syventää tähänastisessa tutkimuskirjallisuudessa vallinnutta ymmärrystä 1700- luvulla eläneen anglikaanisen pappismiehen, Josiah Tuckerin (1711–1799) kriittisestä suhtautumisesta John Locken (1632–1704) yhteiskuntasopimusajatteluun. Tucker halusi 1700-luvun loppupuolen Britanniassa erottautua sekä liian skeptisenä pitämästään Locken metafyysisestä ja moraalifilosofisesta ajattelusta kuin myös liian radikaalina pitämästään yhteiskuntasopimusajattelusta. Locken yhteiskuntasopimusteoriaa pyrkivät edelleen hyödyntämään Tuckerin oman ajan ”lockelaiset”, jotka hänen mukaansa kaavailivat tasavaltaa Britannian sekoitetun hallintomuodon tilalle. Abstraktien luovuttamattomien kansalaisoikeuksien, kuten yleisen äänioikeuden, kannattajina Tuckerille näyttäytyivät etenkin Richard Price (1723–1791) ja Joseph Priestley (1733–1804). Tuckerin kannalta vaarallista oli lisäksi se, että 1700-luvun kuluessa koko inhimillisen moraalisuuden perustaa oli Britanniassakin alettu kyseenalaistaa yhä enemmän. Viljeltiin yltiörationaalisia tai jopa monistisia äänenpainoja. Tällainen kirkon moraaliopin kannalta vaarallinen spekulaatio oli Tuckerin mukaan seurausta juuri Locken noin vuosisataa varhaisemmasta metafyysisestä ja moraalifilosofisesta skeptisimistä. Tulkintaideana on lukea Tuckerin vuonna 1781 ilmestynyttä poliittisen ajattelun pääteosta (”A Treatise Concerning Civil Government”) sen vuoden 1778 esiversioon (”Notions of Mr. Locke and his followers”) sisältyvän Locke-kritiikin näkökulmasta. Tucker ei ystäviensä neuvosta sisällyttänyt kritiikkiä enää lopulliseen teokseensa. Ehkä siksi se on jäänyt tutkimuskirjallisuudessa tähän saakka suuremmin hyödyntämättä. Tuckerin Locken moraaliskeptisismiä korostavasta näkökulmasta tulkitsen hänen näkemystään poliittisen hallintoinstituution myötäsyntyisestä moraalisesta alkuperästä ja sen kohteidensa kanssa yhtä myötäsyntyisesti muodostuvasta kvasisopimuksellisesta suhteesta. Lockelaisen tietoisen yhteiskuntasopimuksen edellyttämät alamaisten abstraktit oikeudet ja velvollisuudet osoittautuvat Tuckerin käsittelyssä tarpeettomiksi. Jumalan alamaisiin asettama myötäsyntyinen moraalirakenne riitti aina takaamaan sen, että hallinnon mahdollinen mielivaltaisuus ei jää huomaamatta. Tuckerin sanattoman kvasisopimuksen mukaan alamaisten moraalisena velvollisuutena oli käytännössä totella aina kulloinkin voimassa olevaa hallintoa pelastaakseen itsensä viimeisellä tuomiolla. Tulosten kautta on paremmin ymmärrettävissä se, kuinka Tuckerin aikansa lockelaisiin kohdistama ankara kritiikki nousi paljon syvemmältä kuin pelkistä poliittisista tai teoreettisista ristiriidoista.
  • Miettinen, Topi (2001)
    In the thesis, I will present a formal game theoretic model on determination of a fair social contract introduced by Binmore (1994, 1998). Bimore considers a social contract as an implicit contract that determines the rights and duties of contracting individuals. Binmore's construction is naturalistic and ethically relativistic. The driving forces are biological and social evolution. Morality is seen as an equilibrium selection mechanism to coordinate among multiple equilibria available. Binmore wants to construct a synthesis of the theories of Rawls (1971) and Harsanyi (1977). He picks up an idea familiar to economists from the theory of the firm and presents three time intervals. In the short run, all the decisions of importance are made. In the medium run, social evolution alters the fair social contract. In the long run, genetic codes adapt to the prevailing shorter run circumstances. In the short run, players are playing two games simultaneously: the game of life where players strategy choices are only restricted by physical, natural and biological constraints and the game of morals where side-stepping from the fair social contract strategies launches punishments on one hand and a negotiation process on the other. The negotiation process takes place behind the veil of ignorance familiar from theories of Rawls and Harsanyi. Binmore uses bayesian decision theory in maximizing empathetic preferences that are identical to extended preferences of Harsanyi. This approach leads Harsanyi to utilitarianism. Binmore, however, sticks to non-commitment approach in the negotiation process. By these means he ends up with a maximin conclusion familiar from Rawls, that Rawls thought to require abandoning bayesian decision theory. In the medium-run the weights of empathetic preferences adapt and finally settle to an evolutionary stable equilibrium. The solutions of Rawlsian and utilitarian approaches coincide. Finally long-run approach presents a theory why the market system has evolved. As far as the scope is restricted to division of market goods, the fair social contract coincides in the long run with the walrasian equilibrium. We proceed by first discussing, how moral and ethical theories fit to traditional economics. We try to shed light on some issues of dispute in economics that are essential for the theory. We will then present the essential tools of game theory necessary for the understanding of the ideas. We will shortly present theories of Rawls and Harsanyi. After presenting the predecessors, we will tackle Binmores theory. First the short and medium run processes are presented. Secondly, we dive into the deep waters of genetic adaptation of long run treatment. Finally, we will present critiques and further ideas.
  • Vertanen, Lila (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma keskittyy analysoimaan diskurssia kilpailukykysopimuksesta eduskunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta laclaulaisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmassa keskitytään etenkin siihen, millaisia merkityksiä kilpailukykysopimukseen liitetään. Kilpailukykysopimus, jonka tarkoituksena oli nostaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, oli osa vuosien 2015-2019 hallituskauden kärkihankkeita, mutta sen sopijaosapuolina toimivat työmarkkinoiden keskusjärjestöt. Hallitus perusteli tarvetta sopimukselle Suomen talouden pitkäaikaisella taantumalla, ja sen yksi keskeisimmistä päätöksistä oli pidentää työntekijöiden vuosittaista työaikaa 24 tunnilla. Yhteiskunnan kilpailukykyä käsittelevää, ja kilpailukykysopimusta sivuavaa, aiempaa tutkimusta on tehty muun muassa hallinnon muutoksen, policyn toimintaperiaatteiden toimeenpanon ja hyvinvointivaltion retoriikan kautta. Kilpailukykysopimukseen liitettyjä merkityksiä on aiemmin tutkittu työmarkkinadiskurssin ja sukupuolten tasa-arvon legitimiteetin näkökulmasta. Tämä tutkielma tuo aiempaan tutkimukseen uutta näkökulmaa tarkastelemalla aihetta laclaulaisen diskurssianalyysin kautta. Tutkielman kaksiosainen tutkimuskysymys on, millaisia merkityksiä kilpailukykysopimukseen liitetään eduskunnan suullisissa ja kirjallisissa sekä välikysymyksissä ja miten hallituksen ja opposition kilpailukykysopimukseen liittämät merkitykset eroavat. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen muotoilema kolmannen sukupolven poststrukturalistinen diskurssiteoria, jonka sisältämät käsitteet toimivat analyyttisena työkaluna tutkimusaineiston läpikäynnissä ja auttavat tunnistamaan teorialle keskeistä hegemonian prosessia. Teoria näkee, että kaikilla objekteilla ja teoilla on sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia ja ne muotoutuvat suhteessa muihin merkityksiin. Teoreettista viitekehystä täydentää parlamentaarisen retoriikan erityispiirteiden tunnistaminen Timo Turjan kehittämän eduskuntaretoriikan tasot tunnistavan teorian kautta. Analyysi on toteutettu diskurssiteoriaan pohjaavan teoreettisena analyysinakin kuvaillun laclaulaisen diskurssianalyysin avulla. Tutkielman aineisto koostuu tutkimuskysymysten mukaisesti kilpailukykysopimusta koskevista suullisista ja kirjallisista kysymyksistä sekä välikysymyksistä. Analyysi osoittaa, että kilpailukykysopimus ei ole saavuttanut hegemonista asemaa, mutta laajempi ajatus yhteiskuntasopimuksesta sen sijaan on. Kilpailukykysopimusdiskurssin kiinnekohtina näyttäytyvät sopimusyhteiskunta ja työllisyys, ja siihen liitetään tyhjät merkitsijät: arvovalinnat ja moraali. Kelluvana merkitsijänä näyttäytyy tulevaisuus, myyttinä puolestaan esiintyy harmaa menneisyys ja myytti kaikista. Diskurssin rajana näyttäytyy työttömät ja palkansaajat sekä kotimaan ostovoima ja ulkomaan vienti. Kilpailukykysopimukseen liitetään merkitykset synkästä menneisyydestä ja toisaalta valoisasta tulevaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, arvovalinnoista ja hyvinvointivaltiosta. Hallituksen ja opposition kilpailukykysopimukselle antamat merkitykset eroavat osittain. Hallituksen ja opposition diskurssiin liittämät vastakkaiset merkitykset ovat tyhjentäneet merkitsijät arvovalinnat ja moraali, jotka näyttäytyvät tyhjinä merkitsijöinä. Merkitsijöistä tulevaisuus ja hyvinvointiyhteiskunta puolestaan muodostuu kelluvia merkitsijöitä molempien puolien pyrkiessä omistamaan merkitsijät. Hallituksen ja opposition artikulaatiossa korostuu vahva kahtiajako, joka näyttäytyy aineistossa poliittisen identifikaation prosessin kautta. Aineiston analysointi eduskuntaretoriikan kautta osoittaa, että monet puheenvuoroista ovat sekoitus eri parlamentaarisia puhetraditioita, joista vahvimmin aineistossa nousee esiin teatraalinen puhetraditio. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että myös kilpailukykysopimus näyttäytyy aineistossa tyhjänä ja kelluvana merkitsijänä siihen liitettyjen vastakkaisten merkitysten vuoksi.
  • Lindholm, Marco (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on analysoida Rawlsin kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria muotoilemaa teoriaa oikeudenmukaisuudesta. Keskityn hänen teoriaansa vain siltä osin, kuin se on ilmaistu tässä yhdessä teoksessa. Keskityn analyysissä Rawlsin käyttämiin käsitteisiin, argumentaatioon ja taustaedellytyksiin. Tutkimuskysymykseni on, miten hyvin Rawls ottaa huomioon yksilönvapauden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden kirjassaan esittämässään teoriassa. Pyrin myös selvittämään, miten Rawls ymmärtää rationaalisuuden ja vapauden käsitteet sekä miten sisäisesti johdonmukainen hänen teoriansa on. Pääasiallisena lähteenä työssäni käytän John Rawlsin teosta A Theory of Justice (2008) ja Rawlsin yleisimmin tunnettujen termien sekä suorien lainausten suomennoksissa olen turvautunut Terho Pursiaisen suomennokseen Oikeudenmukaisuusteoria (1988). Ensimmäisessä pääluvussa esittelen tutkimuksen aiheen, tutkimustehtävän sekä Rawlsin teorian pääpiirteissään. Rawlsin tarkoituksena on ollut luoda yhteiskuntasopimustraditiota jatkava kilpaileva teoria utilitarismille, jonka hän koki teoksensa kirjoittamisen aikoihin olevan vallitseva trendi yhteiskuntafilosofiassa. Hänen teoriansa tarkoituksena on huomioida yksilönoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus edeltäjiään paremmin. Toisessa pääluvussa tarkastelen Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa tarkemmin. Tarkastelen teorian sisältämiä oletuksia ja perusteita vapauden suhteen sekä teorian sisältämää menetelmää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Rawls olettaa, että rationaaliset alkuasetelman osanottajat valitsisivat kaksi oikeudenmukaisuuden pääperiaatetta, vapausperiaatteen ja eroperiaatteen. Periaatteiden valintaprosessin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi päätökset tehtäisiin tietämättömyyden verhon takaa, jotta valitsijoiden henkilökohtaiset sidonnaisuudet eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Kolmannessa pääluvussa käsittelen muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jonka avulla tarkoituksenani on käsitellä Rawlsin käyttämiä keskeisiä käsitteitä eri näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti liberaalia traditiota ja rationaalisuutta sekä sidonnaisuuksien vaikutusta rationaalisuuden syntyyn. Johtopäätöksenäni on, että Rawlsin kirjassaan muotoilema oikeudenmukaisuusteoria ei ansioistaan huolimatta kykene riittävällä tavalla huomioimaan yksilönvapauksien turvaamista eikä uskonnollisen suvaitsevaisuuden toteutumista. Rawlsin teorian voimakkaasti hypoteettinen luonne estää teorialle keskeisten rationaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden ilmenemisen johdonmukaisesti. Rawlsin teoriassaan kuvaama rajoitettu moraalinen subjekti ei ole kykenevä tekemään merkittäviä valintoja oikeudenmukaisuudenperiaatteiden suhteen.