Browsing by Subject "yhteiskuntavastuu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Konttinen, Marja (2006)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee yhteiskunnallista mainontaa nonprofit-organisaatioiden viestinnän keinona. Yhteiskunnallinen mainonta on mainonnan keinoin tapahtuvaa viestintää, joka ei suoranaisesti pyri edistämään kaupallisia päämääriä vaan jonka tavoitteena on lisätä yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia vapaaehtoisella suostuttelulla. Aihetta on työssä lähestytty mm. Pirjo Vuokon ja Philip Kotlerin markkinointiorientoituneiden mallien sekä Aila-Leena Matthiesin jäsentämien ekonomistisen ja eettisen rationaliteetin kautta. Yhteiskuntavastuunäkökulman pohjana ovat Elisa Juholinin näkemykset. Työn tarkoitus on ollut selvittää, mitä yhteiskunnallisen mainonnan keinoja nonprofit-organisaatiot käyttävät viestinnässän ja miksi. Lisäksi olen tutkinut, millaisia erityispiirteitä mainonnan tuottamiseen nonprofit-organisaatioiden näkökulmasta liittyy. Kolmanneksi olen tutkinut sitä, millaiset järjestön ominaisuudet mahdollisesti määrittävät mainonnan käyttöä viestinnän keinona. Oletukseni on ollut, että markkinatalousyhteiskunta asettaa yhteiskunnan kolmannelle sektorille viestinnällisesti yhä suurempia vaatimuksia ja että sektorin luonteen ja toimintamallien muutokset kannustavat kaupalliselta sektorilta lainattujen keinojen käyttöön myös järjestöjen viestinnässä. Tutkimus lähteekin liikkeelle kahdesta premissistä, joiden mukaan nonprofit-organisaatiot hyötyvät mainonnasta, ja että toisaalta mainonnan tuotannossa mukana olevat yritykset hyötyvät nonprofit-organisaatioiden mainonnasta. Tutkimus on monitapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla mainonnasta vastaavia henkilöitä niistä organisaatioista, jotka ovat mainostaneet vuonna 2004 jollakin valtakunnallisella tv-kanavalla tai SubTV:ssä sekä lehdistössä ja joiden kampanjointi voidaan määritellä yhteiskunnalliseksi mainonnaksi. Aineiston keruumenetelmänä on ollut teemahaastattelu. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, ja tutkimus on edennyt induktiivisesti, tutkimusaineistosta esiin nousseiden suuntaviivojen mukaisesti. Työn yhteydessä selvennän kolmannen sektorin, nonprofit-organisaatioiden ja yhteiskunnallisen mainonnan käsitteitä. Lisäksi tarkastelen yhteiskuntavastuun käsitettä ja yhteiskunnallisen mainonnan yhteyttä siihen. Koska mainonnan tutkimuksen lähestymistavat ovat tähän asti voimakkaasti jakautuneet joko markkinointiorientoituneeseen tai kriittiseen, yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, sivuan työn lopussa myös kysymystä, millaisen käsitteellistämisen kautta näitä kahta lähestymistapaa voisi avata viestinnän tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimukseni kertoo, että mainonnalla on nonprofit-organisaation näkökulmasta useita eri funktioita. Mainonta toimii organisaation legitimiteetin vahvistajana, julkisuuden lähteenä ja yhteiskunnallisen omantunnon äänenä. Nonprofit-organisaation mainonta toteutetaan useimmiten yritysyhteistyökumppanuuksien avulla. Tutkimukseni valossa organisaation omat missio, säännöt ja rahoituspohja vaikuttavat mainonnan käyttöön nonprofit-sektorilla. Esimerkiksi valistavan kampanjoinnin merkitys korostui organisaatioilla, joiden missioilla on lainsäädännöllinen pohja. Jos organisaatiolla on omaa liiketoimintaa tai rahoitus tulee julkisista budjettivaroista, voidaan mainontaa tehdä vapaammin, organisaation oman harkinnan mukaan. Sitä vastoin suurimmaksi osaksi lahjoitusvaroista koostuva rahoitus sekä organisaation omat säännöt näyttäisivät asettavan vaatimuksia ja rajoitteita sekä mainonnan funktioille että volyymille, osaksi myös julkisen mielipiteen paineessa. Syvennän analyysini tuloksia tarkastelemalla yhteiskunnallista mainontaa kolmannen sektorin ekonomistisen modernisaation näkökulmasta. Monet haasteltavat toivatkin esiin, että organisaatioiden yhteisen hyvän lisäämiseen tähtäävät tavoitteet voivat toteutua vain jos aatteet ja missiot tuodaan esiin nimenomaan markkinointiviestinnän keinoin. Ekonomistisen modernisaation merkit kuuluivat myös sanavalinnoissa: haastateltavat puhuivat esimerkiksi ideoiden ostamisesta, tuotteen lanseeraamisesta, myymisestä ja brändeistä.
  • Virta, Ari (2007)
    Tutkimuksen kohde on edesmenneen Milton Friedmanin (1912-2006) ristiriitaa aiheuttanut väite, että osakeyhtiön johtohenkilöt hyväksyessään muun sosiaalisen vastuun kuin mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitsemisen yrityksen omistajille taipuvat noudattamaan perusteiltaan kumouksellista oppia, joka vastaa puhdasta sosialismia ja rapauttaa vapaan yhteiskunnan perustaa. Loogisesti väite merkitsee, että kapitalismi on vapaan yhteiskunnan välttämätön ehto. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko Friedmanin väite perusteltu. Käytetty tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi, joka kohdistuu yhtäältä Friedmanin väitteeseen ja sen taustaan sekä toisaalta kapitalismiin ja yksityisen omaisuuden asemaan siinä. Tärkein saavutettu tulos on, että väite on perusteltu. Friedmania vastustava Business Ethics -koulukunta ja sen edustama Corporate Social Responsibility -oppi näyttävät vastaavan yhtä sosialismin muotoa, eurooppalaista sosialidemokratiaa. Friedmanin ja Business Ethics -koulukunnan välinen vastakkainasettelu juontuu erilaisesta suhtautumisesta yksityisen omaisuuden suojelemisen tärkeyteen, vapaaseen yhteiskuntaan, ihmisen kognitiivisiin kykyihin ja vapauden käsitteeseen. Kiistan perimmäisenä syynä on ihmisen ongelmallinen suhde varallisuuteen: vaikka hän tietää, ettei varallisuus tuo onnea, hän tavoittee varallisuutta ikäänkuin se toisi - ja pettyy, kun se ei tuo. Sen sijaan, että ihminen tunnistaisi pettymyksensä syyksi omat epärealistiset odotuksensa, hän on taipuvainen etsimään pettymyksensä syytä itsensä ulkopuolelta ja syyttämään muita ihmisiä pahansuopuudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Milton Friedmanin kirja "Capitalism and Freedom" ja hänen esseensä "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". Friedmanin väitteen juuret ovat kapitalismissa ja liberalismissa. Tärkeimmät kapitalismia koskevat lähteet ovat Adam Smithin kirjat "The Theory of Moral Sentiments" ja "The Wealth of Nations", Ronald Coasen esseet "Adam Smith's View of Man" ja "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeterin esseet "Capitalism" ja "Capitalism in the Postwar World", Mark Roen kirja "Political Determinants of Corporate Governance" ja Hernando de Soton kirja "The Mystery of Capital". Tärkeimmät liberalismia koskevat lähteet ovat John Stuart Millin essee "On Liberty" ja Isaiah Berlinin essee "Two Concepts of Liberty".
  • Partanen, Tommi (Helsingfors universitet, 2012)
    Environmental issues have become an important part of today’s business. Some companies have made the decision to strive towards environmental friendliness of operation; others have decided to take a more reactive approach. Even though environmental issues have gotten much attention lately, the portion of green products out of total production is still very small. The purpose of this study is to find out using a single company case study if environmentalism adds value in the print business. From managerial perspective, the aim of the study is also to find out if the possible added value of environmentalism could be further enhanced. The main questions are: What are customers’ main selection criteria for making purchasing decisions? In what respect are customers’ purchasing decisions based on environmental values? Do customers feel that there is added value in environmentally friendly processes and materials? Data for the study is collected from thematic customer interviews, a newsletter survey and a literature review of previous research. Companies in the study include multinational, national and local ones. The study will use a mixed method approach with qualitative data from the interviews and quantitative data from the survey. By gathering data from two different sources with mainly qualitative and theory driven method of analysis, the reliability of the results is greater. Based on the results, environmental and sustainability issues are important issues for some customer companies in printing business, but not everyone wants to pay extra for environmental friendliness. Interestingly, there is clear evidence that also smaller companies are acknowledging the importance of environmental friendliness, so it is not only for large export-orineted companies. Some companies can be identified as proactively pursuing competitive advantages from sustainability and environmental friendliness. The results of the study are used to further develop the case company’s environmental marketing, for example by developing environmental management.
  • Korpela, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Alkoholipoliittiset asiat ovat herättäneet ja herättävät keskustelua suomalaisten keskuudessa. Vuosien 2013–2015 aikana mediassa on ollut nähtävissä uusi aalto alkoholipoliittisten asioiden ruotimisessa. Niin mediassa ja kansalaisten kuin myös poliittisten päättäjien keskuudessa on käyty kiivasta keskustelua alkoholipoliittisista asioista. Keskustelun kohteena ovat olleet muun muassa alkoholiverotus, Viron matkustajatuonti, kotimaisen panimoteollisuuden huono tilanne ja ravintoloiden jatkoaikoihin liittyvät erimielisyydet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua 2010-luvun alkoholipoliittisiin asioihin. Alkoholipoliittisia asioita tarkastellaan vastuullisuuden ja vaikuttamisen näkökulmasta. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on tehdä selkoa sille, millaista olisi valittujen sidosryhmien mielestä vastuullinen lobbaus alkoholialalla. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä lobbauksen keinot ja kanavat nähdään sallittuina. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada mielipiteitä eri näkökulmista. Haastatteluissa viisi sidosryhmää edusti elinkeinon näkökulmaa, yksi sosiaali- ja terveyspuolta sekä yksi päihdehoitoa. Haastatteluihin valikoituivat näin ollen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry. Lisäksi haastateltavaksi haluttiin THL:n edustaja sekä päihdetyön ja maahantuonnin edustajat. Tutkijan olettamus oli, että lain valmistelussa kuultavat etujärjestöt osaavat antaa haluttua ja tarkoituksenmukaista tietoa, niiden vaikuttaessa politiikassa. Suomessa lobbausta ei säädellä laissa. Yhteiskuntavastuun oppaissa lobbaus ja yhteiskuntavastuu on määritelty varsin lyhyesti. Lisäksi lobbaus ja yhteiskuntavastuu nähdään usein erillisinä toisistaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, miten haastateltavat toivoisivat yhteisiä pelisääntöjä vaikuttajaviestintään. Yritykset haluavat toimia vastuullisesti. Myös rekisteriä lobbareille kannatetaan. Lobbausta toteuttavat erilaiset etujärjestöt yksittäisiä yrityksiä enemmän. Etujärjestöt puhuvat yksittäisten yritysten suulla. Elinkeinon edustajat näkevät nykyisen alkoholipolitiikan olevan painottunut päihdepoliittiseen keskusteluun, kun sen toivottaisiin sisältävän vahvemmin myös elinkeinopoliittisen aspektin. Vuonna 2015 alkoholilain kokonaisuudistuksen ollessa ajankohtainen, ovat alkoholielinkeinon etujärjestöt vahvasti vaikuttamassa eri keinoin ja kanavin oman ryhmän etujen ajamiseen.
  • Lyly-Yrjänäinen, Samuli (2006)
    Kulttuurin tutkimus yleistyi organisaatiotutkimuksen piirissä 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä organisaatiokulttuurin käsite iskostui myös käytännön johtamisoppeihin. Yksi organisaatiokulttuurin osa-alue on organisaation julkilausutut arvot, joihin liittyvää tieteellistä tutkimusta on niukasti. Julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiolle jää usein epäselväksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiokulttuurille. Julkinen keskustelu yritysten arvoista on vilkasta. Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitetään sitä, minkä takia arvoista puhutaan. Esiin nostetaan neljä osin päällekkäistä aihepiiriä: liiketoiminnan etiikka ja yhteiskuntavastuu, yrityksen maine, henkilöstön hyvinvointi ja liiketoiminnan menestyminen. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia näkemyksiä organisaatiokulttuuriin, arvoihin ja niiden johtamiseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu Edgar H. Scheinin ja Joanne Martinin organisaatiokulttuuria käsittelevien teorioiden varaan. Martinin esittämät kolme perspektiiviä organisaatiokulttuuriin toimivat tutkimuksessa subjektiivisesti määriteltyinä käsitteinä, jotka laajentavat Scheinin näkemystä organisaatiokulttuurista. Teorioiden pohjalta kehitetään organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaava malli, johon arvot voidaan sijoittaa. Teoreettisen viitekehyksen toimivuutta testataan kvalitatiivisella tapaustutkimuksella. Samalla selvitetään arvojen merkitystä Tapiola-ryhmän kulttuurille. Empiirinen aineisto koostuu 23 henkilön teemahaastattelusta. Analyysissä käytetään apuvälineinä teemoittelua, luokittelua ja laskemista. Tutkimustuloksena selvisi, että organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaavaa mallia voidaan käyttää apuvälineenä, kun selvitetään arvojen merkitystä organisaatiokulttuurille. Mallia voitaisiin kehittää edelleen liittämällä siihen arvojohtamisen näkökulma sekä muodostamalla malliin sopiva kyselylomake, joka tukisi kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että arvojen merkitys vaihtelee tapauskohtaisesti kohdeorganisaation kahdessa ryhmässä. Tapiola-ryhmän neljästä julkilausutusta arvosta yksi on toimintaa ohjaava integroitunut perusoletus ja yksi organisaatiokulttuurin pintatasolla sijaitseva fragmentoitunut artefakti. Kaksi muuta arvoa sijoittuvat näiden ääripäiden välille.
  • Vieno, Ursula (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman aiheena on elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä elintarvikeyrityksien yhteiskuntavastuuraporteissa kerrotaan yrityksen harjoittamasta hyväntekeväisyydestä? Onko elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys strategista ja koskettaako se yrityksien sidosryhmiä? Tarkentavana kysymyksenä on: Keitä elintarvikeyritysten yhteiskuntavastuuraporttien perusteella pyritään hyväntekeväisyydellä hyödyttämään ja mitä hyväntekeväisyysmuotoja käytetään? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteiskuntavastuusta sekä sidosryhmäteoriasta ja empiirisenä aineistona ovat puolestaan maailman kymmenen liikevaihdoltaan suurimman elintarvikeyrityksen yhteiskuntavastuuraportit. Tutkimustyyppinä tutkielmassa on kuvaileva tutkimus. Tavoitteena on kuvailla sitä, minkälaista elintarvikeyritysten harjoittama hyväntekeväisyys on ja kenelle se on suunnattu yhteiskuntavastuuraporttien perusteella. Tutkimusotteena on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelminä ovat teemoittelu ja tyypittely. Tutkielman aineiston perusteella elintarvikeyrityksien yleisimmät hyväntekeväisyysteemat, jotka olivat ravitsemus ja koulutus olivat strategisen hyväntekeväisyyden mukaisia. Myös hyväntekeväisyyden kohteet, jotka olivat yhteisö yrityksen ympärillä ja lapset kuuluivat yleisimmin elintarvikeyrityksien sidosryhmien vaikutuspiiriin. Hyväntekeväisyysmuodoista puolestaan rahalahjoitukset ja määrittelemätön kumppanuus olivat yleisimmät. Muodot olivat yrityksien kannalta vähistä osallistumista vaativia. Tiivistäen voidaan siten sanoa, että elintarvikeyrityksien hyväntekeväisyydessä oli siis strategisia piirteitä, mutta yhdessäkään aineiston yrityksistä hyväntekeväisyys ei ollut pelkästään strategista.
  • Palm, Sari (2008)
    Suuryritysten vallan kasvusta käytävä keskustelu on saanut 1990-luvulta asti uutta puhtia yrityksen yhteiskuntavastuun, CSR (corporate social responsibility), ideasta ja sen sisällään pitämästä itsesääntelystä. CSR toistuu yhä useammin myös hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden ohjelmissa. Euroopan unioni on erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan ottanut näkyvän roolin CSR:n edistäjänä. Vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun ja itsesääntelyn tukeminen on yhdistetty uusliberalismiin, mutta sitä on tulkittu myös vastareaktiona taloudellisen globalisaation aiheuttamiin ristiriitoihin. Nämä trendit tuovat mieleen Karl Polanyin kuvaileman talouden sääntelyn purkamisen ja uudelleensääntelyn kaksoisliikkeen. Tässä tutkimuksessa kysytään, onko EU:n yritysten CSR-toiminta osa Polanyin kuvailemaa suojelevaa liikettä – uusliberaalin globalisaation vastainen liike, jonka pyrkimyksenä on parempi taloudellisen globalisaation hallinnan järjestelmä? Vai onko sittenkin kyse ensimmäisestä, talousliberalistisesta liikkeestä, jonka tarkoitus on pohjimmiltaan globaalin kapitalismin levittäminen yhä laajemmalle ja syvemmälle yhteiskuntajärjestelmiin? Onko CSR:ssä sittenkin kyse vain retorisesta uusliberalismin sumuverhosta? Polanyin kuvaileman kaksoisliikkeen ja hänen markkinaliberalismin kritiikkinsä lisäksi tutkielman viitekehyksen muodostaa Stephen Gillin uusgramscilainen hegemoniateoria ja hänen näkemyksensä uuskonstitutionalismista. Tutkielmassa hyödynnetään myös mm. diskursiivisen muodostelman, markkinasivilisaation sekä vallan ja toimijuuden käsitteitä. Tutkimuksessa analysoidaan vuosien 1998 ja 2006 välisenä aikana EU:n toimielinten tuottamia CSR:ää koskevia asiakirjoja. Aineistoon sisältyy useita Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston asiakirjoja sekä keskeisin CSR:ää käsittelevä Euroopan parlamentin raportti. Lisäksi tarkastellaan myös muutamaa EU:n puheenjohtajamaan järjestämää CSR-konferenssia niitä koskevien dokumenttien avulla. Aineistosta paikannetaan erilaisia toiminnan ja vastuun tunnuspiirteitä käsiteanalyysin avulla sivuten joitakin diskurssianalyyttiselle pohdinnalle tyypillisiä lähtöoletuksia. Analyysi kuvaa kuinka uusliberalistinen, vaihtoehdottomuuden diskurssi hallitsee EU:n yhteiskuntavastuun keskustelua. Diskurssi ottaa annettuna uusliberalistisen globalisaation, ja vaihtoehdotonta markkina- ja globalisaatiodiskurssia uusinnetaan ja legitimoidaan asiakirjasta toiseen. Diskurssi kuitenkin eroaa 1980-luvun ja 1990-luvun alun ”radikaalista” uusliberalismista huomioimalla sosiaalisen suojelun ja tukemisen. Globalisaatiokriittinen liikehdintä on asettanut uudenlaisia reunaehtoja globaalista taloudesta käytävälle keskustelulle. Susanne Soederbergin kuvaileman uuden kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin myötä alkaa CSR-diskurssi hahmottua osana laajempaa kokonaisuutta. Sen sijaan, että CSR olisi pyrkimys luoda todellisia globalisaation hallinnan välineitä, se näyttäytyy tutkimuksen perusteella reaktiona Washington-konsensuksen epäonnistumiseen ja uusliberalistisen projektin legitimaatiokriisiin. Tutkimuksessa esitetään, että CSR:n diskurssissa on kyse poliittisesta pyrkimyksestä pysäyttää Polanyin kuvaama protektionistinen vastaliike ja sääntelyn synty. Diskurssi luo vaikutelman taloudellisen globalisaation iskujen pehmentämisestä ja suojelee samalla vallitsevaa järjestystä vastaliikkeiltä.
  • Haakana, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    2000-luvulle tultaessa yritysten yhteiskuntavastuu on noussut esille julkisessa keskustelussa. Tähän keskusteluun liittyy tutkimukseni Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Global Compact -aloitteesta ja sen viestimisestä yritysten vastuullisuusviestinnässä. Global Compact -aloite on kiinnostava tutkimuskohde. Se nivoo yhteen osallistujia kansallisten yhteiskuntien joka sektorilta, mutta myös kansainvälisen järjestelmän eri sektoreilta. Global Compact on kiinnostava tutkimuskohde myös sen takia, että se asettaa yritysten yhteiskuntavastuulle raamit. Tutkimuksessa keskitytään siihen, millainen aloite Global Compact oikeastaan on ja myös mitä se on tehnyt eli mihin aloite ja siihen sitoutuneet toimijat oikeastaan ottavat kantaa, osallistuvat ja mitä he tavoittelevat. Tutkimuksessa perehdytään aloitteen taustoihin, kehitykseen ja sisältöön. Lisäksi esitellään, millaisesta toimijajoukosta on ollut aloitteen kohdalla kyse. Tutkimuksessa tuodaan esille millaisia asioita yritykset kohtaavat raportoidessaan vastuullisuudesta ja Global Compact -aloitteesta. Yritysten vastuuviestintää tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta kolmea suomalaisyritystä. Näiden yritysten kautta tuodaan erityisesti esille sitä, miten yritykset esittävät itsensä yhteydessä Global Compact -aloitteeseen. Yritykset toimivat esimerkkinä siitä, miten aloite toimii käytännön raportoinnissa. Tutkimuksen aineistona on YK:n tuottamaa materiaalia Global Compact -aloitteesta ja kolmen suomalaisyrityksen vastuullisuus- tai vuosikertomuksia. YK:n tuottama materiaali perustuu sekä aloitteen osallistujille tarjolla oleviin oppaisiin että aloitteen omiin verkkosivuihin. YK:n tuottamaan materiaaliin sisällytetään aloitteen suunnittelussa mukana olleiden kirjoitukset aloitteen synnystä ja tarpeellisuudesta sekä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin pitämän puheen. Näkökulmia yritysvastuuseen käsitellään teorioiden ja käsitteiden kautta. Esitellyt teoriat, kuten kolmen pilarin teoria ja sidosryhmä-teoria ja käsitteet, kuten yrityskansalaisuus, kuuluvat tutkimuskohteeseen niiden ollessa yritysten yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Yritysten yhteiskuntavastuun historiallisen taustoituksen kautta esitetään aloitteen historiallista taustaa ja esitetään mihin tilanteeseen aloite luotiin. Kofi Annanin puhetta yritysmaailmalle analysoidaan erityisesti retorisen analyysin keinoin. Historiallisen taustoituksen perusteella esitetään, että yritysten yhteiskuntavastuu on pidempi aikainen ilmiö ja näin ollen Global Compact -aloite asettuu siihen jatkumoon. Tutkimuksen perusteella aloite on huomattava sen lukumäärän jäsenten vuoksi. Lisäksi huomattavuutta lisäävät osallistujien monimuotoisuus eri maantieteellisiltä alueilta, teollisuusaloilta ja yhteiskunnan muilta sektoreilta. Aloitteen perustuminen tunnetuille kansainvälisille julistuksille lisää myös sen merkittävyyttä. Aloite saa legitimiteettiä YK:n instituution kautta ja sen institutionaalisesta rakenteesta. Global Compact sisällöllisesti on laaja aloite, jossa näkyy useita eri yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Tutkimuksen mukaan aloite itse määrittelee itsensä kutsuna tai alustana, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää, toteuttaa ja paljastaa vastuullisuustoimiaan. Lisäksi Global Compact -aloite pyrkii tuomaan esille YK:n ja kestävän kehityksen tavoitteita. Global Compact -aloite kuvailee tarjoavansa yrityksille arvoihin perustuvan alustan kannustaen institutionaaliseen oppimiseen. Kaiken kaikkiaan aloite rakentaa itsestään kuvaa paikkana, jossa yritykset voivat käsitellä yhdessä muiden toimijoiden kanssa vastuullisuuden ongelmia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksessa esitetään, että Global Compact -aloite ja siihen liittyvät materiaalit voi nähdä YK:n pyrkimyksenä rakentaa kollektiivisesti omaa rooliaan ja vastuullisuuttaan nykyisessä kansainvälisessä järjestelmässä. Lisäksi YK:n tuottaman materiaalin aloitteesta tehtävänä voi vakuuttaa ja sitouttaa sidosryhmiä aloitteeseen ja YK:n arvoihin. Global Compact -aloite ottaa kantaa ja rakentaa kuvaa siitä, miten hyvä yritys toimii. Lisäksi aloitteen nähdään ottavan kantaa miten hyvä yhteiskunta ja kansainvälinen järjestys rakentuvat ja miten ne toimivat. Aloitteen määritelmän mukaan vastuullinen yritys toimii vastuullisesti sovittamalla kymmenen periaatetta yritystoimintaansa ja tukemalla ympäröiviä yhteiskuntia. Lisäksi vastuullinen yritys sisällyttää vastuullisuuden toimintansa ytimeen. Lisäksi yritysten tulee raportoida säännöllisesti ja toimia paikallisesti ollakseen vastuullinen. Osallistumalla aloitteeseen yritykset sitoutuvat tähän määritelmään ja hyväksyvät sen luoman kuvan vastuullisuudesta. Global Compact -aloitteen voi sijoittaa keskusteluun yhteiskuntavastuuta koskevista keinoista ja tavoitteista, joita on kehitelty ja perusteltu viime vuosikymmeninä uusin teoreettisin ja käsitteellisin välinein
  • Luoto, Heikki (Helsingfors universitet, 2014)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyyden suhdetta hyvään tahtoon. Suomen lainsäädännössä Veikkaukselle, Raha-automaattiyhdistykselle ja FinTotolle on määrätty yksinoikeus rahapelien toimeenpanoon. Suomalaisen rahapelaamisen tuotoilla rahoitetaan monia yleishyödyllisiä järjestöjä ja toimintoja. Tämä on antanut suomalaisille rahapeliyhtiöille maineen hyväntahtoisina auttajina. Kuitenkaan rahapelaamisen itsensä maine ei ole ollut ajan saatossa täysin puhdas, vaan pelaamista on pidetty jopa syntinä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on vastata tutkimuskysymykseen, miten hyvä tahto ilmenee suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisessä luonteessa ja rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuussa. Tutkimuksessa tarkoitan hyvä tahto -termillä hyveellistä toimintaa, jonka päämääränä on edistää toisen hyvinvointia. Määrittelen hyvän tahdon tässä tutkimuksessa kahden käsitteen avulla, joista ensimmäinen on altruismi ja toinen on vastuullisuus. Näiden lisäksi tarkastelen rahapelaamista eri uskontojen näkökulmasta, saadakseni selville, miksi rahapelaamista on pidetty syntisenä toimintana. Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimuksessani käyn läpi rahapelaamiseen ja altruismiin liittyvää tutkimusta ja analysoin, missä kohden näillä käsitteillä on yhteisiä piirteitä. Tutkimukseni taustakirjallisuus liittyy kolmeen käsitteeseen, rahapelaamiseen, vastuullisuuteen ja altruismiin. Näiden käsitteiden lisäksi olen käyttänyt apuna kirjallisuutta, joka kertoo rahapelaamisen ja uskonnon suhteesta eri aikoina. Ensimmäinen pääluku käsittelee rahapelaamisen ja uskonnon välistä suhdetta, ja selvitän siinä, mitä perusteita on ollut pitää rahapelaamista syntisenä ja holhoamista vaativana toimintana. Toisessa pääluvussa siirryn käsittelemään moraaliväitettä, jonka mukaan rahapelaaminen on hyväntekeväisyyttä. Tarkastelen suomalaisen rahapelijärjestelmän tapaa kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja altruismin käsitteen avulla pyrin etsimään tästä tavasta hyväntahtoisuutta. Kolmannessa pääluvussa analysoin rahapelaamista vastuu-käsitteen avulla. Selvitän, miten rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuu ja vastuullisuusohjelmat ilmentävät hyväntahtoisuutta. Rahapelaamista ei enää nykyään pidetä ainoastaan syntisenä toimintana, kuten kristinusko aiemmin rahapelaamisen tuomitsi. Suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyys edistää yhteistä hyvää, mutta aiheuttaa samalla pahoinvointia niille, jotka toimivat suurina rahoittajina suhteessa omiin resursseihinsa. Vastuullisuuden korostaminen rahapeliyhtiöissä on keskittynyt korostamaan yksilön vastuuta omista valinnoistaan ja rahapeliyhtiön vastuuksi on tullut rakentaa turvallisempi rahapeliympäristö. Vastuullisuuden ongelmallisuus tulee kuitenkin esille, kun sitä peilaa Levinasin määritelmään aidosta vastuusta Toiseudesta. Rahapeliyhtiöiden vastuu kuluttajasta jää helposti ulkokohtaiseksi, jolloin Levinasin aito vastuu ei toteudu.
  • Lehikoinen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Yritysten yhteiskuntavastuu on noussut viime vuosina keskeiseksi yritysten toimintaa ohjaavaksi arvoksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskuntavastuu on laaja ilmiö, johon voidaan liittää hyvin laajasti erilaista yritysten toimintaa, joka pyrkii edistämään yhteiskunnallista hyvää. Yritykset ja niiden toiminta kuuluvat median agendalle, koska median tehtä-vänä on vahtia yhteiskunnassa valtaapitäviä ja välittää kansalaisille relevanttia tietoa myös yksityisen sektorin toimin-nasta. Median agendalle ei kuitenkaan kuulu yritysten promotoiminen, vaan pikemminkin niiden kriittinen tarkkailu. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy median tapaan kehystää yhteiskuntavastuun aiheita Helsingin Sanomissa ja tarkas-tella sitä, miten journalistit käyttävät määrittelyvaltaansa siinä, miten ne yrityksien toimintaa uutisissa esittävät. Journalis-tit käyttävät valtaa siinä, miten ne ilmiöitä määrittelevät ja kehystävät. Uutiset eivät ole vain yksittäisten tapahtumien ra-portointia, vaan sisältävät aina valikointia ja määrittelyä, joiden taustalla vaikuttaa medialogiikka. Journalistit eivät vain neutraalisti välitä kuvia sosiaalisesta maailmasta, vaan ennemminkin osallistuvat aktiivisesti sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Sosiaalisella konstruktionismilla viitataankin siihen, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielellisessä vuorovaikutuksessa, johon viestinnälliset tekstit, kuten uutiset, osallistuvat. Sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen vaikuttaa yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa vaikuttavat yhtäältä poliittiset-, taloudelliset- ja kulttuuriset ideologiat. Me-dia osallistuu sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen määrittelemällä ja suhteuttamalla ilmiöitä osaksi arkipäiväistä toimintaamme. Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomien talous, kotimaa, ulkomaat ja pääkirjoitus –osastoilla julkaistuja yritys- ja yhteiskuntavastuuta käsitteleviä uutisia. Lopullinen aineisto koostuu 72 uutisesta. Aineisto keskittyy ammatti-journalistien kirjoittamiin uutisiin. Analyysin metodina on käytetty kehysanalyysiä, keskittyen etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmän käsitteeseen ja Robert Entmanin kehysjäsennykseen. Kehysanalyysin avulla aineistosta on kartoitettu kolmenlaisia tapoja kehystää yhteiskuntavastuuta. Kehykset ovat epä-onnistumisen kehys, innovaation kehys ja ongelmanratkaisun kehys. Epäonnistumisen kehys kuvastaa yritysten yh-teiskuntavastuuta epäonnistuneena toimintana ja yritysten toimintaa epäeettisenä ja arveluttavana yhteiskunnassa. Epä-onnistumisen kehyksen uutisia edustaa 18 aineiston uutista. Innovaation kehys taas kuvastaa yritysten yhteiskuntavas-tuun toteuttamista uudenlaisena tapana toteuttaa liiketoimintaa. Tällä innovatiivisella toiminnalla on myönteiset vaikutuk-set sekä yritykseen, että sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Innovaation kehystä edustaa 17 aineiston uutista. Ongelman-ratkaisun kehys edustaa suurinta kehystä aineistossa ja siinä yritysten toiminta esitetään ongelmallisena, mutta yhteis-kuntavastuu nähdään ratkaisuna epäeettiselle ja moraalittomalle toiminnalle. Ongelmanratkaisun kehystä edustaa 37 uutista. Kehystämisen taustalla vaikuttaa ajatus median hegemonisesta asemasta yhteiskunnassa, jossa sillä on valtaa määritellä ja suhteuttaa ilmiöitä osaksi yhteiskuntaa. Analyysini viittaa siihen, että media pyrkii kertomaan tietynlaista sosiaalisesti rakentunutta kulttuuriseen ideologiaan pohjautuvaa tarinaa yhteiskunnasta, jossa se pyrkii asettamaan erilaisille toimi-joille agendoja ja ideologisia päämääriä. Epäonnistumisen kehys ja ongelmanratkaisun kehys asemoivat yritykset suh-teellisen vahvasti taloudelliseen ideologian toimijoiksi, jolloin median rooli korostuu niiden vahtijana. Näissä uutisissa raportoidaan ja tuodaan yleiseen tietoisuuteen se, missä taloudelliset toimijat eivät onnistu. Median rooli yhteiskunnalli-sena toimijana korostuu, kun se pystyy yhteiskuntavastuun avulla ehdottamaan keinoja, joilla yritykset voisivat kulttuuri-siin arvoihin perustuen toimia paremmin yhteiskunnan hyväksi. Tätä kuvaa etenkin innovaation kehys. Samalla media myös oikeuttaa omaa olemassaoloaan, kun journalistit asemoivat itsensä vastavoimana yrityksille. Media ehdottaa jatku-vasti subjektiasemia, joihin yleisöä houkutellaan ja joista maailmaa tarkastellaan tietystä asemasta käsin. Media toimii kansalaisten puolella ja tuo sellaisten toimijoiden äänen kuuluviin, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi ääneen.
  • Kuoppala, Katri (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia julkisten organisaatioiden yhteiskuntavastuullisuutta ruokapalveluhankinnoissa. Suomen hankintalainsäädännön mukaan julkisen organisaation on kilpailutettava kaikki hankintansa ja kuvattava tarjouspyyntöasiakirjoissa tarkasti kaikki hankintaa koskevat vaatimukset. Hankintalainsäädäntö antaa julkisille organisaatioille mahdollisuuden esittää myös yhteiskuntavastuuseen liittyviä vaatimuksia hankinta-asiakirjoissa. Tutkimuksen aineisto koostui ruokapalveluhankintoja koskevista tarjouspyyntöasiakirjoista ajalta 1.12008–30.6.2012. Kokonaisuudessaan ruokapalveluhankintoja löydettiin kohdeajalta 190 kpl, joista analyysiin saatiin mukaan 106 tarjouspyyntöä (56 %). Tutkimuksen kannalta merkityksellinen tarjouspyyntöasiakirjojen tekstiaineisto muutettiin numeeriseen muotoon käyttäen menetelmänä sisällön erittelyä. Hankintalainsäädännön sekä aikaisemman kirjallisuuden pohjalta määriteltiin yhdeksän yhteiskuntavastuun ulottuvuutta, joiden esiintymistä hankinta-asiakirjoissa lähdettiin tutkimaan: 1) ympäristö, 2) henkilöstön osaamisen kehittäminen, 3) henkilöstön hyvinvointi ja työolot, 4) ravitsemuksellinen laatu, 5) erityisruokavaliot, 6) asiakastyytyväisyys, 7) vammaiset ja toimintarajoitteiset asiakasryhmät, 8) ruoan alkuperä ja 9) vammaisten ja sosiaalisin perustein työllistettävien työhönotto. Tarjouspyynnöistä lähes kaikki (96,2 %) sisälsi ainakin yhden yhteiskuntavastuuvaatimuksen. Yleisimmin yhdessä tarjouspyynnössä viitattiin viiteen eri yhteiskuntavastuun ulottuvuuteen. Hankintojen vastuullisuustaso ei ollut kasvanut merkittävästi vuosien 2008–2012 aikana. Hankinnan ennakoidun arvon kasvu sekä kohteena olevien ruokailijoiden määrän kasvu näyttäisivät molemmat lisäävän yhteiskuntavastuuvaatimusten sisällyttämistä tarjouspyyntöihin. Yhteiskuntavastuun ulottuvuuksista vastuuvaatimuksissa huomioitiin useimmiten erikoisruokavaliot (84,0 %), ravitsemuslaatu (75,5 %) ja asiakastyytyväisyys (72,6 %). Ympäristö huomioitiin noin puolessa hankinnoista. Vähemmän esitettiin ruoan alkuperään (27,4 %), henkilöstön hyvinvointiin (10,4 %) tai kehittämiseen (34,0 %) liittyviä vaatimuksia. Vammaisten ja toimintarajoitteisten asiakasryhmien huomiointi oli hyvin vähäistä (5,7 %) samoin kuin sosiaalisin perustein työllistettävien työhönotto (1,9 %). Vaatimukset oli usein esitetty yleisluontoisesti ilman tarkentavia kriteereitä, jolloin niiden perusteella ei ole mahdollista vertailla saatujen tarjousten laatua lain edellyttämällä tavalla. Yleisluontoisestikin esitetty vaatimus kertoo julkisen organisaation pyrkimyksestä huomioida vastuukysymys hankinnassa, mutta myös organisaation tarpeesta saada lisäopastusta yhteiskuntavastuuvaatimusten sisällyttämisestä tarjouspyyntöihin. Päättäjät voivat tutkimuksen pohjalta arvioida sitä, tulisiko hankintayksiköitä kannustaa entistä enemmän yhteiskuntavastuukysymysten huomioimiseen hankintojen vastuullisuustason kasvattamiseksi, sekä sitä, tulisiko huomiota kiinnittää enemmän myös pienempiin hankintoihin tai niihin yhteiskuntavastuun ulottuvuuksiin, jotka ovat tähän mennessä jääneet vähemmälle huomiolle.
  • Koistinen, Katri; Lammi, Minna; Raijas, Anu (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 6
  • Luukko, Marika (2010)
    Pro gradu-tutkielmani aiheena on yritysten yhteiskuntavastuu ja yhteiskuntavastuun ideologiat kolmen suomalaisyrityksen vuoden 2008 yhteiskuntavastuuraporteissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty kolmen suomalaisen kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen, Kesko Oyj:n, Kone Oyj:n ja Outokumpu Oyj:n vuoden 2008 yhteiskuntavastuuraportteja. Tutkimusaineisto on hankittu yritysten internetsivuilta. Tutkimus kulkee kahdessa osassa niin, että ensimmäinen osa muodostaa tutkimuksen viitekehyksen. Viitekehyksessä tarkastellaan yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavia tekijöitä ja pohditaan miksi aihe on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Viitekehyksessä esittelen luvussa kaksi yhteiskuntavastuun määritelmiä ja yhteiskuntavastuun yhteiskuntatieteellisen kontekstin. Luvussa kolme käsittelen vastuun käsitteen eri ulottuvuuksia, yhteiskunnallisen vastuun muodostumista ja esittelen eri perusteluja yritysten yhteiskuntavastuulle. Luvussa neljä esittelen yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavia etiikan teorioita. Luvussa viisi käyn läpi yhteiskuntavastuun kehityshistoriaa ja yhteiskuntavastuun nykytilannetta. Luvussa kuusi käsittelen yhteiskuntavastuun ideologioita ja luvussa seitsemän yhteiskuntavastuuraportointia. Luvussa kahdeksan esitellään tutkimusaineisto ja – menetelmä. Tutkimusotteeni on kvalitatiivista. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin ohjenuorana on käytetty Tuomo Takalan yhteiskuntavastuuideologioiden jaottelua. Luku yhdeksän muodostaa tutkimuksen analyysiosan, jossa tarkastelen yritysten yhteiskuntavastuun ideologioiden ilmenemistä yritysten yhteiskuntavastuuraporteissa. Luvussa kymmenen vedän yhteen tutkimuksen keskeiset havainnot ja pohdin yhteiskuntavastuun tulevaisuudennäkymiä. Keskeisinä johtopäätöksinä esitän, että yritysten yhteiskuntavastuu on menossa kohti laajempaa vastuun käsitystä, joka myötäilee Takalan laajan sosiaalisen vastuun ideologiaa ja että yritykset näkevät vastuullisuuden liiketoimintaa edistävänä tekijänä. Yritysten vastuu pohjaa lainsäädäntöön, kansainvälisiin sitoumuksiin ja yritysten omiin vastuullisuusperiaatteisiin ja eettisiin koodistoihin. Vastuu eettisten periaatteiden toteuttamisesta on yrityksissä jaettu yksilöille. Tutkielmassa käytetyt tärkeimmät lähteet ovat Tuomo Takalan artikkeli Yritysten yhteiskuntavastuu globalisoituvassa maailmassa (2004) teoksessa Moraalitalous toim. Ilkka Kauppinen, Elisa Juholinin Cosmopolis yhteiskuntavastuusta yrityskansalaisuuteen (2003), Maija-Leena Uimosen, (2006) Suomalaisten yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu: sidosryhmäviitekehys yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemyksissä sekä Ari-Veikko Anttiroikon (2004) Yhteiskuntavastuu ja sen määrittelyprosessi, teoksessa Järvinen, Raija (toim.) (2004) Yhteiskuntavastuu näkökulmia yritysten ja julkisyhteisöjen yhteiskunnalliseen vastuuseen.
  • Yildirim, Arda (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, oliko yhteiskuntavastuullisella toiminnalla ja viestinnällä sijaa Nordean kriisiviestinnässä keväällä 2016 Nordeaa ja monia muita pankkeja kohdanneen Panama-paperit -kriisin aikana. Tutkielmassa eritellään Nordean itsensä julkilausumat sen toimintaa ohjaavat eettiset ohjeet, toisin sanoen Nordean moraali. Tähän peilataan kriisin aikaista viestintää tavoitteena tutkia sanojen ja toiminnan välistä korrelaatiota, mahdollista yhdenmukaisuutta tai eroavaisuutta. Tutkielman tarkoituksena on saada vastaus kysymykseen siitä, millaisin retorisin keinoin Nordea jäsentää arvojaan, erityisesti yhteiskuntavastuullisuutta, kevään 2016 Panama-paperit -kriisin aikaisessa kriisiviestinnässään. Tutkimus on osa organisaatioviestinnän tutkimusta. Tapausta käsitellään kriisiviestinnän, yhteiskuntavastuun ja sidosryhmäteorioiden valossa. Aineistoa analysoidaan retorisen argumentaatioanalyysin avulla. Tutkimuksessa ammennetaan retoriikan synnyn historiasta kumpuavia tutkimussuuntia ja peilataan niitä nykytutkimuksen suuntaan. Yhä edelleen käytetty ja arvostettu aristotelinen logokseen, eetokseen ja paatokseen jaettu retoriikka auttaa tutkimuksessa aineiston jäsentämisessä. Aineisto koostuu yhdeksästä mediatekstistä, neljästä audiovisuaalisesta mediasisällöstä sekä Nordean viidestä tiedotteesta ja Vastuullisuus Nordeassa - Luottamus ansaitaan joka päivä –esitteestä. Tutkimuksessa havaitaan Nordean sisäisen viestinnän toimineen siinä määrin, että kaikki analysoidut puhujat käyttivät lähes samanlaista retoriikkaa samanlaisin argumentein, joiden perustelu löytyy myös edellä mainituista Nordean eettisistä ohjeista. Henkilötasolla voidaan nähdä pieniä eroavaisuuksia liittyen pääosin puhujan olemukseen, eetokseen. Nordean edustajien argumenteissa vedotaan paljon auktoriteettiin, erityisesti lakiin ja yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin. Panama-paperit -kriisin normalisointi ja väheksyminen nousevat myös keskeisiksi tuloksiksi. Yhteiskuntavastuun rooli yrityksen kriisiviestinnässä ankkuroituu tutkimuksen pohjalta nimenomaisesti kriisiviestinnän esivaiheeseen, eli sidosryhmien kuuntelemiseen. Mitä aiemmin yhteiskuntavastuullinen toiminta on sisällytetty yrityksen toimintasuunnitelmaan, sitä pienempi riski on itse kriisin syntymiseen. Tämä liittyy vahvasti myös omavalvontaan ja sen tulosten raportoimiseen sidosryhmille. Johtopäätöksenä todetaan, että Nordean kriisiviestintä oli onnistunutta pääosin sen johdonmukaisuuden, nopeuden ja asianmukaisuuden vuoksi. Aineistosta nousi esiin toistuvina teemoina puhe konkreettisista korjaavista toimenpiteistä, sekä analysoitavat argumentit pohjautuivat pitkälti niin faktapohjaisiin, kuin myös tunteisiin vetoaviin perusteluihin. Retoriikka oli suurimmaksi osaksi yhteneväistä niin puhujien ulosannin kuin argumenttien ja niiden perustelujen osalta. Lopuksi tutkimuksessa herää kysymys siitä, missä määrin omavalvonta oikeuttaa tehdyt vastuuttomat toimet, ja mikä on omavalvonnan perimmäinen funktio, sekä siitä, kenen vuoksi omavalvontaa tehdään.
  • Airas, Saara (Helsingin yliopisto, 2015)
    Yhteiskuntavastuuraportointi on ollut kuuma puheenaihe jo tovin sekä yritysmaailmassa että sen ulkopuolella. Yrityksien sidosryhmiltä tulee jatkuvasti kovempi paine avoimempaan ja informatiivisempaan suhteeseen yritysten kanssa ja vastuullisuus on oleellinen osa tätä. Aihetta on usein tutkittu sen sisällöllisestä näkökulmasta; mistä yritykset raportoivat tai toisaalta arvoperustein; kuinka vastuullisesti yritys toimii. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kattavasti ja laajasti elintarvikealan yritykset Suomessa raportoivat sekä mitä raportointityyppejä yritykset käyttävät. Tutkielmassa keskitytään siis puhtaasti raportointiin teknisenä suorituksena, eikä sen sisältöä tai yrityksen vastuullisuutta itsessään tarkastella. Tutkittavat yritykset on valittu Tilastokeskuksen toimialaluokituksen pohjalta edustamaan mahdollisimman kattavasti Suomen elintarvikealaa. Jokaisesta luokasta on valittu neljä suurinta yritystä, jolloin aineiston määräksi saatiin 56 yritystä. Oletuksena oli, että institutionaalisen samankaltaistumisen eli isomorfismin seurauksena samassa ympäristössä toimivat yritykset rupeaisivat muistuttamaan eri tasoilla toisiaan, tässä tapauksessa myös yhteiskuntavastuuraportoinnissa. Tutkielmassa tutkittiin kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen, miten toimiala ja yrityksen liikevaihto vaikuttavat sen tuottaman raportoinnin määrään, kattavuuteen ja raportointityyppiin. Kvantifiointia varten tutkimuksessa muodostettiin GRI:n ja ISO 26000-standardin pohjalta arviointisabluuna, missä yhteiskuntavastuun keskeisimmät osa-alueet oli huomioitu. Sabluunan avulla aineistoista voitiin laskea niiden toistuvuus. Tuloksissa huomattiin, että valittujen yritysten joukko oli todella heterogeeninen ja sama näkyi myös muuttujien vaikutuksissa toisiinsa. Tilastollisesti ei voitu osoittaa, että mikään valituista riippumattomista muuttujista olisi selittänyt raportoinnin määrää, kattavuutta tai valittua raportointityyppiä.
  • Virtanen, Aino (Helsingfors universitet, 2013)
    Corporate Social Responsibility (CSR) addresses the responsibility of companies for their impacts on society. The concept of strategic CSR is becoming increasingly mainstreamed in the forest industry, but there is, however, little consensus on the definition and implementation of CSR. The objective of this research was to build knowledge on the characteristics of CSR and to provide insights on the emerging trend to increase the credibility and legitimacy of CSR through standardization. The study explored how the sustainability managers of European and North American forest companies perceive CSR and the recently released international ISO 26000 guidance standard on social responsibility. The conclusions were drawn from an analysis of two data sets; multivariate survey data based on one subset of 30 European and 13 North American responses, and data obtained through in-depth interviewing of 10 sustainability managers that volunteered for a phone interview about social responsibility practices at their company. The analysis concluded that there are no major differences in the characteristics of cross-Atlantic CSR. Regarding the components of CSR, environmental issues and organizational governance were key priorities in both regions, whereas consumer issues, human rights, and financial issues were among the least addressed categories. Regarding ISO 26000 guidance standard, the study revealed that there were varying perceptions, both positive and negative. Moreover, sustainability managers of European and North American forest companies were still uncertain regarding the applicability of the ISO 26000 guidance standard to the forest industry. The findings are in line with the earlier research that suggests that as an extractive industry, the forest-based industry tends to address environmental issues as a priority area of CSR. The results are also consistent with previous research that suggests that CSR is a case- and company-specific concept. This study is among the first to provide a preliminary review of the practical implications of the ISO 26000 standard in the forest sector. The results may be utilized by sustainability managers interested in the best practices on CSR, and also by a variety of forest industrial stakeholders interested in the practical outcomes of the long-lasting CSR debate.
  • Sakko, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Globalization, climate change and the principles of sustainable development have made responsibility an important part of the societal debate. Responsibility is, above all, responsibility for the effects of activities. As festivals also have complex effects on the surrounding society, corporate responsibility thinking has also become part of festival production. Responsibility can be implemented by considering the stakeholders and their needs, and by ensuring not only economic viability but also the vitality of environmental resources. Sustainable development can be achieved by responsible actions. The purpose of the study was to show how responsibility has been considered in festivals organized in Finland. The aim of the study was to find out what measures and choices the festival organizers have used to promote the festival's economic, socio-cultural and ecological responsibility. The study also explored how the festival organisers see the responsible choices affecting stakeholders and the image of the festival. One of the aims of the study was also to find out what are the reasons behind more responsible activities and what challenges festivals have experienced in implementing responsibility into festival production. In addition, it was studied how festivals have measured and communicated the realization of their responsibility. The research problem is approached by reviewing the literature on tourism impacts, the principles of sustainable tourism and theories of corporate social responsibility. The growth and importance of cultural tourism was used as a basis for defining events and their role in tourism. Through events and event tourism, the definition of festivals and the connection of festivals to tourism was deepened. The context of the responsible festival was approached through the framework of responsible tourism. The empirical part consisted of a survey and interviews for festival organisations. A total of 40 responses were received to the survey and there were three festival representatives interviewed. The study utilized both qualitative and quantitative methods in the processing of the results and material. This wider perspective supported the broad dimensions of both responsibility and festivals. The study found that festivals have already incorporated responsibility into their activities. About every other festival already had responsibility-related action plan and all festivals considered it likely that they would increase their acts of responsibility in the future. Financial responsibility had been promoted, among other things, by supporting the local economy and following good governance. Socio-cultural responsibility had been considered, for example, by positively influencing the image and attractiveness of the festival’s region. In terms of environmental responsibility, the festivals had focused above all on waste management and accessibility. The most significant reason for promoting responsibility was the organisation's own ideology and values behind its activities. In addition, the festival visitors' demands for responsibility were also one of the essential reasons. Surveys aimed for festivalgoers were considered as a primary measure of responsibility. Responsibility had been communicated mainly in the instructions of the employees, but also on the social media sites of the festival. The biggest challenge in responsibility was the lack of common guidance in the event industry. Indeed, festival representatives felt that responsibility could best be promoted in the industry by creating such a guide. Festival representatives felt that responsibility has the most impact on promoting positive image of the event. It was also seen that responsibility influences the satisfaction of festival visitors as well as encourages their own responsibility. Thus, it seems that in festivals, responsibility has already been implemented in many ways, even if the festivals do not have an actual conscious responsibility plan. This also signals that responsibility is becoming part of all festival production activities, which provides good foundation for striving for the sustainability of festivals
  • Rosqvist, Ursula (2008)
    Tutkin mediayhtiöiden ympäristöviestintää. Tärkein tutkimuskysymykseni on, miten mediayritykset konstruoivat ympäristöviestintänsä. Pyrin myös tutkimaan mediatalojen ympäristöväittämien esittämisen prosessia. Tutkimuskohteena ovat viiden suuren eurooppalaisen mediayhtiön ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportit. Työn tärkeimmät käsitteet ovat ympäristöraportti, yhteiskuntavastuuraportti ja ympäristöväittämä. Käytän tutkielmassa konstruktionistista näkökulmaa, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut. Ihmisten sosiaalinen toiminta ja kollektiiviset määrittelyprosessit konstituoivat yhteiskunnallisen ongelman. Suurena apuna työssäni on ollut Esa Väliverrosen kirja Ympäristöuhkan anatomia (1996). Hän käyttää teoksessa kehysanalyyttistä lähestymistapaa metsätuhojen tutkimiseen. Päädyin itse samaan menetelmään. Se sopi hyvin aineistooni. Raimo Lovion (2004) mukaan ympäristöraportointi on ohjeiden mukaista raportointia ympäristöasioiden hoidosta, etenemisestä ja ongelmista. Viime vuosina yritykset ovat laajentaneet ympäristöraporttejaan yhteiskuntavastuuraporteiksi, joissa otetaan huomioon talous, ympäristö ja sosiaalinen ulottuvuus. Hankin aineiston eli yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportit internetistä. Tutkittavat raportit kuuluvat British Sky Broadcasting Groupille, Reed Elsevierille, BBC:lle, Vivendille ja Axel Springerille. Erving Goffman (1974) on lanseerannut kehyksen käsitteen. Hän arvioi, että pyrkiessään ymmärtämään tapahtumia ihmiset tarkastelevat näitä tapahtumia erilaisten kehysten kautta. Kehykset määrittävät, millaisesta tapahtumasta on kysymys ja miten ihmisen tulisi toimia tilanteessa. Löysin aineistosta neljä kehystä, joita kutsun hiilineutraaliksi, kaksoisvastuun, säästämisen kaksijakoisuuden ja vihreän retoriikan kehyksiksi. Hiilineutraalilla kehyksellä viittaan ilmastonmuutokseen ja yritysten toimiin sen hillitsemisessä. Kaksoisvastuun kehys liittyy mediatoimialan erityisluonteeseen. Yhtiöt haluavat ottaa huomioon sekä yritysvastuun että sisällöntuottajille asetetut erityisvaatimukset, kuten kansalaisten valistamisen. Säästämisen kaksijakoisuuden kehyksellä tarkoitan sitä, että vaikka yritykset kertovat haluavansa säästää luontoa eri tavoin, tästä seuraa usein rahan säästöä. Raporteissa ei kuitenkaan mainittu taloudellista säästöä. Vihreän retoriikan kehys oli hyvin selvä. Raporteissa oli runsaasti ja monipuolisesti vihreää retoriikkaa. Ympäristöviestinnän on tarkoitus luoda yritykselle myönteistä imagoa. Tutkimani yhtiöt onnistuivat siinä. Imagon luomisen lisäksi ne ovat tehneet perustavanlaatuisia muutoksia organisaatioonsa. Mediayhtiöiden olisi kuitenkin tärkeintä sisällyttää ympäristönäkökulma kaikkiin tuotteisiinsa.
  • Lauriala, Sakari (2008)
    Pro gradu -tutkielmani ”Moderni yrityksen yhteiskunnallisen vastuun ideologia ja yhteisöllisyys – Vertaileva tutkimus S-ryhmän ja Kesko Oyj:n vastuullisuusraportoinnista sekä toiminnan yhteisöllisyydestä sopimusteorian näkökulmasta” tarkastelee löytyvätkö Tuomo Takalan (1985) määrittelemän modernin yrityksen yhteiskunnallisen vastuun ideologian kolme pääperiaatetta – valistunut itsekkyys, yrityskansalaisuus sekä johtajiston arvostruktuurin vaikutus yritysympäristöön – S-ryhmän ja Keskon vastuullisuusraporteista vuodelta 2006 sekä vertailee S-ryhmän ja Keskon yhteiskuntavastuullisen toiminnan yhteisöllisyyttä Urpo Harvan kuvaileman sopimusteorian näkökulmasta. Yhteiskuntavastuun käsitteelle ei ole olemassa yhtä yhtenäistä määritelmää. Yhteiskuntavastuu on ajankohtainen teema muun muassa globalisaatiosta sekä yhteiskunnan rakennemuutoksesta johtuen. Yhteiskuntavastuu-käsitteen määrittelemisen vaikeus, globalisaatio, yhteiskunnan rakennemuutos, S-ryhmän ja Keskon halu kehittyä raportoinnissa sekä S-ryhmän organisaation poikkeuksellinen rakenne Keskon rakenteeseen verrattuna muodostavat tieteellisen perusteen vastuullisuusraportoinnin tutkimiselle. S-ryhmä koostuu alueellisista ja paikallisista osuuskaupoista sekä Suomen osuuskuntien keskuskunnasta. Vaikka S-ryhmä muistuttaa perinteistä osakeyhtiötä, poikkeaa se siitä omistuksen, alueellisuuden sekä päätöksenteon hajautumisen takia. Kesko Oyj on kansainvälinen julkisesti noteerattu pörssiyhtiö. Kesko toimii seitsemällä eri toimialalla päivittäistavarakakaupasta maatalous- ja autokauppaan. Tutkimusstrategiani ovat laadullinen käsiteanalyysi sekä vertaileva tutkimus. S-ryhmän vastuullisuusraportista vuodelta 2006 löytyy piirteitä kaikista Takalan (1985) määrittelemistä modernin yrityksen yhteiskuntavastuun ideologian pääperiaatteista, eniten ensimmäisestä ja toisesta periaatteesta sekä osittain myös kolmannesta periaatteesta. S-ryhmä voidaan nähdä raportin perusteella vastuullisen itsekkäänä toimijana sekä yrityskansalaisena. Raportista käy myös ilmi osittain johdon arvostruktuurin vaikutus S-ryhmän yritysympäristöön. Lisäksi raportissa korostuu S-ryhmän käsitys yrityksen ja yhteiskunnan yhteneväisestä edusta yhteisvastuullista toimintaa noudatettaessa. Raportin perusteella S-ryhmän etu on noudattaa yhteiskuntavastuullisia periaatteita niin taloudellisen, ympäristöllisen kuin sosiaalisen vastuun sektoreilla. Lisäksi S-ryhmä luo yhteiskuntavastuullisella toiminnallaan Urpo Harvan kuvaileman sopimusteorian mukaista yhteisöllisyyttä niin taloudellisen, ympäristöllisen kuin sosiaalisen vastuun sektoreilla. Kesko Oyj:n vastuullisuusraportista vuodelta 2006 löytyy myös piirteitä kaikista Takalan (1985) määrittelemistä modernin yrityksen yhteiskunnallisen vastuun ideologian pääperiaatteista. Kesko Oyj toimii taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen vastuullisuuden sektoreilla valistuneen itsekkäästi ja yrityskansalaisen omaisesti. Lisäksi Keskon johtajiston arvostruktuuri heijastuu voimakkaasti sen yritysympäristöön yhteiskuntavastuullista toimintaa koskien. Johtajiston strategiaan kuuluu yhteiskuntavastuullisen toiminnan kehittäminen Keskon, sen merkittävien sidosryhmien sekä yhteiskunnan hyväksi. Kesko Oyj luo myös yhteiskuntavastuullisella toiminnallaan Urpo Harvan kuvaileman sopimusteorian mukaista yhteisöllisyyttä yhteiskuntavastuullisen taloudellisen, ympäristöllisen sekä sosiaalisen toiminnan sektorien kautta. Merkittävin S-ryhmää ja Kesko Oyj:tä erottava tekijä modernin yrityksen yhteiskunnallisen vastuun alueella sekä Urpo Harvan sopimusteorian yhteisöllisyyden sektorilla on yritystoimintamuodon ero. S-ryhmä painottaa yhteiskuntavastuullisessa toiminnassaan hieman enemmän kotimaista kenttää, Kesko Oyj kansainvälistä kenttää. S-ryhmä ei voi listautua esimerkiksi kansainväliselle Dow Jones–listalle kestävän kehityksen yrityksistä, koska sen pohjana on osuuskuntatoiminnallisuus eikä Kesko Oyj:n tavoin julkisen pörssiyhtiön toimintamuoto. S-ryhmän osuuskuntatoiminnallisuus johtaa alueellisempaan ja hajautetumpaan operatiiviseen toimintaan kotimaisella tasolla. Lisäksi osuuskuntatoiminnallisuus mahdollistaa asiakkaille laajemmat vaikutusmahdollisuudet yhteiskuntavastuulliseen päivittäistavarakaupan toimintaan. Merkittäviä eroja yhteiskuntavastuullisen toiminnan piirissä ei S-ryhmän ja Kesko Oyj:n välillä kuitenkaan ole. Molemmat toimivat raporttien perusteella aktiivisesti yritysten yhteiskuntavastuullisen toiminnan piirissä.
  • Syrjälä, Sami (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena oli määrittää 0,5 litran Hartwall Novelle maustamattoman kivennäisveden hiilijalanjälki lähteestä tehtaalle ja sieltä tuotteen loppumyyntipisteeseen asti sekä laskea pullotetun kivennäisveden elinkaaren eri vaiheiden aiheuttamat KHK-päästöt ja vertailla osuuksia keskenään, jotta ne voidaan minimoida. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tavoitteena oli tutkia elinkaariajattelua, elinkaariarvioinnin metodologiaa ja hiilijalanjäljestä tehtyjä tutkimuksia, jotta pystyttiin tekemään perusteltuja ratkaisuja laskettaessa pullotetun kivennäisveden hiilijalanjälkeä Tutkielman aineisto on kerätty kesällä 2011 Hartwallin sisäisistä prosesseista ja yhteistyökumppaneilta. Pullotetun kivennäisveden hiilijalanjäljeksi tuli 38,40 g CO2-ekv. Jaoin KHK-päästöt kolmeen eri elinkaaren vaiheeseen: raaka-aineiden valmistukseen ja kuljetukseen, juoman valmistukseen ja logistiikkaan. Näistä vaiheista juoman valmistaminen ja logistiikka aiheuttivat suurimmat KHK-päästöt. Tutkielman tulosta arvioitaessa on huomattava, että se on suuntaa antava, sillä jouduin tekemään paljon oletuksia ja näin ollen tiedon kohdentamisen tarkkuus kärsi. Verrattaessa tutkielman tulosta muihin elintarvikkeisiin voidaan Hartwallin Novelle kivennäisveden hiilijalanjäljen todeta olevan melko pieni ja sitä voitaisiin markkinoida ilmastolle ystävällisenä juomana. Tuloksia on toistaiseksi haastava arvioida ja vertailuja eri elintarvikkeiden kesken on kuitenkin ongelmallista tehdä, koska yhtenäistä laskentatapaa hiilijalanjäljelle ei ole. Hiilijalanjäljen osalta suurimpana tulevaisuuden haasteena on kehittää yhtenäiset laskenta- ja kommunikointimallit.