Browsing by Subject "yhteysviranomainen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Pölönen, Ismo; Halinen, Arja (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 25/2014
    Selvityksessä analysoitiin 1.1.2007–31.3.2014 päättyneiden turvetuotanto- ja kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointien laadunvalvontaa yhteysviranomaisten (ELY-keskukset) lausuntojen perusteella. Lisäksi tarkastelun kohteena olivat YVA-menettelyn laadunvarmistuskeinot ja niiden kehittämismahdollisuudet. Empiirinen aineisto koostui 31 turvetuotantohankkeen ja 14 kaivoshankkeen YVA-selostuksesta annetusta yhteysviranomaisen lausunnosta. Turvetuotantohankkeiden ympäristövaikutusten arviointiselostuksissa kahdeksassatoista ja kaivoshankkeissa viidessä ilmeni eriasteisia puutteellisuuksia. Molemmissa hanketyypeissä eniten täydennys- ja korjaustarpeita liittyi vesistövaikutuksiin.Turvetuotantohankkeissa vesistövaikutusten arviointiin tai vesipäästöjen hallinnan kuvaukseen liittyi erityyppisiä puutteita lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista. Myös kaivoshankkeissa vesistövaikutusten arvioinneissa oli täydennystarpeita, mutta puutteet olivat pääosin turvetuotantohankkeita vähäisempiä. Turvetuotantohankkeissa puutteita ilmeni usein myös vaihtoehtotarkasteluissa. Vaihtoehtotarkasteluissa lähtökohtana oli pääsääntöisesti esiintymän mahdollisimman kattava hyödyntäminen ja vaihtoehtoja, jossa esimerkiksi ojittamattomat suoalueet olisi jätetty kokonaan tai osittain tuotannon ulkopuolelle, ei juuri tarkasteltu. Sen sijaan kaivoshankkeissa vaihtoehtoja oli muodostettu monipuolisesti. Yhteysviranomaisten lausuntokäytännössä YVA-menettelyn puutteita edellytettiin korjattavan tyypillisesti arvioinnin jälkeisissä lupavaiheissa. Tällaisia mainintoja sisältyi lähes kaikkiin selvityksessä tarkasteltuihin yhteysviranomaisten lausuntoihin. Kahdessa turvetuotantotapauksessa yhteysviranomaiset edellyttivät kokonaan uuden arviointiselostuksen toimittamista merkittävien puutteiden vuoksi. Yhdessä kaivoshankkeessa osa hankevaihtoehdoista edellytti yhteisviranomaisen mukaan uutta arviointia. Nykytilanteessa YVA:n laadunvarmistuksen toteutumista heikentää osittain arviointiselostuksen täydentämistä ja korjaamista koskevan sääntelyn puutteellisuus. YVA-menettelyn laadunvarmistusta on mahdollista vahvistaa kirjaamalla uuden arviointiselostuksen edellyttämisvelvollisuus YVA-lainsäädäntöön niitä tilanteita varten, joissa arviointimenettelyn puutteet ovat kokonaisuutena arvioiden merkittäviä.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöministeriön raportteja 8/2015
    Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on käsitellyt YVA yhteysviranomaistoiminnan yhtenäistämistä ja kehittämistä. Työryhmän keskeiset ehdotukset koskevat yhteysviranomaistoiminnan järjestämistä ja voimavaroja, yhteysviranomaisen työkaluja ja koulutusta, hankkeesta vastaavan ohjausta ja YVAlle asetettavaa vaatimustasoa, osallistumista YVAmenettelyssä, YVAn ja muiden menettelyiden yhteensovittamista sekä lainsäädännön kehittämistarpeita. Työryhmä katsoo, että elinkeino- liikenne – ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinoministeriön, jotka vastaavat yhteysviranomaistoiminnasta, on otettava huomioon tehtävän resursoinnissa riittävä joustovara, jotta YVAmenettely voidaan hoitaa määräaikojen puitteissa, vaikka hankkeiden määrät vaihtelevat vuosittain. Lainsäädäntö asettaa yhteysviranomaisen toiminnalle ehdottomat määräajat. YVA-menettelyn prosessuaalinen osaaminen on yhteysviranomaisen tehtävän hoitamisessa keskeistä, mutta on tärkeää, että työssä on aina tukena useita hanketyypin ja vaikutustyyppien asiantuntijoita ELY-keskuksen eri yksiköistä ja vastuualueilta. Tehtävässä korostuu laaja paikallistuntemus, ja työryhmä katsoo, ettei tehtävä sovi valtakunnallisesti keskitettäväksi tai erikoistumistehtäväksi. YVAn suoritemaksujen kohdentamisen tehtävän hoitamiseen tulisi olla mahdollista. Erillisrahoituksen mahdollisuus on tärkeää tilapäisissä ruuhkatilanteissa, kuten viime vuosina tuulivoimahankkeissa. Työryhmä katsoo, että YVAn arviointiohjelmavaihetta on vahvistettava. YVA-ohjelman tulisi olla tarpeeksi tärmällinen, jotta suunniteltuihin selvityksiin, niiden laajuuteen ja tarkkuuteen sekä arvioinnissa käytettäviin menetelmiin on mahdollisuus ottaa kantaa yhteysviranomaisen ohjelmalausunnossa. Yhteysviranomaisen lausunnon tulee olla tiivis, keskittyä olennaiseen ja sisältää selkeä johtopäätösosa. Arviointiselostuksesta annettavassa lausunnossa tulee yksiselitteisesti esittää vaikutusarviointien olennaiset puutteet erillään suositusluontoisista asioista. Yhteysviranomaistoiminnan yhtenäisyyden varmistamiseksi tarvitaan hanke- ja vaikutustyyppikohtaista ohjeistusta. Myös yhteysviranomaisten työtä tukevat työkalut tulee ajantasaistaa, ja niitä tulee jatkossakin kehittää laadukkaan ja yhtenäisen toimintatavan tukemiseen. Yhteysviranomaistehtävien hoitamista koskevaa koulutusta tulee kehittää. Erityisesti tulee huomioida uusien yhteysviranomaistehtäviä hoitavien perehdyttämiskoulutus ja tiettyihin hanketyyppeihin keskittyvä syventävä koulutus. Osallistumisessa ja kuulemisessa tulisi kehittää ja ottaa käyttöön uusia kuulemistapoja ja vuorovaikutusmentelmiä. Yhteysviranomaisen tulee edesauttaa asukkaita ja muita tahoja hahmottamaan hankkeen YVA-menettelyn, kaavoituksen sekä lupa- ja muiden menettelyjen kokonaisuus osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kannalta. YVA-lainsäädäntö luo jo nykyisellään hyvät edellytykset YVA-menettelyn ja muiden lakien mukaisten menettelyiden yhteensovittamiselle, mutta yhteensovittamisen varmistamiseksi ja tehostamiseksi vastaava velvoite tulee sisällyttää myös muihin lakeihin, kuten maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä ympäristönsuojelulakiin. YVA-lainsäädäntöön tulisi lisätä säännökset riittämättömän YVA-selostuksen täydentämismenettelystä, velvoite yhteisvaikutusten arviointiin sekä yhteisvaikutusten käsitteen määritelmä. Työryhmä katsoo, että ympäristöministeriön tulisi laatia työohjelma yhteysviranomaistoiminnan kehittämistä koskevien ehdotusten toimeenpanemiseksi.