Browsing by Subject "yleinen etu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Timonen, Osmo (Helsingfors universitet, 2011)
    Lokakuussa 2002 voimaan astunut laki yksityisistä turvallisuuspalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi uudisti yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön Suomessa. Tämän työn tarkoitus on avata kyseisen lakiuudistuksen valmistelua ja taustaa. Tarkastelun painopiste on ‘yleisen edun’ käsitteen käytössä. Tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa kuka yleisen edun käsitettä käytti, mitä sillä perusteltiin ja mitä merkityksiä sille annettiin. Alkuperäislähteinä on käytetty lain valmistelun yhteydessä syntyneitä muistioita, mietintöjä, pöytäkirjoja ja lausuntoja. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat lakia valmistelleelle hallintovaliokunnalle jätetytniin kutsutut ‘asiantuntijalausunnot’. Näissä lausunnoissa kattava joukko turvallisuusalaan vaikuttavia organisaatioita työmarkkinajärjestöistä viranomaisiin esitti näkemyksensä lakiesitykseen. Asiantuntijalausuntojen ryhmittelyssä on käytetty apuna Jorma Hakalan kansainväliseen vertailuun perustuvaa, yksityisen turvallisuusalan säätelyn perustelujen jaottelua. Aineiston esittelyn, ryhmittelyn, tarkastelun ja havaintojen pohtimisen tuloksena työn keskeisimmät väitteet ovat seuraavat: 1) Lain valmistelu oli kaikkiaan kymmenen vuotta kestänyt prosessi, ja suhtautuminen yksityisen turvallisuusalan säätelyn kiristämiseen jakoi alan yrityksiä. Pienet yritykset ja maaseudulla toimivat yritykset vastustivat lakiehdotusta. Suurimmat toimijat ajoivat mahdollisimman tiukkaa säätelyä. Säätelyn kiristämisellä on merkittävä vaikutus alan kilpailutilanteeseen. 2) Asiantuntijalausuntojen antajat perustelevat mitä erinäisimpiä, jopa keskenään ristiriitaisia näkemyksiä yleisellä edulla. Lausuntoja voikin tarkastella kilpailutilanteena, jossa eri yleisen edun määritelmät kamppailevat käsitteen sisällöstä. 3) Yleinen etu - yksityinen etu vastakkainasettelu purkautuu lain voimaan astuessa lisääntyvänä julkisen ja yksityisen turvallisuussektorin yhteistyönä. 4) Laki on eräänlainen vedenjakaja, joka ilmentää turvallisuuden tuottamisen muutosta Suomessa. Lain myötä yksityinen turvallisuusala siirtyi osin asetuspohjaisesta säätelystä lakiperusteisen, systemaattisemman viranomaisvalvonnan alle. Laki havainnollistaa yksityisen turvallisuusalan kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä ja Suomessa tapahtuvaa kehitystä kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista, jossa yksityinen sektori on poliisin kumppani, ei nuorempi apulainen. Yksityinen turvallisuusala on huomattavan vanha palveluliiketoiminnan muoto. Yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön kehittymiseen Suomessa on vaikuttanut muun muassa turvallisuusalan nopea kasvu ja palveluiden siirtyminen yksityisistä tiloista julkisiin tiloihin. Kehitys kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista pakottaa määrittämään yksityisen turvallisuusalan aseman suhteessa julkiseen valtaan ja kansalaisten perusoikeuksiin.
  • Orava, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lain sopimattomasta menettelystä (1061/1978, SopMenL) 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Kyseisen yleislausekkeen nojalla on markkinaoikeuden oikeuskäytännössä katsottu kielletyksi menettelyksi norkkimiseksi kutsuttu ilmiö, joka on tämän tutkielman aiheena. Norkkimisen suoja voi estää elinkeinoharjoittajien välisissä jäljittelytapauksissa ilmeisten goodwill-arvon hyväksikäyttö- ja vahingoittamistapausten jäämisen vailla suojaa silloin, kun immateriaalioikeudellisen yksinoikeussuojan edellytykset eivät täyty tai kun jäljittelijä tarkoituksellisesti pyrkii välttelemään yksinoikeuksien loukkaamista. Norkkiminen tunnustettiin Suomessa kielletyksi menettelyksi vuonna 2012, kun markkinaoikeus antoi ensimmäisen norkkimisen kieltävän tuomionsa MAO:121/12. Vaikka norkkimisesta on tullut jäljittelyyn liittyvissä tapauksissa suosittu toissijainen kanneperuste, kyseisen tapauksen jälkeen väite norkkimisesta on menestynyt markkinaoikeudessa vain kaksi kertaa. Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin norkkimisen suhdetta sitä ympäröiviin ilmiöihin immateriaalioikeudessa sekä SopMenL:n sääntelyssä. Immateriaalisen yksinoikeussuojan ulkopuolelle jäävien elementtien jäljittelyä on pidetty pääsääntöisesti sallittuna yleisen kilpailunvapauden vuoksi. Jäljittelyn yhtaikainen kieltäminen sekä sopimattomana toimintana että immateriaalioikeuden nojalla ei ole periaatteellisella tasolla välttämättä ongelmatonta. Tästä syystä jäljittelyn kieltäminen sopimattomana toimintana vaatii aina erityistilannetta ja hyvin erityisiä olosuhteita. Norkkimisen suoja on osittain päällekkäinen sekä osittain limittäinen erityisesti laajalti tunnetun tavaramerkin suojan kanssa, mutta myös SopMenL:n yleislausekkeen nojalla arvioidun toisen sopimattomaksi katsottavan menettelyn, orjallisen jäljittelyn kanssa. Toiseksi tutkielmassa arvioidaan norkkimisen suojan syntymiselle vaadittavia edellytyksiä ja sisältöä markkinaoikeuden oikeuskäytännössä. Norkkimisessa edelletytään, että norkitulla kohteella tulee olla goodwill-arvoa, eli suojelun arvoista mainetta ja tunnettuutta. Goodwill-arvoa voi olla hyvin erilaisilla kohteilla. Lisäksi elinkeinoharjoittajan, jonka väitetään oikeudettomasti hyväksikäyttäneen kohteen goodwill-arvoa, on tullut luoda menettelyllään mielleyhtymä oman ja norkitun kohteen välille. Markkinaoikeus ei ole vielä avannut perusteluissaan oikeudettoman hyväksikäytön merkitystä. Näiden norkkimiselle oikeuskäytännössä kehittyneiden erityisten edellytysten lisäksi norkkimisen on täytettävä SopMenL:n 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen sanamuodosta johdettavat elinkeinotoiminnan, käyttämisen, hyvän liiketavan vastaisen taikka muutoin toisen elinkeinoharjoittajan kannalta sopimattoman menettelyn yleiset edellytykset, jotta yleislauseke ylipäänsä soveltuu. Lisäksi yleislausekkeen perusteella kiellettävältä jäljittelyltä on perinteisesti edellytetty sekaannusvaaran käsillä oloa sekä kohteen omaperäisyyttä ja tunnusomaisuutta. Näiden oikeuskäytännössä syntyneiden edellytysten on tullut mukautua norkkimisen arviointiin. Sekaannusvaaran edellytyksellä on norkkimisen arvioinnissa erityisen epäselvä asema. Sekaannusvaaraa ei nykyään norkkimista koskevan oikeuskäytännön mukaan ”sinänsä” edellytetä norkkimisessa. Viime kädessä norkkimisen arviointi on yksittäistapauksellista kokonaisarviointia. Kolmanneksi tutkielmassa selvitetään mikä oikeuttaa norkkimisen suojan ja mikä toisaalta asettaa suojan laajuudelle rajat. SopMenL suojaa paitsi elinkeinoharjoittajaa toisen elinkeinoharjoittajan sopimattomalta menettelyltä, myös välillisesti kuluttajia. Tavoitteen keskiössä on yleisen edun käsite, joka sisältää tarkemmin eriteltynä hyvän liiketavan mukaisuuden, markkinoiden toimivuuden sekä vapaan kilpailun turvaamisen. Vastapuolella painaa elinkeinoharjoittajan yksityinen suojaintressi, joka kiteytyy pitkälti omaisuudensuojanäkökohtiin. Siinä painottuvat erilaiset investointi-, vahingonkorvaus- ja vesittymisnäkökohdat. Näiden kahden intressin välillä markkinaoikeus on pitäytynyt vahvasti yleisen edun painottamisessa, sillä kynnys norkkimisen edellytysten täyttymiseen on pidetty korkealla.
  • Hokka, Ilona (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa analysoidaan kontekstuaalisen lainopin metodilla Lissabonin sopimuksen (LS) vaikutuksia Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) sananvapautta koskevaan oikeuskäytäntöön viestintäoikeuden näkökulmasta. Tutkimushypoteesina on EU:n perusoikeuskirjan (POK) ja siinä suojatun sananvapauden oikeudellisen aseman vahvistuminen, sillä LS:n voimaantulon myötä 1.12.2009 POK:lla on primäärioikeudellinen asema EU-oikeudessa. Tutkimuskysymykset perustuvat Mikko Hoikan alkuvuonna 2009 ilmestyneen väitöskirjan “Sananvapaus Euroopan unionin oikeudessa” johtopäätöksiin. Tutkielmassa tutkitaan, punnitaanko sananvapautta LS:n jälkeen edelleen osana EU:n perusvapausrajoituksia. Toiseksi tutkitaan, onko sananvapautta suojattu EUT:n sananvapaustapauksissa yhtenevästi vai ristiriitaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön kanssa. Tutkimustulokset kootaan taulukkoon kunkin EUT:n sananvapaustapauksen osalta. LS:lla muutettu SEU 6 artikla selkeyttää ja vahvistaa harmonista perusoikeussuojaa EU-oikeudessa, joka koostuu POK 11 artiklassa suojatusta sanan- ja tiedonvälityksen vapaudesta, jota tulkitaan POK:n horisontaaliartikloiden ja POK:n 11 artiklan selityksen mukaisesti. Sen lisäksi EIS 10 artiklassa taattu ja yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva sananvapaus ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta, mikä rikastuttaa ja luo joustavuutta EU-oikeuden sananvapaussuojaan. SEU 6 artikla sääntelee EUT:n sananvapaustulkintoja, jotka liittyvät pääsääntöisesti POK 11(2) artiklan median moniarvoisuuden turvaamiseen. POK 11(2) artikla tiedonvälityksen vapaudesta perustuu EUT:n sisämarkkinaperusteiseen oikeuskäytäntöön, jossa painotetaan kaupallisten toimijoiden sananvapauden suhdetta EU:n sisämarkkinoiden perusvapauksiin eli tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. EUT:n sananvapausrajoitusten suhteellisuusperiaatteen arviointi ja tulkinta ovat pääosin yhteneviä EIT:n EIS 10(2) artiklaa koskevan oikeuskäytännön kanssa. Sananvapausrajoituksen välttämättömyyttä arvioidaan EUT:ssa EIT:sta poiketen sisämarkkinaperusteisesti EU:n yleisen edun ja tavoitteiden sekä POK:ssa suojattujen muiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi, mikä mahdollistaa myös ristiriitaisen sananvapaustulkinnan EUT:n ja EIT:n välillä. EU-oikeuden LS:n jälkeinen välineneutraali kaupallinen sananvapauskäsitys monipuolistaa EUT:n sananvapaustulkintaa ja hälventää sananvapauden aikaisempaa vastakkainasettelua sisämarkkinoiden perusvapauksien kanssa. Uusimmissa EUT:n sananvapaustapauksissa sananvapautta tulkitaan poikkeuksellisesti perusoikeuskollisiossa varallisuusarvoisten oikeuksien kuten elinkeinovapauden tai immateriaalioikeuksien kanssa eikä ainoastaan suhteessa sisämarkkinoiden perusvapauksiin. EUT:n sananvapaustulkinnassa ei voida enää ohittaa perusoikeuspunnintaa sisämarkkinoiden perusvapauksien eduksi. EUT:n uusimman sananvapaustapauksen perusoikeuspunnintaa koskevalla tulkintaohjeella pyritään perusoikeuksien väliseen tasapainoon ja yhteensovittamiseen, mikä vahvistaa perusoikeuksien asemaa ja lisää perusoikeustulkintojen ennakoitavuutta EUT:n LS:n jälkeisissä sananvapaustulkinnoissa. Siitä huolimatta, että LS vahvisti sananvapauden oikeudellista asemaa ja monipuolisti sananvapauskäsitystä, sananvapautta ja sen rajoittamista tulkitaan EUT:ssa edelleen pääsääntöisesti suhteessa EU:n perusvapauksiin niin kuin aikana ennen LS:ta.
  • Flinkman, Peppi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hankintalain 151 § säätelee täytäntöönpanokieltoa, joka on yksi markkinaoikeuden käytettävissä olevista keinoista edes auttaa tarjoajan oikeusturvan toteutumista. Hankintalain 151 §:n mukaan valituksen tultua vireille markkinaoikeus voi kieltää, keskeyttää tai sallia hankintapäätöksen täytäntöönpanon taikka määrätä hankintamenettelyn muutoin keskeytettäväksi väliaikaisesti markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Sillä, sovelletaanko täytäntöönpanokieltoa vai ei, on suuri merkitys seuraamuksien määräämisessä, kun markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyn hankintalain vastaisesti. Sillä mitä seuraamuksia markkinaoikeus määrä on myös suuri merkitys tarjoajan oikeusturvan toteutumisen kannalta. Pro gradu –tutkielmassani vastaan kysymykseen: mikä on täytäntöönpanokiellon vaikutus seuraamuksien määräämisessä oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta? Täytäntöönpanokiellolla on vaikuttava merkitys seuraamuksia määrätessä ja sen kautta oikeusturvan toteutumisessa. Tarkastelen täytäntöönpanokiellon lisäksi laaja-alaisemmin muita laissa säädettyjä toissijaisia keinoja toteuttaa oikeusturvaa ja pohdin, toteutuuko oikeusturva tosiasiallisesti näiden kautta, yhdessä ja erikseen. Paikannan työssäni ne julkisten hankintojen valitusprosessin osa-alueet, joissa valittajan oikeusturva ei välttämättä toteudu lain edellyttämällä tavalla kun asiaa katsotaan hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta ja perusoikeudesta oikeusturvaan. Tavoitteena oli myös osoittaa missä kohtaa ja miten julkisten hankintojen valitusprosessia voisi kehittää siten, että tarjoajan oikeusturva tulisi poikkeuksetta oikeudenmukaisesti toteutetuksi. Tarkastelen työni kannalta relevantteja taustoja, eli tutkimukseni oikeudellisia ja teoreettisia lähtökohtia. Tämä sisältää muun muassa keskeisiä määritelmiä kuten oikeusturva, taustatietoa hankintalainsäädännön kehityksestä, laista ilmenevät hankintaoikeudelliset periaatteet ja katsauksen hallinto-oikeuden sekä EU-oikeuden yhteydestä julkisiin hankintoihin. Käsittelen laajasti sitä juridista ympäristöä, jossa tutkimuskysymystäni käsittelen, kun tarkastelun kohteena on tarjoajan oikeusturvakeinot ja niiden soveltaminen julkisissa hankinnoissa. Tarkastelen niitä keinoja, joilla tarjoaja voi hakea oikeusturvansa toteutumista, pääpainona markkinaoikeusvalitusprosessia. Käsittelen sitä, mitkä ovat oikeusturvaa takaavat konkreettiset keinot, joita markkinaoikeuden on mahdollista käyttää ja mikä on markkinaoikeuden toimivalta hankintavalituksissa oikeusturvan edistäjänä. Käsiteltäessä itse tutkimuskysymystäni, eli täytäntöönpanokiellon vaikutusta seuraamusten määräämisessä oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta, käytän apunani markkinaoikeuden ratkaisuja sekä täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä. Tarkastelen niitä seikkoja, jotka vaikuttavat täytäntöönpanokiellon asettamisen taustalla. Käsittelen täytäntöönpanokieltoa ja myös lain nojalla asetettua täytäntöönpanokieltoa, eli odotusaikaa, ratkaisukäytännön avulla ja myös näiden kahden keskinäistä suhdetta. Otan myös kantaa siihen, missä vaiheissa prosessia näen oikeusturvan toteutumisessa puutteita. Tärkeimpänä kantavana ajatuksena läpi työn on kiinnittää huomiota siihen, miten oikeusturva toteutuu hankintojen markkinaoikeusprosessissa siitä näkökulmasta, onko täytäntöönpanokielto asetettu vai jätetty asettamatta. Lopuksi tuon esiin de lege ferenda näkemykseni johtopäätösten tukena.
  • Markkanen, Anna-Laura (Helsingfors universitet, 2013)
    Tekijänoikeusjärjestelmän tehtävänä on alun perin ollut kahdenlaisten intressien yhteensovittaminen: yhtäältä on huolehdittava tekijöiden etujen suojaamisesta mutta toisalalta tulee ottaa huomioon kansalaisen yhteiset intressit eli ns. yleinen etu. Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii tarkastelemaan, miten yleinen etu toteutuu tänä päivänä, kun tekijänoikeusjärjestelmä on kohdannut uudenlaisia muutospaineita. Tutkielma keskittyy tarkastelussaan sähköiseen kirjaan. Tutkimuksessa käsitellään myös yleisen edun toteutumiseksi laadittuja rajoituksia ja niiden soveltamista e-kirjaan. Tutkielmassa otetaan lähtökohdaksi, että yleisen edun toteutuminen on vahvasti sidoksissa tekijän yksinoikeuden rajoituksiin, jotka perustuvat mm. kansalaisten sivistyksellisille oikeuksille. Yleisen edun käsitteen nähdään tässä tutkimuksessa muodostuvan useiden osien summasta. Yleinen etu ymmärretään normatiivisena työkaluna, jonka toteutuminen edellyttää tiettyjen periaatteiden täyttymistä. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia kahden eri aineiston avulla. Koska tutkimusaihe on tuore ja olemassa olevaa tutkimusta on vähän, nykytilannetta kartoitetaan asiantuntijahaastattelujen avulla. Yleisen edun ja tekijän yksinoikeuksien rajoitusten toteutumista lähestytään dokumenttianalyysin keinoin. Analysoitavia dokumentteja ovat Suomen tekijänoikeuslaki ja viisi hallituksen esitystä eduskunnalle tekijänoikeuslain muuttamisesta. Asiantuntijahaastatteluja analysoidaan teoriasidonnaisella otteella ja dokumentteja analysoidaan teorialähtöisen analyysin keinoin. Analyysin perusteella voidaan todeta, että sähköisen kirjan kohdalla on uusia kysymyksiä ratkottavana liittyen sisällön suojaamiseen, kopiointiin ja lainaamiseen. Tekijänoikeusjärjestelmään liitetyn yleisen edun toteutumiselle löytyy useita haasteita. Yleisen edun toteutumiseksi säädettyjä rajoituksia ei voida sellaisinaan soveltaa digitaalisessa ympäristössä ja siten myös yleinen etu toteutuu sähköisen kirjan osalta heikosti. Käytössä olevat teknologiset suojakeinot, kustantajan korostunut rooli ja kirjastojen epäselvä tilanne vaikuttavat siihen, ettei yleinen etu voi täysin toteutua.