Browsing by Subject "yleiset kirjastot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Kilpeläinen, Tapani (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari ; 2010 (8)
  • Taarasti, Riitta Elina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan markkinoinnin vakiintumista osaksi yleisten kirjastojen toimintaa. Yleisiä kirjastoja käsitellään tässä tutkielmassa nonprofit-organisaatioina, joilla markkinoinnin ensisijaisena tavoitteena ei ole tehdä voittoa, vaan markkinointi on mission toteutumista edistävää viestintää ja vaikuttamista. Tänä päivänä markkinointi mielletään yleisesti erottamattomana ja välttämättömänä osana yleisten kirjastojen palvelujen tunnettuuden parantamista ja tapahtumien toteuttamisprosessia, mutta tämän ajattelumallin vakiintuminen on melko tuore ilmiö. Ilmiö on osa suurempaa murrosta yleisten kirjastojen toimintaympäristössä ja ympäröivässä maailmassa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi yleisten kirjastojen markkinointitoimien taustaa tarkastelemalla historiakatsauksena kirjastojen ydintehtäviä ja markkinointitoimien ilmenemistä kirjastolakien, aikalaiskirjallisuuden, alan kirjallisuuden ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielman taustateoriana toimii Pirjo Vuokon teoria nonprofit-organisaatioiden markkinoinnista ja tulkintateoria pohjaa Manuel Castellsin käsityksiin informaatioyhteiskunnan tuomista muutoksista ammatti-identiteetteihin. Käsitteellistä taustaa luodaan 'yleinen kirjasto', 'nonprofit-organisaatio', 'markkinointi' ja 'missio' käsitteiden kautta. Tutkimusaineisto koostuu Kirjastolehdessä julkaistuista markkinointia käsittelevistä artikkeleista sekä Kirjastot.fi-portaalin keskustelufoorumeilla markkinointia käsittelevistä viesteistä. Molemmat tutkimusaineistot on rajattu vuosiin 1995–2012. Tässä kuvailevassa ja ymmärtävässä tapaustutkimuksessa tutkimusmenetelminä käytetään pääosin kvalitatiivisia metodeja. Artikkelit ja keskustelufoorumiviestit on analysoitu sisällön erittelyllä ja sisällönanalyysillä perustuen abduktiivisen päättelyn logiikkaan. Aineistosta käy ilmi, että kirjastoissa ymmärretään hyvin markkinoinnin tärkeys ja ollaan yleisesti myötämielisiä markkinoinnille, mutta alalla on ristiriitoja sen suhteen mitä kirjastojen markkinoinnin tulee olla ja mihin sen tulee perustua. Ristiriitojen ytimessä ovat analyysin mukaan eri näkemykset puolueettomuuden ja ei-kaupallisuuden olemuksista. Markkinoinnin vakiintumista osaksi yleisten kirjastojen toimintaa voidaan luonnehtia osaksi sitä muutosprosessia, jossa kirjasto hakee yhteistä visiota ja keinoja, joilla se osoittaa tarpeellisuutensa kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttajana muuttuneessa toimintaympäristössään.
  • Takala, Juha (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä pro gradu-työssäni tutkin Vähänkyrön Merikaarron kylää 1700-luvun lopulta vuoteen 1863, jolloin perustettiin Merikaarron kirjasto. Merikaarto oli tunnettu varhaisesta mystikkoliikkeestään ”Pohjanmaan mystikoista”, jotka vaikuttivat 1700- ja 1800-lukujen taitteessa alueella. Mystikot olivat erityisen tunnettuja hankkimastaan, kääntämästään ja käsin kopioimastaan mystisestä kirjallisuudesta. Tutkin niin sanottua kirjallistumisprosessia Merikaarron kylässä, eli sitä, miten kirkollinen kansanopetus oli luonut pohjan lukutaitoisuuden uusille muodoille. Kirjallistumisella tarkoitetaan kehityskulkua, jossa jonkin alueen ihmiset tulevat osalliseksi kirjoitetun ja painetun sanan vaikutuksista. Tutkin tässä työssä merikaartolaisten lukemista, kirjojen omistusta ja heidän kirjastoprojektejaan. Tutkin gradussani miten lukutaitoisuus näkyi seurakunnan rippikirjoissa, miten asukkaat osasivat kirkollisen esivallan edellyttämän kristinopintaitonsa eli suhteellisen lukutaidon. Tässä työssä tutkin myös, mitä kirjallisuutta Vähänkyrön Merikaarrossa omistettiin 1800-luvun alussa ja 1800-luvun puolivälissä. Lähteinäni käytän merikaartolaisista vainajista tehtyjä perukirjoja. Kartoitan, millaista kirjallisuutta merikaartolaiset omistivat ja miten omistetun kirjallisuuden määrä ja merkinnät muuttuivat perukirjoissa 1800-luvun puoliväliin tultaessa. Kirjallistumisen vaikutusta Vähässäkyrössä olivat siellä perustetut koulut ja kirjastot. Vähäänkyröön perustettiin kirjasto vuonna 1851, kansakoulu päätettiin perustaa vuonna 1855 ja Merikaartoon perustettiin kirjasto vuonna 1863. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Merikaarron kirjaston ensimmäisen hoitajan Juha Antinpoika Störvin kirjoittamaa kirjaston esipuhetta. Kirjaston esipuhe on pisimpiä Pohjanmaan mystikoiden itse kirjoittamia tekstejä, joka valaisee heidän ajatusmaailmaansa. Kirjaston esipuheesta tarkastelen, miten kirjallistumisen vaikutukset näkyivät Störvin käsityksissä esimerkiksi ajankäytöstä ja lukemisesta. Tarkastelen lisäksi sitä, miten lehdissä kirjoitettiin Vähänkyrön kirjastoista, kouluista ja kirjallistumishankkeista. Tutkittavana aikana Vähässäkyrössä tapahtui niin sanottu kirjallistumisen toinen aalto. Se tarkoittaa sitä, että lukeminen ja kirjallinen kulttuuri ei enää 1800-luvun alkupuoliskolla erottanut Vähässäkyrössä ihmisiä taidollisesti, vaan kirjallisesta kulttuurista ja lukemisesta oli tullut ”kansalaistaito”, joka yhdisti ihmisiä.
  • Niittymaa, Eero (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan Espoossa vuonna 2005 käytyä keskustelua kaupungin kirjastopalveluista. Vuosia jatkuneen lähikirjastojen lakkautuksia koskevan kiistelyn jälkeen Espoon kaupunki tilasi konsulttiyhtiöltä kirjastoverkkoselvityksen, jonka tarkoituksena oli arvioida uudelleen kaupungin kirjastopalveluita sekä saada palvelut tuotettua entistä alhaisemmin kustannuksin. Selvitys julkaistiin toukokuussa 2005, minkä jälkeen asiasta käytiin melkoisen kiivasta keskustelua. Tarkastelun kohteena on se, miten Espoon kirjastokeskustelussa perustellaan erilaisia tavoitteita ja toimenpiteitä eli tietynlaista kirjastopolitiikkaa sekä kuinka paikallistason eri toimijoiden argumentoinnin tavat eroavat toisistaan. Tutkielman tavoitteena on paitsi yksityiskohtaisesti kuvata ja jäsentää yhtä kirjastokiistaa myös yleisemmin pohtia millä tavalla ja minkälaisista lähtökohdista yleisiä kirjastoja koskevaa keskustelua käydään. Tutkimusmenetelmänä käytetään Chaim Perelmanin argumentaatioteoriaa täydennettynä Aristoteleen käsitteillä eetos, paatos ja logos. Näiden mukaisesti tarkastelu kohdistuu argumentoinnin puhuja- ja yleisökuviin, argumentoinnin lähtökohtiin eli esisopimuksiin sekä argumentoinnin tekniikoihin. Lähestymistavan taustalla on sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuva näkemys kielen käytön sosiaalista todellisuutta rakentavasta ja seurauksia tuottavasta luonteesta. Tutkielman analyysiosuus on kaksiosainen. Ensimmäisessä tarkastellaan kirjastoverkkoselvitystä, jossa esitetään viisi vaihtoehtoista mallia kirjastopalveluiden järjestämiseksi. Selvityksessä ei oteta yksiselitteisesti kantaa minkään mallin puolesta tai vastaan. Konsultin keskeinen johtopäätös kuitenkin on, ettei sekä lähi- että aluekirjastoverkkoa voida Espoossa ylläpitää. Keskeisimpänä argumentaation lähtökohtana konsulttiyhtiö käyttää tehokkuutta argumentoinnin perustuessa pääosin kirjastotoimen menoja koskeviin yksityiskohtaisiin laskelmiin. Toisessa osassa analyysin kohteena on selvitystä seurannut keskustelu. Aineiston muodostavat kaupunginhallitukselle osoitetut lausunnot ja muut kannanotot, kaupunginhallituksen kokouspöytäkirja sekä mielipidekirjoitukset. Perelmanin argumentaatioteorian avulla on teksteistä mahdollista paikantaa neljä pääväitettä, jotka esitetään tiettyihin toimenpiteisiin kehottavina johtopäätöksinä: 'pro lähikirjasto(t)', 'pro aluekirjasto(t)', 'sekä lähi- että aluekirjastoja tarvitaan' ja 'virtuaalikirjastoa vastaan'. Osa kirjoituksista ei asetu mihinkään näistä kategorioista. Selvitystä seuranneessa keskustelussa nousee kaksi argumentoinnin perustana, sen lähtökohtana, toimivaa arvoa ylitse muiden. Jokaisen pääväitteen kohdalla vedotaan tasa-arvoon – tällä viitataan useimmiten eri väestöryhmien väliseen tasa-arvoon tai alueelliseen, eri kaupunginosien väliseen tasa-arvoon. Siihen vetoavat kaikki eri toimijat eli asukkaat, päätöksentekijät sekä kirjastoala. Toinen keskeinen lähtökohta kirjoituksissa on tehokkuus – myöskin siihen vetoavat kaikki toimijat ja sillä puolustetaan niin lähi- kuin aluekirjastojakin. Lähikirjastojen puolustajat nostavat esiin myös yhteisöllisyyden. Perinteisesti yleiseen kirjastoon liitettyyn arvoon, sivistykseen, viitataan ainoastaan muutamassa tekstissä. Tasa-arvoa lukuunottamatta muut 'pehmeät arvot' sekä keskustelu itse kirjastotoiminnan sisällöistä jäävätkin enemmän tai vähemmän tehokkuuden ja 'kovan rahapuheen' varjoon. Tulokset herättävät kysymyksen siitä, miksi keskustelu kirjastopalveluista muodostuu niin voimakkaasti rahan ympärille? Argumentaatioteoria ei anna tähän vastausta, se esittää miten-kysymyksiä. Voi kuitenkin esittää vahvan olettaman, että Espoossa konsultin aloitettua keskustelun laskelmiin perustuvalla argumentoinnilla oli muiden keskustelijoiden vastattava selvitykseen 'samalla kielellä'. Edelleen voi pohtia, olisiko kuntalaisia koskevat palvelut mahdollista ja järkevää nostaa keskustelun aiheeksi jo ennen kuin on kyse niiden karsimisesta.
  • Hiltunen, Helena (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari ; 2010 (4)