Browsing by Subject "yliopisto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Kling, Aurea (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee akateemista yrittäjyyttä yliopistoa koskevana laajana muutoksena, joka kohdistuu useille yliopiston ja akateemisen maailman osa-alueille. Aikaisemman tutkimuksen valossa tämä muutos voidaan nähdä hyvin kiistanalaisena, jota yliopiston eri toimijaryhmät selittävät ja tulkitsevat eri tavoin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia asenteita akateemiseen yrittäjyyteen ja sen edistämiseen liittyy sekä millaiseksi siihen kohdistuva muutosvastarinta rakentuu. Tutkielman aineisto koostuu akateemista yrittäjyyttä edistäneiden asiantuntijoiden puolistrukturoiduista haastatteluista. Aineiston metodologisena lähestymistapana toimii laadullinen asennetutkimus, jonka myötä analyysin huomio kiinnittyy puheessa esiintyvään arvottamiseen. Edelleen tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi sekä diskursiivinen psykologia. Näiden teoreettisten lähtökohtien valossa analyysissa pyritään tarkastelemaan sitä, miten ja millaisten kielellisten käytäntöjen ja resurssien kautta muutosvastarintaa puheessa tuotetaan. Aineistossa muodostuu yhteensä kymmenen laadullisesti erilaista akateemiseen yrittäjyyteen liittyvää asennetta. Näistä kolmessa arvotetaan kielteisesti yrittäjyyttä osana akateemista maailmaa. Yrittäjyyteen kohdistuva muutosvastarinta määrittyy vastarintaisten identiteettien ympärille, joiden kautta vastarinta yksilöllistetään tiettyihin henkilöryhmiin. Nämä identiteetit ovat tutkijoiden ammatillinen identiteetti sekä yleinen akateeminen identiteetti. Akateemisesta yrittäjyydestä tuotetaan myös erilaisia toisistaan vastakkaisia muutoksen ja todellisuuden versioita. Lisäksi muutosvastarinta määrittyy koskemaan myös Helsingin yliopistoa organisaationa, ja näyttäytyy näin yliopiston rakenteellisena ongelmana. Tulosten perusteella akateeminen yrittäjyys näyttäytyy varsin moniulotteisena, jonka merkitykset riippuvat siitä, miten sitä tulkitaan. Myös muutosvastarinta näyttäytyy kaksijakoisena: toisaalta sen lähteenä näyttäytyvät tietyt yliopiston ryhmät, ja toisaalta itse yliopisto rakenteellisten järjestelmiensä kautta, jotka osaltaan määrittävät sitä, miten yliopistossa ollaan ja toimitaan.
  • Ikonen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2019)
    In Finland, no matter what the person’s upper secondary education is, has a right to study in university. Still, it is rare to apply from vocational school to university. For that reason, the phenomenon needs to be examined more clearly. In this thesis the aim is to examine how the university students, who’s earlier educations are vocational education, got interested of university and how they describe their studying in university. The focus is to find out what kind of meanings they give to their life course and what kind of stories they tell. The thesis was done in 2018 and six students participated. The material was collected by narrative interview and the research results were analysed by using narrative thematic analyse method. The focus of the analysis was to examine interviewee’s stories about those moments that they thought was meaningful in getting interested of university. The research results were showing that in the student’s life course had happen some specific moments that were starting to move they closer to university. Those specific moments in their life course did brought their lives to a point that they got interested to study in university. The results were also showing that their road to university has had many different phases and some sad moments too. Students also told that they had felt being outsider because of their educational background and they had doubted how they are going to perform in the studies. The results of the research were found to be consistent with theories that were underlying this research. Especially the Levinson's life course theory of the eras and transitions were part of the results of this study too.
  • Hyle-Seisko, Sallamari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aim of the study. Nowadays, dyslexias are diagnosed more often compared to previous times due to advanced test methods. According to previous studies, dyslexic students are not often applying for higher education. The aim of this work was to define features that have made it possible for few dyslexic students to get in university despite the dyslexia and how dyslexic students could be integrated better into education system. In this study, it was determined, how the pathways of dyslexic students are composed, which resources of students had assisted them and how the agency of students had developed through school pathway. Further, the connection between resources and agency was investigated. The agency was investigated from the point of views of education history, prevailing environment and active agency. Resources were classified into practical resources, resources of meanings and symbols as well as resources of habits and practices. Used methods. The research data was collected by interviewing five Finnish dyslexic university students, who attended comprehensive school between years 1997 and 2011. Narrations, collected with interviews, included the school pathway from starting school to current period in university. Narrations were analyzed with holistic and thematic narrative research method. Results and conclusions. It was found that the education histories of students differed, though the pathways of students were mostly similar. In addition, the agencies of dyslexic students changed and developed through their pathways, especially the meaning and relation of different pieces of agencies varied. It was found that resources had dependency on the agency of students, since the increase in amount or volume of resources resulted in enhanced agency, and contrariwise. The students were able to turn their dyslexia into resource due to their strengthen self-esteem, pro-dyslexia, clear knowledge of their career as well as their strengths and weaknesses. As conclusions, quadripartite activity guide was formed in order to integrate dyslexic students into our education system. Dyslexia should be diagnosed as early as possible in order to provide students with required support already from the start of their pathways. Further, dyslexic students should also be encouraged to reveal their dyslexia in order to integrate them better into school society. Additionally, knowledge of dyslexia should be increased in every school stage in order to ease diagnosing of dyslexia and revealing of it, when the attitude towards dyslexia would be more positive. By increasing knowledge of dyslexia and its effects, pro-dyslexia could be enhanced. Finally, general action guides should be created as well as the relation of action guide and their actions in practice should be supervised and evaluated
  • Rajala, Joona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan 18 quebeciläisen yliopistoihmisen ääntämyksen piirteitä Youtube-videopalvelussa julkaistuissa haastatteluissa suhteessa paikalliseen eli endogeeniseen foneettiseen normiin. Quebec on Kanadan ainoa yksikielisesti ranskankielinen provinssi, jossa keskustelua ranskan kielen normatiivisuudesta on historiallisesti käyty paikallisten eli endogeenisten piirteiden puolustajien ja pariisilaisen standardiranskan eli eksogeenisen normin kannattajien välillä. Lisäksi quebecinranskan erityispiirteiden arvostusta on heikentänyt kielellisen turvattomuuden tunne (insécurité linguistique), joka on seurausta ranskankielisten alemmasta sosioekonomisesta asemasta englanninkielisiin nähden. Kielipoliittisilla toimilla ranskan kielen asemaa ja normatiivisuutta on Quebecissä kuitenkin parannettu 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Aiempi tutkimus on melko yhtä mieltä siitä, että endogeenisen normatiivisen ääntämyksen mallina Quebecissä toimivat paikallisen television uutistenlukijat, joiden puheen foneettisen normin kuvailevat artikkelissaan Bigot ja Papen (2013). Tähän pro gradu -tutkielmaan on valittu viisi quebeciläistä ääntämyspiirrettä, joiden yleisyyttä 18 yliopistoihmisen muodostamassa aineistossa verrataan piirteiden yleisyyteen Bigot’n ja Papenin kuvailemassa normissa. Jokaiselta puhujalta analysoidaan ääntämystä noin kahden minuutin ajan, joten aineiston yhteispituus on noin 36 minuuttia. Päätavoitteena on selvittää, mihin aineiston yliopistolaisten ääntämys sijoittuu suhteessa Quebecin endogeeniseen normiin ja eksogeeniseen Pariisin standardiranskan normiin. Johdannossa esitetään kolme hypoteettista vastausvaihtoehtoa: yliopistolaisten ääntämys voi joko (1) vastata endogeenista foneettista normia, (2) olla lähempänä pariisilaista ääntämystä kuin endogeeninen normi on tai (3) poiketa endogeenista normia enemmän Pariisin standardista. Analyysissa on sosiofoneettisen metodin mukaisesti kaksi osaa: ensiksi akustisen fonetiikan metodilla selvitetään kvantitatiivisesti viiden ääntämyspiirteen yleisyys yliopistolaisten puheessa ja toiseksi sosiolingvistisesti verrataan tuloksia Quebecin endogeeniseen foneettiseen normiin ja analysoidaan lähdekirjallisuuden, pääasiassa Ostiguyn ja Tousignantin (2008), pohjalta erojen sosiaalisia merkityksiä. Tutkielman perusteella quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämys sisältää television uutistenlukijoita enemmän paikallisia foneettisia piirteitä. Aineiston yliopistolaisten ääntämys on siis quebeciläistä endogeenista foneettista normia kauempana Pariisin standardiranskasta. Eri puhujien normatiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja, eikä tuloksista välity yhtenäistä ääntämysmallia analysoitujen piirteiden valossa. Koska aiempia tutkimuksia quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämyksestä ei ole, voi tutkielman tuloksista tehdä vain alustavia johtopäätöksiä. Verrattaessa puhujien erityisalaa paljastuu, että kielitieteen ja kirjallisuuden alojen tutkijat käyttävät quebeciläistä normia lähinnä olevaa ääntämystä. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että ääntämyksen normatiivisuus riippuu puhujan tietoisuudesta quebecinranskan endogeenisesta normista.
  • Helminen, Asko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessani tarkastelen teologien ja oppineiden käsityksiä pappiskasvatuksesta Suomessa. Lähdeaineistona käytän teologien tiedekuntalehti Kyyhkysessä vuosina 1966—1973 aiheesta julkaistuja kirjoituksia, joista poimin kiinnostavimmat laadullista sisällönanalyysia varten. Tutkin, millaista keskustelua pappiskasvatus synnytti, millä perusteilla yliopiston pappiskasvatusta puolustettiin tai vastustettiin, mitä ongelmia tai hyviä puolia pappiskasvatuksessa nähtiin ja miten sitä haluttiin kehittää. Ajankohdan yhteiskunnallinen murros muovasi ihmisten maailmankuvaa ja ajattelua. Instituutiot, kuten kirkko, olivat kritiikin kohteina. Yliopistoelämä politisoitui opiskelijoiden pyrkiessä muuttamaan yliopistoa demokraattisemmaksi. Teologian ylioppilaat vaativat opintojensa uudistamista. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten murros ja yliopistokriisi näkyivät pappiskasvatusta koskevassa kirjoittelussa. Seuraavat viisi teemaa nousivat kirjoituksissa korostetusti esille: pappiskoulutuksen järjestämisvastuu, koulutuksen mielekkyys ja tarkoituksenmukaisuus, teoria- ja käytännön opetuksen suhde, yliopistoteologian ja kirkon teologian suhde sekä papin identiteetin ja spiritualiteetin muodostuminen ja kehittyminen. Kirjoittajat pitivät pappiskasvatusta yhteiskunnan tehtävänä. Yliopistoteologian avulla papit saivat valmiudet tehdä tieteellistä tutkimusta ja omaa hengenelämää koskevaa itsereflektiota. He oppivat ymmärtämään uskonelämän eri ilmenemismuotoja ja tekemään itsenäisiä, persoonallisia kannanottoja. Yhteiskunta oli selvillä siitä, mitä uskonnollisessa elämässä tapahtui. Opetuksen siirtäminen kirkolle tai uskonnollisille yhdyskunnille olisi palvellut vain niiden omia tarpeita ja typistänyt teologista näkemystä. Jotkut tosin ajattelivat, että teologiaa oli tutkittava kirkossa, koska se oli syntynyt siellä. He edellyttivät, että teologia on tunnustuksellista ja edistää kirkon oppia ja agendaa. Heidän mukaansa spekuloiva ja tieteellistynyt akateeminen jumalatutkimus haastoi pappien vakaumusta ja sai heidät epätietoisiksi tehtävästään ja suhteestaan kirkkoon ja yhteiskuntaan. Monet näkivät tunnustuksellisuuden kuitenkin ennen kaikkea tarkoituksenmukaisuutena: opetuksessa huomioitiin opiskelijan tulevat tehtävät. Opiskelijan tausta, motiivit ja ennakko-odotukset vaikuttivat kokemuksiin opintojen mielekkyydestä. Vakaumuksellisten kristittyjen oli vaikea sovittaa uskonkäsitystään akateemiseen teologiaan, ja he pyrkivät jopa välttelemään sen omaksumista. Radikaaliteologeille vasta yhteiskunnallinen aktivoituminen toi kokemuksen opintojen mielekkyydestä. Heille tärkeintä oli maailman kärsimyksen ja hädän lievittäminen. Monet odottivat tiedekunnalta oman hengenelämän ohjausta ja tukea, mutta pettyivät, kun eivät sitä saaneet. Opintojen myötä tapahtunut elinympäristön ja elämäntavan muutos sekä uudet sosiaaliset suhteet ja vaikutteet vaativat opiskelijalta sopeutumista ja vaikuttivat osaltaan hänen kokemuksiinsa opintojen mielekkyydestä. Tulevan työelämän haasteet synnyttivät opiskelijoissa epävarmuutta. He tunsivat saaneensa tarvitsemansa teoriatiedon, mutta eivät riittävää ohjausta sen käytäntöön soveltamisessa. Omakohtaisen teologisen synteesin puute aiheutti pelkoa papin työhön menemisestä. Toisaalta epätietoisuus uudisti kirkkoa. Kun opiskelijalla ei ollut valmista papin muottia, hän pystyi muokkaamaan pappeudesta itsensä ja ympäröivän yhteiskunnan näköistä. Uudet ajatukset ja ideat siirtyivät pappien mukana kirkon käytänteisiin uudistaen niiden toimintaa. Mielekkäimpinä opintonsa kokivat niihin avoimin mielin suhtautuneet. Ennakko-odotusten puuttuessa he pystyivät kyseenalaistamaan ja muuttamaan ajatteluaan ja käsityksiään sekä löytämään opinnoilleen kiinnostavan sisällön. Kirjoituksissa tunnustettiin yliopisto- ja kirkon teologian riippuvuussuhde, mutta niiden yhteen sovittaminen koettiin hankalaksi. Näkemyserot liittyivät usein siihen, miten teologian tuli huomioida kirkon tarpeet ja odotukset. Ongelmana oli, että tiedekunnan oli yhtäältä harjoitettava vapaata ja riippumatonta tieteellistä tutkimusta, toisaalta koulutettava kirkolle sen oppia tunnustavia työntekijöitä. Vastakkainasettelu näkyi siten, että osa kirjoittajista piti tiedekuntaa pelkkänä pappienkoulutuslaitoksena, osa taas ammattikouluna, joka ei valmistanut mihinkään virkaan. Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi lisäksi epätietoisuus siitä, täyttikö tiedekunnan opetus kaikkia niitä vaatimuksia, joita kirkko tulevilta sananjulistajiltaan edellytti. Papiksi kasvaminen ja spiritualiteetin kehittyminen oli teologin koko persoonaa koskettava ja muokkaava tiedollinen ja hengellinen prosessi. Siksi oli kirjoittajien mukaan kohtalokasta, että tiedekunta ja kirkko jättivät opiskelijan yksin pohtimaan omaa eksistenssiä, pappeutta ja spiritualiteettia koskevia kysymyksiä. Hengellisyyttään hoitaakseen opiskelijoiden oli hakeuduttava erilaisiin ryhmiin, jotka tarjosivat turvaa ja henkisen kodin, mutta saattoivat toisaalta painostaa ”oikeaan ajatteluun”. Kirjoittajien mielestä oli tiedekunnan ja kirkon tehtävä järjestää opiskelijoille sielunhoitoa sekä hengellistä tukea ja ohjausta.
  • Räihä, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Mental problems are an increasing challenge among university students. Research and development of interventions that aim to enhance well-being is important, because challenges in students' well-being easily effect the study progress and success. Mental problems and symptoms can also follow into working life, so the prevention of challenges is also important in the light of the students' later ability to work and be well. Psychological flexibility has been found to promote well-being in many ways. Several intervention studies have confirmed that psychological flexibility can also be promoted by using acceptance and commitment therapy’s (ACT) methods. The purpose of the study was to determine the effects of an internet-based intervention on university students’ well-being and study skills. The aim of the intervention was to enhance student’s psychological flexibility and organised studying skills. The research questions were: How are psychological flexibility, well-being, experienced stress, study-related burnout and organised studying skills related to each other, what kind of effects does the intervention have on the above-mentioned scales and how is the burnout risk divided before and after intervention. 74 university students participated in an intervention study conducted with an experimental control setting. Students’ psychological flexibility, well-being, experiences of stress, study-related burnout and organised studying were measured with questionnaires. The data of this study consist of the questionnaires conducted at the beginning and end of the intervention. Connections between the variables were observed by correlations and the change by repeated measures t-test, repeated measures analysis of variance (ANOVA), and frequency table. The results showed that students’ psychological flexibility, well-being, and organised learning skills increased as perceived stress and study-related burnout decreased. The effects of the intervention suggest that the well-being of university students can be supported by online intervention course combining ACT practices and study skills. More research is needed on the individual-level changes and the long-term effects of the intervention on well-being and study-related burnout.
  • Kleemola, Katri (Helsingfors universitet, 2016)
    In previous research, changes in self-efficacy have been studied only at group level. Very little research has been done on relations between self-efficacy and approaches to learning. The aim of this study was to explore changes in self-efficacy in first-year Law students at group level and individual level, and also relations between changes in self-efficacy and approaches to learning. The data were collected in the HowULearn project. First-year Law students filled in a questionnaire twice: at the beginning of the autumn term and at the end of the spring term. Altogether 133 students filled in the questionnaire at both times. Self-efficacy and approaches to learning were measured using the scales of the HowULearn questionnaire. Changes in self-efficacy at group level were analyzed by a paired samples t-test. Changes at individual level were explored using change groups and change profiles. Relations between changes in self-efficacy and approaches to learning were analyzed by Pearson correlation and one-way ANOVA. On the group level, self-efficacy deteriorated between the measuring points. The individual analyses revealed that the number of students who showed deteriorating self-efficacy was equal to the number whose self-efficacy was unaltered. More than half of the students were placed in change profiles representing unaltered weak, moderate or strong self-efficacy. As self-efficacy increased, deep and organized approaches to learning also increased, while surface approach decreased. Compared with others, students with unaltered weak self-efficacy tended more toward a surface approach and less toward deep and organized approaches. Compared with others, students with increasing or unaltered strong self-efficacy were using more deep and organized approaches. In order to promote a deep approach to learning, students' self-efficacy should be strengthened through feedback focusing on successes. A promising direction for future research would be to focus on individual changes in self-efficacy in relation to factors such as study success and perceptions of the learning environment.
  • Kirjonen, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yhdysvalloissa 1900-luvun taitteessa monet yliopistot valitsivat opiskelijansa sukupuolen perusteella. Naisten korkeakoulutuksen yleistyminen 1800-luvun lopulla pakotti koulutuksen asiantuntijat pohtimaan, millaista sivistystä nuorille naisille ja miehille tulisi korkeakouluissa tarjota. Lopputuloksena olivat usein sukupuolen mukaan jaotellut yliopistot, joista käsittelen tässä tutkimuksessa vain miesopiskelijoille avointa Harvardin yliopistoa sekä sen yhteydessä toiminutta naisyliopistoa Radcliffe Collegea. Tutkin näiden yliopistojen kautta sukupuoleen koulutuksessa liitettyjä merkityksiä. Analysoin tutkimuksessani niitä tapoja, joilla koulutuksen asiantuntijat liittivät yhteen naisten ja miesten kehojen biologiset ominaisuudet sekä yhteiskunnalliset velvollisuudet osana yliopistojen välittämää sivistystä sekä yhdysvaltalaista rodullista kehitystä. Tutkin myös, kuinka opiskelijat tuottivat asiantuntijoiden käsityksistä poikkeavia sukupuolitettuja merkityksiä oman opiskelukokemuksensa myötä ja kuinka tämä suhtautui asiantuntijoiden artikuloimaan ja tätä kautta koulutuksen käytäntöjä muokanneeseen ihanteiden tasoon. Tutkimuskysymykseni ovat: miksi sukupuoli oli merkityksellinen käsite koulutuksen tavoitteiden määrittelyssä 1900-luvun taitteen Yhdysvalloissa? Millä tavoin Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa opiskelevat nuoret miehet ja naiset tuottivat performatiivisesti rakentuvaa sukupuoli-identiteettiä? Miksi ja miten yliopistokoulutus ja siihen liitetyt merkitykset valjastettiin osaksi kansakunnan palvelemisen narratiivia? Miten sukupuolen, rodun ja luokan intersektiota rakennettiin koulutuksen diskursseissa? Tärkeimmät alkuperäislähdeaineistoni koostuvat kahdesta osasta. Ensimmäisen osan muodostavat Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa toimineiden koulutuksen asiantuntijoiden laatimat puheet ja esseet koulutuksen sukupuoleen sidotuista tavoitteista noin vuosilta 1899–1911. Toinen osa koostuu näiden kahden yliopiston opiskelijoiden laatimista vuosikirjoista vuosilta 1899 sekä 1911–1914. Näin huomioin lähdeaineistossa sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulman. Esitän tutkimuksessani, että rodullisen kehityksen ja sivistyksen liittäminen sukupuoleen muodosti moniulotteisen ja monimutkaisen kulttuurisen merkityskokonaisuuden, joka tuki etenkin valkoista ja yläluokkaista valtaa. Yliopistoissa rakennettu sivistys oli lähtökohtaisesti sukupuolittunutta, sillä yliopistokoulutuksen tehtävänä pidettiin ihanteellisten naisten ja miesten kasvattamista yhdysvaltalaisen kansakunnan palvelukseen. Kuitenkin naisopiskelijoille yliopistoelämän tarjoamat mahdollisuudet antoivat tilaa sukupuolitettujen velvollisuuksien rajojen siirtämiseen sekä rikkomiseen. Näin ollen läsnä oli myös opiskelijoiden vastarinta ja toimijuus pelkän kasvatuksen kohteena olemisen sijaan.
  • Kortelainen, Hanna (2006)
    Vuoden 2003 ammattikorkeakoululaissa tutkimus- ja kehitystoiminnan (t&k-toiminta) harjoittaminen säädettiin myös ammattikorkeakoulujen perustehtäväksi. Lain mukaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tulee olla ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Ammattikorkeakouluille on niiden reilun kymmenvuotisen historiansa aikana annettu yhä enemmän yliopistolle perinteisesti kuuluneita tehtäviä, joista jatkokoulutus ja t&k-toiminnan harjoittaminen ovat viimeisimpiä esimerkkejä. Ammattikorkeakoulutuksen kenttä on ollut ja on edelleen hyvin jännitteinen ja näitä jännitteitä tutkimus pyrkii tuomaan esiin. Tutkimuksen tapausesimerkki on yksityinen, kristilliseen arvopohjaan toimintansa perustava Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak). Tutkimuksessa selvitetään, mitä Diakonia-ammattikorkeakoulun työelämäyhteistyökumppanit odottavat ammattikorkeakoulujen ja Diakin t&k-toiminnalta. Diakonia-ammattikorkeakoulun t&k-toiminnasta oli tavoitteena selvittää tutkimus- ja kehitystoiminnan käytäntöjä Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Tutkimusaineisto koostui valmiista aineistosta (lait ja muut viralliset dokumentit) sekä 15 avainhenkilöhaastattelusta: 11 Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyökumppanin sekä neljän Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan vastaavan teemahaastattelusta. Tutkimusaineiston analysointi perustui aineistolähtöiseen analyysiin, aineiston järjestämiseen, teemoitteluun sekä swot-analyysiin. Tutkimus osoittaa, että eri tahojen odotukset ammattikorkeakouluille ja niiden harjoittamalle t&k-toiminnalle ovat paikoin ristiriitaisia. Tutkimuksessa jännitteitä esiintyi yhdeksällä tasolla: 1) valtio ja Diak näkevät ammattikorkeakoulujen perustehtävän laajempana kuin työelämä, 2) ammattikorkeakouluissa tutkimus- ja kehitystehtävä "kilpailee" perinteisen opetustehtävän kanssa, 3) työelämä odottaa ammattikorkeakoululta perinteisen opetustehtävän vahventamista ja keskittymistä käytännön työn kehittämiseen, kun taas Diakissa tahdottaisiin tehdä myös perustutkimusta diakonian alalla, 4) ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan laadun taso kyseenalaistuu yliopiston ja työelämän esittämän kritiikin johdosta, 5) Diakin organisointitapaan liittyvät ongelmat heijastuvat t&k-toiminnan harjoittamiseen, 6) valtio odottaa ammattikorkeakoululta t&k-toiminnan tuottajana enemmän kuin aikaisemmin, mutta työelämä ei, 7) työelämä ja Diak näkevät Diakonia-ammattikorkeakoulun t&k-toiminnassa varteenotettavia profiloitumisalueita, joita kilpailukeskeinen ja markkinavetoinen politiikka ei tunnista, 8) duaalimallin ammattikorkeakoulua joudutaan kehittämään kahden tulen välissä: toisaalla on akateeminen imu ja toisaalla tarve erottautua ammatillisten oppilaitosten perinteestä ja 9) valtio ja kunnat asettavat ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksille korkeita odotuksia, mutta työelämän ja Diakin käsitys ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävästä on epäselvä.
  • Ostrovskij, Tommi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa syvennytään siihen, miten ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat kokevat osallisuuden yliopistoyhteisöön. Tämän pohjalta avataan, minkälaiset tekijät vaikuttavat ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden hyvinvointiin ja sitoutumiseen yliopistoyhteisössä. Kiinnostuksen kohteena on opiskelijoiden oma toiminta yhteisössä. Kysymykseksi nousi myös, millaisia seurauksia osallisuuden tavoittelusta yliopistossa on. Tutkimuksella on tarkoitus haastaa yliopistoyhteisöjä miettimään, mitä he kansainvälistymisellä ja inkluusiolla tarkoittavat ja kuinka sitä voidaan edistää. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista Aalto-yliopiston ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin konstruktivistisen aineistolähtöisesti. Laadullisesta aineistosta muodostettiin havaintoja kuvaavia kategorioita ja kehitettiin malli kuvaamaan osallisuuden prosessia yliopistossa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin opiskelijoiden sitoutumisesta tehtyä tutkimusta, itseohjautuvuusteoriaa ja näiden yhdistämiseen käytettyä osallisuuden käsitettä. Tulokset antavat kokonaiskuvaa ulkomaalaisten opiskelijoiden osallisuuden kokemuksista. Tähän vaikuttaviksi tekijöiksi havaittiin ympäristöön sopeutuminen, sosiaaliset verkostot, yliopistotoiminta, kohdatut asenteet, sosioekonominen asema sekä kielellisen saavutettavuuden kysymykset. Nämä saattoivat niin edistää kuin haitata osallisuuden kokemusta. Esille nousi myös, kuinka ulkomaalaiset opiskelijat itse tavoittelevat osallisuutta. Tätä varten hyödynnettiin asennoitumisen, mukautumisen, hakeutumisen ja vaikuttamisen strategioita, joiden onnistunut käyttö edisti osallisuuden kokemusta, mutta toisaalta väärin käytettyinä ne haittasivat sitä. Tutkimuksen tuloksissa nousee etenkin kriittistä näkökulmaa ulkomaalaisten opiskelijoiden osallisuuden mahdollisuuksiin. Tutkimus tekee ymmärrettäväksi ne prosessit, joiden myötä ulkomaalaiset opiskelijat ovat kokeneet suomalaisia enemmän osattomuutta ja loppuun palamista. Tulokset esittävät, kuinka ulkomaalaiset opiskelijat kokevat erityisiä haasteita suomalaisessa yliopistossa ja yhteiskunnassa toimimisessa. He joutuvat näkemään erityistä vaivaa haasteiden ylittämiseksi, eikä heillä ole välttämättä samalla lailla resursseja niiden ratkomiseen kuin suomalaisilla opiskelijoilla. Tämän voi nähdä tekevän heidät erityisen haavoittuvaisiksi niille haasteille, joita opiskelijat voivat yliopistossa opiskelunsa aikana kokea. Tutkimustulosten avulla voidaan tunnistaa niitä epäkohtia, joihin tarvitsee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.
  • Cornér, Timo (Helsingin yliopisto, 2019)
    According to Tinto’s (1975) interactive model, higher education students’ integration socially and academically affects on the level of commitment and through that to the students’ deci-sion of dropping out or continuing the studies. For the last 40 years student integration has been actively studied, but rarely the focus is on the individual reasons behind it. Thus the in-dividual reasons behind it are in the center of this study. The objective of this study is to find out is there a connection between the peer teacher-student-interaction and the students’ integration. And which are the ways the peer teachers affect on the students’ integration. Third objective is to explain how the students perceive the role of the peer teachers in the program. The data of this study consists of 40 qualitative texts and 40 pictures and 59 quantitative Lik-ert-scale items. The data was collected from students of University of Helsinki’s environmen-tal bachelor study program in Viikki, Helsinki 2017. The quantitative data was analyzed with SPSS-statistics exploring the correlation between the variables, the qualitative text data through a method called Inductive category development and the pictures by a Thematic analysis. Because of the data variation, the results were interpreted together with a method called Sequential explanatory. It was found out that the peer teachers’ interaction with the students correlated with students’ social integration and with the student identification of the program. The students felt that the peer teachers affected on their integration by sharing important information and personal ex-periences concerning the studies. The peer teachers were often seen as a part of the stu-dent group, helping and supporting the students in beginning of their studies more often than as a superior.
  • Jussilainen, Rosa (Helsingin yliopisto, 2022)
    Objective of the study. Due to technological development, online learning and online learning environments have made significant strides forward, and online interaction between students has become an important feature in learning. The Toward better learning course, arranged by the University of Helsinki, centers around promoting students’ study skills and comprehensive well-being. There is a demand for it, as students’ mental well-being has declined during the 21st century. The pedagogical methods utilized during the course are personal reflections, group discussions and peer support. The focus of this thesis is the peer-to-peer online communication in the university context. The aim is to examine what kind of interaction and peer support the course enables, and how students perceive them. Methods. The qualitative research material consisted of two parts: the group discussions and the students’ final reports of the course held in the fall of 2020. The online discussion contained 645 individual messages and the final reports were personal reflections written by the students at the end of the course. The study group comprises the groups in which every student (n=32) gave their permission for the research. The material was analysed using data-driven content analysis. Results and conclusions. The online interaction between the students was appropriate, positive, and encouraging – although, occasionally, the discussions remained rather inactive. Non-interaction, conversations with strangers, superficial messages, scheduling, and group size caused challenges, but the conversations enabled peer support, sharing tips, getting to know one other, and broadening one’s perspective. Although students’ experiences of the meaningfulness and usefulness of the online interaction varied, the interaction could be considered partially successful. Online interactions as a part of online learning are here to stay, but further research would be needed to ascertain how students’ online interaction and peer-to-peer support could be developed and supported both qualitatively and quantitatively in the university context.
  • Tiilikka, Taija (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppilaitosyhteistyötä tekevät yliopistopapit kokevat työnsä merkityksellisyyden. Yliopistopapit työskentelevät yliopistojen tiloissa, mutta ovat kuitenkin seurakuntien tai seurakuntayhtymien työntekijöitä. Heidän työnsä tarkoituksena on vastata yhteisön tarpeisiin esimerkiksi osallistumalla erilaisiin työryhmiin ja tukemalla opiskelijoiden sekä henkilökunnan hyvinvointia. Hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen ovat tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja, eikä yliopistopappien roolia siinä voi sivuuttaa. Tutkielmassani tarkastelen yliopistopappien kuvaamia työn merkityksellisyyden osa-alueita ja peilaan niitä teoreettiseen viitekehykseen. Kokemus työn merkityksellisyydestä on tärkeää yksilölle. Se lisää työtyytyväisyyttä ja koettua hyvinvointia. Työn näkeminen arvokkaana, hyvää tuottavana ja itsensä toteuttamisen mahdollistaja indikoivat työtyytyväisyyttä, motivaatiota ja parempaa jaksamista. Työn merkityksellisyyden kokemusta lisäävät myös autonominen työote, kompetenssi, yleishyödyllisyys ja kutsumus. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, joita analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissa sovellan erilaisia työn merkityksellisyyttä, kansainvälisesti yliopistopappeja ja kirkon oppilaitostyöntekijöitä koskevia tutkimuksia ja teorioita. Analyysin pohjalta on löydettävissä neljä eri merkityksellisyyden yläluokkaa: merkitys opiskelijoille ja henkilökunnalle, merkitys yliopistopastoreille ja merkitys kirkolle sekä yksi näiden merkityksien toteutumista uhkaava yläluokka. Opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan osalta korostuu yliopistopappien tekemä hyvinvointia tukeva työ. Yliopistopapeille itselleen työn merkityksellisyys kietoutuu kutsumuksen, toisten auttamisen, mission, työmotivaation ja yhteisössä työskentelyn teemoihin. Kirkon kannalta yliopistopappien tekemä työ edistää kirkon positiivista imagoa ja ylläpitää kristillisiä arvoja. Merkityksiä uhkaavia tekijöitä ovat puolestaan huoli pienenevistä resursseista sekä kysymys siitä missä määrin yliopistopappien kristillinen orientaatio saa näkyä sitoutumattomassa kontekstissa. Aineiston perusteella voidaan todeta, että haastattelemani yliopistopapit kokevat työnsä merkitykselliseksi.