Browsing by Subject "yliopistot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 104
  • Kokko, Ilona (2006)
    Tarkastelin työssä yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä sukupuolesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti sosiaalisen konstruktionismin retorinen painotus. Menetelmällisenä viitekehyksenä toimi diskurssianalyysi. Aineisto muodostui kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joiden osallistujat olivat Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoita. Aineisto kerättiin syksyllä 2004 sosiaalipsykologian laitoksen kvalitatiivisten menetelmien harjoituskurssin yhteydessä. Retorisen tarkasteluni pääkäsitteet olivat Perelmanin (1996) premissin käsite ja Billigin (1987) ”common sense” -käsite, jonka suomensin työssä arkiseksi oletukseksi. Näiden käsitteiden avulla pyrin selvittämään, mitä sukupuolta koskevia käsityksiä yliopisto-opiskelijat pitävät itsestäänselvyyksinä ja kyseenalaistavatko he näihin käsityksiin liittyviä näkemyksiä. Lisäksi tarkastelin, mihin kulttuurisiin näkökulmiin yliopisto-opiskelijat suhteuttavat näkemyksiään. Tässä tarkastelussa käytin analyyttisina työkaluina kahta diskurssianalyysin piirissä tunnistettua retorista keinoa, ”oletettuun vasta-argumenttiin varautumista” ja ”itsetodistelua”. Yliopisto-opiskelijoiden käsitykset sukupuolesta tiivistyivät kuudeksi arkiseksi oletukseksi, jotka nimesin seuraavasti. – Ihmiset jakautuvat naisiin ja miehiin – Naiset ja miehet ovat erilaisia – Kulttuuri vaikuttaa sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Biologiset seikat vaikuttavat sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Sukupuolella on merkitystä –On naisille/miehille tyypillisiä ominaisuuksia Kuhunkin arkiseen oletukseen liittyi oletusta puoltavia ja kyseenalaistavia näkemyksiä. Yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskeville käsityksille ominaista olikin käsitysten sisäinen ristiriitaisuus. Arkisten oletusten tarkastelussa tuli esille myös sukupuolta koskevan ajattelun heteronormatiivisuus. Kulttuurisia näkökulmia, joihin yliopisto-opiskelijat suhteuttivat sukupuolta koskevia näkemyksiään, olivat suvaitsevaisuusdiskurssi, sukupuolten tasa-arvon diskurssi ja yksilöllisyysdiskurssi. Näiden diskurssien kulttuurinen hallinta pyrittiin osoittamaan silloinkin, kun esitetty näkemys oli ristiriidassa diskurssin kanssa. Tulokset toivat esille, että yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskevissa käsityksissä yhdistyvät perinteistä käsitystä sukupuolen kaksinaisuudesta tukevat näkemykset sekä kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkemykset. Kyseenalaistaminen oli keskusteluissa osittain normatiivista. Normatiivisenakin kyseenalaistaminen kuitenkin osoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden keskustelussa sukupuolesta puhujan on huomioitava myös sukupuolen kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkökulmat. Keskeisiä työssä käytettyjä lähteitä olivat sosiaalinen konstruktionismin, retorisuuden ja diskurssianalyysin osalta Billig, (1987); Burr, (2003); Jokinen, A., Juhila & Suoninen (1993) ja (1999); Perelman, (1996). Sukupuolen tarkastelun osalta keskeisiä lähteitä olivar Berlant & Warner (2002); Burr, (1998); Jokinen, E., (2006); Stokoe (1998); Wetherell, Stiven & Potter (1987) ja Weatherall (2002).
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (4)
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (8)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (1)
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (2)
  • Korhonen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (1)
  • Isaksson, Eva (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (1)
  • Finlands Forstvetenskapliga Samfund; Suomen metsätieteellinen seura; The Finnish Society of Forest Science (Suomen metsätieteellinen seura, 1932)
  • Helminen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (4)
  • Koski-Kotiranta, Sari; Vakkari, Mikael (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (6)
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (4)
  • Willberg, Elias; Muukkonen, Petteri; Toivonen, Tuuli (Department of Geosciences and Geography, 2017)
    Department of Geosciences and Geography C13
    Geoinformatiikan opetus suomalaisissa yliopistoissa muuttuu vauhdilla. Muutoksen taustalla on yhtäällä yliopistojen koulutusohjelmien yleiset muutokset ja toisaalta alan yleisen yleinen kehitysvauhti. Nopeasti muuttuvassa ympäristöstä nykytilan ymmärryksen rooli korostuu. Tämä raportti kartoittaa geoinformatiikan yliopisto-opetuksen tilaa Suomessa lukuvuonna 2016-2017. Se kokoaa yhteen opetuksen tarjontaa, sisältöjä ja laajuuksia kuudessa geoinformatiikkaa eniten opettavassa yliopistossa Suomessa. Selvitys laadittiiin geoinformatiikan yliopistoverkosto FIUGINETin puitteissa ja tarkastelussa ovat olleet mukana kaikki verkoston jäsenyliopistot. Tarkastelun kimmokkeena oli Helsingin geotieteiden ja maantieteen laitoksen tarve uudistaa geoinformatiikan opetusta syksystä 2017 alkaen, mutta tarkastelu tehtiin yhteistyössä geoinformatiikkaa opettavien laitosten kanssa. Tiedot kerättiin opetustaulukkoon, johon kurssien perustietojen lisäksi listattiin myös kuinka syvällisesti mikin kurssi käsitteli geoinformatiikan eri sisältöjä. Lopuksi vastuuhenkilöt kultakin laitokselta tarkistivat ja täydensivät taulukon tietoja. Tulokset osoittavat, että geoinformatiikan kursseja on paljon tarjolla Suomen yliopistoissa ja ylempään korkeakoulututkintoon geoinformatiikassa on mahdollisuus neljässä yliopistossa. Opetus painottuu syventäviin opintoihin ja se annetaan kanditasolla pääosin suomeksi, mutta maisterivaiheessa lähinnä englanniksi. Opetuksen painopiste on erilaisissa analyyseissa, datan keräämisessä ja tuottamisessa, sekä sen hallinnassa. Kaikkiaan geoinformatiikan teknisempiä osa-alueita opetetaan melko vähän, ja saattaa olla, että niille olisi enemmänkin kysyntää. Erikoistumista laitosten välillä on havaittavissa, sillä opetuksen sisällöissä on selvästi erilaisia painotuksia laitosten välillä. Geoinformatiikan opetuksen yhtenä haasteena onkin yhtäällä valmistaa opiskelijoita mahdollisimman hyvin työelämään ja toisaalta kehittää heidän kriittistä ajattelukykyään. Osaamisen tarpeiden muuttuessa yhteistyön lisääminen yliopiston ja yhteiskunnankin eri toimijoiden välillä on entistä tärkeämpää. Tulevaisuudessa geoinformatiikka todennäköisesti jatkaa leviämistään uusille aloille ja myös tässä kehityksessä geoinformatiikkaa opettavilla yksiköillä on tärkeä rooli.
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (1)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2015)
    Verkkari 2015 (1)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2004)
    Verkkari 2004 (8)
  • Vesalainen, Saimi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (7)