Browsing by Subject "yritysvastuu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Penttinen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.
  • Takki, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoite on laadullisin keinoin ymmärtää Päijät-Hämeen alueelta ponnistavien suomalaisyritysten vastuullisuusviestintää. Tutkielmaa kirjoitettaessa Lahti toimii vuoden 2021 EU:n ympäristöpääkaupunkina ja viestii kestävyydestä näkyvästi. Samaan aikaan paikallisten yritysten kestävyysajattelu ja vastuullisuusviestinnän taso on jäänyt osin epäselväksi. Vastuullisuusviestintä on sen kohtalaisen pitkästä tutkimustaustasta huolimatta edelleen vaikeasti määriteltävä viestinnän laji, joka elää ja muuttuu aikansa ja ympäröivän yhteiskunnan mukana. Tutkimusta varten haastateltiin 14 henkilöä kuudesta suuresta ja seitsemästä keskisuuresta yrityksestä. Suuri osa haastatelluista yrityksistä on perheomisteisia. Laadullisen sisällönanalyysin avulla analysoitiin vastuullisuusviestintää viiden eri tutkimuskysymyksen kautta: 1) millainen asema viestinnällä koetaan olevan vastuullisuudessa, 2) millaisia motiiveja vastuullisuusviestinnälle kuvataan, 3) millaista vastuullisuusviestinnän strategiaa yrityksen sidosryhmäajattelu kuvastaa, 4) mikä vastuullisuusviestinnässä koetaan haastavaksi sekä 5) miten yrityksen koko, omistuspohja, markkina ja paikallinen yrityskulttuuri heijastuvat sen tekemään vastuullisuusviestintään? Viestinnän asemaa organisaatiossa tarkastellaan viestinnän maturiteetin teorian valossa. Vastuullisuusviestinnän strategisuutta puolestaan tarkastellaan sidosryhmäajattelun kautta, josta on erotettavissa informointiin, reagointiin ja osallistavuuteen perustuvat viestinnän strategiat. Tulosten perusteella viestinnän tärkeys osana organisaation vastuullisuutta tunnistetaan, mutta sen toteutuminen osaksi toimintaa on yhä kesken. Viestintä on harvassa yrityksessä moniäänistä ja sekä sisäisiä että ulkoisia sidosryhmiä osallistavaa. Vastuullisen toiminnan ja siitä viestimisen taustalla oleva motiivi on usein kilpailukyvyn säilyttäminen markkinoilla. Suuri osa yrityksistä vaikuttaa reagoivan vastuullisuusviestinnällä sidosryhmien paineeseen päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Lisäksi kuluttajamarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuu laajempaa ja julkisempaa painetta vastuullisuusviestinnälle, kun taas teollisuudessa vastuullisuusviestinnällä pyritään mukautumaan asiakasyrityksen vaatimuksiin. Tutkimustulokset vahvistavat perheyrityksillä olevan paljon vastuullisia piirteitä, mutta ne viestivät siitä vähänlaisesti. Perheomisteisuus osoittautuu yrityskulttuurin kannalta yhtenäistäväksi tekijäksi muuten erilaisten yritysten kesken. Suurilla yrityksillä vastuullisuudesta saatetaan raportoida osana yrityksen strategiaa, kun taas pienemmät yritykset toteuttavat vastuullisuutta hyvin arkisessa toiminnassa. Suurimmaksi haasteeksi koetaan mediakentän polarisoituminen ja julkisen keskustelun mustavalkoistuminen. Haastatellut näkevät suomalaisyritysten olevan kansainvälisessä vertailussa maailman vastuullisimpia, minkä vuoksi julkishallinnon kiristyvät vaatimukset vastuullisuuden näytöistä turhauttavat. Tutkimus tuo osaltaan lisäymmärrystä yritysten vastuullisuusviestintään liitetyistä käsityksistä tiettyyn paikalliskulttuuriin sidottuna. Lisäksi tutkimus tuo esiin, miten yritysten toimintaympäristö ja konteksti vaikuttaa niiden tekemään vastuullisuusviestintään. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sisäisesti viestitty vastuullisuus on vaikea saada vastaamaan ulkoisten sidosryhmien kokemaa vastuullisuutta, ja että vastuullisuusviestintä on yhä monelle yritykselle kuormittavaa ja turhauttavaa. Jatkossa tulisi tutkia lähemmin sitä, miten yritysten ja kriittisten sidosryhmien välistä yhteisymmärrystä voitaisiin parantaa.
  • Vanhanen, Elina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vastamainontaa ja sen ilmentämää kritiikkiä yritysten vastuullisuutta kohtaan. Yhtenä kriittisen journalismin muotona vastamainonta luo keinoja, joilla voidaan kyseenalaistaa mainonnan synnyttämiä tarpeita ja nostaa esiin länsimaisen kulutuskulttuurin kestämättömiä piirteitä. Yritystoiminta ja markkinat nousevat huomion keskiöön, kun kantaa otetaan erityisesti kulutuksen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Poliittista kuluttajuutta edustava vastamainonta voidaan nähdä eräänlaisena instrumenttina, joka auttaa luomaan paitsi vastuullisia kuluttajia niin myös heidän tarvitsemansa vastuullisen kulutusympäristön. Kysymys yritysvastuusta on yhteiskunnallisesti tärkeä ja kiistelty. Vastamainosten tulkinnan kautta on mahdollista tarkastella yritysten kohtaamia paineita sekä vastuullisuusvaatimuksia. Lähestyn aihetta seuraavien kysymysten kautta: 1. Miten vastamainokset representoivat yritysvastuuta? 2. Minkälaisia myyttejä vastamainoksista voidaan tunnistaa? 3. Minkälaisia valta-asetelmia nämä myytit paljastavat? Näiden kysymysten taustalla on ajatus siitä, että liikeyritysten näennäinen hyväntahtoisuus ei riitä vastuullisen muutoksen aikaansaamiseksi ja yritysten kohtaama julkinen kritiikki on oikeutettua. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu mainonnan ja yritysvastuun tutkimuskirjallisuudesta, jonka kautta tarkastelen mainonnan moninaisia merkityksenluonnin keinoja sekä yritysvastuun tutkimuksen taustaa. Tutkielman aineisto koostuu 13 vastamainoskuvasta, joiden myyttisiä elementtejä tarkastelen semioottisen analyysin menetelmin. Semioottisen analyysin avulla pyrin tarkastelemaan erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysten tuotantoa vastamainoksissa. Analyysia varten vastamainokset jaettiin kolmen yritysvastuun teeman mukaisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen. Analysoin vastamainosten ilmentämää myyttikritiikkiä sekä tapoja representoida yritysvastuuta. Representaation ja myytin käsitteiden avulla on mahdollista pohtia miten, kenen näkökulmasta ja millä välineillä erilaiset mediat esittävät ja tuottavat todellisuutta. Kuten representaatiot niin myös myytit palvelevat tavallisesti hallitsevien luokkien etuja, minkä vuoksi ne nostavat esiin yhteiskunnallisia valtarakenteita. Analyysin myötä esiin nousivat kolme vastakkainasettelun myyttiä, jotka kertovat yhteiskuntamme piilorakenteista ja valta-asetelmista: Ensimmäisenä vastuun ja markkinoiden välinen myytti, toisena luonnon ja kulttuurin jaottelun myytti sekä kolmantena myytti mainonnan ja etiikan dilemmasta. Olennainen osa näiden myyttien merkitysten avaamista on keskustelu yritysvallasta, joka nousee tutkielmani vastamainoksia yhdistäväksi teemaksi. Yritysten mahdollisuudet ylläpitää demokraattista, oikeudenmukaista ja vastuullista yhteiskuntaa haastavat taloudellisen kasvun vaatimuksen. Viime kädessä yhteiskunnallisesti avoin kriittinen keskustelu sekä todellisten tekojen vaatiminen yhteiskuntavastuuta vakuuttavilta yrityksiltä ovat avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi.
  • Tynkkynen, Anna Kaisa Pauliina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan vastuullisuutta työntekijöiden rutiineissa instituutioteorian viitekehyksessä. Tutkielman tavoitteena on selittää yritystasoisten vastuiden tulemista työntekijöiden arkipäivään, eli mitä yrityksen vastuuteemat tarkoittavat työn käytännöissä. Case-yritys on S-ryhmään kuuluva Osuuskauppa Suur-Savo. Tutkielman pääkysymys on, millä tavoin vastuu näkyy työntekijöiden rutiineissa. Pääkysymystä täydentävät kysymykset ovat, millaisia muutoksia vastuun rutiineissa on tapahtunut ja kuinka toimintaa voidaan työntekijänäkökulmasta kehittää, sekä mistä vastuut tulevat työntekijöiden rutiineihin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka pyrkii kuvailevaan tutkimusotteeseen. Keskeisen osan tutkimusaineistoa muodostaa 24 työntekijöiden teemahaastattelua. Lisäksi tutkimusaineistona on käytetty Osuuskauppa Suur-Savon ja S-ryhmän vuosiraportteja, verkkosivuja ja vastuullisuuskatsausta. Ennen varsinaisten haastattelujen suorittamista, tutkimusta varten on tehty neljä taustahaastattelua. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Yleisesti vastuu ja vastuullisuus näkyvät työntekijöiden rutiineissa ensisijaisesti vastuuna omasta työstä ja siinä erityisesti asiakkaisiin liittyvänä vastuuna. Osuuskauppa Suur-Savon arvoihin perustuvat vastuullisuusperiaatteet näyttävät olevan jokainen läsnä työntekijöiden arjessa. Asiakaslähtöisyys nousee selkeästi keskeisimpänä työntekijöiden rutiineissa ja muodostaa lähes kaikkea toimintaa ohjaavan ajatuksen ja periaatteen. Tuloksellisuus on myös tiivis osa työn arkea, ja sen arvioimiseen liittyy selkeästi määriteltyjä tavoitteita ja mittareita. Vastuu ihmisistä liittyy työntekijänäkökulmasta ensisijaisesti asiakkaisiin ja henkilöstöön. Vastuu ympäristöstä näkyy erityisesti kierrätykseen ja lajitteluun liittyvinä käytäntöinä. Vastuu ihmisistä ja ympäristöstä ei muodosta työntekijöiden arjessa yhtä selkeää käytäntöjä ja rutiineja ohjaavaa periaatetta, kuin asiakaslähtöisyys ja tuloksellisuus. Työn arjessa koettuja muutoksia vastuuteemoihin liittyen ovat ympäristöasioiden merkityksen kasvu ja työnantajavastuuseen liittyvien käytäntöjen kehittyminen. Toisaalta osa työntekijöistä kokee, ettei muutoksia vastuuasioissa ole työn arjessa tapahtunut. Vastuuteemat tulevat työntekijöiden rutiineihin vahvasti yksilön oman arvopohdinnan kautta ja työkokemuksen vahvistamana. Osuuskauppa Suur-Savon puolelta vastuuteemat tulevat erityisesti perehdytyksestä, mutta myös esimerkiksi koulutusten ja palaverien kautta. Vastuu henkilöstöstä on selkeästi yksi vahvimmista osa-alueista Osuuskauppa Suur-Savon toimintaa vastuullisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Arvot muodostavat keskeisen lähtökohdan Osuuskauppa Suur-Savon vastuullisuustoiminnalle ja arvojen sisäistäminen nähdään edellytyksenä vastuulliselle toiminnalle työn arjessa.
  • Luomajoki, Militsa (Helsingin yliopisto, 2019)
    This is a multiple-case study about how large international PC manufacturers’ commitment to the UN Sustainable Development Goals (SDGs) are reflected in the companies: what new activities have been triggered, whom do companies seek to benefit with these activities, and how the companies measure their progress towards the SDGs. No previous research was found on the topic. The purpose of this thesis is to understand what possibilities and limitations there may be related to companies taking a role as development actors through the Agenda 2030. This thesis relies on a relatively wide theoretical discussion. The topic relates to theories of globalization, privatization of power, global development policy, global governance and both mainstream as well as critical corporate responsibility theories. A multiple-case study approach was chosen as no single company seems to provide a unique case enough on its own. The number of cases is limited to three based on theoretical guidance. The three case companies Dell, HP and Lenovo are the largest in PC manufacturing and together they represent over half of the global business. They all express a commitment to the SDGs and two of them report about their SDG progress on the Goal level. A document analysis was conducted on the companies’ public materials: the companies’ corporate responsibility reports from 2016 and 2014 and the companies’ global blog posts and press releases during October–December 2017. The 2016 reports were the latest reports available at the time of the data collection. The 2014 reports were used to confirm whether the reported SDG activities are truly started after the SDGs were launched. Blog posts and press releases were analyzed to gain understanding of how important the SDGs are for the company as a whole. The document analysis consisted of a content analysis of the chosen materials of each company separately and a thematic analysis for grouping the findings from all cases into themes of information. The key findings are that despite positive communication and good initiatives as such, the SDGs have in fact triggered very little new activities in the three companies. Also, reporting of progress is fuzzy and is not based on actual measurements of long-term development impacts. The companies have interpreted the beneficiaries of the SDGs through the business logic and by doing so, they have lost much of the Agenda 2030 spirit of “leaving no one behind”. It seems like the companies use the SDGs as a frame to prove that their established corporate responsibility activities are sufficient and that their business operations are legitimate. They seem not to have used the SDGs as a basis for planning their SDG activities. It can be concluded that the companies’ current contribution does not necessarily advance the SDGs in any relevant manner. At best, companies can add resources to development cooperation, but by putting the company and its priorities in the center of the planning, they often disregard a true development focus and the development opportunities in their activities. Industry specific initiatives that set clear minimum requirements for companies may be more efficient means for gaining positive development impacts in companies than generic development agendas, such as the SDGs.
  • Lantta, Marja-Leena (Helsingfors universitet, 2010)
    Increasing societal demands are driving forest industry companies to evaluate the impacts of their business activities more comprehensively. Corporate responsibility (CR) is not a new phenomenon to the industry sector as environmental considerations have been on the agenda of the firms for decades through the use of forest resources. Globalization and relocations of operations overseas have increased the general public's awareness of the societal effects of business. CR of major forest industry corporations has been studied extensively but a research gap was identified in the case of CR in small and medium-sized (SME) Finnish forest industry companies. The significance of SMEs is expected to grow within Finnish forest industry in the future as mechanical forest industry increases its relative importance. Based on literature this study suggests that SMEs should approach CR as a strategic issue, i.e., they should evaluate which aspects of this multidimensional phenomenon can affect the firm's ability to reach its objectives. The relatively limited resources of the firm should be allocated to those strategic CR issues. Empirical primary data was collected by interviewing the line managers of medium-sized Finnish sawmills. The managers were asked to identify sources of competitive advantage within the company, to give their definitions of CR and to discuss the potential of CR as a source of competitive advantage. The findings were congruent with earlier studies on SMEs in other industry fields. The firms often execute CR without identifying it and relate to CR through their key stakeholders (employees, community, customers). The interviewed line managers did not generally perceive CR to have potential as a source of CA. If CR is to be promoted amongst Finnish forest industry SMEs, robust business cases have to be presented to demonstrate the measurable benefits of CR. Practical examples of what CR incorporates in the smaller firm are required. Consumer studies are necessary to discover the value of CR stewardship perceived by the customers.
  • Nippala, Jaakko (Helsingfors universitet, 2014)
    Corporate social responsibility and sustainability have become increasingly important in modern business practices. The purpose of this study was to examine the corporate social responsibility (CSR) and sustainability practices and perceptions of small and medium-sized forest products companies in North Carolina (NC). These companies have less than 500 employees and most of the forest products companies operating in NC fall into this category. Research was carried out in two parts: first by conducting a content analysis of 22 websites of NC companies and second by conducting twelve semi-structured in-depth interviews with different company representatives to gain a deeper understanding of the practices and perceptions. The most frequently mentioned aspect in the websites was sustainability (48.6%), followed by CSR (19.8%). Most often mentioned CSR practices from the websites were safety and promotion of responsible forestry. Interviews identified social aspects of CSR as the most important for respondents. This is interesting since, according to earlier research, the forest industry tends to emphasize environmental aspects. The main drivers for CSR and sustainability were the owners and, to some extent, customers. Other stakeholders were not identified as important drivers. Interviews revealed that the company size is not really a defining aspect on implementation of CSR and sustainability, but it is instead a company specific initiative. Identifying and describing these effective patterns and practices of CSR and sustainability could help other small businesses create competitive advantages in forest products marketing. These practices can then be used as building blocks for sustainable and responsible business strategy.
  • Heiskanen, Aleksi (Helsingfors universitet, 2013)
    The pulp and paper industry has gone through severe structural changes during the past decade. The shift from traditional production areas towards new operational environments has caused some challenges in adapting to these environments. Every organisation in the pulp and paper industry has its own strategy to meet the requirements from the market and regulators, but there are options, such as different certification schemes introduced along the past decades. Sustainable financing has become one of these options, and its utilisation has been increasing. Financing taking into account non-financial characteristics is also called sustainable financing. According to the previous research, sustainable financing may encourage the implementation of corporate commitments to enhance risk management, and improve stakeholder management. Also, these functions that go beyond purely financial objectives may generate implicitly positive results in the form of competitive advantage, brand value, stakeholder support for operations, enhanced access to capital and ultimately lower cost of capital. Sustainable financing may also answer the need for enhanced sustainability and transparency in the financial sector. However, the concept of sustainable financing and its vagueness have also been criticised. Therefore, the objective of this study is to analyse the main actors and functions inside the system, obstacles hindering the further adoption and drivers to promote the adoption, and ultimately, examine the possible impacts of sustainable financing. The methods used to conduct this study were qualitative and based on multiple data sources. First, the basic concept of sustainable financing was explored based on the literature, and secondly empirical data was collected through selected thematic interviews. The representative data is divided roughly into two categories, supply and demand. The supply represents organisations providing sustainable financing, including private and non-private actors. The demand includes private companies in the pulp and paper industry. The interviewees were asked questions about the current and expected future situation and the situation inside organisation and the concept as perceived in general. The understanding of sustainable financing still remains relatively vague. Unexpectedly, only few obstacles hindering the further adoption were identified. The actors were in general more generous in identifying drivers for further adoption. Motives were considered mostly originating from changes in the operational environment. This suggests that sustainable financing is still seen to be part of a broader context such as corporate responsibility, but it has emerging significance in the interaction with other issues such as risk mitigation, stakeholder management and strategic corporate responsibility. The study was to reveal whether sustainable financing influences investment decisions in the case of the pulp and paper industry. The impact of sustainable financing remains relatively low. However its emerging significance was not denied. This may be partly explained by the fact that it is still perceived to be a part of a larger context of CSR. On the other hand, no significant trade-offs were identified. Indisputably sustainable financing possesses a great potential and it is a good starting point for how different organisations can collaborate to achieve common goals; enhanced long-term economic viability and better practices.
  • Koski, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tutkittiin suomalaisten elintarvikealan yritysten energiavalintoja, syitä ja seurauksia eettisen arvoteorian ja hyvän eri muunnelmien näkökulmista. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu arvoteorian lisäksi kestävyydestä, energiasta sekä yritysvastuusta. Energiavalintojen fokus oli uusiutuvien energialähteiden käytössä, eli energian laadullisessa parantamisessa sekä energiankulutuksen määrällisessä vähentämisessä, mikä oli tämän tutkielman tutkittava tapaus. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka ”hyvin” yrityksissä toteutetaan energian laadullista parantamista ja määrällistä vähentämistä. Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui edustajat neljästä eri yrityksestä, joiden elintarviketuotannossa käytetään uusiutuvia energialähteitä ja kiinnitetään huomiota energiankulutuksen määrään. Analyysin teoriapohjana toimi eettinen arvoteoria hyvän eri muunnelmista sekä itseisarvoiset ja välinearvoiset tulkinnat. Aineistoa tulkittiin teemoittelun kautta. Analyysissä havaittiin, että energian laadullinen huomiointi ilmenee uusiutuvien energialähteiden valintana ja omavaraisuutena. Energiankulutuksen määrällinen vähentäminen ilmeni energiankulutuksen tehostamisena, johon oli erilaisia keinoja riippuen yrityksestä. Energiankulutuksen kokonaismäärä ei ollut laskenut, vaan energian kokonaiskulutus oli noussut johtuen esimerkiksi halusta kasvattaa tuotantoa, eikä siten energiankulutusta tehostavat toimet laskeneet energian kokonaiskulutusta. Yrityksellä itsellään koetaan olevan vastuuta kestävyydessä, mutta muiden sidosryhmien, kuten valtion ja kuluttajien, vastuut nousivat myös esille. Energiavalintojen syyt olivat sekä itseisarvoisia, eli ympäristöarvoihin perustuvia, että välinearvoisia eli taloudellisiin kustannuksiin ja säästöihin liittyviä tulkintoja. Energiavalinnoista oli seurannut välineellistä ja hedonista hyvää yritykselle sekä hyvää tekevää yrityksen sidosryhmille. Energiavalintoja tulkittiin myös hyväksi teoksi, jolloin energiavalintojen seuraukset tulivat ympäristölle esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen alentamisen seurauksena. Johtopäätöksenä voidaan sanoa kestävään energiatulevaisuuteen tarvittavan sekä laadullista parantamista että määrällistä vähentämistä, jotta energiavalinnoista seuraa hyvää yritysten ja niiden sidosryhmien lisäksi ympäristölle ja luonnolle. Kestävän energiatulevaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan vastuuta niin yrityksiltä, kuluttajilta kuin poliittisilta päättäjiltä. Muutosten on tapahduttava arvoissa, asenteissa sekä toiminta- ja kulutustavoissa kohti tarvevetoista tuotantoa ja kuluttamista.
  • Haakana, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    2000-luvulle tultaessa yritysten yhteiskuntavastuu on noussut esille julkisessa keskustelussa. Tähän keskusteluun liittyy tutkimukseni Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Global Compact -aloitteesta ja sen viestimisestä yritysten vastuullisuusviestinnässä. Global Compact -aloite on kiinnostava tutkimuskohde. Se nivoo yhteen osallistujia kansallisten yhteiskuntien joka sektorilta, mutta myös kansainvälisen järjestelmän eri sektoreilta. Global Compact on kiinnostava tutkimuskohde myös sen takia, että se asettaa yritysten yhteiskuntavastuulle raamit. Tutkimuksessa keskitytään siihen, millainen aloite Global Compact oikeastaan on ja myös mitä se on tehnyt eli mihin aloite ja siihen sitoutuneet toimijat oikeastaan ottavat kantaa, osallistuvat ja mitä he tavoittelevat. Tutkimuksessa perehdytään aloitteen taustoihin, kehitykseen ja sisältöön. Lisäksi esitellään, millaisesta toimijajoukosta on ollut aloitteen kohdalla kyse. Tutkimuksessa tuodaan esille millaisia asioita yritykset kohtaavat raportoidessaan vastuullisuudesta ja Global Compact -aloitteesta. Yritysten vastuuviestintää tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta kolmea suomalaisyritystä. Näiden yritysten kautta tuodaan erityisesti esille sitä, miten yritykset esittävät itsensä yhteydessä Global Compact -aloitteeseen. Yritykset toimivat esimerkkinä siitä, miten aloite toimii käytännön raportoinnissa. Tutkimuksen aineistona on YK:n tuottamaa materiaalia Global Compact -aloitteesta ja kolmen suomalaisyrityksen vastuullisuus- tai vuosikertomuksia. YK:n tuottama materiaali perustuu sekä aloitteen osallistujille tarjolla oleviin oppaisiin että aloitteen omiin verkkosivuihin. YK:n tuottamaan materiaaliin sisällytetään aloitteen suunnittelussa mukana olleiden kirjoitukset aloitteen synnystä ja tarpeellisuudesta sekä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin pitämän puheen. Näkökulmia yritysvastuuseen käsitellään teorioiden ja käsitteiden kautta. Esitellyt teoriat, kuten kolmen pilarin teoria ja sidosryhmä-teoria ja käsitteet, kuten yrityskansalaisuus, kuuluvat tutkimuskohteeseen niiden ollessa yritysten yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Yritysten yhteiskuntavastuun historiallisen taustoituksen kautta esitetään aloitteen historiallista taustaa ja esitetään mihin tilanteeseen aloite luotiin. Kofi Annanin puhetta yritysmaailmalle analysoidaan erityisesti retorisen analyysin keinoin. Historiallisen taustoituksen perusteella esitetään, että yritysten yhteiskuntavastuu on pidempi aikainen ilmiö ja näin ollen Global Compact -aloite asettuu siihen jatkumoon. Tutkimuksen perusteella aloite on huomattava sen lukumäärän jäsenten vuoksi. Lisäksi huomattavuutta lisäävät osallistujien monimuotoisuus eri maantieteellisiltä alueilta, teollisuusaloilta ja yhteiskunnan muilta sektoreilta. Aloitteen perustuminen tunnetuille kansainvälisille julistuksille lisää myös sen merkittävyyttä. Aloite saa legitimiteettiä YK:n instituution kautta ja sen institutionaalisesta rakenteesta. Global Compact sisällöllisesti on laaja aloite, jossa näkyy useita eri yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Tutkimuksen mukaan aloite itse määrittelee itsensä kutsuna tai alustana, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää, toteuttaa ja paljastaa vastuullisuustoimiaan. Lisäksi Global Compact -aloite pyrkii tuomaan esille YK:n ja kestävän kehityksen tavoitteita. Global Compact -aloite kuvailee tarjoavansa yrityksille arvoihin perustuvan alustan kannustaen institutionaaliseen oppimiseen. Kaiken kaikkiaan aloite rakentaa itsestään kuvaa paikkana, jossa yritykset voivat käsitellä yhdessä muiden toimijoiden kanssa vastuullisuuden ongelmia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksessa esitetään, että Global Compact -aloite ja siihen liittyvät materiaalit voi nähdä YK:n pyrkimyksenä rakentaa kollektiivisesti omaa rooliaan ja vastuullisuuttaan nykyisessä kansainvälisessä järjestelmässä. Lisäksi YK:n tuottaman materiaalin aloitteesta tehtävänä voi vakuuttaa ja sitouttaa sidosryhmiä aloitteeseen ja YK:n arvoihin. Global Compact -aloite ottaa kantaa ja rakentaa kuvaa siitä, miten hyvä yritys toimii. Lisäksi aloitteen nähdään ottavan kantaa miten hyvä yhteiskunta ja kansainvälinen järjestys rakentuvat ja miten ne toimivat. Aloitteen määritelmän mukaan vastuullinen yritys toimii vastuullisesti sovittamalla kymmenen periaatetta yritystoimintaansa ja tukemalla ympäröiviä yhteiskuntia. Lisäksi vastuullinen yritys sisällyttää vastuullisuuden toimintansa ytimeen. Lisäksi yritysten tulee raportoida säännöllisesti ja toimia paikallisesti ollakseen vastuullinen. Osallistumalla aloitteeseen yritykset sitoutuvat tähän määritelmään ja hyväksyvät sen luoman kuvan vastuullisuudesta. Global Compact -aloitteen voi sijoittaa keskusteluun yhteiskuntavastuuta koskevista keinoista ja tavoitteista, joita on kehitelty ja perusteltu viime vuosikymmeninä uusin teoreettisin ja käsitteellisin välinein
  • Kaartinen, Lotta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten yrityksen henkilöstön sisäinen monimuotoisuus ja erityisesti henkilöstön kulttuurinen monimuotoisuus on huomioitu suomalaisissa teknologia-alan yrityksissä. Globalisaation myötä henkilöstön monimuotoisuuden huomioimisesta aiheena on tullut ajankohtainen ja tärkeä. Henkilöstön monimuotoisuuden huomioimisen merkityksen lisääntynyt kasvu on ollut erityisen selkeästi huomattavissa teknologia-alalla, jossa kilpailu osaavasta työvoimasta on ilmeinen. Monimuotoisuuden huomioimisen kautta yritykset voivat vaikuttaa työntekijöidensä työhyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Monimuotoisuustyöskentelystä voikin tulevaisuudessa muodostua kilpailutekijä teknologia-alalla. Tämän lisäksi monimuotoisuustyöskentelyn voidaan katsoa kuuluvan osaksi yrityksen yritysvastuullisuustoimintaa, erityisesti yrityksen sosiaalisen vastuullisuustyön näkökulmasta. Koska henkilöstön monimuotoisuuden huomioiminen on osa yritysten vastuullisuustoimintaa, on sitä aiemmin tutkittu erityisesti yritysvastuullisuuden näkökulmasta. Myös tässä tutkielmassa aihetta lähestytään yritysvastuullisuuden kautta. Läpi tutkielman kantavana hypoteesina on, että monimuotoisuuden lisääntyessä globalisaation ja teknologian kehityksen myötä, myös monimuotoisuuden huomioimisen merkitys yritysten henkilöstöjohtamistyössä tulee kasvamaan. Aiheen tarkastelussa käytetään tutkielmaa varten kerättyä aineistoa ja lisäksi aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Aineisto muodostuu kymmenen teknologia-alan yrityksen henkilöstöasioista vastaavan työntekijän haastattelusta. Yhteistä kohdeyrityksille on, että ne kaikki toimivat teknologia-alalla ja ovat yritysvastuullisuusyhteisö Finnish Business & Society (FIBS) ry:n jäseniä. Haastattelut ovat muodoltaan teemahaastatteluja, joista saatu aineisto on teemoiteltu tutkielman kannalta keskeisimpien teemojen mukaisesti. Analyysissä keskitytään tarkastelemaan kohdeyritysten henkilöstöjohtamistyötä ja henkilöstön monimuotoisuuden kehittämistä osana yritysten sosiaalista vastuullisuutta. Koska monimuotoisuuden kehittämiseen liittyvä työskentely on monin tavoin sidoksissa muihin yritystoiminnan kannalta olennaisiin teemoihin, analyysissa tarkastellaan myös monimuotoisuustyöskentelyn kytköksiä yrityksen arvoihin, yrityskulttuuriin ja työhyvinvointiin. Tarkastelussa aineistoa verrataan yllä esitetyistä teemoista aiemmin tehtyyn tutkimukseen ja alan kirjallisuuteen. Erityisesti teemoittelun kautta saatuja havaintoja verrataan Finnish Business & Society (FIBS) ry:n teettämiin yritysvastuullisuustutkimuksiin vuosilta 2016 – 2019. Tärkeinä aineiston tarkastelun kautta saatuina tuloksina voidaan pitää ensinnäkin sitä, että hypoteesin mukaisesti kohdeyrityksissä tunnistetaan henkilöstön monimuotoisuuden huomioimisen tärkeyden kasvavan tulevaisuudessa. Se miten monimuotoisuutta oli tähän mennessä huomioitu, vaihteli kohdeyritysten välillä suuresti. Suurissa, kansainvälistä liiketoimintaa tekevissä yrityksissä henkilöstön monimuotoisuuteen liittyvä henkilöstöjohtamistyöskentely oli otettu kiinteämmin osaksi henkilöstötyöskentelyä, kuin niissä yrityksissä, joiden sidosryhmät eivät vielä sisältäneet samoissa määrin monimuotoisuutta. Lisäksi tärkeänä huomiona voidaan pitää sitä, että vaikka kohdeyritykset haluaisivat henkilöstöönsä enemmän monimuotoisuutta, kuitenkin monien asioiden kuten suomen kielen taidon vaatimuksen katsotaan muodostuvan esteeksi monimuotoisemman henkilöstön rekrytoimiselle.
  • Wendelin, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Valmisvaateteollisuuden toimitusketjujen ihmisoikeuksiin liittyvät epäkohdat ovat olleet kriittisen tarkastelun kohteena vuosikymmenten ajan. Sääntelyn puute, tietämättömyys omista oikeuksista, valtava työvoiman ylitarjonta ja naisten heikko asema altistavat vaateteollisuuden toimitusketjujen työntekijät haitallisille ihmisoikeusvaikutuksille. Yritysten vapaaehtoinen itsesääntely ja lukuiset valtioita sitovat ihmisoikeus- ja työlainsäädäntöön liittyvät kansainväliset instrumentit ovat osoittautuneet hampaattomiksi työntekijöiden oikeuksien suojelemisessa. Siksi monissa pohjoisen valtioissa aletaan kallistua yrityksiä sitovan ekstraterritoriaalisen ihmisoikeuksiin ja ympäristöön keskittyvän huolellisuusvelvoitesääntelyn suuntaan. Suomessa yrityksiä sitovaa huolellisuusvelvoitelakia on ajanut laaja yrityksistä ja kansalaisjärjestöistä muodostuva koalitio, joka kampanjoi Ykkösketjuun-nimellä. Kampanjan seurauksena Sanna Marinin hallitusohjelmaan saatiin kirjaus, jonka mukaan Suomessa tehdään yritysvastuulakia koskeva selvitys, tavoitteena säätää laki. Tämän tutkielman tarkoitus on syventää ymmärrystä sitovan yritysvastuulain soveltuvuudesta valmisvaateteollisuuden sosiaalisen vastuun sääntelyyn Suomessa, lakiin liittyvistä taustaoletuksista sekä odotuksista ihmisoikeushuolellisuusvelvoitteen vaikutuksista ja ulottuvuudesta. Tutkimusmetodina on laadullinen tutkimusote, joka perustuu viiteen haastatteluun ja dokumenttianalyysiin. Aineistoon kuuluvia dokumentteja ovat Sanna Marinin hallitusohjelma, oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista, YK:n ohjaavat periaatteet sekä Ykkösketjuun-kampanjan dokumentit. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu kahdesta akateemisesta keskustelusta, joista toinen on keskittynyt vaateteollisuuden tuotantoketjujen globalisaation syihin, seurauksiin ja logiikkaan mm. Gary Gereffin ja David Harveyn tutkimustyön pohjalta. Toinen keskustelu muodostuu toimitusketjujen sääntelyn kehittymisestä mm. Lance A. Compan, John Ruggien ja Richard Appelbaumin johdolla. Tutkimuksessa todetaan, että globaalit toimitusketjut perustuvat sääntelyn puutteeseen pohjautuviin kustannushyötyihin ja eriarvoisuuteen. Huolellisuusvelvoitelain tavoitteena on toimia painostuskeinona tuottajamaille toimeenpanna ja valvoa ihmisoikeusvelvoitteitaan. Tuottajamaiden kannustimeksi toimeenpanna ja valvoa ihmisoikeuksia oletetaan riittävän sen, että yrityksiä sitovan huolellisuusvelvoitelain seurauksena vastuullisuudesta muodostuu kilpailuvaltti. Tässä on kuitenkin ristiriita, sillä työn halpa hinta on heikon sääntelyn yksi seuraus ja halpa työvoima on etelän valtioiden suhteellinen etu.
  • Huhtisaari (o.s. Mattila), Anni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vaikka maailmassa on aiempaa vähemmän valtioiden välisiä sotia, yleisesti väkivalta maailmassa on kasvanut. Kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, mitä väestönkasvu entisestään vauhdittaa. Muutos konfliktien luonteessa on myös yhteydessä globaalin kapitalistisen järjestelmän kehittymiseen. Huolimatta siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskunnallisen epävakauden taustalla on alettu tunnistaa, on yhteys ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden välillä yhä hatara ja vaikea hahmottaa yksiselitteisesti. On kuitenkin tunnistettu erilaisia tekijöitä, jotka yhdistettynä ilmastovaikutukseen kohottavat konfliktiriskiä. Näin ollen on perusteltua, että ilmastonmuutoksen ehkäisyn lisäksi pyrittäisiin vaikuttamaan myös niihin muihin syihin, jotka laukaisevat levottomuuksia ja epävakautta ilmastonmuutoksen vaikutuksien johdosta. Tämä koskee myös kansainvälistä liiketoimintaa ja muun muassa energiasektoria. Viime vuosikymmeninä ja vuosina onkin ilmestynyt uusi ajattelun aalto: kaikkein vastuullisimmat yritykset, jotka miettivät toimintatapojaan uudelleen tehdäkseen niistä kestävämpiä, ovat nousemassa omien alojensa kansainvälisiksi johtajiksi. On selvästi käynnissä muutos siinä, miten ihmiset hahmottavat yritysten roolin ja miten yritykset itse hahmottavat paikkansa maailmassa. Toisaalta yritysvastuun idea on pitkälle todettu kyvyttömäksi vastaamaan yksityisen sektorin yhteiskunnallisen luonteen haasteisiin. Pitäen molemmat asiat mielessä – että ymmärrys yksityisen sektorin ja liiketoiminnan roolista on murroksessa, ja että kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, joita väestönkasvu entisestään vauhdittaa – on ajankohtaista tarkastella tätä teemaa yksityisen sektorin näkökulmasta: miten yksittäinen yritys vaikuttaa tähän kaikkeen, tahallisesti tai tahattomasti? Onko yksityisen sektorin toimijan näkökulmasta ylipäätään selvää, mikä yksittäisen toimijan rooli tämän nykyisen maailmanjärjestyksen ylläpitämisessä tai vaihtoehtoisesti sen kehittämisessä tai muuttamisessa on? Tutkimus on tehty toimeksiantona St1:n Marokon carbon farming -tutkimuspilotin pohjalta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia diskursseja yksittäinen toimija omasta toiminnastaan ja ympäröivästä maailmasta tuottaa, ja miten nämä diskurssit joko ylläpitävät tai haastavat makrotason rakenteita. Laajemmalla tasolla pyritään lisäämään ymmärrystä yksityisen sektorin roolista ja potentiaalista tukea myönteistä yhteiskunnallista kehitystä erityisesti haurailla ja konfliktialttiilla alueilla. Tutkimus on toteutettu kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistoksi valikoitui monipuolinen kattaus kohdeyrityksen julkisia ja sisäisiä hankekohtaisia materiaaleja ja näitä aineistoja täydennettiin organisaation keskeisten henkilöiden haastatteluilla. Teoreettisella tasolla painotus on Johan Galtungin rakenteellisen väkivallan teoriaan ja vallan distribuution ideaan perustuvassa tahattomuuden ja seurausten välisessä yhteydessä. Galtungin teoriaa on jatkokehitetty liiketoiminnan suuntaan konfliktisensitiivisyyden viitekehyksen avulla. Aineistosta käy ilmi, että yrityksen on mahdollista sisällyttää vastuullisuus onnistuneesti osaksi toimintansa ydinprosesseja. Samalla kuitenkin ilmenee, että yrityksen viestintä ja sen itsestään kertoma tarina ja toisaalta yrityksen konkreettiset vaikutukset ympäröivään maailmaan eivät automaattisesti ole linjassa. Näin ollen jatkossa yritysvastuuraportointia ja yritysten vastuullisuusviestintää tulisi tarkastella yhä kriittisemmin. Toisaalta yritysten mahdollisuuksiin vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteiskuntaan erityisesti kehittyvillä alueilla tulisi suhtautua uteliaasti.
  • Järvinen, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vaatetusteollisuuden vastuullisuus on herättänyt keskustelua jo vuosikymmenten ajan, ja vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä. Samalla myös vaatetusteollisuuden vastuuttomat toimintatavat, pikamuoti ja kertakäyttökulutus ovat yleistyneet. Kuluttajista on tullut kriittisempiä, ja he vaativat yrityksiltä yhä avoimempaa ja läpinäkyvämpää viestintää yritysten vastuullisuuteen liittyen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää minkälaisia vakuuttamisen keinoja suomalaiset vaateyritykset hyödyntävät vastuullisuusviestinnässään, ja kuinka kokonaisvaltaista tämä vastuullisuusviestintä on. Tutkielmalla pyritään luomaan uusia näkökulmia sekä vastuullisuusviestinnän että vaatetusteollisuuden vastuullisuuden tutkimukseen. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita vastuullisuusviestinnän roolista vaatetusteollisuudessa, vakuuttavuuden keinoista vastuullisuusviestinnässä sekä vastuullisuusviestinnän kokonaisvaltaisuudesta. Tutkimusmenetelmänä toimii retorinen analyysi, jonka avulla jaotellaan retorisia keinoja tutkimusaineistosta. Tutkimusaineisto koostuu 12 suomalaisen vaateyrityksen verkkosivuilla tapahtuvasta vastuullisuusviestinnästä. Retorisen analyysin lomassa reflektoidaan aineistoa Tenchin, Sunin ja Jonesin malliin vastuullisuusviestinnän neljästä osa-alueesta. Mallin mukaan kokonaisvaltainen vastuullisuusviestintä koostuu 1) vastuullisuusnäkökulmista, 2) vastuullisuusohjelmista, -aloitteista ja -toimenpiteistä, 3) edellä mainittujen toimeenpanosta ja tulosten raportoinnista sekä 4) yleisön huolenaiheiden julkituonnista. Teoreettisessa viitekehyksessä selviää, että vastuullisuusviestintä on kaiken vastuullisen toiminnan ydin. Yritysten vastuullisuuteen liittyvät teot ja toimenpiteet ilmenevät vastuullisuusviestinnän kautta. Tutkimusaineistoa kartoitettaessa selviää myös, että noin kolmasosa suomalaisista vaateyrityksistä ei viesti vastuullisuustoimenpiteistään ollenkaan tai riittävästi verkkosivuillaan. Tutkielmasta ilmenee, että suomalaiset vaateyritykset käyttävät monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja vastuullisuusviestinnässään vakuuttaakseen yleisönsä vastuullisuudestaan. Ne pohjaavat vastuullisuusviestintänsä eniten logoskeinojen varaan, eli he luottavat eniten järkeen ja faktoihin vastuullisuusviestinnässään. Toisaalta tutkielmassa selviää, että yksittäisistä retorisista keinoista käytetyin läpi tutkimusaineiston on eetoskeinoihin kuuluva konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen. Eetoskeinoilla pyritään luomaan luottamusta puhujan ja yleisön välille. Tämän retorisen keinon hyödyntäminen ilmenee etenkin me-retoriikkana sekä erilaisiin standardeihin ja sertifikaatteihin vetoamisena. Vastuullisuusviestinnän merkittävyydestä huolimatta yhdenkään tutkimuskohteena olleen vaateyrityksen vastuullisuusviestintä ei onnistunut kaikilla vastuullisuusviestinnän osa-alueella eli toisin sanoen vastuullisuusviestintä ei ollut kokonaisvaltaista vaateyritysten verkkosivuilla.
  • Masanti, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives. Communication is cultural when the patterns of symbolic action and meaning are deeply felt, commonly intelligible and widely accessible. The cultural features, beliefs and values of the speech community can be examined through an important cultural term. The practices that reflect and build the social reality are described in the tradition of Ethnography of communication. In this master's thesis research the speech of corporate social responsibility (CSR) in a construction company was examined. The aim was to find cultural meanings that the speech reveals by analyzing the linguistic features of the community. The purpose was to examine what the linguistic features tell about the common beliefs and values and the meanings of CSR. The idea was to examine a cultural term that has not been examined earlier in the tradition of Ethnography of communication. Methods. The research material included 9 semi-structured thematic interviews that were collected from a Finnish construction company. There were 12 interviewees taking part in in the research. Three of the interviews were couple and six were single interviews. The interviews lasted 20–60 minutes. The material reached included some texts from the company's Internet page as well. The research material was analyzed with the Cultural discourse analysis. The cultural features were examined with five discursive hubs that were used as analytical tools. These hubs were dwelling, relations, feelings, action and identity. The analysis consisted of five phases: theoretical, descriptive, interpretive, comparative and critical. Results and conclusions. Two cultural discourses were found in the speech community: open discourse and caring. The interviewees experienced that the meaning of CSR was sharing the good and the bad with the stakeholders. The participants felt that discourse of caring meant acting responsible. Caring and open discourse were important actions in the community. The perceptions about CSR reflected the factors of social responsibility according to CSR research. Based on the cultural premises of the cultural discourses of this study the participants evaluated each other as flexible, open and honest. They were expected to take care of the objectives of their work and the wellbeing of their colleagues. The daily interaction between the participants was experienced to strenghten the features of openness and honesty.
  • Juholin, Elisa; Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2017)
    ProComma Academic ; 2017
  • Nissilä, Samuli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Asiantuntijoiden, poliittisten päättäjien ja kansalaisten vuosikymmeniä jatkunut huoli maapallon ekologisesta ja sosiaalisesta tilanteesta on johtanut siihen, että yritysten liiketoiminnan kestävyydestä puhutaan nykyisin paljon. Keskustelulla on ollut vaikutusta myös lainsäätäjän toimintaan. Paraikaa Suomessakin harkitaan niin kutsutun yritysvastuulain säätämistä. Hieman syrjään huomion keskiöstä on jäänyt yritysten vahingonkorvausvastuu, vaikka se on eräs keskeisistä yritysten toimintaa ohjaavista tekijöistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan nimenomaan yritysten johdon vahingonkorvausvastuuseen kestävän yritystoiminnan kontekstissa. Tutkielmassa selvitän, millaisissa tilanteissa osakeyhtiön johto voi joutua yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen vahingoista, jotka johtuvat siitä, että yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaansa kestävällä tavalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa yhtiön johdon huolimaton toiminta on johtanut maaperän tai vesistöjen pilaantumiseen, taikka yrityksen imagon romahtaminen liian suurten hiilidioksidipäästöjen tai orjatyövoiman käytöstä seuranneen negatiivisen julkisuuden vuoksi. Oma kysymyksensä on lisäksi se, voivatko osakkeenomistajat hyödyntää omistustaan ja yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi. Tutkielmassa esittelen myös Suomen yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvastuujärjestelmän pääpiirteiden hahmottamista helpottavan ratkaisumallin, jonka avulla analysoin eräitä mahdollisia yrityksen johdon toimintaan liittyviä vahingonkorvausvastuutilanteita. Käsittelen lisäksi lyhyesti Suomeen mahdollisesti säädettävää yritysvastuulakia sekä sitä, mitä vaikutuksia lailla saattaisi olla johdon henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yhteenvetona totean, että yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuujärjestelmä ei vaikuta olevan Suomessa erityisen merkittävä kysymys yritysten kestävän liiketoiminnan näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että liiketoiminnan kestävyyteen liittyvien yhtiöoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten merkittäviä kompastuskiviä ovat aiheutuneen vahingon määrittely ja syy-yhteys vahingon ja sen väitetyn aiheuttajan toiminnan välillä. Erityisesti mainehaitan euromääräinen määritteleminen vaikuttaa hankalalta, ja pidänkin mainehaitan korvaamiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten menestymisen mahdollisuuksia yleisesti ottaen kehnoina. Myös osakkeenomistajien mahdollisuudet hyödyntää yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi vaikuttavat heikoilta.
  • Toivonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2018)
    Responsible investing is a topical subject in financial markets. When both environmental and societal concerns are increasing with population growth and growing demand for scarce resources, interest towards responsibility and sustainability matters have become global. This has created new investment markets of responsible investing. The aim of this thesis is to form a comprehensive analysis of the performance of responsible investments compared to non-responsible investments. The thesis analyses the financial performance, the performance under uncertainty and the volatility of responsible investments. The empirical studies are utilised in the analysis. The thesis also aims to form an understanding of the possible sources and explanations of economics for financially profitable performance of responsible investments by introducing and applying theories of economics and academic studies. The thesis creates a theoretical framework for the research question analysis, with Markowitz’s (1952) modern portfolio theory. The theory indicates that by limiting the investment possibilities to cover the preference of responsible investing, an investor faces a constraint. Since opportunities of diversification decrease, responsible investing portfolios cannot be diversified as normal portfolios and responsible investing portfolios are not considered optimal. The theory indicates that responsible investment portfolios yield a worse expected return with the same risk or higher risk with same expected return compared with the optimal portfolios. When analysing the financial performance of responsible investments, the empirical evidence shows that the positive environmental, social governance (ESG) – corporate financial performance (CFP) correlation is higher than the negative ESG–CFP correlation. In addition, when comparing the performance of responsible indices and traditional indices, there are no significant differences in the gross returns or Sharpe ratios. When analysing the performance under uncertainty, companies with high corporate social responsibility (CSR) ratings compared to companies with low CSR ratings, ratings had four to seven percent higher stock returns during the financial crisis period of 2008–2009. In addition, when analysing volatility, the conclusion is that higher ESG rating correlated with lower volatility and the relationship is stronger when market volatility was high. The empirical evidence shows that responsible investing appears to be financially profitable and a rational investing strategy since it does not impose opportunity costs for an investor. In fact, responsible investing can result in good risk-management of a portfolio and yield even better profit expectations than a non-responsible investing strategy. These findings challenge the modern portfolio theory’s indications. Explanations for the research question of why responsible investments perform well, are diverse. When applying the theories of economics, responsibility can be seen as signaling and to bring a competitive advantage for companies that integrate responsibility into the business models. A competitive advantage can occur through lower costs, easier access to capital and through differentiation. The academic studies also recognize the connection between responsibility and trustworthiness as distinct. In addition, responsibility can be seen as anticipating and managing of risks when it comes to possible changes in the institutional environment, for example, in legislation or in regulation framework. Furthermore, an altruistic way of behaviour can be identified among consumers and overall there exists a significant demand for responsibility and responsible products and businesses.
  • Gebhard, Elisa Sisko Gabriela (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalista toimilupaa (social license to operate, SLO), joka on etenkin kaivosalan toimijoiden hyödyntämä työkalu sosiaalisen vastuullisuuden arviointiin. Tällä ympäristöoikeudellisella käsitteellä kuvataan paikallisyhteisön suhtautumista sen lähialueella toteutettavaan hankkeeseen. Sillä on yhteys legitimiteettiin ja siihen, missä määrin ja millaisin mittapuin luonnonvarojen käyttäminen voi saavuttaa yleisön hyväksynnän. Sosiaalinen toimilupa ei ole hallinnollinen lupa, eikä sillä siten ole vahvaa institutionaalista asemaa Suomen oikeusjärjestyksessä. Näin ollen se on pikemminkin syytä nähdä yrityksen sidosryhmäsuhteissa vaikuttavana itsesääntelynä kuin tavallisena lupana tai vakiintuneena oikeudellisena käytäntönä, jonka säätäjänä toimii ennalta määrätty taho ja jota esimerkiksi kaivosyhtiöt noudattavat sanktioiden uhalla. Kyseessä on ympäristöoikeudelle tyypillinen, abstraktimpi sääntelyinstrumentti, jonka tosiasiallisten vaikutusten tarkastelu hyödyttää sen yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamista ja voi mahdollistaa myös sen lähialueelle sijoittuvan sääntelyn kehittämisen. Hyvää hallintoa koskevat normit, ympäristönsuojelusäännökset sekä esimerkiksi vakiintuneet oikeusperiaatteet luovat raamit yritystoiminnan vastuullisuudelle. Sidosryhmien vaatimukset menevät kuitenkin usein pidemmälle kuin säädännäinen oikeus ja formaalien lupamenettelyiden edellyttämä vähimmäistaso. Jotta sosiaalisen toimiluvan vaikuttavuutta voitaisiin arvioida, tutkielmassa käsitellään myös yleisempää keskustelua yritysvastuusta sekä kaivostoimintaan kohdistuvista odotuksista sosiaalisen vastuullisuuden osalta. Sosiaalinen toimilupa linkittyy myös rahoittajien tarpeisiin saada tietoa vastuullisuusteemoista riskianalyysejään varten. Tutkielmassa käsitellään kysymystä rahoittajan ja paikallisyhteisön välisestä suhteesta. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, millaisia rakenteita rahoittajilla on käytössään sosiaalisen vastuun arvioinnissa ja miten niitä hyödynnetään suhteessa paikallisyhteisöihin. Tutkielman aihepiiriä tarkastellaan sääntelytutkimuksen näkökulmasta. Sääntelytutkimuksessa kyse on sääntelyn tavoitteiden toteutumisen ja vaikutusten arvioinnista. Aihetta käsitellään oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten, yritysten yhteiskuntavastuuta ja kaivosalaa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ja tavoitteiden sekä rahoittajan näkökulman kautta. Lähteenä käytetään myös kolmen asiantuntijan teemahaastatteluita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko sosiaalinen toimilupa konseptina tehokas täyttämään sille asetetut tavoitteet ja tukevatko rakenteet Suomessa yritysrahoituksen suuntaamista sosiaalisesti kestävällä tavalla.
  • Järvinen, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Climate change is one of the most major environmental challenges of our time. The upcoming decades will be crucial for delimiting the global average temperature rise to 1.5 - 2 degrees, as pointed out by the IPCC. Tackling climate change requires system-wide changes, emission reductions from all sectors and a shift towards low-carbon society. The global food system is responsible for circa 20-30 percent of global greenhouse gas emissions. Therefore, achieving the goal of carbon neutrality necessitates profound changes in the food system, i.e. in the ways our food is being produced and consumed today. This, in turn, necessitates a transition towards more plant-based diets. There is a scientific consensus that plant-based diets are - in addition to human health - also beneficial for the climate, as they produce less greenhouse gas emissions. Carbon-intensive lifestyles are especially characteristic for people in industrialized countries. Food covers roughly one fifth of the annual carbon footprint of a Finn. Finnish diets produce relatively large emissions mainly due to high consumption of meat and dairy. As food choices contribute to climate change, it is crucial to seek solutions in order to steer sustainable food consumption. In addition to the efforts of the public sector, proactive companies are also capable of steering or “nudging” sustainable food consumption also by other than conventional means, such as information provision and financial incentives. These means and their acceptability are addressed in this thesis. This thesis explores how Finnish consumers allocate responsibilities between the government, companies and consumers for mitigating climate change. In addition, this thesis elucidates how Finnish consumers perceive food manufacturers’ role and contribution (means) in steering food consumption towards more climate-friendly choices. The study conducted for this thesis was a consumer survey (n=504) and the target population was Finnish consumers aged between 18-74 years. The material was collected during August 2019, and statistical methods were mostly applied to analyze the results. One of the key findings of this study is that half of the survey respondents perceive a shared responsibility between the government, companies and consumers in mitigating climate change. While least responsibility is assigned for consumers, their role is not, however, underestimated. It also seems like food manufacturers play an important role in steering climate-friendly food consumption in the respondents’ opinion. In addition, the respondents seem to be relatively accepting towards the fact of being steered by food companies in order to make more climate-friendly food choices. Also the means to steer consumer behaviour, which were addressed in this study, received a promising level of support from the respondents. The findings of the study shed light on the food industry’s opportunities to influence climate-friendly food consumption and can help to develop policies that aim to mitigate climate change and promote more sustainable culinary culture.