Books and serial publications

 

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Collections

Recent Submissions

  • Galambosi, Bertalan (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 85
  • Konsala, Heikki (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 84
  • Jumppanen, Aapo; Männistö, Tuomas (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 83
  • Torniainen, Annika; Matilainen, Anne (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 82
  • Rantanen, Manu; Hyyryläinen, Torsti (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 81
    Palvelujen taloudellinen merkitys on pitkään kasvanut samalla kun maaseudun väestön väheneminen on johtanut monien palvelujen siirtymiseen keskuksiin. Vapaa-ajan asukkaat korvaavat vakituisten asukkaiden vähenevää palvelukysyntää. Vapaa-ajan asumisen muutokset, kuten eläköitymiset, lisäävät mökeillä vietettyä aikaa. Iitin pohjoisosissa on luonnon puolesta hyvät mahdollisuudet vapaa-ajan asumiselle ja myös matka pääkaupunkiseudulle on kohtuullinen. Vapaa-ajan asukkailla onkin tärkeä merkitys Iitin kunnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vakituisesti toisessa kunnassa asuvien vapaa-ajan asukkaiden kokemaa yksityisten palvelujen saavutettavuutta Iitissä. Tutkimus toteutettiin postikyselynä keväällä 2011. Vastauksia saatiin kaikkiaan 319 (vastausprosentti 16,0). Tutkimuksen toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Palvelujen saavutettavuutta käsiteltiin kysyntä- ja tarjontatekijöiden kohtaamisen kautta. Kysyntätekijät liittyvät mökkeilijöiden elämänvaiheeseen, arvoihin, tapaan käyttää mökkiä, liikkumismahdollisuuksiin sekä identiteettiin ja juuriin mökkipaikkakunnalla. Saavutettavuus jaettiin fyysiseen (palvelujen todelliseen ja koettuun etäisyyteen) ja kognitiiviseen (tiedon saamiseen palveluista) osaan. Vastanneet olivat keskimäärin 62-vuotiaita. Heistä 53 % oli eläkeläisiä ja 44 % työelämässä olevia. Yli puolet heistä asui vakituisesti pääkaupunkiseudulla. Lähes kaikki vastaajat kulkivat mökkimatkansa (keskimäärin 169 km) omalla autollaan. Keskimäärin vastaajat olivat omistaneet mökkinsä 21 vuotta. Yli puolet ilmoitti, että heidän mökkinsä on talviasuttava ja lähes 90 % lämmittää mökkiään puilla. Useimmat kävivät kesäisin mökillään enemmän kuin kolme kertaa kuukaudessa ja lähes neljäsosa vastanneista ilmoitti käytännössä asuvansa kesät mökillä. Keskimäärin mökillä vietettiin vuodesta 75 vrk, mikä on valtakunnallista keskitasoa. Yli puolet koki mökillä kuuluvansa ensisijaisesti mökkikylään. Seuraavaksi eniten koettiin kuulumista Iitin kuntaan. Vajaa neljännes ilmoitti, että heidän omat tai heidän puolisonsa sukujuuret ovat siinä kylässä, jossa vapaa-ajan asunto sijaitsi. Kaikkiaan 37,7 %:lla vastanneista tai heidän puolisoistaan oli sukujuuria Iittiin. Alueen tapahtumat ovat tavallisin mökkialueen toimintaan osallistumisen muoto. Sen sijaan noin 60 % vastanneista ei osallistu vapaa-ajan asukkaiden yhteiseen toimintaan. Kyläily paikallisten asukkaiden kanssa on tavallisempaa heidän joukossaan, joilla on alueelle aiempia juuria. Mökkeily on tärkeä osa monien sosiaalista elämää myös siten, että mökkikuulumisista kerrottiin kotipaikkakunnalla. Tärkein tietolähde palvelujen hakemisessa vapaa-ajan asukkaille oli paikallislehti Iitinseutu. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat paikalliset asukkaat ja mökkinaapurit. Niistä, joilla oli omia tai puolison juuria alueella, kokivat useammat saavansa parhaiten tietoja palveluista paikallisilta asukkailta kuin ne, joilla sukujuuria alueella ei ollut. Kuntakeskukseen oli vastaajien mökeiltä matkaa keskimäärin noin 20 km, terveyskeskukseen 18,7 km ja lähimpään ruokakauppaan 8,7 kilometriä. Ongelmallisimmaksi koettiin terveyspalvelujen sijainti ja tyytyväisimpiä oltiin elintarvikepalvelujen sijaintiin. Kauppapalveluista eniten asioitiin Kausalan kaupoissa ja Sale Huutotöyryllä. Toissijaisina ostospaikkoina eniten mainintoja saivat Kouvolan keskustan kaupat ja muut kaupat, joista suurin osa sijaitsee Heinolassa ja Nastolassa. Eniten käytettyjä tuotteita olivat paikalliset elintarvikkeet, joita monet hankkivat kaupoista ja toreilta sekä kylätapahtumista ja osa myös suoraan maatiloilta. Muita paikallisia tuotteita kuin elintarvikkeita kertoi hankkineensa 87 % vastaajista. Tavaroita sisältämättömistä palveluista käytetyimpiä olivat tienaurauspalvelu sekä remontti- ja rakentamispalvelut. Mökkitalkkaripalvelujen käyttö on vielä varsin pientä. Rautakaupassa asioitiin paljon, lähes 80 % vastanneista kertoi asioivansa siellä vähintään satunnaisesti. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä palveluista käytettiin eniten lääkäripalveluja sekä kampaajaa ja parturia. Vapaa-ajan palveluista hyödynnettiin eniten paikallisia luontokohteita sekä julkisia uimarantoja. Monia palveluja ja tuotteita, kuten elintarvikkeita hankittiin mökille vakituisesta asuinkunnasta. Osa hankki lähes kaiken mökkikunnasta, osa taas kotipaikkakunnalta. Tähän vaikuttaa mökkimatkan pituus. Yleisesti ottaen eläkeläiset käyttävät palveluja työssäkäyviä vähemmän. Suurimmillaan ero oli kioskilla käynnin ja ravintola- ja kahvilapalvelujen käytössä, sekä metsänhoitoon liittyvien palvelujen käytössä. Hyvinvointi- ja terveydenhuoltopalveluja eläkeläiset käyttivät kuitenkin muita enemmän. Etäisyys palveluihin koettiin suurimmaksi palvelun saamisen vaikeudeksi. Muita syitä olivat mm. palvelun puuttuminen paikkakunnalta, huonot bussiyhteydet, puutteet valikoimassa ja luotettavien tekijöiden löytämisen vaikeus. Eläkkeellä olevilla ei aika ole niin kriittinen tekijä kuin työssä käyvillä. Palvelut on usein suunniteltu vakituisen asutuksen ehdoin. Tällöin ei oteta riittävästi huomioon esimerkiksi työssä käyville vapaa-ajan asukkaille tärkeitä aikataulun ja palvelun sujuvuutta. Myös palvelukulttuurissa koetaan olevan ongelmia, esimerkiksi sopimusten pitävyydessä. Suurin osa vastanneista ei pitänyt palvelujen hankkimista keskeisenä osana mökkeilyä. Palveluja hankitaan, kun niitä tarvitaan ja silloin paikalliset ja ekologisesti kestävästi tuotetut palvelut ja tuotteet ovat keskeisellä sijalla, jos niitä vain on tarjolla. Suurin osa on valmis maksamaan hyvistä paikallisista palveluista tavallista enemmän. Uusien palvelujen kokeiluun ja käyttöön suhtautuu positiivisesti pieni, mutta merkittävä joukko. Monet kokivat, että palveluja aletaan käyttää vanhenemisen myötä, kun itse ei enää jakseta tehdä. Mukavuudenhalun takia ei palveluja juurikaan käytetä. Palvelujen käyttö on vuosien aikana sopeutunut vastaamaan mökkialueen palvelutarjontaa. Mökkeilyn tulevista muutoksista todennäköisimpänä pidettiin, että mökillä kerrallaan vietetty aika kasvaa, mikä liittyy lähivuosien eläköitymisiin. Yli puolet piti todennäköisenä, että paikallisten elintarvikkeiden käyttö mökillä lisääntyy, mobiilitekniikkaa hyödynnetään tietojen hankinnassa palveluista sekä mökin varustukseen ja remontointiin panostetaan nykyistä enemmän. Epätodennäköisimpänä nähtiin julkisten kulkuvälineiden käytön lisääntyminen mökkeilyssä, mökkipaikkakunnan asioiden kehittämiseen osallistuminen ja mökin omistuksen muutokset. Palvelun saavutettavuuden ongelmat viestivät siitä, että tarjonta ei kohtaa uutta palvelukysyntää. Uudenlaisiin palveluihin oltaisiin valmiita panostamaan rahallisesti. Eniten nousivat esiin rakennus- ja remonttimiesten saatavuus ja luotettavuus, julkisen liikenteen puutteet, palvelujen löytäminen, paikallisten elintarviketuotteiden saatavuus, terveyspalvelujen käytettävyys ja internetin toimivuus. On sekä vapaa-ajan asukkaiden että palvelujen tuottajien etujen mukaista, että kysyntä ja tarjonta voivat kehittyä vastaamaan toisiaan mahdollisimman hyvin. Maalaiselämään liittyvän aitouden ja paikallisuuden arvostaminen voivat merkitä maaseudun palveluja ja tuotteita myyville nousevaa kysyntää, johon kannattaisi tarttua. Palveluja hankitaan jo nyt, kun se on tarpeellista ja tällöin paikallisten palvelujen suosiminen on mökkeilijöille tärkeä arvo. Mikäli lähivuosien eläkkeelle jäämisen määrä johtaa mökkeilyn kasvamiseen, tulee palvelujen kysyntä tuntuvasti lisääntymään. Jos paikallinen tarjonta on silloin kohdallaan, ostomäärät saattavat kasvaa selvästi nykyisestä. Erityisesti paikallisten elintarvikkeiden käyttöön on kiinnostusta. Palvelujen ja tuotteiden tarjonnan kehittyminen mökkipaikkakunnalla on välttämätöntä, mikäli halutaan, etteivät eurot valu mökkeilijöiden vakituisten asuinkuntien ja mökkimatkojen varrella toimivien yrittäjien kukkaroihin. Vapaa-ajan asukkaiden liikkuvuus palveluntuottajasta toiseen on suurempaa kuin vakituisilla asukkailla, sillä heillä on useimmiten mahdollisuus valita eri paikkakuntien palveluntarjoajista se, jonka kanssa asiointi sujuu parhaiten. Tämä kilpailuasetelma voi kääntyä myös mökkipaikkakunnan hyväksi.
  • Tuomola, Juha; Avikainen, Hanna; Iivonen, Sari; Kivijärvi, Pirjo; Li, Hao-Xi; Piirainen, Anne; Pirhonen, Minna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 80
  • Risku-Norja, Helmi; Jeronen, Eila; Kurppa, Sirpa; Mikkola, Minna; Uitto, Anna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Julkaisuja 25
  • Rinne-Koski, Katja; Saartenoja, Antti; Rantanen, Manu; Tantarimäki, Sami (2012)
    Raportteja 79
  • Hyyryläinen, Torsti; Rantanen, Manu; Partinen, Hanna; Hytinkoski, Satu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 78
    Etelä-Savo on merkittävä matkailun ja vapaa-ajan asumisen alue. Tulevaisuudessa vapaa-aika tulee lisääntymään. Mökkeilykulttuurin merkitys niin aluetalouden kuin palvelujen yleisen rakennemuutoksen kannalta tulee tällä alueella korostumaan. Aluekehityksen näkökulmasta onkin hyvin perusteltua kehittää aiempaa systemaattisempia ja pitkäjänteisempiä kehittämisprosesseja vapaa-ajan palveluihin liittyen. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää ja kokeilla uudenlaista palvelumuotoilun menetelmää Mikkelin seudulla Etelä-Savossa. Suunnittelimme vaiheittaisen kehittämisprosessin ja kokeilimme sitä vapaa-ajan asukkaiden yksityisten palvelujen kehittämiseen. Erityistä huomiota kiinnitimme ongelman muotoutumiseen sekä eri osapuolten, kuten palveluja tarjoavien yrittäjien ja niitä käyttävien vapaa-ajan asukkaiden sekä asiantuntijoiden tasapainoiseen vuorovaikutukseen. Esitetyssä prosessissa on viisi vaihetta, joissa jokaisessa hyödynnetään erilaisia tiedon rakentelun menetelmiä ja työtapoja. Prosessin vaiheet ovat: 1) taustatiedon kerääminen kehystarinoihin, 2) asiantuntijaraadin analyysi ja kehystarinoiden luominen, 3) roolipelin toteuttaminen palvelufoorumi-tapahtumassa, 4) prosessin yhteenveto ja tulosten esittely ja 5) tulosten arviointi toimeenpanon kannalta. Toteutus liittyi ensimmäisen vaiheensa osalta vuoden 2011 valtakunnallisiin loma-asuntomessuihin Mäntyharjulla. Roolipelimetodi muodosti prosessin keskeisen osan, muut vaiheet joko valmistelivat tai tukivat sitä. Roolipelimetodia kokeiltiin käytännössä palvelufoorumitapahtumassa Mikkelissä 23.9.2011. Testaus oli välttämätön osa menetelmän kehittämistä. Prosessin eri vaiheista saatiin hyödyllisiä kokemuksia ja tietoa ongelmista, joita uuden menetelmän kehittämisessä on otettava huomioon. Prosessi onnistuttiin viemään suunnitellusti läpi ja siitä saatiin vapaa-ajan palvelujen kehittämistä tukevia tuloksia. Tuloksena onnistuttiin kokoamaan tärkeät vapaa-ajan asukkaiden palvelujen kehittämisteemat tiiviiksi kokonaisuudeksi. Lisäksi prosessin kuluessa havaittiin, miten tärkeätä on tunnistaa erilaiset käyttäjäryhmät. Ongelmalliseksi osoittautui yrittäjien ja vapaa-ajan asukkaiden saaminen yhteiselle foorumille pohtimaan palvelujen käyttämistä. Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa on erinomaiset edellytykset aiempaa tuloksellisempaan yhteistyöhön vapaa-ajan palvelujen uudenlaisessa kehittämisessä. Alueella on vahvaa tutkimukseen perustuvaa tietopohjaa ja potentiaalista osaamista. Itä-Suomi on monipuolinen ja kiinnostava vapaa-ajan asukkaiden kuluttajakokemusten ja -näkemysten hyödyntämisen kenttä, sillä alueella vaikuttavat aktiivisesti niin suomalaiset kuin esimerkiksi venäläiset palvelujen käyttäjät.
  • Nousiainen, Marko (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2011)
    Julkaisuja 24
  • Suutari, Timo; Riukulehto, Sulevi; Rinne-Koski, Katja; Ojalammi, Sanna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2011)
    Raportteja 77
  • Unknown author (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2011)
    Julkaisuja 22
  • Saartenoja, Antti; Ojalampi, Sanna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2011)
    Raportteja 76
  • Hyyryläinen, Torsti; Katajamäki, Hannu; Piispanen, Sirkku; Pylkkänen, Päivi; Rouhiainen, Vesa (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2011)
    Julkaisuja 22
    Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa ajantasainen kokonaiskuva suomalaisesta kylätoiminnasta. Kylätoiminta määritellään kansalaisten pyrkimyksiksi parantaa elinolojaan sekä edistää paikallista kehitystä. Edellinen valtakunnallinen kylätoimintatutkimus tehtiin 1990-luvun alkupuolella, jonka jälkeen tutkimus on ollut sirpaleista. Tavoitteena on empiirinen kuvaus nykyisestä kylätoiminnasta ilman teoriaan ja aiempaan tutkimukseen pohjautuvia hypoteeseja. Tutkimusaineiston teoreettiseen tulkintaan keskitytään tutkimushankkeen muissa julkaisuissa. Menetelminä ovat frekvenssijakaumat, ristiintaulukoinnit ja riippuvuuskertoimet. Silloin kun kysymyksenasettelut ovat riittävän yhdenmukaisia, tuloksia verrataan 1990-luvun alussa tehdyn edellisen valtakunnallisen kylätoimintatutkimuksen kanssa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: - Millaista kansalaistoimintaa ja osallistumista kylätoiminnaksi ymmärretty paikallinen aktiivisuus Suomessa nykyisin on? - Kuinka laajaa/aktiivista kylätoiminta on ja millaisiin tavoitteisiin sillä pyritään? - Millaisiksi kylätoiminnan vaikutusmahdollisuudet koetaan? - Mihin instituutioihin kylätoiminta kytkeytyy? - Miten kylätoiminta on muuttunut ja millaisia ovat kylätoiminnan tulevaisuudennäkymät? Tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyaineistoon. Kysely lähetettiin tiedossa oleville kylätoiminnan paikallisorganisaatioille. Osoitetiedot kerättiin kylien maakunnallisten yhteenliittymien kautta sekä kuntien ja kylien omilta verkkosivuilta. Lomake postitettiin 3 723 henkilölle. He eivät vastanneet omasta, vaan edustamansa yhteisön puolesta. Ruotsinkielisiä kyselylomakkeita lähetettiin 150. Vastausaika oli 15.2.–31.5.2010. Kyselyyn saatiin 1 086 vastausta ja vastausprosentiksi 29,2. Tyypillinen vastaaja oli alueella pitkään asunut 51–65-vuotias henkilö. Tutkimuksen mukaan kylätoiminta tapahtuu pääosin rekisteröityjen yhdistysten kautta. Kylätoiminta on hyvin paikallista ja toiminta-alueilla asuu useimmiten alle 500 asukasta. Kylätoiminta on harrastus- ja yhdessäolopainotteista. Yleisimmät toimintamuodot ovat tapahtumien järjestäminen ja muu talkootoiminta. Vaikuttaminen elinympäristön kehitykseen sekä yhteistyö kunnan kanssa arvioidaan myös tärkeiksi. Kylätoiminnan ydintoiminnot eivät ole muuttuneet 1990-luvun alussa tehdyn edellisen suuren kylätoimintatutkimuksen ajoista. Myöskään tulevaisuudessa ei kylätoiminnan perusluonteen odoteta muuttuvan. Aineistosta on luettavissa pyrkimys pysyvyyteen. Kylätoiminnassa vaikuttaa edelleen näkemys perinteisestä kansalaistoiminnasta, joka vastaa yhdessäolon ja yhdessä tekemisen sekä vaikuttamisen tarpeeseen. Kyläyhteisöjen edustajat arvioivat pystyneensä vaikuttamaan ai-nakin jonkin verran oman alueensa elinoloihin ja yleiseen kehitykseen. Onnistumisen kokemukset liittyvät konkreettisiin parannuksiin. Vapaana kansalaistoimintana kylätoiminnalla on edelleen tärkeä tehtävä maaseudun yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman uusintajana. Toisaalta kylätoiminnan toimintatavat ovat muuttuneet, vaikka perussisältö on säilynyt samana. Keskeinen muutospiirre on vuorovaikutuksen ja verkostojen laajentuminen. Kylätoimintaa ei olekaan enää tarkoituksenmukaista tarkastella pelkästään kylän sisäisenä tai kyläläisten keskinäisenä toimintana. Tutkimuksesta välittyy myös viesti erilaistuvasta kylätoiminnasta. Osassa kyliä kehittämishankkeilla ja uusilla toimintatavoilla on tärkeä merkitys; kylätoiminnan kokonaisuudessa tällaiset kylät ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Erilaistumiseen on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Yleisenä ulkoisena tekijänä on harvaan asutun maaseudun hiipuminen ja erityisesti nuorten pois-muutto; suuressa osassa maaseutua kylien kehittäjiä on yhä vähemmän. Kaupunkien läheinen maaseutu on puolestaan hyötynyt kansalaisten toiveesta asua väljemmin, mutta kuitenkin palvelujen ja työpaikkojen läheisyydessä. Kaupunkien läheisellä maaseudulla ja kaupungeissa kylätoiminnan piirissä on runsaasti potentiaalisia uusia aktiiveja. Kylätoiminnan eriytymisessä onkin yksilöillä suuri merkitys. Kyläsuunnitelmien tekeminen ja kehittämishankkeet ovat lisääntyneet Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Kyläsuunnittelun avulla tavoitellaan lähinnä rahoitusresursseja. Viiden vii-me vuoden aikana Euroopan unionin ohjelmien kautta saatavaa hankerahoitusta on hyödyntänyt noin puolet vastanneista kylätoimintayhteisöistä. Hankkeilla on kunnostettu tai rakennettu kylätaloja, järjestetty tapahtumia ja hoidettu lähiympäristöä. Useimmat hankkeet ovat olleet hyvin pieniä. Hankekäytäntöjä arvostellaan työläydestä sekä yksityiskohtiin ulottuvasta kontrollista. Hankkeet sopivat kertaluonteisiin tarpeisiin, mutta pitkäjänteiseen kehittämiseen kaivataan pysyvämpiä resursseja. Kyläkoulua pidetään edelleen hyvin tärkeänä. Kylissä puolustetaan palveluja ja ollaan valmiita tukemaan niiden uusia organisoinnin tapoja, mutta vain harvat kyläyhteisöt ovat itse ryhtymässä palvelujen tuottajiksi. Palvelujen tulevaisuuden kannalta ratkaisevana pidetään kunnissa, eduskunnassa ja keskushallinnossa tehtäviä päätöksiä. Vapaaehtoinen kylätoiminta halutaan pitää erillään peruspalvelujen tuottamisesta. Yritys- tai kehitysyhtiömuotoinen kylätoiminta ei ole tämän tutkimuksen perusteella laajenemassa. Kunnat ovat edelleen kylien tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Kuntien suurentuminen ja maantieteellisen moniaineksisuuden lisääntyminen avaavat uusia haasteita kylätoiminnalle.
  • Norppa, Miika (Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen laitos, 2017)
    Department of Geosciences and Geography C12