Kirjat ja sarjajulkaisut

 

Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia/toimittamia kirjoja / Helsingin yliopiston laitosten julkaisuja

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Leino, Pentti; Helasvuo, Marja-Liisa; Lauerma, Petri; Nikanne, Urpo; Onikko, Tiina (Suomen kielen laitos, Helsingin yliopisto, 1990)
    Kieli 5
  • Lauranto, Yrjö (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1997)
    Kakkoskieli 2
  • Leino, Pentti (Suomen kielen laitos, Helsingin yliopisto, 1993)
    Kieli 7
  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka; Ajosenpää, Heikki; Luokkakallio, Jari; Tuononen, Marja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 189
    Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakykyä. Sitä voidaan mitata eri tavoin ja siinä voi olla erilaisia häiriöitä. Tässä raportissa perehdytään maan kasvukunnon seurantaan ja kehittämistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyväkasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehittämisen prosessilla. Raportissa esitellään lohkoilla eri toimenpiteillä saadut muutokset vuosien 2015-2017 välillä sekä arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisiä ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli erittäin alhainen vedenläpäisykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelmällä. Vedenläpäisykykyä pyrittiin parantamaan kipsikäsittelyllä ja syväkuohkeutuksella. Vedenläpäisykyky ja rakenne paranivat käsittelyllä, mutta kortteen määrään ei saatu selvää vaikutusta. Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenläpäisykykyä ja rakennetta lähdettiin kehittämään viherlannoituksen, syväkuohkeutuksen ja kipsikäsittelyn yhdistelmänä. Käsittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenläpäisyä kehitettyä siinä määrin, että lohkolla onnistui syysviljojen viljely. Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lisäksi lohkolla oli melko vähän fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syväkuohkeutuksen ja viherlannoituksen lisäksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenläpäisykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyvärakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemmälle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin myös fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua. Kä-koelohko oli hapan, ravinneköyhä ja rakenteeltaan kypsymätön uudismaa, jossa eloperäisen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivistä hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteillä lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitettyä ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi. Lu-koelohko oli pitkään intensiivisessä kasvinviljelyssä ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyvä ja pohjamaa oli erittäin tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lisäämistä eloperäisellä lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lisäämään sen kationinvaihtokapasiteettiä biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lisättyä kationinvaihtokapasiteettia ja vähennettyä pellon happamoitumista. Ha-koelohko oli heikosti vettä läpäisevä multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti lievästikin tiivistyneenä, lisäksi maasta löytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lisäksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterillä, biotiittikäsittelyä, sekä alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevitystä. Vedenläpäisykyky parani, muttei ollut vieläkään hyvällä tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua käytetyillä lannoitemäärillä. Pa-koelohko oli syvältä tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lisäksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli erittäin vähän. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloperäisellä lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden täydennystä. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitettyä, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua. Sa-koelohko oli märkä ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lisäksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikistä, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syväkuohkeutuksella ja rukiin viljelyllä. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestymään lohkolla. Tulosten perusteella voitiin tehdä yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syväkuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkkä uudelleentiivistymiselle. Kipsilisäyksellä saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymistä. Biohiilellä saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantakäsittelyistä etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lisäys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selvästi, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyviä käytäntöjä olisi syytä kehittää jatkossa. Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteillä. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syväkuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin käyttöön. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden käytöstä kaivattaisiin lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta.
  • Luoma-aho, Vilma; Karvonen, Erkki (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2015)
    ProComma Academic; 2015
    ProComma Academic 2015 tutkimusartikkeleiden aiheita ovat mm. maksettujen mediasisältöjen läpinäkyvyys, Big Data ja mediasuhteet, innovatiivisuus ja avoimuus, sijoittajasuhteet, vaikuttajaviestintä ja tapaus Guggenheim sekä informaation aseellistaminen ja taistelu identiteetistä.
  • Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2014)
    ProComma Academic; 2014
    Nykyinen ympäristömme on riisunut organisaatiot melko alastomiksi eri sidosryhmien analyyseille. Tähän vaikuttavat sekä sosiaalisen median vaikuttamiskanavat että uudenlaiset odotukset läpinäkyvyydestä. Kriisiviestinnän normalisoituessa traditionaaliset viestinnän keinot alkavat käydä liian hitaiksi. Särkymättömän viestinnän idea on trimmata organisaatio joustavammaksi ja sopeutuvammaksi sisältä päin, muuttuvaan ympäristöön soveltuvaksi. Särkymätön viestintä on sidosryhmäoptimoitua, ja sen keskiössä ovat sidosryhmien ja asiakkaiden tarpeiden ja kokemusten ymmärtäminen. Tämä muutos edellyttää kontrollin ideaalista luopumista.
  • Wallius, Venla; Aho, Maarit; Rutanen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 190
    Luonnontuotealan kehittämistyön aihealueiden, tulosten ja vaikuttavuuden tarkastelemiseksi alaan liittyvistä hankkeista koottiin tietoa eri lähteistä. Hankkeiden toimenpiteitä ja tuloksia peilattiin Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa – luonnontuotealan toimintaohjelma 2020 -raporttiin, jossa on määritelty luonnontuotealan keskeiset painoalat, tulevaisuuden tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Luonnontuotealan kehittämistyön koordinointiin ja tukemiseen keskittyneen Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa (LUMOA) -koordinaatiohankkeen aikana vuosina 2015–2018 toiminnassa oli 73 teemaan liittyvää hanketta. Hankkeista 49 keskittyi kehittämiseen, 24 tiedonvälitykseen, 20 tutkimukseen ja 10 koulutukseen. Osalle hankkeista oli määritelty useampi kuin yksi toimintamuoto. Tietoja näistä tunnistetuista luonnontuotealan hankkeista koottiin LUMOA-hankkeen ja Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n aitoluonto.fi -verkkosivujen rekisteriin. Yksinomaan tutkimusta sisältäneitä hankkeita tai yritysten investointihankkeita ei tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnontuotealan hankkeita toteutettiin monipuolisesti eri puolilla Suomea. Erityisesti Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli käynnissä runsaasti hankkeita. Valtakunnallisia hankkeita tunnistettiin kolmetoista ja kansainvälisiä hankkeita neljä. Suomen maakunnista ainoastaan Pohjois-Savossa ei ollut käynnissä luonnontuotealan hanketoimintaa, muissa Manner-Suomen maakunnissa toteutettiin vähintään yksi luonnontuotealaan liittyvä hanke. Hankkeiden yhteenlaskettu kokonaiskustannusarvio oli yli 23 miljoonaa euroa, josta noin 7,3 miljoonaa muodostui kansainvälisen StarTree-hankkeen kustannuksista. Hankkeiden päärahoittajina toimivat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma sekä ELY-keskusten (28 hanketta, 5 663 415 €) että Leader-yhdistysten (16 hanketta, 1 412 654 €) kautta, Euroopan aluekehitysrahasto (14 hanketta, 5 563 654 €) ja kansainväliset rahoitusohjelmat (neljä hanketta). Yhdentoista hankkeen päärahoittajana oli muu kuin edellä mainittu taho, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö tai Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -rahoitus. LUMOA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli toimeenpanna Luonnontuotealan toimintaohjelmaa 2020, jossa määritellään luonnontuotealan kehittämisen neljä keskeisintä painoalaa: 1) raaka-ainetuotannon kehittyminen; 2) jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys; 3) lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin ja 4) tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen. Toteutetuissa hankkeissa tartuttiin näihin painoaloihin ja niihin liittyviin toimenpiteisiin monipuolisesti. Yleisimmin hankkeissa keskityttiin kestävän, markkinavetoisen raaka-ainetuotannon kehittämiseen ja/tai tutkimuksen, teknologian ja osaamisen lisäämiseen. Hankkeissa muun muassa parannettiin resurssitehokkuutta sivuvirtoja hyödyntämällä, kehitettiin keruu- ja viljelymenetelmiä, lisättiin alan koulutusta ja vahvistettiin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Innovatiiviseen ja jalostusarvoa lisäävään tuotekehitykseen liittyi noin kolmasosa hankkeista, joissa pyrittiin esimerkiksi kehittämään erikoistuotteita ja teknologiaa, selvittämään luonnontuotteiden arvoaineiden ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia sekä edistämään yritysten kansainvälistymistä. Pienempi määrä hankkeita liittyi matkailu- ja hyvinvointipalveluihin, mutta nämä hankkeet onnistuivat tarttumaan luonnontuotealan toimintaohjelmassa määriteltyihin toimenpiteisiin hyvin. Aktiivisesta hanketoiminnasta huolimatta luonnontuotealaa tulee kehittää edelleen. Alan haasteisiin lukeutuvat muun muassa hajallaan olevat toimijat, hankaluudet raaka-aineiden saatavuudessa ja nykyinen suomalainen ruoka- ja toimintakulttuuri, jossa kaikkien luonnontuotteiden potentiaalia ja arvoa muiden metsänkäyttömuotojen ohella ei vielä tunnisteta. Tutkimustietoa tarvitaan lisää esimerkiksi luonnontuotteiden arvoaineista, vaikuttavuudesta, viljelymenetelmistä, turvallisuudesta ja käsittelystä. Yhteistyötä, kansainvälisiä tutkimusyhteyksiä ja osaamista tulee lisätä ja kehittää. Uusia, konkreettisia hankkeita tarvitaan viennin ja myynnin edistämiseksi sekä tuotteiden, palvelujen ja prosessien kehittämiseksi.
  • Juholin, Elisa; Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2017)
    ProComma Academic; 2017
  • Juholin, Elisa; Melgin, Elina (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2016)
    ProComma Academic; 2016
    ProComma 2016 osallistuu etiikkakeskusteluun avaamalla eettisiä kysymyksiä useista näkökulmista. Lähestymme teemaa johtamisen ja työyhteisön, sijoittamisen, lobbaamisen, julkisen alan viestinnän sekä median ja journalismin näkökulmista. Kirjan päätoimittaa Viestinnän eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, valtiotieteiden tohtori Elisa Juholin.
  • Hakoniemi, Elina; Kärrylä, Ilkka; Silvan, Kristiina; Taavetti, Riikka (Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, 2018)
    Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja 2018
  • Kinnunen, Ossi; Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 188
    Merkittävä osa kasvin käyttämästä typestä on peräisin maaperän eloperäisestä aineesta ja kasvintähteistä. Näiden vaikutus on arvioitu Suomessa aiemmin multavuusluokkien avulla, joiden perusteella on tarkennettu typpilannoitusta. Maaperästä vapautuvan typen määrä riippuu kuitenkin suuresti maan kasvukunnosta ja mikrobiaktiivisuudesta. Mikäli tämä saataisiin määritettyä tarkemmin, lannoitusta voitaisiin räätälöidä paremmin lohkotasolle. Tässä raportissa kuvataan uusia menetelmiä maaperästä vapautuvan typen määrän arviointiin sekä esitetään mittaustuloksia kolmen vuoden ajalta OSMO hankkeen 24 koelohkolta. Työ on jaettu kahteen osioon, ensimmäisessä osiossa aihetta käsitellään kirjallisuuden avulla ja toisessa osiossa arvioidaan menetelmien käyttökelpoisuutta kokeellisen aineiston avulla. Lopuksi annetaan suosituksia menetelmien käytöstä lannoitussuunnittelun osana.
  • Melgin, Elina; Nieminen, Hannu (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2018)
    ProComma Academic; 2018
    Diplomatia on paitsi ulkopolitiikan prosessi myös taito. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n vertaisarvioidussa teoksessa käsitellään näitä diplomatian molempia alueita. Teoksen kirjoittajat edustavat eri tieteenhaaroja.
  • Kumpulainen, Kristiina; Sintonen, Sara; Vartiainen, Jenni; Sairanen, Heidi; Nordström, Alexandra; Byman, Jenny; Renlund, Jenny (University of Helsinki, The Joy of Learning Multiliteracies (MOI), 2018)
    Denna bok är skapad för alla vuxna som är intresserade av att främja små barns multilitteracitet.​ Vi har gett den här boken namnet Bångstyriga bitar: Inlärning av multilitteracitet med glädje. ”Bångstyriga bitar” är ett bildligt uttryck och ett pedagogiskt verktyg som vi utvecklat för att efterlysa fantasi och kreativitet hos barn och vuxna i undervisningen och inlärningen av multilitteracitet. De material som baserar sig på Bångstyriga bitar är öppna till sin natur och kan tillämpas mångsidigt.​ Vi hoppas att de Bångstyriga bitarna vi utvecklat kommer till liv på många olika sätt i barns och vuxnas gemensamma verksamhet, och att nya former för undervisning och inlärning av multilitteracitet med glädje växer fram.​
  • Kumpulainen, Kristiina; Sintonen, Sara; Vartiainen, Jenni; Sairanen, Heidi; Nordström, Alexandra; Byman, Jenny; Renlund, Jenny (University of Helsinki, The Joy of Learning Multiliteracies (MOI), 2018)
    Tämä kirja on laadittu kaikille niille aikuisille, jotka ovat kiinnostuneita edistämään pienten lasten monilukutaitoa. Olemme antaneet kirjalle nimeksi Kurittomat Palaset: Monilukutaitoa Opitaan Ilolla. ”Kurittomat palaset” on kielikuva ja kehittämämme pedagoginen työkalu, jolla haluamme peräänkuuluttaa lasten ja aikuisten mielikuvituksen ja luovuuden käyttöä monilukutaidon opetuksessa ja oppimisessa. Kurittomiin palasiin perustuvat materiaalit ovat pedagogisesti avoimia ja monipuolisesti sovellettavia. Toivomme, että kehittämämme Kurittomat palaset heräävät eloon monin eri tavoin aikuisten ja lasten yhteisessä toiminnassa tuottaen uusia muotoja monilukutaidon opettamisen ja oppimisen iloksi.
  • Lehtinen, Anna-Riitta; Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101
    Kohtuullisen minimin viitebudjettien kaikki sisällöt on päivitetty nyt ensi kertaa sitten vuoden 2010 laatimisen jälkeen. Tällä välin hintapäivityksiä on tehty vuosille 2013 ja 2015. Viitebudjettien päivityksen tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Toisin sanoen, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan, miten paljon ja minkä laatuisia ne ovat ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Tarvittavia hyödykkeitä kuvaamaan on rakennettu kohtuullisen minimin viitebudjetit. Viitebudjetti on nimensä mukaisesti viitteellinen, esimerkkilaskelma, joka osoittaa rahan tarpeen arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen tietyllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana. Budjetit on laadittu 13 esimerkkitaloudelle: nuorelle ja iäkkäälle yksinasuvalle, pariskunnille ja yhden ja kahden huoltajan lapsiperheille, joissa on yhdestä kolmeen lasta. Lisäksi on laskettu eri-ikäisten lasten kustannukset sekä tehty vertailu vuoden 2016 kulutustutkimukseen. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen ääni kuuluviin viitebudjettien sisällön määrittämisessä. Laatimisprosessiin osallistui 37 kuluttajaa, jotka edustivat erilaisia kotitalouksia, elämäntilanteita ja maan eri alueita. Käydyissä ryhmäkeskusteluissa haettiin kuluttajien välistä yhteisymmärrystä välttämättömäksi katsotun kulutuksen sisällöstä. Kuluttajat osallistuivat kahteen ryhmäkeskusteluun ja tekivät kotitehtäviä. Lisäksi yhdeksän neuvonta-aloja, hallintoa ja tutkimusta edustavaa asiantuntijaa arvioi luonnosvaiheessa olevien hyödykelistojen sisältöä. Hyödykelistojen valmistumisen jälkeen hyödykkeet hinnoiteltiin. Hinnat kerättiin alkuvuodesta 2018. Budjetit sisältävät seuraavat kulutusmenoryhmät: ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, tietoliikenne, vapaa-aika, terveys ja hygienia sekä asuminen ja liikkuminen. Liikkuminen ja asuminen ovat viitebudjetissa erillisenä menoryhmänä, joten menot voidaan laskea asuinpaikan ja tarjolla olevien liikennevaihtoehtojen mukaan. Yli vuoden kestäville tavaroille on laskettu kestoiän mukaan vuotuisen kulumisen arvo, ja vain tämä erä otettiin mukaan viitebudjetteihin. Ruokamenot perustuvat ryhmäkeskustelujen lisäksi tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien pitämiin ruokapäiväkirjoihin, ja voimassa oleviin ravitsemussuosituksiin. Viitebudjettiin sisältyvät hyödykkeet ja budjettien pohjana olevat ruokalistat on yksilöity raportin liitteissä. Ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijakommenttien perusteella hyödykeryhmien sisältöön on tehty joitakin muutoksia. Keskustelijat ehdottivat hyödykelistalle lisää kotitaloustarvikkeita ja vaatteita, joten niitä täydennettiin. Useimmissa tuoteryhmissä kustannukset ovat hieman nousseet vuosien 2015 ja 2018 välillä. Suurimmat kustannusten muutokset ovat ruoassa, autoilussa, asumisessa ja terveysmenoissa. Ruoan hinnan laskun sekä useampien kotona valmistettavien aterioiden vuoksi kotitalouskohtaiset ruokamenot ovat laskeneet yksin asuvien talouksissa noin 15 euroa ja lapsiperheissä 70–96 euroa kuukaudessa. Autoilun kustannukset ovat laskeneet puolestaan verotusmuutosten vaikutuksesta verrattuna aiempaan viitebudjettiin. Asumisen kustannukset viitebudjetissa ovat laskeneet, koska vuokrien laskentaa on tarkennettu. Vuokrat perustuvat nyt alueellisiin asuntotyyppien keskikokoihin ja alueellisiin asuntotyyppien keskineliövuokriin. Lääkekustannukset ovat kasvaneet, koska ehkäisypillereiden ja reseptilääkkeiden kustannukset otettiin mukaan. Reseptilääkekulut hinnoiteltiin Kelan tilaston mukaisina omavastuun mediaanikuluina iän ja sukupuolen perusteella. Tämä korotti erityisesti yli 65-vuotiaiden lääkekuluja. Aiemman viitebudjetin harrastuksiin ja vapaa-aikaan varattua rahamäärää keskustelijat pitivät liian pienenä. Nyt lasten harrastuksiin varattu rahamäärä kaksinkertaistettiin, jotta yhteen harrastukseen on mahdollisuus. Viitebudjettien kokonaiskulutus on hyvin maltillista verrattuna vuoden 2016 kulutustutkimukseen eli vastaavien kotitalouksien keskimääräiseen kulutukseen. Viitebudjettitalouksien välttämättömien kulujen yhteissumma kuukaudessa vaihtelee pääkaupunkiseudulla yksin asuvien alle 45-vuotiaiden noin 1 380 eurosta kahden vanhemman ja kolmen teinin perheen noin 4 250 euroon (Helsingissä noin 1 380–4 310 e/kk ja muualla Suomessa noin 1 130–3 770 e/kk). Asuminen ja ruoka ovat selvästi suurimmat menoerät viitebudjetissa.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Törmä, Hannu; Rantanen, Manu; Czarnecki, Adam; Hyyryläinen, Torsti (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 187
    Etelä-Savo on maamme toiseksi suurin mökkimaakunta, missä mökkien määrä on jo lähes yhtä suuri kuin Varsinais-Suomessa. Vapaa-ajan asuminen lisää etenkin sesonkiaikoina maakunnan asukaslukua ja sitä kautta myös kulutusta alueella. Vapaa-ajan asumisen merkitys Etelä-Savossa esimerkiksi elinvoiman, työllisyyden ja maaseudun elävöittämisen näkökulmasta on merkittävä. Tämä raportti on osa Etelä-Savo kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösalueeksi -hanketta. Sen keskeisin tavoite on tukea Etelä-Savon kehittymistä esimerkilliseksi kestävän vapaa-ajan asumisen alueeksi sekä aluekehityksen että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta. Raportti koskee hankkeen tutkimusosion työpakettia 2, jonka tavoitteena oli selvittää Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen aluetaloudelliset vaikutukset nykytilanteessa ja mökkeilyn mahdollisten muutosten vaikutukset aluetalouteen vuoteen 2030 mennessä. Aluetaloudellisen vaikuttavuuden laskennan työvälineenä on käytetty monialueellista ja -toimialaista yleisen tasapainon CGE RegFin-simulointimallia. Se perustuu vakiintuneisiin mikro- ja makrotaloustieteen teorioihin, soveltavan tilastotieteen estimointimenetelmiin ja koeteltuihin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin. Simulaatiotarkastelu lähtee liikkeelle alueen taloudellisissa olosuhteissa tapahtuvista muutoksista. Tässä sovelluksessa muutokset koskevat maakunnan ulkopuolella asuvia vapaa-ajan asujia ja heidän rahankäyttöään Etelä-Savossa. Kyse on tällöin sen arvioinnista, miten paljon muutos vapaa-ajan asujien käyttäytymisessä vaikuttaa muun muassa alueen työllisyyteen ja elintasoon. Laskelmat sisältävät sekä suoran, epäsuoran että niin sanotun aiheutetun vaikutuksen. Etelä-Savon vapaa-ajan asumisen mahdollisista tulevaisuuden kehityssuunnista muodostettiin kolme erilaista skenaariota hyödyntäen tilastoja, asiantuntijoiden näkemyksiä, kyselyä ja aikaisempia tutkimuksia. Ne koskevat vapaa-ajan asumisen mahdollista muutosta Etelä-Savon maakunnassa ja sen seutukunnissa vuosien 2015 ja 2030 välillä. Realistinen skenaario kuvaa todennäköisintä mahdollista kehityskulkua. Optimistinen skenaario kuvaa kehitystä, jossa vapaa-ajan asumisen kehittämiseen panostetaan entistä enemmän ja mökkeilyn suosio vain kasvaa. Pessimistinen skenaario puolestaan kuvaa tilannetta, missä vapaa-ajan asumiseen, sen palveluihin ja mökkien kuntoon ei panosteta, mikä vähentää mökkeilyä alueella. Vapaa-ajan asumisen muutosta tarkastellaan keskeisimpien muuttujien kautta. Nämä ovat mökkien määrä ja maakunnan ulkopuolella asuvien omistajien osuus siitä, yöpymisvuorokaudet sekä palveluiden käyttö. Tulosten perusteella maakunnan ulkopuolisten vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus Etelä-Savon maakunnan yksityiseen kulutukseen on nykytilanteessa noin 157 miljoonaa euroa kerroinvaikutuksineen, mikä vastaa noin 7,5 prosenttia maakunnan yksityisestä kulutuksesta. Seutukunnittain tarkasteltuna vaikutus on selvästi suurin Mikkelin seutukunnassa (96 miljoonaa euroa). Vaikutus on lähes puolet pienempi Savonlinnan seutukunnassa (48 miljoonaa euroa). Pieksämäen seutukunnassa vapaa-ajan asukkaat eivät ole aivan yhtä merkittävässä roolissa kuin Mikkelin ja Savonlinnan seutukunnissa, sillä vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on noin 12 miljoonaa euroa. Vapaa-ajan asukkaat edistävät kulutuksensa kautta myös alueen työllisyyttä. Koko Etelä-Savon tasolla vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus maakunnan työllisyyteen on noin 310 henkilötyövuotta (htv). Henkilötyövuosissa tarkasteltuna suurin vaikutus kohdistuu Mikkelin seutukuntaan (195 htv). Savonlinnan seutukuntaan kohdistuu noin puolet Mikkelin seutukunnan vaikutuksista (91 htv). Vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on selvästi pienin (22 htv). Tulosten osalta on hyvä huomioida, että todelliset vaikutukset saattavat olla arvioitua suuremmat, jos kyselystä saadut lähtötiedot eivät pidä sisällään myös muilta kuin yrityksiltä ostettuja tuotteita ja palveluita kuten esimerkiksi talkootyötä. Kaikilla tulevaisuuden skenaarioilla olisi vaikutusta Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen. Realistinen eli todennäköisin skenaario nostaisi vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutuksia maakunnan yksityiseen kulutukseen noin 180 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä, mikä on noin 23 miljoonaa enemmän kuin nykytilanteessa. Tämän muutoksen saisi aikaan skenaariossa oletetut mökkien ja siten myös mökkitalouksien määrän kasvu, yöpymisvuorokausien lisääntyminen sekä palveluiden käytön kasvu. Tästä vaikutuksen kasvusta nykytilanteeseen nähden 12 miljoonaa euroa kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, yhdeksän miljoonaa euroa Savonlinnan seutukuntaan ja kaksi miljoonaa euroa Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion oletusten toteutuminen tarkoittaisi, että vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutus Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen nousisi noin 200 miljoonaan euroon vuonna 2030. Tämä olisi noin 42 miljoonaa euroa nykytilannetta enemmän. Pessimistisen skenaarion toteutuminen vähentäisi vastaavasti vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön aluetaloudellisia vaikutuksia. Vaikutus yksityiseen kulutukseen laskisi noin 143 miljoonaan euroon, mikä on 13 miljoonaa euroa vähemmän kuin nykytilanteessa. Tulevaisuuden skenaariot vaikuttaisivat myös maakunnan työllisyyteen. Maakunnan vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutus nousisi realistisessa skenaariossa 353 henkilötyövuoteen, mikä on 44 henkilötyövuotta enemmän kuin nykytilanteessa. Tästä kasvusta nykytilanteeseen nähden noin 24 henkilötyövuotta kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, 16 Savonlinnan seutukuntaan ja neljä Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion toteutuminen johtaisi Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutuksen kasvuun. Vaikutus kohoaisi noin 390 henkilötyövuoteen eli yli 80 henkilötyövuotta nykytilannetta suurempaan vaikutukseen. Työllisyysvaikutus olisi realistiseenkin skenaarioon nähden lähes 40 henkilötyövuotta suurempi. Pessimistinen skenaario vaikuttaisi puolestaan negatiivisesti Etelä-Savon työllisyyteen nykytilanteeseen nähden. Vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutukset työllisyyteen laskisivat 26 henkilötyövuodella nykytilanteeseen verrattuna. Japanissa vuodesta 2008 käytössä ollut kotiseutulahjoitusjärjestelmä (furusato noozei) esitellään raportissa esimerkkinä siitä, miten monipaikkaista asumista ja kotiseututunnetta voidaan hyödyntää aluekehittämisen resurssina. Kotiseutulahjoitus on sosiaalinen innovaatio ja digitaalisen alustatalouden ratkaisu, joka edistää kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan ja alueiden kehitykseen. Japanin mallia ei kuitenkaan voida suoraan kopioida Suomeen. Vahvana vapaa-ajan asumisen maakuntana Etelä-Savo todennäköisesti hyötyisi myös taloudellisesti, jos jokin kotiseutulahjoitusta vastaava malli kehitettäisiin Suomen olosuhteisiin. Koska vapaa-ajan asuntoja on runsaasti Etelä-Savon maakunnassa, myös vapaa-ajan asukkaiden kulutuksella on paljon merkitystä sekä yksityiselle kulutukselle että työllisyydelle. Tulevaisuuden skenaarioiden tulosten osalta täytyy huomioida, että ne ovat suuntaa antavia, mahdollisten kehityssuuntien vaikutuksia. Skenaarioiden tulokset antavat kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia aluetaloudellisia vaikutuksia syntyy, jos vapaa-ajan asumiseen maakunnassa panostetaan ja mökkeilyn suosio jatkuu. Tarkastelussa on huomioitu ainoastaan kulutuksen osuus vaikutuksissa. Esimerkiksi mökkien rakentamista ja tonttien ostoja ei otettu huomioon. Tarkastelussa ei myöskään ole huomioitu muun muassa imagovaikutuksia. Kokonaisuudessaan vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Etelä-Savoon ja sen seutukuntiin on siten esitettyjä tuloksia suurempi.
  • Mellberg, Sandra; Wirtanen, Gun (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Reports 186
    This report provides guidelines for farmers interested in building up a hygienic cricket farm. The report is a part of ENTOLAB - Hyönteiskasvatuksen edistäminen Etelä-Pohjanmaalla (Insect Rearing in Southern Ostrobotnia), a project that started in 2016, with the intention of exploring the potential of insects as nutrition for both humans and animals. This report is based on the European Hygienic Engineering & Design Group (EHEDG) document 44 on Hygienic Design Principles for Food Factories, which provides general instructions for food establishments. Consequently, this report is a basic guide with the aim to implement existing primary production guidelines to the novel production of crickets as food and feed. The popularity of rearing crickets for food and feed has increased in Finland. In September 2017, the Finnish Ministry of Agriculture and Forestry made a reinterpretation of the EU Novel Food Regulation regarding products containing whole insects. This enabled selling insects as food to consumers. Several guides concerning insect rearing have been published lately; however, information about the hygienic aspects of insect rearing is limited and there is still no standard processing procedure in place for cricket farmers. The recommendations given in this report are mainly hygienic aspects such as, control of farm surroundings, materials used inside the farm and their cleanability, air flows, personnel and material flows, temperature, humidity etc. An obstacle that some cricket farmers are dealing with is how to keep the rearing as hygienic as possible while keeping a high humidity and fairly high temperature in the rearing room. A hygienic cricket farm is achieved by considering cricket rearing the same way as traditional primary production and ensuring that the following basic hygiene criteria is met.
  • Tyysjärvi, Vilna; Muukkonen, Petteri (Helsinki University, Department of Geosciences and Geography, 2018)
    Department of Geosciences and Geography C14
  • Sallamaa, Daniel (Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences 97 (2018)
    Tämän tutkimuksen päämääränä on kartoittaa äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikehdintää 2010-luvun Suomessa. Työ keskittyy ulkoparlamentaariseen kenttään ja tarkastelee vakiintuneimpien ja aktiivisimpien ryhmien lisäksi myös pienempiä toimijoita sekä eri tapahtumia, äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria ja kotimaan vastamedioita. Tutkimus tukeutuu lähdeaineistonsa puolesta etenkin toimijoiden itsensä tuottamaan materiaaliin, mutta siihen on myös sisällytetty aiempaa kirjallisuutta, avointa viranomaismateriaalia ja media-aineistoa. Työn toinen luku käsittelee kentän vakiintuneimpia ja aktiivisimpia ryhmiä, paneutuen niiden rakenteen ja aatepohjan lisäksi myös eri aktivismimuotoihin sekä koti- ja ulkomaisiin yhteyksiin. Lukuun sisällytetyt ryhmät on luokiteltu niiden käytännön aktivismin perusteella yhdistysmuotoista toimintaa harjoittaviin ja puoluepolitiikkaan tiiviisti verkostoituneisiin järjestöihin, katuprotestiliikkeisiin, katupartiojärjestöihin ja militantteihin vallankumousryhmiin. Luku tuottaa etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana aktivoituneiden ryhmien kohdalla runsaasti uutta tietoa, sillä nämä ovat jääneet toistaiseksi suhteellisen vähälle akateemiselle huomiolle. Kolmas luku luo katsauksen kentän muihin toimijoihin ja eri tapahtumiin. Kyseiseen joukkoon lukeutuu syksystä 2015 lähtien perustettujen ryhmien ja yhteistyöprojektien ohella myös skinhead-alakulttuuri. Osa luvussa käsitellyistä ryhmistä ja projekteista on jo ehtinyt passivoitua, mutta joillakin on edelleen toimintaa. Valtaosa lukuun sisällytetyistä tapahtumista on samoin järjestetty vain kerran, mutta osa on toisaalta saavuttanut toistuvamman luonteen. Työn neljäs luku tarkastelee Suomen äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria. Musiikki on muodostanut kotimaiselle äärioikeistolle merkittävän toimintaympäristön aina 1990-luvulta lähtien ja sen voidaan katsoa kukoistavan myös nykypäivänä. Työssä kartoitetaan Suomen äärioikeistolaisen musiikkialakulttuurin kehitystä 1990-luvulta nykyhetkeen ja sivutaan yhtyeiden sekä tapahtumien lisäksi myös joitakin verkostoja, julkaisuja ja levy-yhtiöitä. Viides luku käsittelee suomalaisia vastamedioita ja verkkofoorumeita. Vastamedioiden määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti, ja jotkut näistä medioista ovat tavoittaneet merkittävän määrän lukijoita. Osa vastamedioista on passivoitunut kesän 2016 jälkeen, mutta monilla on edelleen toimintaa. Vastamediat muodostavat varsinaisten liikkeiden ja järjestöjen perspektiivistä merkittävän tekijän, sillä eri ryhmät saavat niissä näkyvyyttä ja hyödyntävät niiden julkaisemaa materiaalia tukeakseen omaa narratiiviaan. Monet toimijat myös maalittavat vastustajiksi mieltämiään tahoja vastamedioiden avustuksella. Suomen äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen kenttä on ollut etenkin syksystä 2015 lähtien nopean muutoksen tilassa ja muodostaa yleiskuvaltaan varsin pirstaleisen kokonaisuuden. Turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo antoi kipinän useiden uusien ryhmien perustamiselle ja aktivoi kenttää yleisesti, vaikka osa syntyneistä ryhmistä onkin myöhemmin passivoitunut. Kentän pirstaleisuuteen ovat henkilökemioihin liittyvien ristiriitojen ohella vaikuttaneet myös aatteelliset jakolinjat, jotka ovat hankaloittaneet joidenkin ryhmien yhteistoimintaa. Eri toimijoiden piirissä esiintyvien aatteellisten näkemysten kirjo on kaiken kaikkiaan varsin laaja, ja vain osa ryhmistä tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää ideologiaa. Kentällä vallitseva hajaannuksen tila on kuitenkin tiedostettu, ja osa aktiiveista työskentelee tiivistääkseen eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaduille sijoittuvaan käytännön toimintaan osallistuu säännöllisesti suhteellisen pieni joukko aktiivihenkilöitä, mutta äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista aatemaailmaa kannattaa passiivisemmin huomattavasti suurempi määrä suomalaisia. Passiivinen tuki konkretisoituu usein mm. eri ryhmien kannattamisena sosiaalisessa mediassa tai osallistumisena äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaiseen verkkoviestintään. Sosiaalinen media on kokonaisuudessaan merkittävä työkalu kentän toimijoille, sillä se mahdollistaa laajamittaisen aatteellisen viestinnän lisäksi myös käytännön toiminnan koordinoinnin esim. Facebookin kautta. Suuri osa varsinaisesta katuaktivismista on laillisuuden puitteissa tapahtuvaa toimintaa, eikä yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt suurimittaisiin väkivallantekoihin. Kentän toimijoiden piirissä käytävä keskustelu on kuitenkin jyrkän polarisoivaa ja sisältää myös väkivaltaa oikeuttavia piirteitä. Sosiaalisen median ja muun verkkoviestinnän keinoin tapahtuva vastustajien mustamaalaaminen ja uhkailu on samoin fyysistä väkivaltaa huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista, kuten MV-lehdellä, on ollut kyseisen ilmiön mahdollistajana keskeinen rooli. Äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä on tasaantunut jonkin verran syksystä 2015, mutta kentän aktivoitumista ruokkineet jännitteet eivät kuitenkaan ole purkautuneet. Vaikka varsinainen katuaktivismi on toisin sanottuna ollut laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa, sosiaaliseen mediaan sijoittuva viestintä jatkuu edelleen varsin kiivaana. Kentän avainhenkilöt ovat myös verkostoituneet keskenään ja useiden ryhmien organisaatiorakenne on edelleen pystyssä. Syksyn 2015 kaltaisen tilanteen uusiutuminen voi tuoda eri toimijat kadulle uudelleen ja mahdollisesti nopeammin ja voimakkaammin kuin edellisellä kerralla.

Näytä lisää