Kirjat ja sarjajulkaisut

 

Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia/toimittamia kirjoja / Helsingin yliopiston laitosten julkaisuja

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Lehtinen, Anna-Riitta; Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101
    Kohtuullisen minimin viitebudjettien kaikki sisällöt on päivitetty nyt ensi kertaa sitten vuoden 2010 laatimisen jälkeen. Tällä välin hintapäivityksiä on tehty vuosille 2013 ja 2015. Viitebudjettien päivityksen tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Toisin sanoen, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan, miten paljon ja minkä laatuisia ne ovat ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Tarvittavia hyödykkeitä kuvaamaan on rakennettu kohtuullisen minimin viitebudjetit. Viitebudjetti on nimensä mukaisesti viitteellinen, esimerkkilaskelma, joka osoittaa rahan tarpeen arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen tietyllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana. Budjetit on laadittu 13 esimerkkitaloudelle: nuorelle ja iäkkäälle yksinasuvalle, pariskunnille ja yhden ja kahden huoltajan lapsiperheille, joissa on yhdestä kolmeen lasta. Lisäksi on laskettu eri-ikäisten lasten kustannukset sekä tehty vertailu vuoden 2016 kulutustutkimukseen. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen ääni kuuluviin viitebudjettien sisällön määrittämisessä. Laatimisprosessiin osallistui 37 kuluttajaa, jotka edustivat erilaisia kotitalouksia, elämäntilanteita ja maan eri alueita. Käydyissä ryhmäkeskusteluissa haettiin kuluttajien välistä yhteisymmärrystä välttämättömäksi katsotun kulutuksen sisällöstä. Kuluttajat osallistuivat kahteen ryhmäkeskusteluun ja tekivät kotitehtäviä. Lisäksi yhdeksän neuvonta-aloja, hallintoa ja tutkimusta edustavaa asiantuntijaa arvioi luonnosvaiheessa olevien hyödykelistojen sisältöä. Hyödykelistojen valmistumisen jälkeen hyödykkeet hinnoiteltiin. Hinnat kerättiin alkuvuodesta 2018. Budjetit sisältävät seuraavat kulutusmenoryhmät: ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, tietoliikenne, vapaa-aika, terveys ja hygienia sekä asuminen ja liikkuminen. Liikkuminen ja asuminen ovat viitebudjetissa erillisenä menoryhmänä, joten menot voidaan laskea asuinpaikan ja tarjolla olevien liikennevaihtoehtojen mukaan. Yli vuoden kestäville tavaroille on laskettu kestoiän mukaan vuotuisen kulumisen arvo, ja vain tämä erä otettiin mukaan viitebudjetteihin. Ruokamenot perustuvat ryhmäkeskustelujen lisäksi tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien pitämiin ruokapäiväkirjoihin, ja voimassa oleviin ravitsemussuosituksiin. Viitebudjettiin sisältyvät hyödykkeet ja budjettien pohjana olevat ruokalistat on yksilöity raportin liitteissä. Ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijakommenttien perusteella hyödykeryhmien sisältöön on tehty joitakin muutoksia. Keskustelijat ehdottivat hyödykelistalle lisää kotitaloustarvikkeita ja vaatteita, joten niitä täydennettiin. Useimmissa tuoteryhmissä kustannukset ovat hieman nousseet vuosien 2015 ja 2018 välillä. Suurimmat kustannusten muutokset ovat ruoassa, autoilussa, asumisessa ja terveysmenoissa. Ruoan hinnan laskun sekä useampien kotona valmistettavien aterioiden vuoksi kotitalouskohtaiset ruokamenot ovat laskeneet yksin asuvien talouksissa noin 15 euroa ja lapsiperheissä 70–96 euroa kuukaudessa. Autoilun kustannukset ovat laskeneet puolestaan verotusmuutosten vaikutuksesta verrattuna aiempaan viitebudjettiin. Asumisen kustannukset viitebudjetissa ovat laskeneet, koska vuokrien laskentaa on tarkennettu. Vuokrat perustuvat nyt alueellisiin asuntotyyppien keskikokoihin ja alueellisiin asuntotyyppien keskineliövuokriin. Lääkekustannukset ovat kasvaneet, koska ehkäisypillereiden ja reseptilääkkeiden kustannukset otettiin mukaan. Reseptilääkekulut hinnoiteltiin Kelan tilaston mukaisina omavastuun mediaanikuluina iän ja sukupuolen perusteella. Tämä korotti erityisesti yli 65-vuotiaiden lääkekuluja. Aiemman viitebudjetin harrastuksiin ja vapaa-aikaan varattua rahamäärää keskustelijat pitivät liian pienenä. Nyt lasten harrastuksiin varattu rahamäärä kaksinkertaistettiin, jotta yhteen harrastukseen on mahdollisuus. Viitebudjettien kokonaiskulutus on hyvin maltillista verrattuna vuoden 2016 kulutustutkimukseen eli vastaavien kotitalouksien keskimääräiseen kulutukseen. Viitebudjettitalouksien välttämättömien kulujen yhteissumma kuukaudessa vaihtelee pääkaupunkiseudulla yksin asuvien alle 45-vuotiaiden noin 1 380 eurosta kahden vanhemman ja kolmen teinin perheen noin 4 250 euroon (Helsingissä noin 1 380–4 310 e/kk ja muualla Suomessa noin 1 130–3 770 e/kk). Asuminen ja ruoka ovat selvästi suurimmat menoerät viitebudjetissa.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Törmä, Hannu; Rantanen, Manu; Czarnecki, Adam; Hyyryläinen, Torsti (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 187
    Etelä-Savo on maamme toiseksi suurin mökkimaakunta, missä mökkien määrä on jo lähes yhtä suuri kuin Varsinais-Suomessa. Vapaa-ajan asuminen lisää etenkin sesonkiaikoina maakunnan asukaslukua ja sitä kautta myös kulutusta alueella. Vapaa-ajan asumisen merkitys Etelä-Savossa esimerkiksi elinvoiman, työllisyyden ja maaseudun elävöittämisen näkökulmasta on merkittävä. Tämä raportti on osa Etelä-Savo kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösalueeksi -hanketta. Sen keskeisin tavoite on tukea Etelä-Savon kehittymistä esimerkilliseksi kestävän vapaa-ajan asumisen alueeksi sekä aluekehityksen että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta. Raportti koskee hankkeen tutkimusosion työpakettia 2, jonka tavoitteena oli selvittää Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen aluetaloudelliset vaikutukset nykytilanteessa ja mökkeilyn mahdollisten muutosten vaikutukset aluetalouteen vuoteen 2030 mennessä. Aluetaloudellisen vaikuttavuuden laskennan työvälineenä on käytetty monialueellista ja -toimialaista yleisen tasapainon CGE RegFin-simulointimallia. Se perustuu vakiintuneisiin mikro- ja makrotaloustieteen teorioihin, soveltavan tilastotieteen estimointimenetelmiin ja koeteltuihin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin. Simulaatiotarkastelu lähtee liikkeelle alueen taloudellisissa olosuhteissa tapahtuvista muutoksista. Tässä sovelluksessa muutokset koskevat maakunnan ulkopuolella asuvia vapaa-ajan asujia ja heidän rahankäyttöään Etelä-Savossa. Kyse on tällöin sen arvioinnista, miten paljon muutos vapaa-ajan asujien käyttäytymisessä vaikuttaa muun muassa alueen työllisyyteen ja elintasoon. Laskelmat sisältävät sekä suoran, epäsuoran että niin sanotun aiheutetun vaikutuksen. Etelä-Savon vapaa-ajan asumisen mahdollisista tulevaisuuden kehityssuunnista muodostettiin kolme erilaista skenaariota hyödyntäen tilastoja, asiantuntijoiden näkemyksiä, kyselyä ja aikaisempia tutkimuksia. Ne koskevat vapaa-ajan asumisen mahdollista muutosta Etelä-Savon maakunnassa ja sen seutukunnissa vuosien 2015 ja 2030 välillä. Realistinen skenaario kuvaa todennäköisintä mahdollista kehityskulkua. Optimistinen skenaario kuvaa kehitystä, jossa vapaa-ajan asumisen kehittämiseen panostetaan entistä enemmän ja mökkeilyn suosio vain kasvaa. Pessimistinen skenaario puolestaan kuvaa tilannetta, missä vapaa-ajan asumiseen, sen palveluihin ja mökkien kuntoon ei panosteta, mikä vähentää mökkeilyä alueella. Vapaa-ajan asumisen muutosta tarkastellaan keskeisimpien muuttujien kautta. Nämä ovat mökkien määrä ja maakunnan ulkopuolella asuvien omistajien osuus siitä, yöpymisvuorokaudet sekä palveluiden käyttö. Tulosten perusteella maakunnan ulkopuolisten vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus Etelä-Savon maakunnan yksityiseen kulutukseen on nykytilanteessa noin 157 miljoonaa euroa kerroinvaikutuksineen, mikä vastaa noin 7,5 prosenttia maakunnan yksityisestä kulutuksesta. Seutukunnittain tarkasteltuna vaikutus on selvästi suurin Mikkelin seutukunnassa (96 miljoonaa euroa). Vaikutus on lähes puolet pienempi Savonlinnan seutukunnassa (48 miljoonaa euroa). Pieksämäen seutukunnassa vapaa-ajan asukkaat eivät ole aivan yhtä merkittävässä roolissa kuin Mikkelin ja Savonlinnan seutukunnissa, sillä vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on noin 12 miljoonaa euroa. Vapaa-ajan asukkaat edistävät kulutuksensa kautta myös alueen työllisyyttä. Koko Etelä-Savon tasolla vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus maakunnan työllisyyteen on noin 310 henkilötyövuotta (htv). Henkilötyövuosissa tarkasteltuna suurin vaikutus kohdistuu Mikkelin seutukuntaan (195 htv). Savonlinnan seutukuntaan kohdistuu noin puolet Mikkelin seutukunnan vaikutuksista (91 htv). Vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on selvästi pienin (22 htv). Tulosten osalta on hyvä huomioida, että todelliset vaikutukset saattavat olla arvioitua suuremmat, jos kyselystä saadut lähtötiedot eivät pidä sisällään myös muilta kuin yrityksiltä ostettuja tuotteita ja palveluita kuten esimerkiksi talkootyötä. Kaikilla tulevaisuuden skenaarioilla olisi vaikutusta Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen. Realistinen eli todennäköisin skenaario nostaisi vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutuksia maakunnan yksityiseen kulutukseen noin 180 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä, mikä on noin 23 miljoonaa enemmän kuin nykytilanteessa. Tämän muutoksen saisi aikaan skenaariossa oletetut mökkien ja siten myös mökkitalouksien määrän kasvu, yöpymisvuorokausien lisääntyminen sekä palveluiden käytön kasvu. Tästä vaikutuksen kasvusta nykytilanteeseen nähden 12 miljoonaa euroa kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, yhdeksän miljoonaa euroa Savonlinnan seutukuntaan ja kaksi miljoonaa euroa Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion oletusten toteutuminen tarkoittaisi, että vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutus Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen nousisi noin 200 miljoonaan euroon vuonna 2030. Tämä olisi noin 42 miljoonaa euroa nykytilannetta enemmän. Pessimistisen skenaarion toteutuminen vähentäisi vastaavasti vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön aluetaloudellisia vaikutuksia. Vaikutus yksityiseen kulutukseen laskisi noin 143 miljoonaan euroon, mikä on 13 miljoonaa euroa vähemmän kuin nykytilanteessa. Tulevaisuuden skenaariot vaikuttaisivat myös maakunnan työllisyyteen. Maakunnan vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutus nousisi realistisessa skenaariossa 353 henkilötyövuoteen, mikä on 44 henkilötyövuotta enemmän kuin nykytilanteessa. Tästä kasvusta nykytilanteeseen nähden noin 24 henkilötyövuotta kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, 16 Savonlinnan seutukuntaan ja neljä Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion toteutuminen johtaisi Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutuksen kasvuun. Vaikutus kohoaisi noin 390 henkilötyövuoteen eli yli 80 henkilötyövuotta nykytilannetta suurempaan vaikutukseen. Työllisyysvaikutus olisi realistiseenkin skenaarioon nähden lähes 40 henkilötyövuotta suurempi. Pessimistinen skenaario vaikuttaisi puolestaan negatiivisesti Etelä-Savon työllisyyteen nykytilanteeseen nähden. Vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutukset työllisyyteen laskisivat 26 henkilötyövuodella nykytilanteeseen verrattuna. Japanissa vuodesta 2008 käytössä ollut kotiseutulahjoitusjärjestelmä (furusato noozei) esitellään raportissa esimerkkinä siitä, miten monipaikkaista asumista ja kotiseututunnetta voidaan hyödyntää aluekehittämisen resurssina. Kotiseutulahjoitus on sosiaalinen innovaatio ja digitaalisen alustatalouden ratkaisu, joka edistää kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan ja alueiden kehitykseen. Japanin mallia ei kuitenkaan voida suoraan kopioida Suomeen. Vahvana vapaa-ajan asumisen maakuntana Etelä-Savo todennäköisesti hyötyisi myös taloudellisesti, jos jokin kotiseutulahjoitusta vastaava malli kehitettäisiin Suomen olosuhteisiin. Koska vapaa-ajan asuntoja on runsaasti Etelä-Savon maakunnassa, myös vapaa-ajan asukkaiden kulutuksella on paljon merkitystä sekä yksityiselle kulutukselle että työllisyydelle. Tulevaisuuden skenaarioiden tulosten osalta täytyy huomioida, että ne ovat suuntaa antavia, mahdollisten kehityssuuntien vaikutuksia. Skenaarioiden tulokset antavat kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia aluetaloudellisia vaikutuksia syntyy, jos vapaa-ajan asumiseen maakunnassa panostetaan ja mökkeilyn suosio jatkuu. Tarkastelussa on huomioitu ainoastaan kulutuksen osuus vaikutuksissa. Esimerkiksi mökkien rakentamista ja tonttien ostoja ei otettu huomioon. Tarkastelussa ei myöskään ole huomioitu muun muassa imagovaikutuksia. Kokonaisuudessaan vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Etelä-Savoon ja sen seutukuntiin on siten esitettyjä tuloksia suurempi.
  • Mellberg, Sandra; Wirtanen, Gun (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Reports 186
    This report provides guidelines for farmers interested in building up a hygienic cricket farm. The report is a part of ENTOLAB - Hyönteiskasvatuksen edistäminen Etelä-Pohjanmaalla (Insect Rearing in Southern Ostrobotnia), a project that started in 2016, with the intention of exploring the potential of insects as nutrition for both humans and animals. This report is based on the European Hygienic Engineering & Design Group (EHEDG) document 44 on Hygienic Design Principles for Food Factories, which provides general instructions for food establishments. Consequently, this report is a basic guide with the aim to implement existing primary production guidelines to the novel production of crickets as food and feed. The popularity of rearing crickets for food and feed has increased in Finland. In September 2017, the Finnish Ministry of Agriculture and Forestry made a reinterpretation of the EU Novel Food Regulation regarding products containing whole insects. This enabled selling insects as food to consumers. Several guides concerning insect rearing have been published lately; however, information about the hygienic aspects of insect rearing is limited and there is still no standard processing procedure in place for cricket farmers. The recommendations given in this report are mainly hygienic aspects such as, control of farm surroundings, materials used inside the farm and their cleanability, air flows, personnel and material flows, temperature, humidity etc. An obstacle that some cricket farmers are dealing with is how to keep the rearing as hygienic as possible while keeping a high humidity and fairly high temperature in the rearing room. A hygienic cricket farm is achieved by considering cricket rearing the same way as traditional primary production and ensuring that the following basic hygiene criteria is met.
  • Tyysjärvi, Vilna; Muukkonen, Petteri (Helsinki University, Department of Geosciences and Geography, 2018)
    Department of Geosciences and Geography C14
  • Sallamaa, Daniel (Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences 97 (2018)
    Tämän tutkimuksen päämääränä on kartoittaa äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikehdintää 2010-luvun Suomessa. Työ keskittyy ulkoparlamentaariseen kenttään ja tarkastelee vakiintuneimpien ja aktiivisimpien ryhmien lisäksi myös pienempiä toimijoita sekä eri tapahtumia, äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria ja kotimaan vastamedioita. Tutkimus tukeutuu lähdeaineistonsa puolesta etenkin toimijoiden itsensä tuottamaan materiaaliin, mutta siihen on myös sisällytetty aiempaa kirjallisuutta, avointa viranomaismateriaalia ja media-aineistoa. Työn toinen luku käsittelee kentän vakiintuneimpia ja aktiivisimpia ryhmiä, paneutuen niiden rakenteen ja aatepohjan lisäksi myös eri aktivismimuotoihin sekä koti- ja ulkomaisiin yhteyksiin. Lukuun sisällytetyt ryhmät on luokiteltu niiden käytännön aktivismin perusteella yhdistysmuotoista toimintaa harjoittaviin ja puoluepolitiikkaan tiiviisti verkostoituneisiin järjestöihin, katuprotestiliikkeisiin, katupartiojärjestöihin ja militantteihin vallankumousryhmiin. Luku tuottaa etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana aktivoituneiden ryhmien kohdalla runsaasti uutta tietoa, sillä nämä ovat jääneet toistaiseksi suhteellisen vähälle akateemiselle huomiolle. Kolmas luku luo katsauksen kentän muihin toimijoihin ja eri tapahtumiin. Kyseiseen joukkoon lukeutuu syksystä 2015 lähtien perustettujen ryhmien ja yhteistyöprojektien ohella myös skinhead-alakulttuuri. Osa luvussa käsitellyistä ryhmistä ja projekteista on jo ehtinyt passivoitua, mutta joillakin on edelleen toimintaa. Valtaosa lukuun sisällytetyistä tapahtumista on samoin järjestetty vain kerran, mutta osa on toisaalta saavuttanut toistuvamman luonteen. Työn neljäs luku tarkastelee Suomen äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria. Musiikki on muodostanut kotimaiselle äärioikeistolle merkittävän toimintaympäristön aina 1990-luvulta lähtien ja sen voidaan katsoa kukoistavan myös nykypäivänä. Työssä kartoitetaan Suomen äärioikeistolaisen musiikkialakulttuurin kehitystä 1990-luvulta nykyhetkeen ja sivutaan yhtyeiden sekä tapahtumien lisäksi myös joitakin verkostoja, julkaisuja ja levy-yhtiöitä. Viides luku käsittelee suomalaisia vastamedioita ja verkkofoorumeita. Vastamedioiden määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti, ja jotkut näistä medioista ovat tavoittaneet merkittävän määrän lukijoita. Osa vastamedioista on passivoitunut kesän 2016 jälkeen, mutta monilla on edelleen toimintaa. Vastamediat muodostavat varsinaisten liikkeiden ja järjestöjen perspektiivistä merkittävän tekijän, sillä eri ryhmät saavat niissä näkyvyyttä ja hyödyntävät niiden julkaisemaa materiaalia tukeakseen omaa narratiiviaan. Monet toimijat myös maalittavat vastustajiksi mieltämiään tahoja vastamedioiden avustuksella. Suomen äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen kenttä on ollut etenkin syksystä 2015 lähtien nopean muutoksen tilassa ja muodostaa yleiskuvaltaan varsin pirstaleisen kokonaisuuden. Turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo antoi kipinän useiden uusien ryhmien perustamiselle ja aktivoi kenttää yleisesti, vaikka osa syntyneistä ryhmistä onkin myöhemmin passivoitunut. Kentän pirstaleisuuteen ovat henkilökemioihin liittyvien ristiriitojen ohella vaikuttaneet myös aatteelliset jakolinjat, jotka ovat hankaloittaneet joidenkin ryhmien yhteistoimintaa. Eri toimijoiden piirissä esiintyvien aatteellisten näkemysten kirjo on kaiken kaikkiaan varsin laaja, ja vain osa ryhmistä tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää ideologiaa. Kentällä vallitseva hajaannuksen tila on kuitenkin tiedostettu, ja osa aktiiveista työskentelee tiivistääkseen eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaduille sijoittuvaan käytännön toimintaan osallistuu säännöllisesti suhteellisen pieni joukko aktiivihenkilöitä, mutta äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista aatemaailmaa kannattaa passiivisemmin huomattavasti suurempi määrä suomalaisia. Passiivinen tuki konkretisoituu usein mm. eri ryhmien kannattamisena sosiaalisessa mediassa tai osallistumisena äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaiseen verkkoviestintään. Sosiaalinen media on kokonaisuudessaan merkittävä työkalu kentän toimijoille, sillä se mahdollistaa laajamittaisen aatteellisen viestinnän lisäksi myös käytännön toiminnan koordinoinnin esim. Facebookin kautta. Suuri osa varsinaisesta katuaktivismista on laillisuuden puitteissa tapahtuvaa toimintaa, eikä yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt suurimittaisiin väkivallantekoihin. Kentän toimijoiden piirissä käytävä keskustelu on kuitenkin jyrkän polarisoivaa ja sisältää myös väkivaltaa oikeuttavia piirteitä. Sosiaalisen median ja muun verkkoviestinnän keinoin tapahtuva vastustajien mustamaalaaminen ja uhkailu on samoin fyysistä väkivaltaa huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista, kuten MV-lehdellä, on ollut kyseisen ilmiön mahdollistajana keskeinen rooli. Äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä on tasaantunut jonkin verran syksystä 2015, mutta kentän aktivoitumista ruokkineet jännitteet eivät kuitenkaan ole purkautuneet. Vaikka varsinainen katuaktivismi on toisin sanottuna ollut laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa, sosiaaliseen mediaan sijoittuva viestintä jatkuu edelleen varsin kiivaana. Kentän avainhenkilöt ovat myös verkostoituneet keskenään ja useiden ryhmien organisaatiorakenne on edelleen pystyssä. Syksyn 2015 kaltaisen tilanteen uusiutuminen voi tuoda eri toimijat kadulle uudelleen ja mahdollisesti nopeammin ja voimakkaammin kuin edellisellä kerralla.
  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 185
    Kasvin ravinnetilaa voidaan tarkastella kasvianalyysin avulla. Kokoomanäytteenä kerätty otos pellon kasveista kuvaa kasvien keskimääräistä ravinnepitoisuutta, mutta sen avulla on vaikea tutkia yksittäisiä kasveja. Lisäksi näytteen oton ja tulosten saamisen välillä kuluu useita päiviä. Kasvianalyysin rinnalle on kehitetty erilaisia pikamittareita, joiden avulla kasvien ravinnetilaa voidaan seurata nopeasti ja tulokset ovat luettavissa välittömästi. Menetelmien lisähyötynä on se, että lisänäytteiden ottaminen on edullista, joten voidaan tarkastella jopa yksittäisiä kasveja. Tässä raportissa selvitettiin viiden pikamenetelmän soveltuvuutta kasvin ravinnetilan kuvaamiseen. Menetelmät olivat lehtivihreämittaus (Atleaf+), kasvin sokeripitoisuuden määritys refraktometrillä, kasvisolukkonesteen pH, väärävärivalokuvaus (Publiclab Infragram) ja mangaanimittaus (NN-Easy55). Aineistona käytettiin OSMO hankkeen 24 koelohkoa ja tuloksia verrattiin perinteisen kasvianalyysin tuloksiin. Analysoitavina kasveina oli viljoja, palkokasveja, rapsia, perunaa ja sipulia. Tulosten perusteella pikamenetelmien ja kasvianalyysin tulosten välillä on hajontaa. Lehtivihreätulokset eivät vastanneet kasvin typpipitoisuutta. Kasvisolukon pH vastasi melko hyvin kasvin kationi-anioni erotusta ja typpipitoisuutta, mutta joukosta löytyi myös selvästi poikkeavia kasveja. Kasvuston sokeripitoisuus vastasi typpipitoisuutta, mutta korrelaatio päti vain kasvilajiryhmittäin. Mangaanimittarin ja kasvuston mangaanipitoisuuksien välillä ei ollut selvää yhteyttä, mutta mangaanimittari kuvaa kasvuston kokemaa stressiä mangaaninpuutoksen seurauksena, joten kasvien ja kasvilajikkeiden mangaaninpuutoksen siedossa saattoi olla eroja. Merkittävä ero pikamenetelmien ja kasvianalyysin välillä on niiden otos: pikamenetelmät analysoivat yksittäisiä kasveja, kasvianalyysinäyte kootaan useista kasveista. Tämän johdosta hajonta kasvipopulaation sisällä on odotettavissa olevaa. Pikamenetelmien luotettavuutta voidaan parantaa lisäämällä analysoitavien kasvien määrää, mutta tämä lisää myös analyysin aikamenekkiä. Yhteenvetona pikamenetelmät eivät korvaa, mutta täydentävät kasvianalyysin tuloksia. Niiden tarkempi hyödyntäminen esimerkiksi lannoituksen tarkentamisessa vaatisi kasvilaji ja kasvuastekohtaisia lisäselvityksiä.
  • Myrberg, Kai; Kuosa, Harri; Leppäranta, Matti (Yliopistopaino, 2006)
    Palmenia-sarja; 17
    Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus on ensimmäinen Itämeren fysiikan oppikirja, jossa tuodaan esille myös fysiikan kytkennät Itämeren tilaan ja ekologiaan. Alalta on olemassa runsaasti eritasoista tietoa. Tämä tieto on kuitenkin melko hajallaan, eikä kokonaisvaltaista kirjallisuutta ole vielä paljon. Kirja sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen Itämeren altaista ja niiden topografiasta sekä hydrografiasta, Itämeren lämpötaloudesta ja kiertoliikkeestä sekä jääoloista. Lisäksi käydään läpi Itämeren kriittisiä prosesseja kuten suolapulssien esiintyminen, kumpuaminen ja vedenkorkeuden muutokset. Itämeren fysiikan ymmärtäminen on tärkeää, sillä se määrää ne ulkoiset olosuhteet, joissa meren kemialliset ja biologiset prosessit tapahtuvat. Meren fysikaalisten ominaisuuksien tuntemus luo perustan koko Itämeri-systeemin toiminnan ymmärtämiseen. Teoksen loppuosassa esitellään Itämeren pitkäaikaisia muutoksia ja tarkastellaan Itämeren tulevaisuutta erilaisten ilmastoskenaarioiden avulla.
  • Leppäranta, Matti; Virta, Juhani; Huttula, Timo (Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, 2017)
  • Siirilä, Heli; Kattilakoski, Mari; Kumpulainen, Kaisu; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 183
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Barn är i regel kreativa, produktiva och nyfikna. De är intresserade av olika ljud och av att experimentera med ljud om de får tillfälle till det. Även om ljudet är lätt att uppfatta är det samtidigt utmanande eftersom det är opåtagligt. Barn kan ha många slags frågor och funderingar som gäller ljud. Det är fantastiskt att få väcka barnens intresse och uppmuntra dem att ställa frågor. Det finns sällan entydigt rätta eller felaktiga svar på barnens funderingar och när man samtalar med barn lär man sig också själv nya saker. Många barn upplever ljud som ett ganska svårt fenomen, eftersom ”man inte kan hålla i ljudet och ta det i handen”. Ljudet är också ofta kortvarigt. Det går inte att stänga öronen på samma sätt som man kan blunda och därför tvingas man höra även irriterande ljud. Det kan också vara svårt att veta varifrån ljuden kommer: de är någonstans ”i luften, runtomkring, på insidan, inne i huvudet, i öronen, i benen och magen”, som en sexåring uttryckte det. En del barn tycker också det är svårt att rita ljud, vilket är förståeligt – hur avbildar man tvådimensionellt någonting som är tredimensionellt? Ljudkonst ger konstfostran för barn och barnens konstnärliga aktörskap nytt innehåll. Om man i musikfostran till exempel koncentrerar sig mest på olika slags musikstycken och -verk kan det hända att ljudet som modalitet och ljudfenomenen i all sin tjusning kommer i skymundan. Då kan uppfattningen om olika ljud och hur de produceras bli snäv. Detta innebär också att en konstform, ljudkonsten, utesluts helt ur konstfostran. När barnen börjar bli bekanta med ljudkonst är det bra att först tillsammans förnimma, observera, lyssna och försöka producera olika ljud på olika sätt. För att inspirera barnen kan man också låta dem lyssna på olika slags ljudprov och undersöka olika material, till exempel snäckor, hörlurar och förstoringsglas, som en start på resan in i ljudens fascinerande värld.
  • Jumppanen, Aapo; Koyata, Fumihiko; Suutari, Timo (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 184
    This report focuses on the changing role of the universities in regional context. The research subject is academic engagement between university actors and food sector companies in Aomori Prefecture in northern Japan and in South Ostrobothnia, western Finland. The organizations under research are Hirosaki University from Aomori and Seinäjoki University Consortium and the University Association of South Ostrobothnia. The study is based on 10 interviews of university professors, senior researchers and research administration managers. Interviews were made between 2015–2017. The food industries of Aomori Prefecture and South Ostrobothnia are SME dominated, but a few big companies are the most important single actors in the regional economies. In both regions, company size affected the methods and likelihood of successful academic engagement. Big companies in both regions have good resources such as their own R&D staff, generous budgets and better understanding about the market situation and the limitations and possibilities of the academic research, compared with SMEs, whereas small companies are more agile and have more open disclosure policies. The nature of academy-industry cooperation is based on applied research projects that use the triple-helix and quadruple-helix models. In both regions, individual researchers collaborate with companies in such fields as product and service development and market research. In Hirosaki University, the academic engagement is also organized through more institutionalized forms of interaction, such as the regional Apple Committee that brings together companies, apple producers, regional and local officials and researchers to create new products and business opportunities within the apple cluster together. The Hirosaki University Institute for Food Sciences also has a donation laboratory, where the production of practice-oriented dissertations is possible. This type of strategically focused innovation community is missing in South Ostrobothnia, although there are project-based temporary organizations such as AB Seinäjoki to help the overall development of the agrobioeconomy sector of the region, including the food sector. The methods by which the regions started academic engagement with companies shared many similarities, but there were also notable differences. It seems that Hirosaki University has a more systematic approach supporting the starting of academic engagement, whereas the actors in South Ostrobothnia rely more on personal relations. A more institutionalized form fits the more numerous academic engagement needs of Aomori Prefecture whereas in South Ostrobothnia the demand for academic engagement is more limited and the scholars can rely more on personal relationships. In both regions, academic engagement projects as such have a limited role in gaining academic merit. Publishing in peer-reviewed journals is the most important indicator for advancing an academic career. Researchers also faced similar problems in conducting academic engagement projects: the lack of time and the different logics of business and academic research as typical challenges.
  • Kontiainen, Seppo (Department of Education, University of Helsinki, 2002)
    Overview: Dynamic Concept Analysis (DCA) is a method of analysing complex phenomena using conceptual models. DCA uses information about concept relations in building both general and individual models to depict a particular phenomenon. The basic idea behind this approach is to analyse the relationships between concepts involved in a study, and to express these relations in the form of an information matrix. The method allows systematic use of this information in the building of conceptual models. DCA has been used so far in the fields of education and social sciences. As a general method it might also have applications in other fields when there is a need to analyse how parts make the whole. Book The book introduces Dynamic Concept Analysis (DCA). It includes theoretical discussion on DCA, and seven applications. DCA Program The computer program, created by Juha Kontiainen, is available to those, who are interested in building conceptual models based on the information given in the applications of the book, or to apply DCA in their own studies. The dca-packet.zip consists of the book and the program.
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Creativity, productivity and curiosity come naturally to children. Children are interested in different sounds and experimenting with sounds, if they are given the opportunity to do this. Although it is easy to sense sound, it can also be challenging in its intangibility. Children can have all manner of questions and sources of wonder related to sound. It is great when children can be inspired to show interest and ask questions. Often, there are no unambiguously right or wrong answers to the things children think about, and new things can be learned in conversation with them. Many children find sound a fairly difficult phenomenon to deal with because they “cannot take grab on to sound or pick it up”. In addition, sound is often gone in an instant. The ears cannot be closed like the eyes, so we are forced to listen to annoying sounds as well as pleasant ones. Sounds are also difficult to locate: they are some- where “in the air, all around, inside, in the head, in the ears, in the legs and in the tummy”, as one six-year-old said. Some children also find sound difficult to draw. This is understandable: how can such a three-dimensional thing be depicted in two dimensions? Sound art is a new source of content for children’s arts education and children’s artistic activity. For example, if music education focuses mainly on various pieces and works of music, it could be that children miss out on all of the fascinating aspects of sound as a modality and sound-related phenomena. In such cases, children may only develop a limited understanding of the diversity of sounds and the means of creating them. This would also exclude an entire area of art – sound art – from arts education. It is a good idea to begin familiarising yourself and children with sound art by sensing, perceiving and listening to sounds together and by experimenting with different ways of creating various sounds. Moments of inspiration could include listening to various sound samples and experimenting with materials, such as shells, ear trumpets and magnifying glasses, to take the first steps on the journey towards the fascinating world of sound.
  • Matilainen, Anne; Santalahti, Saana (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Reports 180
    The aim of this study was to get an impression of the image of Finland from those Japanese who already have some knowledge on the country. As many Japanese tourist only use the Helsinki-Vantaa airport as a transfer airport to Europe, there is a need to consider how to keep the Japanese in the country. Thus, there is also a need to understand why the tourists visit the places they do. This is question this study aims also to answer. The study was carried out by interviewing Japanese who have been living or staying in Finland for more than three months but no more than five years. As the purpose was to find interviewees who had more experience from Finland than an average tourist, but had not yet fully integrated to the Finnish society, this timespan was seen as the most suitable. The data was then analyzed by using qualitative thematic analysis. The results of the interviews showed that the reasons why the respondents had come to Finland were quite similar; most came to Finland due to studies, work or because their spouse moved. Safety, English language skills and good education system were the most common reasons why Finland was chosen. The general opinion of Finland as a tourist destination was positive and most would recommend visiting Finland to their friends. Opi-nions on Finnish culture and people were positive as well. Over half of the respondents said that they would visit Finland again in the future. Those who wouldn’t, said that they would probably choose another Nordic country. Bureaucracy, darkness du-ring the winter, difficulties finding friends and job and learning the Finnish language were mentioned as negative aspects related living in Finland. As for the image about Finland, the most commonly mentioned “Finnish things” were sauna, Moomin and forests and nature. The respondents had traveled relatively lot around Finland. Most had visited different cities reachable by public transport and different destinations in Lapland. Porvoo, Turku and Tampere were mentioned as the memorable because of their beautiful sceneries, old towns and history, and Lapland because of its nature. Places where the respondents had not yet visited but would like to were mostly in Lapland and archipelago. Defining ‘rural area’ was found difficult to the respondents, but the impressions of it were still positive. Places the respondents would like to show or have their friends experience were diverse. Most were in the Helsinki area and experiences included sauna and forest scenery. When asked to describe and expe-rience the respondents would like to create for their Japanese friends or family if there were no budget limitations, most would like to tour around Helsinki area and after this visit Lapland and other parts of Finland. Quite many would also like to combine other countries such as Sweden, Norway and Estonia to the tour. There is definitely a need to improve tourist information available in English and especially in Japanese. This lack of information can be the reason why rural areas were hard for the respondents to comprehend. The results of the study were gene-rally in line with previous studies about important product characteristics for Japanese tourists. However, the results also brought up new insights on potential tourist attractions and ideas for developing existing and new products.
  • Suutari, Timo (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 182
    Pohjalainen kotiseutu -hanke kohdistui monta kuntaa ylittävälle Järviseudun alueelle. Hankealueena oli Etelä-Pohjanmaan Järviseudun perinteiset seitsemän pitäjää: Alajärvi, Evijärvi, Kortesjärvi (vuodesta 2009 osana Kauhavaa), Lappajärvi, Lehtimäki (vuodesta 2009 osana Alajärveä), Soini ja Vimpeli. Hankkeen keskeinen tavoite on ollut luoda yleiskuva ja tulkinta siitä, millainen on alueella asuvien yksittäisistä kotiseutukokemuksista yleisellä tasolla rakentuva kotiseutukuva; mitkä ovat alueen asukkaiden mielestä keskeiset luonnonympäristön, rakennetun ympäristön sekä sosiaalisen ja henkisen ympäristön kohteet, jotka vaikuttavat merkittävästi heidän kotiseutukokemuksiinsa. Kotiseutukokemuksia tutkittiin karttapohjaisen pehmoGIS-menetelmää hyödyntävän verkkokyselyn avulla sekä alueella järjestetyissä työpajoissa, jotka toteutettiin vuosina 2016–2018. Kysely lähetettiin satunnaisotannalla valituille 950:lle Järviseudun alueen yli 15 vuotta täyttäneelle asukkaalle. Vastaajat merkitsivät kotiseutunsa tärkeitä kohteita (paikkoja, reittejä ja alueita) verkkopohjaiselle kartalle ja kuvailivat niitä sanallisesti. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 117 henkilöä. Kartalle merkitsemisen lisäksi vastaajille esitettiin kotiseutua koskevia yleisiä väittämiä, joita he saivat arvioida. Kyselyaineiston tulkintaa syvennettiin yhdeksässä työpajassa. Jokaisen kotiseutuseuran alueella järjestettiin yksi työpaja, minkä lisäksi järjestettiin työpajat alueella opiskeleville nuorille ja Pietarsaaren järviseutulaisille. Vastauksista käy ilmi, että kotiseudun merkitykselliset paikat liittyvät etenkin lapsuuden tapahtumiin, luontokohteisiin ja nykypäivän työnteon, opiskelun ja vapaa-ajan ympäristöihin. Kaikkein tärkeimmät kotiseutua koskevat asiat liittyvät vastaajien mielestä luonnonympäristöön ja maisemiin sekä sosiaaliseen ja henkiseen ilmapiiriin. Kyselyyn vastanneista 70 % kokee, että heillä on ainoastaan yksi kotiseutu. Noin joka viides (22 %) kertoi kotiseutukokemuksensa jakautuvan moneen eri paikkaan. Enemmistö vastaajista (53 %) oli sitä mieltä, että heille tärkeät kotiseudun kohteet sijaitsevat nimenomaan Järviseudulla. Järviseudun alueen asukkaille merkitykselliset kotiseudun kohteet näyttävätkin sijoittuvan melko hallitsevasti Järviseudun alueelle, eikä esimerkiksi historiallinen yhteys rannikolle Pietarsaaren suuntaan tai asiointi maakuntakeskus Seinäjoen suuntaan ainakaan hallitse Järviseudun alueen asukkaiden nykypäivän kotiseutukokemuksia.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 179
    Kationinvaihtokapasiteetti (KVK) kuvaa maan kykyä varata positiivisesti varautuneita ravinteita (kationeja) kasveille käyttökelpoiseen (vaihtuvaan) muotoon. KVK riippuu maan savipitoisuudesta ja multavuudesta, joten sitä voidaan käyttää maan viljavuustilan arviointiin. Tämän lisäksi KVK:ta on käytetty viljavuusanalyysin tulosten tulkintaan, etenkin Ca, Mg, K ja Na osalta. Tämä mahdollistaa tarkemman tulkinnan kuin maalajiluokkiin pohjautuva tarkastelu, mutta toisaalta tarkastelun pohjaksi tarvitaan arvio KVK:sta. KVK voidaan joko mitata tai määrittää laskennallisesti. Tässä raportissa esitetään tuloksia erilaisista tavoista määrittää KVK hyödyntäen 24 koelohkon aineistoa. Sen lisäksi raportissa käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta KVK-pohjaisten suositusten käytettävyydestä sekä esitetään esimerkkejä KVK:n hyödyntämisestä viljavuusanalyysin tulkinnassa erilaisten esimerkkilohkojen kautta.
  • Lindblad, Annika (HECER – Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER Discussion Paper No. 430
    I assess the time-variation in predictive ability arising from the inclusion of macroeconomic and financial data in a GARCH-MIDAS model for stock market volatility. I consider whether the relative forecasting performance is affected by the state of the business cycle or the market environment. Results suggest predictive ability varies significantly over time, especially over long horizons. A central result is that models including macroeconomic data are useful for forecasting in low volatility periods. On the other hand, financial data performs overall surprisingly poorly. No single forecasting model or combination scheme is superior on all horizons and in all time periods, and while the term spread improves forecasting performance in particular over long horizons, forecast combinations perform well over the medium term.
  • Laaksonen, Seppo (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 78 (2018)
    Tämä on Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apurahan suomenkielinen kontribuutio mikä on varsin omakohtainen ja subjektiivisiakin kokemuksia ja näkemyksiä sisältävä mutta toivottavasti riittävän objektiivinen sikäli, että siitä voisi lukija ammentaa hyödyllisiä historiallisia ja tulevaisuuden näkemyksiä. Kirja on kaksiosainen: · Ensimmäinen osa antaa tiivistelmän omasta urastani surveymetodiikan alueella, sisältäen myös paljon nimiä joiden kanssa olen runsaan kolmen vuosikymmenen kanssa ollut tekemisissä. Aloitan silti ihan lapsuudestani. Oman käsitykseni mukaan suomalainen surveytutkimus nousi melko tyhjästä hyvään kukoistukseen alkaen 1980-luvun loppupuolella mutta on viime vuosina ollut valitettavasti hiipumaan päin. Lukija voi yrittää kumota tätä väitettä, jos löytää hyviä argumentteja. Itse tietysti toivon, että tilanne mieluummin vaan paranee, ainakin tilapäisen laskusuhdanteen jälkeen. · Toinen osa ottaa esille seitsemän tärkeäksi kokemaani teemaa missä käydään kunkin teeman historiaa ja tulkintaa omakohtaisesti läpi. Niissä eritellään saavutuksia, joita on syntynyt yhteisissä hankkeissa eri puolilla, pääosin Euroopassa. Nämä sopivat myös opetus-ja tutkimusmateriaaliksi, erityisesti jos käyttää hyväksi kuhunkin liittyviä viitteitä. Molemmissa osissa on kertomuksia kohtaamisista kollegojen ja muiden alojen tutkijoiden kanssa, melko leppoisaan tyyliin. Loppuosassa on liite mikä sisältää luettelon merkittävimmistä julkaisuistani näiden vuosien aikana, jaoteltuna 18 aihealueeseen.

Näytä lisää