Kirjat ja sarjajulkaisut

 

Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia/toimittamia kirjoja / Helsingin yliopiston laitosten julkaisuja

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Myrberg, Kai; Kuosa, Harri; Leppäranta, Matti (Yliopistopaino, 2006)
    Palmenia-sarja; 17
    Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus on ensimmäinen Itämeren fysiikan oppikirja, jossa tuodaan esille myös fysiikan kytkennät Itämeren tilaan ja ekologiaan. Alalta on olemassa runsaasti eritasoista tietoa. Tämä tieto on kuitenkin melko hajallaan, eikä kokonaisvaltaista kirjallisuutta ole vielä paljon. Kirja sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen Itämeren altaista ja niiden topografiasta sekä hydrografiasta, Itämeren lämpötaloudesta ja kiertoliikkeestä sekä jääoloista. Lisäksi käydään läpi Itämeren kriittisiä prosesseja kuten suolapulssien esiintyminen, kumpuaminen ja vedenkorkeuden muutokset. Itämeren fysiikan ymmärtäminen on tärkeää, sillä se määrää ne ulkoiset olosuhteet, joissa meren kemialliset ja biologiset prosessit tapahtuvat. Meren fysikaalisten ominaisuuksien tuntemus luo perustan koko Itämeri-systeemin toiminnan ymmärtämiseen. Teoksen loppuosassa esitellään Itämeren pitkäaikaisia muutoksia ja tarkastellaan Itämeren tulevaisuutta erilaisten ilmastoskenaarioiden avulla.
  • Leppäranta, Matti; Virta, Juhani; Huttula, Timo (Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, 2017)
  • Siirilä, Heli; Kattilakoski, Mari; Kumpulainen, Kaisu; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 183
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Barn är i regel kreativa, produktiva och nyfikna. De är intresserade av olika ljud och av att experimentera med ljud om de får tillfälle till det. Även om ljudet är lätt att uppfatta är det samtidigt utmanande eftersom det är opåtagligt. Barn kan ha många slags frågor och funderingar som gäller ljud. Det är fantastiskt att få väcka barnens intresse och uppmuntra dem att ställa frågor. Det finns sällan entydigt rätta eller felaktiga svar på barnens funderingar och när man samtalar med barn lär man sig också själv nya saker. Många barn upplever ljud som ett ganska svårt fenomen, eftersom ”man inte kan hålla i ljudet och ta det i handen”. Ljudet är också ofta kortvarigt. Det går inte att stänga öronen på samma sätt som man kan blunda och därför tvingas man höra även irriterande ljud. Det kan också vara svårt att veta varifrån ljuden kommer: de är någonstans ”i luften, runtomkring, på insidan, inne i huvudet, i öronen, i benen och magen”, som en sexåring uttryckte det. En del barn tycker också det är svårt att rita ljud, vilket är förståeligt – hur avbildar man tvådimensionellt någonting som är tredimensionellt? Ljudkonst ger konstfostran för barn och barnens konstnärliga aktörskap nytt innehåll. Om man i musikfostran till exempel koncentrerar sig mest på olika slags musikstycken och -verk kan det hända att ljudet som modalitet och ljudfenomenen i all sin tjusning kommer i skymundan. Då kan uppfattningen om olika ljud och hur de produceras bli snäv. Detta innebär också att en konstform, ljudkonsten, utesluts helt ur konstfostran. När barnen börjar bli bekanta med ljudkonst är det bra att först tillsammans förnimma, observera, lyssna och försöka producera olika ljud på olika sätt. För att inspirera barnen kan man också låta dem lyssna på olika slags ljudprov och undersöka olika material, till exempel snäckor, hörlurar och förstoringsglas, som en start på resan in i ljudens fascinerande värld.
  • Jumppanen, Aapo; Koyata, Fumihiko; Suutari, Timo (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 184
    This report focuses on the changing role of the universities in regional context. The research subject is academic engagement between university actors and food sector companies in Aomori Prefecture in northern Japan and in South Ostrobothnia, western Finland. The organizations under research are Hirosaki University from Aomori and Seinäjoki University Consortium and the University Association of South Ostrobothnia. The study is based on 10 interviews of university professors, senior researchers and research administration managers. Interviews were made between 2015–2017. The food industries of Aomori Prefecture and South Ostrobothnia are SME dominated, but a few big companies are the most important single actors in the regional economies. In both regions, company size affected the methods and likelihood of successful academic engagement. Big companies in both regions have good resources such as their own R&D staff, generous budgets and better understanding about the market situation and the limitations and possibilities of the academic research, compared with SMEs, whereas small companies are more agile and have more open disclosure policies. The nature of academy-industry cooperation is based on applied research projects that use the triple-helix and quadruple-helix models. In both regions, individual researchers collaborate with companies in such fields as product and service development and market research. In Hirosaki University, the academic engagement is also organized through more institutionalized forms of interaction, such as the regional Apple Committee that brings together companies, apple producers, regional and local officials and researchers to create new products and business opportunities within the apple cluster together. The Hirosaki University Institute for Food Sciences also has a donation laboratory, where the production of practice-oriented dissertations is possible. This type of strategically focused innovation community is missing in South Ostrobothnia, although there are project-based temporary organizations such as AB Seinäjoki to help the overall development of the agrobioeconomy sector of the region, including the food sector. The methods by which the regions started academic engagement with companies shared many similarities, but there were also notable differences. It seems that Hirosaki University has a more systematic approach supporting the starting of academic engagement, whereas the actors in South Ostrobothnia rely more on personal relations. A more institutionalized form fits the more numerous academic engagement needs of Aomori Prefecture whereas in South Ostrobothnia the demand for academic engagement is more limited and the scholars can rely more on personal relationships. In both regions, academic engagement projects as such have a limited role in gaining academic merit. Publishing in peer-reviewed journals is the most important indicator for advancing an academic career. Researchers also faced similar problems in conducting academic engagement projects: the lack of time and the different logics of business and academic research as typical challenges.
  • Kontiainen, Seppo (Department of Education, University of Helsinki, 2002)
    Overview: Dynamic Concept Analysis (DCA) is a method of analysing complex phenomena using conceptual models. DCA uses information about concept relations in building both general and individual models to depict a particular phenomenon. The basic idea behind this approach is to analyse the relationships between concepts involved in a study, and to express these relations in the form of an information matrix. The method allows systematic use of this information in the building of conceptual models. DCA has been used so far in the fields of education and social sciences. As a general method it might also have applications in other fields when there is a need to analyse how parts make the whole. Book The book introduces Dynamic Concept Analysis (DCA). It includes theoretical discussion on DCA, and seven applications. DCA Program The computer program, created by Juha Kontiainen, is available to those, who are interested in building conceptual models based on the information given in the applications of the book, or to apply DCA in their own studies. The dca-packet.zip consists of the book and the program.
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Creativity, productivity and curiosity come naturally to children. Children are interested in different sounds and experimenting with sounds, if they are given the opportunity to do this. Although it is easy to sense sound, it can also be challenging in its intangibility. Children can have all manner of questions and sources of wonder related to sound. It is great when children can be inspired to show interest and ask questions. Often, there are no unambiguously right or wrong answers to the things children think about, and new things can be learned in conversation with them. Many children find sound a fairly difficult phenomenon to deal with because they “cannot take grab on to sound or pick it up”. In addition, sound is often gone in an instant. The ears cannot be closed like the eyes, so we are forced to listen to annoying sounds as well as pleasant ones. Sounds are also difficult to locate: they are some- where “in the air, all around, inside, in the head, in the ears, in the legs and in the tummy”, as one six-year-old said. Some children also find sound difficult to draw. This is understandable: how can such a three-dimensional thing be depicted in two dimensions? Sound art is a new source of content for children’s arts education and children’s artistic activity. For example, if music education focuses mainly on various pieces and works of music, it could be that children miss out on all of the fascinating aspects of sound as a modality and sound-related phenomena. In such cases, children may only develop a limited understanding of the diversity of sounds and the means of creating them. This would also exclude an entire area of art – sound art – from arts education. It is a good idea to begin familiarising yourself and children with sound art by sensing, perceiving and listening to sounds together and by experimenting with different ways of creating various sounds. Moments of inspiration could include listening to various sound samples and experimenting with materials, such as shells, ear trumpets and magnifying glasses, to take the first steps on the journey towards the fascinating world of sound.
  • Matilainen, Anne; Santalahti, Saana (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Reports 180
    The aim of this study was to get an impression of the image of Finland from those Japanese who already have some knowledge on the country. As many Japanese tourist only use the Helsinki-Vantaa airport as a transfer airport to Europe, there is a need to consider how to keep the Japanese in the country. Thus, there is also a need to understand why the tourists visit the places they do. This is question this study aims also to answer. The study was carried out by interviewing Japanese who have been living or staying in Finland for more than three months but no more than five years. As the purpose was to find interviewees who had more experience from Finland than an average tourist, but had not yet fully integrated to the Finnish society, this timespan was seen as the most suitable. The data was then analyzed by using qualitative thematic analysis. The results of the interviews showed that the reasons why the respondents had come to Finland were quite similar; most came to Finland due to studies, work or because their spouse moved. Safety, English language skills and good education system were the most common reasons why Finland was chosen. The general opinion of Finland as a tourist destination was positive and most would recommend visiting Finland to their friends. Opi-nions on Finnish culture and people were positive as well. Over half of the respondents said that they would visit Finland again in the future. Those who wouldn’t, said that they would probably choose another Nordic country. Bureaucracy, darkness du-ring the winter, difficulties finding friends and job and learning the Finnish language were mentioned as negative aspects related living in Finland. As for the image about Finland, the most commonly mentioned “Finnish things” were sauna, Moomin and forests and nature. The respondents had traveled relatively lot around Finland. Most had visited different cities reachable by public transport and different destinations in Lapland. Porvoo, Turku and Tampere were mentioned as the memorable because of their beautiful sceneries, old towns and history, and Lapland because of its nature. Places where the respondents had not yet visited but would like to were mostly in Lapland and archipelago. Defining ‘rural area’ was found difficult to the respondents, but the impressions of it were still positive. Places the respondents would like to show or have their friends experience were diverse. Most were in the Helsinki area and experiences included sauna and forest scenery. When asked to describe and expe-rience the respondents would like to create for their Japanese friends or family if there were no budget limitations, most would like to tour around Helsinki area and after this visit Lapland and other parts of Finland. Quite many would also like to combine other countries such as Sweden, Norway and Estonia to the tour. There is definitely a need to improve tourist information available in English and especially in Japanese. This lack of information can be the reason why rural areas were hard for the respondents to comprehend. The results of the study were gene-rally in line with previous studies about important product characteristics for Japanese tourists. However, the results also brought up new insights on potential tourist attractions and ideas for developing existing and new products.
  • Suutari, Timo (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 182
    Pohjalainen kotiseutu -hanke kohdistui monta kuntaa ylittävälle Järviseudun alueelle. Hankealueena oli Etelä-Pohjanmaan Järviseudun perinteiset seitsemän pitäjää: Alajärvi, Evijärvi, Kortesjärvi (vuodesta 2009 osana Kauhavaa), Lappajärvi, Lehtimäki (vuodesta 2009 osana Alajärveä), Soini ja Vimpeli. Hankkeen keskeinen tavoite on ollut luoda yleiskuva ja tulkinta siitä, millainen on alueella asuvien yksittäisistä kotiseutukokemuksista yleisellä tasolla rakentuva kotiseutukuva; mitkä ovat alueen asukkaiden mielestä keskeiset luonnonympäristön, rakennetun ympäristön sekä sosiaalisen ja henkisen ympäristön kohteet, jotka vaikuttavat merkittävästi heidän kotiseutukokemuksiinsa. Kotiseutukokemuksia tutkittiin karttapohjaisen pehmoGIS-menetelmää hyödyntävän verkkokyselyn avulla sekä alueella järjestetyissä työpajoissa, jotka toteutettiin vuosina 2016–2018. Kysely lähetettiin satunnaisotannalla valituille 950:lle Järviseudun alueen yli 15 vuotta täyttäneelle asukkaalle. Vastaajat merkitsivät kotiseutunsa tärkeitä kohteita (paikkoja, reittejä ja alueita) verkkopohjaiselle kartalle ja kuvailivat niitä sanallisesti. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 117 henkilöä. Kartalle merkitsemisen lisäksi vastaajille esitettiin kotiseutua koskevia yleisiä väittämiä, joita he saivat arvioida. Kyselyaineiston tulkintaa syvennettiin yhdeksässä työpajassa. Jokaisen kotiseutuseuran alueella järjestettiin yksi työpaja, minkä lisäksi järjestettiin työpajat alueella opiskeleville nuorille ja Pietarsaaren järviseutulaisille. Vastauksista käy ilmi, että kotiseudun merkitykselliset paikat liittyvät etenkin lapsuuden tapahtumiin, luontokohteisiin ja nykypäivän työnteon, opiskelun ja vapaa-ajan ympäristöihin. Kaikkein tärkeimmät kotiseutua koskevat asiat liittyvät vastaajien mielestä luonnonympäristöön ja maisemiin sekä sosiaaliseen ja henkiseen ilmapiiriin. Kyselyyn vastanneista 70 % kokee, että heillä on ainoastaan yksi kotiseutu. Noin joka viides (22 %) kertoi kotiseutukokemuksensa jakautuvan moneen eri paikkaan. Enemmistö vastaajista (53 %) oli sitä mieltä, että heille tärkeät kotiseudun kohteet sijaitsevat nimenomaan Järviseudulla. Järviseudun alueen asukkaille merkitykselliset kotiseudun kohteet näyttävätkin sijoittuvan melko hallitsevasti Järviseudun alueelle, eikä esimerkiksi historiallinen yhteys rannikolle Pietarsaaren suuntaan tai asiointi maakuntakeskus Seinäjoen suuntaan ainakaan hallitse Järviseudun alueen asukkaiden nykypäivän kotiseutukokemuksia.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 179
    Kationinvaihtokapasiteetti (KVK) kuvaa maan kykyä varata positiivisesti varautuneita ravinteita (kationeja) kasveille käyttökelpoiseen (vaihtuvaan) muotoon. KVK riippuu maan savipitoisuudesta ja multavuudesta, joten sitä voidaan käyttää maan viljavuustilan arviointiin. Tämän lisäksi KVK:ta on käytetty viljavuusanalyysin tulosten tulkintaan, etenkin Ca, Mg, K ja Na osalta. Tämä mahdollistaa tarkemman tulkinnan kuin maalajiluokkiin pohjautuva tarkastelu, mutta toisaalta tarkastelun pohjaksi tarvitaan arvio KVK:sta. KVK voidaan joko mitata tai määrittää laskennallisesti. Tässä raportissa esitetään tuloksia erilaisista tavoista määrittää KVK hyödyntäen 24 koelohkon aineistoa. Sen lisäksi raportissa käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta KVK-pohjaisten suositusten käytettävyydestä sekä esitetään esimerkkejä KVK:n hyödyntämisestä viljavuusanalyysin tulkinnassa erilaisten esimerkkilohkojen kautta.
  • Lindblad, Annika (HECER – Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER Discussion Paper No. 430
    I assess the time-variation in predictive ability arising from the inclusion of macroeconomic and financial data in a GARCH-MIDAS model for stock market volatility. I consider whether the relative forecasting performance is affected by the state of the business cycle or the market environment. Results suggest predictive ability varies significantly over time, especially over long horizons. A central result is that models including macroeconomic data are useful for forecasting in low volatility periods. On the other hand, financial data performs overall surprisingly poorly. No single forecasting model or combination scheme is superior on all horizons and in all time periods, and while the term spread improves forecasting performance in particular over long horizons, forecast combinations perform well over the medium term.
  • Laaksonen, Seppo (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 78 (2018)
    Tämä on Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apurahan suomenkielinen kontribuutio mikä on varsin omakohtainen ja subjektiivisiakin kokemuksia ja näkemyksiä sisältävä mutta toivottavasti riittävän objektiivinen sikäli, että siitä voisi lukija ammentaa hyödyllisiä historiallisia ja tulevaisuuden näkemyksiä. Kirja on kaksiosainen: · Ensimmäinen osa antaa tiivistelmän omasta urastani surveymetodiikan alueella, sisältäen myös paljon nimiä joiden kanssa olen runsaan kolmen vuosikymmenen kanssa ollut tekemisissä. Aloitan silti ihan lapsuudestani. Oman käsitykseni mukaan suomalainen surveytutkimus nousi melko tyhjästä hyvään kukoistukseen alkaen 1980-luvun loppupuolella mutta on viime vuosina ollut valitettavasti hiipumaan päin. Lukija voi yrittää kumota tätä väitettä, jos löytää hyviä argumentteja. Itse tietysti toivon, että tilanne mieluummin vaan paranee, ainakin tilapäisen laskusuhdanteen jälkeen. · Toinen osa ottaa esille seitsemän tärkeäksi kokemaani teemaa missä käydään kunkin teeman historiaa ja tulkintaa omakohtaisesti läpi. Niissä eritellään saavutuksia, joita on syntynyt yhteisissä hankkeissa eri puolilla, pääosin Euroopassa. Nämä sopivat myös opetus-ja tutkimusmateriaaliksi, erityisesti jos käyttää hyväksi kuhunkin liittyviä viitteitä. Molemmissa osissa on kertomuksia kohtaamisista kollegojen ja muiden alojen tutkijoiden kanssa, melko leppoisaan tyyliin. Loppuosassa on liite mikä sisältää luettelon merkittävimmistä julkaisuistani näiden vuosien aikana, jaoteltuna 18 aihealueeseen.
  • Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kuluttajatutkimuskeskus, 2018)
    Kuluttajatutkimuskeskus 2018:80
    Tämä raportti tarkastelee elintarvikkeiden määrällisiä kulutusmuutoksia kotitalouksien keskiarvokulutuksen perusteella. Se on jatkoa aikaisemmille Kuluttajatutkimuskeskuksen raporteille, joissa on käsitelty elintarvikkeiden kulutusmuutoksia kotitalouksissa vuoden 2012 Kulutustutkimuksen aineistolla (Aalto & Peltoniemi 2014) ja sitä ennen pidemmällä aikavälillä vuosina 1966–2006 (Viinisalo ym. 2008). Raportin aineistona on Tilastokeskuksen vuoden 2016 Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto. Tarkastelussa keskitytään siihen, mitä elintarvikkeita ja millaisia määriä suomalaiset kotitaloudet hankkivat kotiin ja millaisia muutoksia hankinnoissa on tapahtunut. Lisäksi tarkastellaan eroja erilaisten kotitaloustyyppien välillä. Selvitys ja sen laskelmat on tehty Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Ruokamarkkinoiden muuttuvat rakenteet ja kilpailun toimivuus -hanketta (2016–2019).
  • Oker-Blom, Teodora; Wallin, Marie; Klasén, Lars; Lamvik, Aud; Retlev, Ulla (2018)
  • Meitz, Mika; Preve, Daniel; Saikkonen, Pentti (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Papers, No. 429
    A new mixture autoregressive model based on Student's t-distribution is proposed. A key feature of our model is that the conditional t-distributions of the component models are based on autoregressions that have multivariate t-distributions as their (low-dimensional) stationary distributions. That autoregressions with such stationary distributions exist is not immediate. Our formulation implies that the conditional mean of each component model is a linear function of past observations and the conditional variance is also time varying. Compared to previous mixture autoregressive models our model may therefore be useful in applications where the data exhibits rather strong conditional heteroskedasticity. Our formulation also has the theoretical advantage that conditions for stationarity and ergodicity are always met and these properties are much more straightforward to establish than is common in nonlinear autoregressive models. An empirical example employing a realized kernel series based on S&P 500 high-frequency data shows that the proposed model performs well in volatility forecasting. JEL Classification: C22
  • Hohenthal, Michael (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Paper No. 428
    In this paper, I examine the effects of tax reforms for an economy in a welfare state. I do this by a macroeconomic model, which includes not only households, firms and a government but also a monopoly labour union. The households are of two types, workers and entrepreneurs. The workers are employed by the firms, which are owned by the entrepreneurs. This paper shows that decreasing labour taxation and increasing consumption taxation would have a number of positive effects. These include increased aggregate utility as well as increased consumption of the workers combined with increased profits of the entrepreneurs. Also the employment rate would improve. Decreasing profit taxation and increasing consumption taxation would also have positive effects, but only for the entrepreneurs. JEL Classification: H20, H24, H25, H31, H32 Keywords: taxation, tax reform, utility
  • Väisänen, Hanna-Maija; Iivonen, Sari (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 177
    Luomuruokaperuna (301 ha) on yksi viljelypinta-alaltaan yleisempiä luomukasviksia luomuporkkanan ja -sipulin jälkeen Suomessa. Luomuruokaperuna menee pääsääntöisesti vähittäistavarakauppaan, mutta ammattikeittiöt ovat myös yksi ostajaryhmä. Luomuperunan käyttöä ammattikeittiöissä estää luomuperunan heikko saatavuus suurempina erinä, korkea hinta ja ennen kaikkea alhainen jalostusaste. Ammattikeittiösektorilla vaatimukset perunan osalta ovat kasvanut niin, että nykyvaatimuksien mukaan perunan on oltava vähintään pestyä, mielellään kuorittua, pilkottua tai jopa esikypsennettyä. Luomuperunan tuottajat eivät ole nähneet ammattikeittiöitä kiinnostavina asiakkaina jalostustoiminnan työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Tällä hetkellä ammattikeittiöiden toimintamalli ja tuotemarkkinat ovat rakennettu tietyllä tavalla jalostetuille, tietyn hintaisille ja tietynlaisen logistisen ketjun kautta kulkeville tuotteille. Luomutuotteet eivät yleensä täysin täytä näitä ammattikeittiöiden kaikkia vaatimuksia. Tästä huolimatta jotkut luomutuottajat ovat kuitenkin löytäneet ammattikeittiöistä asiakkaat ja ammattikeittiöt ovat saaneet haluamansa luomuperunatuotteen. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu menestyksellisten luomuperunan toimitusketjujen ja liiketoimintasuhteiden rakentumista sekä tekijöitä niiden onnistumiseen niin tuottajan kuin loppukäyttäjän eli ammattikeittiön näkökulmasta. Luomuperunaa käyttävät ammattikeittiöt, jotka ovat lähtökohtaisesti luomuun sitoutuneita. Syitä luomuperunan käyttöönottoon ammattikeittiöissä olivat mm. sen edullisuus ja käytön helppous, ympäristöohjelman toteuttaminen, eettisten periaatteiden noudattaminen tai laadukkaamman vaihtoehdon tarjoaminen. Luomu voi toimia myös viestinä laadukkaammasta ja paremmasta ruuasta. Tyypillisin luomuperunatuote, jota ammattikeittiöt käyttivät ja jota tuottajat tarjosivat, oli pesty kuorellinen peruna. Sitä käytettiin tavanomaisen perunan tavoin. Syiksi kuorimattoman perunan käyttöön kerrottiin muun muassa, että ei ollut mahdollisuuksia saada jalostettua luomuperunaa ja päiväkodeissa perunan kuoriminen kehittää lasten motorisia taitoja. Kuoren ei koettu olevan ongelma, varsinkin, jos se oli ohut tai ruoanlaittotapa salli kuoren. Toisaalta kuoriperunan nähtiin edustavan perunaa parhaimmillaan. Ammattikeittiöt mainitsivat luomuperunan käyttöönottamiseen liittyneen joitakin muutostarpeita omassa toiminnassaan. Näitä olivat esimerkiksi tilausrytmin sovittaminen toimintaan, tarkempi raaka-ainelaskenta ja ruokalistamietintä. Keittiöt arvostivat luomuperunassa laatua: tuoreutta, ulkonäköä ja makua. Lisäksi tärkeitä asioita keittiön näkökulmasta perunan käyttöönotossa ovat perunan käytettävyys ruoanlaitossa, lajikeominaisuudet, mukulan sopiva koko, turvallisuus ja jalostusaste. Juuri näissä edellä mainituissa asioissa toivottiin kehittymistä, jotta saataisiin luomuperuna paremmin kohtaamaan ammattikeittiön tarpeet. Luomuperunan tuottajat olivat tietoisia tuottamansa luomuperunan laadusta. He nostivat esille luomuperunan etuina maun, terveellisyyden ja sopivat lajikkeet. Pääsääntöisesti tuottajilla oli mahdollista toimittaa vain pestyä kuorellista perunaa. Useimmissa tapauksissa tuottaja kuljetti perunan itse perille. Tyypillinen toimitustiheys oli 1–2 krt/vko tai harvemmin. Haasteeksi tuottajat mainitsivat kannattavuuden. Tutkitut luomuperunaketjut (tuottaja-ammattikeittiöketju) olivat menestyksekkäitä, koska tuottaja ja ammattikeittiö olivat löytäneet toisensa, toimijoilla oli toisiinsa keskusteluyhteys, ammattikeittiö oli sitoutunut luomuun sekä luomuperunan käyttöön. Ennen kaikkea keskeistä onnistumisessa oli se, että luomuperunaketju toi lisäarvo kummallekin osapuolelle, vaikkakin jouduttiin tekemään ”myönnytyksiä” puolin ja toisin.
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Lapset ovat lähtökohtaisesti luovia, tuotteliaita sekä uteliaita. Erilaiset äänet ja äänten kokeileminen kiinnostaa lapsia, jos heille annetaan tähän mahdollisuus. Vaikka ääni on helposti aistittava, on se samalla aineettomuudessaan haastava. Lasten mielissä voi olla monenlaisia ääniin liittyviä kysymyksiä ja ihmetyksen aiheita. On mahtavaa, kun voi innostaa lapsia kiinnostumaan ja kyselemään. Lasten pohdintoihin ei usein ole olemassa yksiselitteisiä oikeita tai vääriä vastauksia, ja heidän kanssaan keskustellessaan oppii itsekin uutta. Ääni on melko vaikea ilmiö monen lapsen mielestä, koska “ääntä ei saa mitenkään kiinni ja ääniä ei voi ottaa käteen”. Ääni menee myös usein äkkiä ohi. Korvia ei voi sulkea kuten silmäluomia, joten ärsyttävätkin äänet on pakko kuulla. Ääniä on myös vaikea paikallistaa: ne ovat jossakin “ilmassa, ympärillä, sisällä, päässä, korvissa, jaloissa ja masussa”, kuten eräs kuusivuotias asian ilmaisi. Ääntä on myös joidenkin lasten mielestä vaikea piirtää: ihan ymmärrettävää, sillä miten kuvata jokin kolmiulotteinen asia kaksiulotteisesti? Äänitaide tuo uutta sisältöä lasten taidekasvatukseen ja lasten taiteelliseen toimijuuteen. Esimerkiksi jos musiikkikasvatuksessa keskitytään pääosin erilaisiin musiikkikappaleisiin ja -teoksiin, voi olla, että ääni modaliteettina ja ääni-ilmiöt kaikessa kiehtovuudessaan jäävät paitsioon. Tällöin käsitys moninaisista äänistä sekä niiden tuottamistavoista voi jäädä suppeaksi. Samoin se sulkisi yhden taiteen alueen, ääni- taiteen, kokonaan taidekasvatuksesta pois. Lasten kanssa äänitaiteeseen perehtyminen kannattaa aloittaa ääniä yhdessä aistimalla, havaitsemalla, kuuntelemalla ja kokeilemalla erilaisten äänten tuottamista eri tavoin. Innostamishetkiin voi ottaa mukaan erilaisia ääninäytteitä kuunneltaviksi, materiaaleja kokeiltaviksi; vaikkapa simpukoita, kuulotorvia ja suurennuslaseja, jotta matka äänten mielenkiintoisiin maailmoihin voi alkaa.
  • Rutanen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 178
    Luonnontuotealan raaka-aineiden saatavuuden parantamiseksi tarkennettiin alan jalostavien yritysten raaka-ainetarpeita sekä selvitettiin yritysten raaka-aineiden hankintaan liittyviä käytänteitä ja toiveita. Verkkokyselyssä painotettiin raaka-aineista luonnonkasveja ja erikoisluonnontuotteita, koska metsämarjojen ja -sienten osalta Suomessa on jo olemassa mittavaa raaka-aineitten osto- ja välitystoimintaa. Eri puolilla Suomea järjestetyissä tilaisuuksissa tiedotettiin aiheesta, aktivoitiin raaka-ainetuotantoon ja tarkasteltiin alueellisia resursseja ja mahdollisuuksia toiminnan käynnistämiseen. Työpajoissa ja aineistoa kokoamalla rakennettiin käytännön yhteistyötä ja toimintamalleja raaka-ainesaatavuuden parantamiseksi. Selvityksessä tehdyn yrityskyselyn perusteella selvästi yli puolet luonnontuotteita jalostavista yrityksistä kokee raaka-aineitten hankintansa vähintään melko haastavaksi. Riittävien määrien saannin lisäksi jalostavilla yrityksillä on myös raaka-aineiden laatuun liittyviä haasteita. Keruulaadun ohella esille nousivat kuivausmenetelmien kehittymättömyys, käsittelylämpötilojen oikeellisuus ja laadukkaiden kuivureiden puute. Osa yrityksistä halusi raaka-aineet valmiiksi tuotantoon otettavaan muotoon käsiteltynä. Raaka-aineita hankitaan tällä hetkellä yleisesti ja mieluiten yrityksen omilta kerääjiltä tai jopa kerätään osin itse. Vastauksissa kuitenkin myös todettiin, että käytännössä kätevintä on ostaa raaka-aine välittäjiltä, joilla on suurempi valikoima ja tasalaatu, mikä vähentää omaa työmäärää ja koordinoinnin tarvetta. Luotettavan ja ammattimaisen raaka-ainekeskuksen tai välittäjän kanssa nähtiin mielekkääksi toimia, tilaus voisi hoitua yhdestä paikasta verkon kautta. Tarve nykyistä keskitetympiin raaka-ainetoimituksiin korostuu yrityksen tuotannon ja jalostusasteen kasvaessa tai toiminnan ollessa etäällä keruualueista. Jalostajien tarvitsemien luonnontuotelajien valikoima osoittautui varsin laajaksi. Kilomääräisesti tarkasteltuna eniten haluttaisiin ostaa mahlaa, kuusen kerkkää, nokkosta, koivun lehtiä, maitohorsmaa ja mesiangervoa. Raaka-aine toivottiin yleisimmin saatavan kuivattuna, tuoretavarana tai pakastettuna. Osa yrityksistä toivoi raaka-aineita jauhettuna tai uutettuna. Raaka-aineiden luomusertifiointia yrityksistä piti yli kolmannes erittäin tarpeellisena ja liki neljännes melko tarpeellisena. Asialla nähtiin kasvavaa merkitystä. Luonnontuotteiden kerääjäkorttia puolestaan piti kolmannes alan jalostavista yrityksistä erittäin tarpeellisena ja lähes yhtä moni melko tarpeellisena osana yrityksen laadunhallintaa ja osoituksena lajintunnistuksen, kestävän keruun ja esikäsittelyn osaamisesta. Keruu- ja hankintaketjun tuntemista pidettiin tärkeänä. Keruutoimintaa ja raaka-aineiden tuotantoa on ryhdytty tai ollaan ryhtymässä kehittämään monella alueella. Toistaiseksi Suomessa ei ole riittävästi luonnontuotteiden kerääjiä, keruuverkostoja, raaka-aineiden käsittelyyn valmiita tuotantotiloja tai kuivauskapasiteettia. Tietoa tarvittaisiin tuottavimmista keruumenetelmistä ja raaka-aineiden hinnoittelusta. Keskeinen haaste on keruun organisoinnin ja logistiikan puuttuminen. Luonnontuoteala on kasvuala, joka tarvitsee yhä enemmän ja monipuolisemmin raaka-aineita, jotta yritykset kykenevät tarttumaan maailman markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Raaka-ainetuotantoa kokoava välitystoiminta parantaa raaka-aineiden toimitusvarmuutta. Lisäksi raaka-aineiden laadun varmistamisen merkityksen kasvaminen korostaa koko alkutuotantoketjun osaamista sekä panostuksia tuotantotiloihin, laadukkaaseen teknologiaan ja analytiikkaan. Raaka-aineiden välittäjinä voivat toimia keruukeskukset, jotka paikallisesti tai alueellisesti kokoavat ja kouluttavat luonnontuotteiden kerääjiä. Keruukeskuksella voi olla toimintaan tarvittavien tilojen ja välineiden järjestämisen ohella roolia keruualueiden ja -lupien hankinnassa. Ammattimaisesti toimivien keruukeskusten organisoitumisessa voidaan hyödyntää osuuskuntamuotoa. Lapissa kehitettyä elintarviketalo-konseptia voidaan hyödyntää luonnontuotealalla. Konseptissa kuvatut ratkaisut elintarvikkeiden terminaali- ja jalostustiloista sekä logistiikasta soveltuvat myös luonnontuotteiden vastaanotto-, varastointi- ja jalostustoimintaan. Elintarviketaloihin koottaisiin kerääjien tuottamat raaka-aineet vastaanottopisteiden kautta. Kerääjien osaamisen varmistamiseksi ja yhtenäistämiseksi tarvitaan alan koulutusjärjestelmän ja -materiaalien kehittämistä. Koulutettujen kerääjien tavoittamista voidaan parantaa verkkopohjaisen järjestelmän ja rekisterin avulla. Järjestelmän avulla voidaan saattaa yhteen jalostavien yritysten tarpeet, keruukeskusten toiminnan organisointi sekä kerääjien käytännön työ. Keruun kannattavuutta on syytä parantaa luonnontuotteiden talteenoton menetelmiä ja välineitä kehittämällä sekä hyödyntämällä paikkatietoa parhaiden keruualueiden selvittämisessä. Selvitystyön luonnontuotealan raaka-ainetuotannon kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista toteutti Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Työ toteutettiin laajassa yhteistyössä luonnontuotealan toimijoiden ja alueellisten kehittämishankkeiden kanssa koko Suomea tarkastellen.

Näytä lisää