Kirjat ja sarjajulkaisut

 

Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia/toimittamia kirjoja / Helsingin yliopiston laitosten julkaisuja

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 192
    Kipsiä on käytetty lannoitteena ja maanparannusaineena vuosisatojen ajan. Kipsin vaikutus perustuu sen sisältämään kalsiumiin ja rikkiin. Lannoitusvaikutuksen lisäksi kipsiä voidaan käyttää vähentämään maaperän korkeita magnesium- ja alumiinipitoisuuksia ja kehittämään maan rakennetta. Syrjäyttäessään muita kationeja maaperästä kipsi lisää kuitenkin myös kaliumin ja magnesiumin huuhtoutumista, mikä voi pahentaa näiden puutosta. Korkeilla käyttömäärillä kipsi voi häiritä maan biologista toimintaa. Tässä raportissa käydään läpi kipsin tutkimuskirjallisuutta, OSMO koelohkojen tuloksia kipsilisäyksen vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä arvioidaan kipsin soveltuvuutta 1068 lohkon viljavuusanalyysiaineiston perusteella. Tulosten perusteella kipsistä ei havaittu haittoja maaperän mikrobiaktiivisuudelle, maan ravinnesuhteille tai kasvien ravinteiden otolle, mikäli sitä käytetään maltillisia määriä savimailla, joissa magnesiumia on runsaasti. Kipsi toimi tulosten perusteella myös rikkilannoitteena ja nosti maaperän rikkitasoja useaksi vuodeksi. Ongelmia saattaa muodostua, jos kipsiä käytetään pelloilla, joissa on valmiiksi magnesiumin tai kaliumin puutetta. Tilakohtaisen tarkastelun perusteella kipsi soveltuu tilasta riippuen 0-50 % lohkoista ja siitä voi olla selvää haittaa 0-73 % lohkoista tilan peltojen tilanteesta riippuen. Kipsin hyötyjen maksimoimiseksi kipsikäsittely kannattaa kohdentaa korkean magnesiumpitoisuuden savipelloille, joissa on puutetta rikistä.
  • Kieli 1 
    Leino, Pentti; Kalliokoski, Jyrki (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1986)
    Kieli 1
  • Kumpulainen, Kristiina; Vartiainen, Jenni; Ouakrim-Soivio, Najat; Hienonen, Ninja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä julkaisu raportoi Monilukutaitoa Opitaan Ilolla (MOI) -kehittämisohjelman pienten lasten huoltajille suunnatun verkkokyselyn tuloksia. Kyselyn tavoitteena oli selvittää lasten kasvuympäristöjä kodin ja perheiden arjessa, ja pohtia näiden yhteyttä pienten lasten monilukutaidon kehittymisen mahdollisuuksiin. Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä hankkia, tulkita, käyttää, tuottaa, esittää ja arvioida tekstejä eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tunnistaa arjen moninaistuneet lukemisen ja tuottamisen tavat ja on näin tärkeä osa lasten kasvuympäristöjä. Olemassa olevan tutkimustiedon mukaan lasten monilukutaito kehittyy leikin, ihmettelyn ja tutkimisen avulla vuorovaikutuksessa välittävien aikuisten kanssa. Lasten mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastaaminen ja niiden yhteinen pohtiminen laajentavat lapsen ajattelua. Monilukutaidon kehittymisen kannalta onkin tärkeää, että lapsen aloitteisiin ja kysymyksiin vastataan eikä lasta jätetä yksin häntä askarruttavien asioiden kanssa. Leikki yhtenä keinona on oiva tapa tarttua lasta kiinnostaviin ilmiöihin. Leikin avulla lapsi tutkii ja tulkitsee omaa ympäristöään, myös tekstiympäristöään. Maailman ja sen ilmiöiden yhteinen ihmettely, havainnoiminen ja tutkiminen tukevat lasten monilukutaidon kehittymistä. Kokonaisuudessaan lasten kasvuympäristöjen tulisi olla tekstien rikastamia ja kannustaa ja motivoida lapsia lukemaan ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä ja viestejä yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Kuinka lapsen koti, harrastukset ja muu vapaa-aika, sekä perheenjäsenten ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa vietetty yhteinen aika tarjoavat mahdollisuuksia lapsen monilukutaidon kehittymiseen, edellyttää selvittämistä ja tutkimustietoa. Vastaavasti mitä pienten lasten huoltajat ja lapsen muut kasvattajat arvottavat lapsen kasvatuksessa ja oppimisessa sekä millaista esimerkkiä he itse omalla toiminnallaan lapsille tarjoavat vaatii tutkimusta. Kaikki tämä tutkimustieto on tärkeää, jotta voimme yhteiskuntana entistä paremmin ymmärtää ja tukea jokaisen lapsen yhtäläisiä mahdollisuuksia monilukutaidon kehittymiseen jo varhaislapsuudessa. Pienten lasten huoltajille suunnattu MOI-kehittämisohjelman toteuttama kysely vastaa omalta osaltaan tarpeeseen ymmärtää lisää lasten kasvuympäristöjä monilukutaidon kehittymisen areenoina.
  • Koulu, Riikka; Kallio, Lila; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2017)
    Research reports; 1
    The current state of affairs shows a strong need for action regarding legal digitalization. Even though the legal field is undergoing a transformation, there is not much research on digitalization and law. The lack of information needs to be remedied and The Legal Tech Lab aims to fulfill this need. The first steps are: 1) to define the phenomenon, 2) to establish best practices and 3) to actively create tools to facilitate navigating the legal system. The steps are recursive and should be advanced jointly. The main objective of the work is to improve access to justice.
  • Pakaslahti, Hanna; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2018)
  • Koulu, Riikka; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2018)
  • Portaankorva-Koivisto, Päivi; Heinonen, Minna; Mäkelä, Eeva (2019)
  • Ravander, Jaana; Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 191
    Murut ovat maan perusyksiköitä. Maan murukestävyys on keskeinen tekijä maan toimintakyvyn kannalta. Hyvä murukestävyys edistää mikrobitoimintaa, ylläpitää kaasunvaihtoa ja vesitaloutta sekä mahdollistaa kasvien hyvän kasvun. Murustuminen on siten tärkeä ominaisuus peltoekosysteemin toiminnan kannalta. Murujen kestävyys vettymisen seurauksena tapahtuvaa liettymistä vastaan on tärkeä maan kasvukunnon mittari. Jos murut ovat kestäviä, maan rakenne pysyy vakaana ja huokoisena. Murukestävyyttä mitataan liettämällä muruja kokeellisesti ja tarkastelemalla, kuinka suuri osuus niistä säilyy ehjänä. Koska murukestävyys riippuu samoista tekijöistä kuin koko maan kasvukunto (mm. happamuus, ionisuhteet, maan rakenne, juuriston aktiivisuus, eloperäisen aineen lisäys, mikrobiaktiivisuus ja vesitalous), murukestävyys on hyvä seurantaindikaattori maan kasvukunnon muutoksille. Maan murukestävyyttä voi kehittää ja ylläpitää viljelytekniikan avulla. Viljelytekniikassa on huomioitava maan kemiallinen tila (kalkitus, ravinnesuhteet), fysikaalinen tila (kuivatus, muokkaus) ja biologinen tila (juuristo, maaperäeliöt, lisätty eloperäinen aines). Maan murukestävyyden hoitomenetelmät ovat kytköksissä koko viljelyjärjestelmään. Siksi maan kasvukunnon kehittymistä voidaan seurata murukestävyyden määrityksin. Tässä raportissa käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta murukestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, murukestävyyden vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä murukestävyyden mittausmenetelmistä. Sen lisäksi raportissa esitetään 3 vuoden koesarjan tuloksia (2016-2018) OSMO-hankkeen 24 koelohkolta. Lohkot edustivat erilaisia lohkoja eri puolilta Suomea. Tulosten avulla tarkastellaan kuinka hyvin eri määritysmenetelmät vastaavat toisiaan ja miten tulokset kuvaavat maan kasvukunnon eri osa-alueita. Murukestävyyden luotettava arviointi käytännön viljelmillä on tulosten perusteella edelleen haastavaa ja kaipaisi menetelmäkehitystä. Viljelijä- ja neuvojakäyttöön Besten menetelmä, jossa arvioidaan 20-40 murun kestävyyttä vaikuttaisi käyttökelpoiselta keinolta lohkojen välisen eron ja lohkojen ajallisen kehityksen seurantaan.
  • Noyons, Ed; Mälkki, Anssi (CWTS B.V., Leiden University, 2019)
  • Rautiainen, Matti; Tarnanen, Mirja (Jyväskylän yliopisto/Suomen ainedidaktinen tutkimusseura, 2019)
    15
  • Kumpulainen, Kristiina; Sintonen, Sara; Vartiainen, Jenni; Sairanen, Heidi; Nordström, Alexandra; Byman, Jenny; Renlund, Jenny (2018)
    This book has been written for all those adults who are interested in promoting young children’s multiliteracy skills. We gave this book the title Playful Parts: The Joy of Learning Multiliteracies. “Playful Parts” is a metaphor that we use to encourage children and adults to use their imagination and creativity in teaching and learning multiliteracy skills. Playful Parts are open to pedagogical interpretation and can be applied in a variety of ways to meet the needs of particular children, situations and circumstances. They can be extensively used in different settings, such as, nurseries, schools, libraries, science centres, museums and homes. We hope that Playful Parts will come to life in a variety of forms when applied to activities participated in by adults and children and that they generate new approaches to enhance the joy of teaching and learning multiliteracy skills.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2011)
    Opetus 2000
    "On tämä kyllä yhtä tasapainoilua. Varsinkin, kun luokalla on 25 oppilasta, joilla jokaisella on erilaiset tarpeet. Ja vaikka oppilas olisi tyytyväinen, äiti tai isä ei välttämättä ole..." Vanhempien epäluottamus opettajan tekemiseen vaikuttaa herkästi myös oppilaan ja opettajan väleihin. Lapsen oppimisen kannalta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ei voi satsata liikaa. Opettaja on erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamisen ammattilainen. Oppilaiden lisäksi vuorovaikutus on aktiivista muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Tärkeitä ovat myös ne kohtaamisen taidot, joita opettaja tarvitsee oppilaidensa vanhempien kanssa, sillä opettajan työ on paljon muutakin kuin opettamista. Tässä kirjassa opettajat kertovat yhteistyökokemuksistaan opettajakollegoiden sekä lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Teos tarjoaa luettavaksi vertaiskertomuksia opettajan työn arkisista kohtaamisen tilanteista, joita tapahtuu aikuisten kesken.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2010)
    Opetus 2000
    Opettaja ja kasvattaja kohtaa työssään päivittäin kymmeniä, jopa satoja erilaisia lapsia ja nuoria. Kirjassa kerrotaan kasvatustilanteisiin liittyvien konkreettisten esimerkkien avulla, millaisia kokemuksia opettajilla on esimerkiksi kiusaamistilanteiden selvittelystä, arkojen oppilaiden kannustamisesta tai alisuoriutujien ohjaamisesta. Kirja piirtää kuvan kasvattajasta tuntevana ihmisenä, jolle omien kokemusten ääneen sanominen on osa omaa kasvamista. Kirja kertoo mielenkiintoisesti, millaisia tunteita ja ongelmia erilaiset kohtaamisen tilanteet kasvattajalle aiheuttavat. Jokaisessa luvussa on pohdintatehtäviä, joiden avulla lukija saa vertaistukea omien tilanteidensa pohtimiseen ja ratkaisemiseen.
  • Leino, Pentti; Helasvuo, Marja-Liisa; Lauerma, Petri; Nikanne, Urpo; Onikko, Tiina (Suomen kielen laitos, Helsingin yliopisto, 1990)
    Kieli 5
  • Lauranto, Yrjö (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1997)
    Kakkoskieli 2
  • Leino, Pentti (Suomen kielen laitos, Helsingin yliopisto, 1993)
    Kieli 7
  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka; Ajosenpää, Heikki; Luokkakallio, Jari; Tuononen, Marja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 189
    Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakykyä. Sitä voidaan mitata eri tavoin ja siinä voi olla erilaisia häiriöitä. Tässä raportissa perehdytään maan kasvukunnon seurantaan ja kehittämistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyväkasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehittämisen prosessilla. Raportissa esitellään lohkoilla eri toimenpiteillä saadut muutokset vuosien 2015-2017 välillä sekä arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisiä ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli erittäin alhainen vedenläpäisykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelmällä. Vedenläpäisykykyä pyrittiin parantamaan kipsikäsittelyllä ja syväkuohkeutuksella. Vedenläpäisykyky ja rakenne paranivat käsittelyllä, mutta kortteen määrään ei saatu selvää vaikutusta. Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenläpäisykykyä ja rakennetta lähdettiin kehittämään viherlannoituksen, syväkuohkeutuksen ja kipsikäsittelyn yhdistelmänä. Käsittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenläpäisyä kehitettyä siinä määrin, että lohkolla onnistui syysviljojen viljely. Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lisäksi lohkolla oli melko vähän fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syväkuohkeutuksen ja viherlannoituksen lisäksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenläpäisykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyvärakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemmälle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin myös fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua. Kä-koelohko oli hapan, ravinneköyhä ja rakenteeltaan kypsymätön uudismaa, jossa eloperäisen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivistä hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteillä lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitettyä ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi. Lu-koelohko oli pitkään intensiivisessä kasvinviljelyssä ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyvä ja pohjamaa oli erittäin tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lisäämistä eloperäisellä lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lisäämään sen kationinvaihtokapasiteettiä biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lisättyä kationinvaihtokapasiteettia ja vähennettyä pellon happamoitumista. Ha-koelohko oli heikosti vettä läpäisevä multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti lievästikin tiivistyneenä, lisäksi maasta löytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lisäksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterillä, biotiittikäsittelyä, sekä alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevitystä. Vedenläpäisykyky parani, muttei ollut vieläkään hyvällä tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua käytetyillä lannoitemäärillä. Pa-koelohko oli syvältä tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lisäksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli erittäin vähän. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloperäisellä lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden täydennystä. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitettyä, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua. Sa-koelohko oli märkä ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lisäksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikistä, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syväkuohkeutuksella ja rukiin viljelyllä. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestymään lohkolla. Tulosten perusteella voitiin tehdä yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syväkuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkkä uudelleentiivistymiselle. Kipsilisäyksellä saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymistä. Biohiilellä saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantakäsittelyistä etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lisäys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selvästi, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyviä käytäntöjä olisi syytä kehittää jatkossa. Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteillä. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syväkuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin käyttöön. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden käytöstä kaivattaisiin lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta.
  • Luoma-aho, Vilma; Karvonen, Erkki (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2015)
    ProComma Academic; 2015
    ProComma Academic 2015 tutkimusartikkeleiden aiheita ovat mm. maksettujen mediasisältöjen läpinäkyvyys, Big Data ja mediasuhteet, innovatiivisuus ja avoimuus, sijoittajasuhteet, vaikuttajaviestintä ja tapaus Guggenheim sekä informaation aseellistaminen ja taistelu identiteetistä.
  • Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2014)
    ProComma Academic; 2014
    Nykyinen ympäristömme on riisunut organisaatiot melko alastomiksi eri sidosryhmien analyyseille. Tähän vaikuttavat sekä sosiaalisen median vaikuttamiskanavat että uudenlaiset odotukset läpinäkyvyydestä. Kriisiviestinnän normalisoituessa traditionaaliset viestinnän keinot alkavat käydä liian hitaiksi. Särkymättömän viestinnän idea on trimmata organisaatio joustavammaksi ja sopeutuvammaksi sisältä päin, muuttuvaan ympäristöön soveltuvaksi. Särkymätön viestintä on sidosryhmäoptimoitua, ja sen keskiössä ovat sidosryhmien ja asiakkaiden tarpeiden ja kokemusten ymmärtäminen. Tämä muutos edellyttää kontrollin ideaalista luopumista.
  • Wallius, Venla; Aho, Maarit; Rutanen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 190
    Luonnontuotealan kehittämistyön aihealueiden, tulosten ja vaikuttavuuden tarkastelemiseksi alaan liittyvistä hankkeista koottiin tietoa eri lähteistä. Hankkeiden toimenpiteitä ja tuloksia peilattiin Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa – luonnontuotealan toimintaohjelma 2020 -raporttiin, jossa on määritelty luonnontuotealan keskeiset painoalat, tulevaisuuden tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Luonnontuotealan kehittämistyön koordinointiin ja tukemiseen keskittyneen Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa (LUMOA) -koordinaatiohankkeen aikana vuosina 2015–2018 toiminnassa oli 73 teemaan liittyvää hanketta. Hankkeista 49 keskittyi kehittämiseen, 24 tiedonvälitykseen, 20 tutkimukseen ja 10 koulutukseen. Osalle hankkeista oli määritelty useampi kuin yksi toimintamuoto. Tietoja näistä tunnistetuista luonnontuotealan hankkeista koottiin LUMOA-hankkeen ja Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n aitoluonto.fi -verkkosivujen rekisteriin. Yksinomaan tutkimusta sisältäneitä hankkeita tai yritysten investointihankkeita ei tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnontuotealan hankkeita toteutettiin monipuolisesti eri puolilla Suomea. Erityisesti Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli käynnissä runsaasti hankkeita. Valtakunnallisia hankkeita tunnistettiin kolmetoista ja kansainvälisiä hankkeita neljä. Suomen maakunnista ainoastaan Pohjois-Savossa ei ollut käynnissä luonnontuotealan hanketoimintaa, muissa Manner-Suomen maakunnissa toteutettiin vähintään yksi luonnontuotealaan liittyvä hanke. Hankkeiden yhteenlaskettu kokonaiskustannusarvio oli yli 23 miljoonaa euroa, josta noin 7,3 miljoonaa muodostui kansainvälisen StarTree-hankkeen kustannuksista. Hankkeiden päärahoittajina toimivat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma sekä ELY-keskusten (28 hanketta, 5 663 415 €) että Leader-yhdistysten (16 hanketta, 1 412 654 €) kautta, Euroopan aluekehitysrahasto (14 hanketta, 5 563 654 €) ja kansainväliset rahoitusohjelmat (neljä hanketta). Yhdentoista hankkeen päärahoittajana oli muu kuin edellä mainittu taho, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö tai Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -rahoitus. LUMOA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli toimeenpanna Luonnontuotealan toimintaohjelmaa 2020, jossa määritellään luonnontuotealan kehittämisen neljä keskeisintä painoalaa: 1) raaka-ainetuotannon kehittyminen; 2) jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys; 3) lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin ja 4) tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen. Toteutetuissa hankkeissa tartuttiin näihin painoaloihin ja niihin liittyviin toimenpiteisiin monipuolisesti. Yleisimmin hankkeissa keskityttiin kestävän, markkinavetoisen raaka-ainetuotannon kehittämiseen ja/tai tutkimuksen, teknologian ja osaamisen lisäämiseen. Hankkeissa muun muassa parannettiin resurssitehokkuutta sivuvirtoja hyödyntämällä, kehitettiin keruu- ja viljelymenetelmiä, lisättiin alan koulutusta ja vahvistettiin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Innovatiiviseen ja jalostusarvoa lisäävään tuotekehitykseen liittyi noin kolmasosa hankkeista, joissa pyrittiin esimerkiksi kehittämään erikoistuotteita ja teknologiaa, selvittämään luonnontuotteiden arvoaineiden ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia sekä edistämään yritysten kansainvälistymistä. Pienempi määrä hankkeita liittyi matkailu- ja hyvinvointipalveluihin, mutta nämä hankkeet onnistuivat tarttumaan luonnontuotealan toimintaohjelmassa määriteltyihin toimenpiteisiin hyvin. Aktiivisesta hanketoiminnasta huolimatta luonnontuotealaa tulee kehittää edelleen. Alan haasteisiin lukeutuvat muun muassa hajallaan olevat toimijat, hankaluudet raaka-aineiden saatavuudessa ja nykyinen suomalainen ruoka- ja toimintakulttuuri, jossa kaikkien luonnontuotteiden potentiaalia ja arvoa muiden metsänkäyttömuotojen ohella ei vielä tunnisteta. Tutkimustietoa tarvitaan lisää esimerkiksi luonnontuotteiden arvoaineista, vaikuttavuudesta, viljelymenetelmistä, turvallisuudesta ja käsittelystä. Yhteistyötä, kansainvälisiä tutkimusyhteyksiä ja osaamista tulee lisätä ja kehittää. Uusia, konkreettisia hankkeita tarvitaan viennin ja myynnin edistämiseksi sekä tuotteiden, palvelujen ja prosessien kehittämiseksi.

Näytä lisää