Books and serial publications

 

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Collections in this community

Recent Submissions

  • Wähälä, Kristiina (Helsingin yliopiston kemian laitos, 2012)
  • Linnakangas, Esko (Esko Linnakangas, 2020)
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 200
    Peltojen välillä on selviä eroja niiden tuottavuudessa ja kestävyydessä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuuden ja satovarmuuden kehittäminen on tärkeää muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa, mutta syyt tuottavuuserojen taustalla ovat edelleen epäselviä. Maan kasvukunto (soil health) on uusi tapa tarkastella pellon tuottavuutta aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Siinä peltolohkoa tarkastellaan eko-systeeminä, jossa vuorovaikuttavat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Hyvä ekosysteemin toiminta näkyy vesitaloutena, ravinnekiertona, yhteytyksenä ja tautien säätelynä. OSMO-hankkeessa (2015–2019) testattiin, miten maan kasvukunnon lähestymistapa toimisi ongelmalohkojen kehittämisessä nelivuotisen peltokokeen kautta. Tutkimuskohteena oli kahdeksan koelohkoa Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lohkoiksi valittiin ”ongelmalohkoja”, jotka olivat jostain tuntemattomasta syystä heikkotuottoisia. Lohkot jaettiin lohkopareiksi (käsittely, verrokki), lisäksi lohkoille etsittiin tilalta hyväkasvuinen verrokki. OSMO-hankkeessa pyrittiin kehittämään ongelmalohkojen tuottavuutta viljelijöiden, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyönä. Tutkimus aloitettiin 2015-2016 laajalla alkukartoituksella, jossa yhdistettiin laboratorio-, havainto- ja kaukokartoitusmenetelmiä (62 kemiallista, 7 fysikaalista ja 13 biologista muuttujaa). Sen avulla pyrittiin tunnistamaan lohkon kasvukunnon ongelmat. Tulosten perusteella lohkot olivat ”moniongelmaisia”. Kasvukunnon ongelmat ilmenivät heikkona kuivatuksena, rakenteena, ravinnepuutteina ja lierojen vähäisyytenä. Ongelmien syiden analyysin jälkeen kullekin lohkolle laadittiin hoitosuunnitelma, jonka vaikutuksia seurattiin vuosittain maa- ja kasvianalyysein sekä havaintomenetelmin (38 seurantamuuttujaa). Vuonna 2018 laaja kartoitus toistettiin ja tulosten perusteella arvioitiin lohkojen kasvukunnon tilan muutoksia. Tässä raportissa esitetään yhteenveto tutkimuksen pääkysymykseen ”voiko maan kasvukuntoa kehittää?” Tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkien kasvukunto-ongelmien korjaaminen ei ole välttämättä edes mahdollista. Yksinkertaisesti korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen, boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella tai maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä. Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa. Tulokset tukevat lohkokohtaista lähestymistapaa, jossa kasvukunnon kehittäminen pohjautuu yksittäisten lohkojen kasvukunnon tilan tarkasteluun ja lohkolle räätälöityyn kasvukunnon hoitosuunnitelmaan. Raportin tavoitteena on herättää keskustelua peltojen tuottavuuden kehittämisestä ja tarjota keskustelun pohjaksi laaja tutkimusaineisto ongelmalohkojen tilasta ja kehityksestä eri hoitotoimien seurauksena.
  • Kujala, Sanna; Muukkonen, Petteri (2019)
    Department of Geosciences and Geography C17
  • Hanhimäki, Eija; Innanen, Tapani; Kimanen, Anuleena; Puukari, Sauli (Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta, 2019)
    Oppaan avulla voi järjestää opettajan kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyttä edistäviä tapauskeskustelutyöpajoja. Opas sisältää menetelmän taustan, tavoitteet, ohjeet, monistepohjan ja kaksi esimerkkitapausta, joita voi käyttää keskusteluissa. Lisäksi oppaassa on lyhyitä artikkeleita kulttuurisesti ja katsomuksellisesti reflektiivisestä opetuksesta ja siihen liittyvistä tutkimustuloksista.
  • Kallio, Manne; Krzywacki, Heidi; Poulter, Saila (Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta, 2019)
    16
  • Melander, Sakari (Helsingfors universitet, 2019)
  • Sumu, Virpi; Tuominen, Jenna (University of Helsinki Science Education Centre, 2019)
  • Sumu, Virpi; Tuominen, Jenna (Helsingfors universitets vetenskapsutbildningscenter, 2019)
  • Sumu, Virpi; Tuominen, Jenna (Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus, 2019)
  • Riukulehto, Sulevi; Pesonen, Jenna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 199
    Kirjassa selvitetään arkkitehtoonisen matkailukohteen kokemuksellista merkitystä asukkaiden kotiseudun osana. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljässä virikekeskustelussa vuosina 2017–2018. Keskustelukutsussa, juonnossa ja tilaisuuksissa käyteyissä sanavirikkeissä ei viitattu millään tavoin Alvar Aaltoon tai Aalto-keskukseen. Kun seinäjokelaiset keskustelevat omasta kotiseudustaan, Aalto-keskus on kuitenkin puheiden keskeistä sisältöä. Vapaasti valittaessa sen nimesi kotiseutunsa kaikkein tärkeimpien asioiden joukkoon 5 keskustelijaa 34:stä. Aalto-keskuksella on suuri kotiseutuarvo. Se on arkinen asiointipaikka ja elämäntapahtumien tärkeä näyttämö, osa arkea ja juhlaa.
  • Kahlin, Linda; Tykesson, Ingela; Romanitan, Mihaela Oana (2019)
    Språk och interaktion 5:2
  • Bacchus, Fahiem; Järvisalo, Matti; Martins, Ruben (Department of Computer Science, University of Helsinki, 2019)
    Department of Computer Science Report Series B-2019-2
  • Heule, Marijn J.H.; Järvisalo, Matti; Suda, Martin (Department of Computer Science, University of Helsinki, 2019)
    Department of Computer Science Report Series B-2019-1
  • Assom, Luigi (2007)
    This study focuses on the role of Extension Institution in Bio Energy as structure of governance for sustainable use of biomass in rural development.Theoretical approach is derived from New Institution Economics, practice approach benefit by the contribution of main Finnish extension services “Pro Agria”. The study overviews food security and wood fuel use as linkages to bio energy sector. Cooperation for governance of resources and environment is discussed, considering transaction costs and property rights. Under this point of view the Clean Development Mechanism is introduced, as a tool combining bio energy production and environmental purposes; legal aspects and participation planning by community are described. Planning, information and improving self-organisation of governance for management of biomass and natural resources are functions analysed through the Finnish extension services and experiences made on field in Finnish countryside. Co-operatives and networking of producers of biomass for heating and/or electrification are structure of governance discussed from data gathered on field; and hypothesis under broad thresholds is done. Considerations derived from theory and Finnish experience are finally applied to a pattern of economy in transition, specifically to Republic of Moldova; impact that Extension Services can have for sustainability of bio energy production for energy and/or heating purposes in rural areas are reported as conclusions, considering small network of producers.
  • Kesler, Merike; Kervinen, Anttoni; Kaasinen, Arja; Portaankorva-Koivisto, Päivi; Juuti, Kalle; Uitto, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
  • Rantanen, Manu; Pihkala, Tuula; Hyyryläinen, Torsti; Kujala, Susanna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 198
    Raportin keskeinen teema on vapaa-ajanasukkaiden ja kuntien eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen potentiaali aluekehityksessä yleensä ja erityisesti Etelä-Savossa. Raportissa esitetään esimerkkejä siitä, kuinka tätä vuorovaikutusta voitaisiin parantaa. Liikkeelle lähdetään itse mökkiläisistä, joiden mökkipaikkaan liittyvä tunneside on usein hyvin vahva. Kesämökki voikin kehittyä tukikohdaksi ja kiintopisteeksi monenlaisille ylisukupolvisille aktiviteeteille. Mökkeilyn merkitys ihmisille jäsentyy osana heidän elämäntilannettaan ja sosiaalisia sidoksiaan. Mökkiläisten sosiaalisiin sidoksiin on varautunut pääomaa, josta voi hyötyä myös mökkipaikkakunta. Kuitenkaan mökkiläisten osallistuminen mökkipaikkakunnan kehittämiseen ei toteudu itsestään, vaan tarvitaan konkreettisia kanavia ja aktiivisuutta kuntien eri toimijoiden taholta. Monipaikkaisuus ei yleensä näy väestötilastoissa. Alueet eivät välttämättä tyhjenekään, vaikka niiden tilastoitu väkiluku vähentyisi, vaan niiden käyttö muuttaa luonnettaan pysyvämmästä käytöstä kausittaiseen käyttöön. Monipaikkaisuuden kehityspotentiaali on suuri maaseudulla, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa monipaikkaisuuden huomioon ottaminen on yhä marginaalissa. Vapaa-ajan asuminen on keskeinen aluekehityksen moottori vapaa-ajan asumisen leimaamilla alueilla nyt ja tulevaisuudessa, sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaat ovat myös aluekehitystoimijoita, joiden rooleja aluekehittämisessä ovat kuluttaja, osallistuja ja kehittäjä. Vapaa-ajan asumisella on jo nyt suuri vaikutus Etelä-Savon talouteen ja työllisyyteen, mutta pitkäjänteisellä kehittämistyöllä vaikutus voisi nousta vieläkin suuremmaksi. On pidettävä mielessä, että myös negatiivinen kehitys on mahdollinen, jos vapaa-ajan asumiseen ei panosteta. Yhtenä tärkeänä toimenpiteenä on hankkia ajantasaista tietoa vapaa-ajanasukkaiden palvelutarpeista kehittämistoimenpiteiden suuntaamiseksi. Kun tarkasteltiin Etelä-Savon kuntien, yritysten ja yhdistysten näkemyksiä vapaa-ajan asumisen kehittämisestä, tuli selväksi, että vaikka työ on aloitettu, riittää siinä edelleen tehtävää. Kaikki Etelä-Savon mökkikunnat eivät ole vielä ottaneet vapaa-ajan asumista strategiseksi kehittämiskohteekseen. Vaikka vapaa-ajan asumisen kehittäminen kuntien, kylien ja yritysten yhteistyönä on vielä jäsentymätöntä, siihen on halukkuutta sekä kylissä että yrityksissä. Tällä hetkellä kunnat poimivat aktiivisia vapaa-ajanasukkaita mukaan toimikuntiin, mutta he eivät edusta vapaa-ajanasukkaita mökkiläisdemokratian näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaiden osallistumispotentiaalia voi jäädä nyt piiloon: muun muassa nuoremman sukupolven mökkeilijöiden osallistamiseen mökkikuntien kehittämiseen esimerkiksi digitaalisin välinein kannattaisi panostaa. Yrityksissä on odotusta vapaa-ajanasukkaiden palvelemisen kautta saatavan liikevaihdon kasvamisesta erityisesti maaseudulla. Yhtenä esimerkkinä on yrittäjien kumppanuusverkostotoiminta, joka edesauttaa vapaa-ajan asumisen huomioon ottamista yritysten strategioissa ja vapaa-ajanasukkaille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. Esittelemme tapoja, joita olemme kehittäneet vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden välisen verkostoitumisen ja yhteistyön parantamiseksi. Laiturilla-foorumeilla ja -seminaareilla on luotu vapaa-ajanasukkaille uusia osallistumismahdollisuuksia mökkiseudullaan ja tuotu vapaa-ajan asumiseen liittyviä eri toimijoita yhteisen pöydän ääreen. Jatkuvalla dialogilla ja vuorovaikutuksella vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden kesken vahvistetaan tietoisuutta ja ymmärrystä vapaa-ajan asumisen merkityksestä. Toimintatapa osallistaa eri toimijoita ja hyödyntää uutta tutkimustietoa vapaa-ajan asumiseen liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja kehittämiseksi. Muualla asuvien vapaa-ajanasukkaiden mahdollisuudet osallistua mökkipaikkakuntien elämään ovat rajallisia, vaikka heille on esitetty merkittävää aluekehitysroolia maaseutukunnissa niin taloudellisessa kuin sosiaalisessa mielessä. Mökkilaiturilla-mobiilisovellus on uusi keino etenkin työikäisten vapaa-ajanasukkaiden saavuttamiseen. Mobiilisovellus mahdollistaa vuorovaikutuksen kehittämisen mökkiläisten kanssa tiedonvälityksen ja tiedonkeruun kautta sekä paikkatietojen ajallisen ja alueellisen vertailun. Sovelluksen avulla toteutetun palvelukyselyn vastaukset antoivat kasvusuuntaisen tulevaisuuden näkymän vapaa-ajanasukkaiden palvelujen käytöstä Etelä-Savossa. Tulevaisuudessa sovellusta tulisi edelleen kehittää ja mahdollistaa muun muassa eri toimijoiden yhteiskehittely. Vapaa-ajan asuminen on globaali ilmiö, ja maailmalta löytyy vapaa-ajan asumisen alueita, joilla on yhtymäkohtia Etelä-Savoon mökkiseutuna. Kansainvälisiä malleja vapaa-ajan asumisen kehittämiseen ja yhteistyöhön vapaa-ajanasukkaiden kanssa kannattaa siten hyödyntää. Monet alueet, joissa perinteiset elinkeinot ovat hiipuneet, ovat kyenneet tekemään vapaa-ajan asumisesta menestystekijän. Jatkamalla kansainvälistä verkostoitumista ja yhteistyötä esimerkiksi norjalaisen Valdresin alueen kanssa on mahdollista oppia ja jakaa itse oppimiamme asioita eteenpäin. Tavoitteenamme on edelleen kehittyä maamme parhaaksi vapaa-ajan asumisen alueeksi, ja tässä yhteistyö kansainvälisten tutkijoiden ja kehittäjien kanssa on jatkossakin tärkeää.
  • Klén, Tytti; Tiljander, Petteri (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 181
    Osuuskunta on yritys, joka perustuu yhteistoimintaan ja yhteiseen omistukseen sekä tasavertaiseen päätösvaltaan yrityksessä. Pienosuuskunnan jäsenet voivat toimia hyvinkin yrittäjämäisesti ja itsenäisesti, mutta yhteistoiminta tuo yrittäjyyteen tiettyjä etuja. Näitä ovat jäsenten osaamisen yhdistäminen esimerkiksi markkinoinnissa tai uuden liiketoiminnan luomisessa, sekä kustannussäästöt, joita syntyy, kun yritystoiminnan yleisiä kustannuksia maksaa yhdessä useampi henkilö. Merkittävää on myös se, että osuuskunnan jäsenet yhteisönä rohkaisevat jäseniään käyttämään yritystoiminnassa kaikkia kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla. Koska kyse on yhdessä tekemisestä, ristiriitojen syntymistäkään ei voi aina välttää. Riittävän pitkä ja huolellinen perustamisprosessi minimoi kuitenkin näitä ongelmia: kun jokainen jäsen tietää, mihin toimintaan on sitoutumassa ja yhdessä luodaan pelisäännöt yrityksen toiminnalle, ristiriitatilanteita syntyy jatkossa todennäköisesti vähemmän. Myös riittävä, yritysneuvojien tai muiden valmentajien tuki osuuskunnan perustajille on tärkeää. Tämän vuoksi neuvojien on tunnettava niitä seikkoja, jotka aiheuttavat eniten ongelmallisia tilanteita osuuskunnissa. Osa näistä ongelmista on toki samoja kuin muillakin pienyrityksillä. Kun mahdollisia tulevia ongelmakohtia käydään huolella läpi perustamisvaiheessa, on osuuskunnan liiketoiminta heti kestävämmällä pohjalla. Yritysneuvojan tai valmentajan on hyvä myös ymmärtää ryhmän muotoutumista ja yksilöiden käyttäytymistä ryhmässä. Koulutusta siis tarvitaan yritysneuvojille erityisesti osuuskuntayrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä, ja osuuskunnan perustajille tämän lisäksi myös yleisesti yritystoimintaan liittyvissä asioissa. Osuuskunnan perustamisvaiheessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin seikkoihin: Ensiksikin jäsenillä on oltava jokin yhteinen päämäärä tai hyöty, jonka vuoksi osuuskunta perustetaan. Säännöt on laadittava huolellisesti ja kaikkien mukaan tulevien on ymmärrettävä eri sääntökohtien merkitys. Jäsenten on ymmärrettävä osuuskunta liikeyritykseksi, jolloin kaikki kulut tulee kattaa liiketoiminnasta saatavilla tuloilla. On siis huolellisesti mietittävä etukäteen, mistä toiminnasta tämä tulo kunkin jäsenen kohdalla saadaan. Ja jäsenille on tärkeää painottaa sitä, että yhteisesti omistettu yritys vaatii alusta saakka joustavaa mielenlaatua jokaiselta jäseneltään.

View more