Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 1361
  • Norta, Alex (2011)
    The management and coordination of business-process collaboration experiences changes because of globalization, specialization, and innovation. Service-oriented computing (SOC) is a means towards businessprocess automation and recently, many industry standards emerged to become part of the service-oriented architecture (SOA) stack. In a globalized world, organizations face new challenges for setting up and carrying out collaborations in semi-automating ecosystems for business services. For being efficient and effective, many companies express their services electronically in what we term business-process as a service (BPaaS). Companies then source BPaaS on the fly from third parties if they are not able to create all service-value inhouse because of reasons such as lack of reasoures, lack of know-how, cost- and time-reduction needs. Thus, a need emerges for BPaaS-HUBs that not only store service offers and requests together with information about their issuing organizations and assigned owners, but that also allow an evaluation of trust and reputation in an anonymized electronic service marketplace. In this paper, we analyze the requirements, design architecture and system behavior of such a BPaaS-HUB to enable a fast setup and enactment of business-process collaboration. Moving into a cloud-computing setting, the results of this paper allow system designers to quickly evaluate which services they need for instantiationg the BPaaS-HUB architecture. Furthermore, the results also show what the protocol of a backbone service bus is that allows a communication between services that implement the BPaaS-HUB. Finally, the paper analyzes where an instantiation must assign additional computing resources vor the avoidance of performance bottlenecks.
  • Routarinne, Sara; Tainio, Liisa; Juuti, Kalle (2013)
  • Juuti, Kalle; Kallioniemi, Arto; Seitamaa-Hakkarainen, Pirita; Tainio, Liisa; Uitto, Anna (2011)
  • Tainio, Liisa; Juuti, Kalle; Routarinne, Sara (Suomen ainedidaktinen tutkimusseura ry, 2013)
  • Lehmijoki, Ulla; Rovenskaya, Elena (University of Helsinki, 2009)
  • Lehmijoki, Ulla; Rovenskaya, Elena (Helsinki Center of Economic Research, 2010)
  • Kuuskoski, Martti-Tapio (Tutkijakollegium, 2009)
  • Marklund, Carl (The Nordic Centre of Excellence NordWel, 2013)
  • Vesala, Timo (Helsinki Center of Economic Research, 2006)
  • Zimmerbauer, Kaj (2008)
    Alueellinen imago ja identiteetti ovat alueen kielellisen ymmärtämisen ja tuottamisen seurausta. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä imago että identiteetti nähdään lähtökohtaisesti kielivälitteisinä sosiaalisina konstruktioina. Alueellinen imago rakentuu aluepuhunnan kautta, mutta myös alueellisen identiteetin eli aluetietoisuuden ja aluesamastumisen rakentuminen on suurelta osin kielellinen prosessi. Kyse on alueen käsittämisestä eräänlaisena diskursiivisena projektina, jossa keskeistä on alueen representaatio teksteinä, kuvina ja symboleina. Paikan tai alueen kielellinen tuottaminen ei ole neutraalia ”todellisuuden” kuvausta vaan representaatiota, joka perustuu tulkintoihin, kokemuksiin ja erilaisiin motiiveihin. Itse asiassa voidaan sanoa, että aluepuhunta kertoo yhtä lailla puhujasta kuin kohteena olevasta alueesta. Kielelliseen tuottamiseen liittyy aina valintoja siitä mitä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta, joten myös valtaan ja vallankäyttöön liittyvät kysymykset ovat relevantteja. Alueiden on nähty olevan kilpailutilanteessa, jossa taistellaan investoinneista, yritysten sijoittumisesta, asukkaista sekä osaavasta työvoimasta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kiristyvän kilpailun myötä alueiden vetovoimatekijöihin on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Alueellisessa kilpailussa yksi keskeinen vetovoimatekijä on myönteinen imago. Imagon keskeinen merkitys ja rooli on saanut niin kunnat kuin maakunnatkin kanavoimaan entistä enemmän resursseja alueiden imagojen parantamiseen. Myös Suomessa moni kunta ja maakunta on toteuttanut tai ainakin pohtii erilaisia imagokampanjoita ja muita imagon parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Samaan aikaan myös alueiden imagojen tutkimus on merkittävästi lisääntynyt. Imagojen kehittäminen, samoin kuin aluekehittäminen yleensä, on tapahtunut lähinnä taloudellis-hallinnollisista intresseistä. Osittain tästä johtuen alueellisen identiteetin merkitys on jäänyt taka-alalle. Sen merkitys on kuitenkin monessa tapauksessa ratkaiseva erilaisten aluekehittämistoimenpiteiden onnistumisen kannalta. Esimerkiksi kuntaliitoskysymyksissä voimakas kuntaidentiteetti voi estää taloudellisesti hyvin perustellun liitoksen. Toisaalta alueellinen identiteetti voi säilyä aluekehittämisen käyttövarana myös kuntaliitoksen jälkeen, sillä kuntaan samastuminen ei välttämättä vähene, vaikka itse kunta hallinnollisena territoriona lakkaisikin olemasta osa aluejärjestelmää. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Peräseinäjokeen samastuminen on pikemminkin lisääntynyt Seinäjoen kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen myötä. Identiteetin tärkeys korostuu alueellisen imagon kehittämisessä. Voidaan väittää, että hyvän alueellisen imagon taustalla tulisi olla voimakas alueellinen identiteetti ja aluetietoisuus. Tähän liittyy näkemys omasta alueesta muista erottuvana alueena sekä alueen yleinen tunnettuus. Voidaan sanoa, että ellei alueella ole sijaa sillä asuvien tietoisuudessa tai siihen ei samastuta, sen olemassaolo sosiaalisena konstruktiona voidaan kyseenalaistaa. Tämä tarkoittaa sitä, että alueellisen imagon rakentaminen, joka nähdään tässä yhteydessä juuri sosiaalisena konstruktivismina, on äärimmäisen vaikeaa, mikäli aluetietoisuus on vähäistä ja alueeseen samastuminen heikkoa. Alueellisen imagon kehittämisessä olisikin pidettävä ensimmäisenä kriteerinä alueelle kuuluvien oman luokittelun ja tietoisuuden vahvistamista, ja vasta toisena tulee ryhmän tai alueen ulkopuolinen tunnustus tai tietoisuus. Identiteetti sisäisenä ominaisuutena tulisi siis ennen ulkoista imagoa. Heikosta aluetietoisuudesta johtuen varsinkin seutukunnallinen imagon rakentaminen on haasteellista. Alueellinen identiteetti rakentuu toisaalta myös imagotyön myötä. Aluepuhunta on tietyllä tavalla saanut markkinoinnillisen käänteen eli alueellisen me-hengen tuottamisesta on siirrytty alueen ulkopuolelle suuntautuvaa vetovoimaisuuden parantamiseen pyrkivää imagopuhuntaa kohti. Vaikka tällöin tarkoituksena on tuoda aluetta muiden kuin sillä asuvien tietoisuuteen, aluetta tullaan samalla konstruoineeksi myös alueen omalle väestölle. Esimerkiksi seutukunnallisessa markkinoinnissa markkinoitava alue konkretisoituu väistämättä myös alueella asuvien tietoisuuteen, vaikka varsinaiset markkinointitoimenpiteet kohdentuisivatkin ensisijaisesti alueen ulkopuolelle. Tämä vahvistaa nykyisin heikkoa seutukunnallista identiteettiä ja lisää seutukuntiin samastumista. Alueellinen identiteetti ja imago ovatkin osittain samojen prosessien tulosta. Alueellisen imagon kehittäminen on monivaiheista ja jatkuvaa työtä. Kriittinen kysymys liittyy tutkimuksen ja kehittämistoimenpiteiden väliseen suhteeseen. On tärkeää tuottaa tutkimuksellista tietoa alueellisista mielikuvista, jotta imagon kehittämistä voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Yksi tapa jäsentää imagon kehittämisprosessia on vaiheistaa se tutkimukseen, tavoitekuvan asetteluun, varsinaisiin kehittämistoimenpiteisiin ja seurantaan. On kuitenkin muistettava, että käytännössä vaiheet sekoittuvat ja todellisuus on mallia monitahoisempi. Oman haasteensa alueelliseen imagon kehittämiseen tuo toimijoiden moninaisuus sekä ydinviesteihin liittyvät valinnat. Lisäksi aluerakenteen muutoksella on vaikutusta imagon kehittämiseen, sillä esimerkiksi kuntaliitoksen jälkeen markkinoinnin kohteena oleva alue muuttuu ratkaisevasti. Kun ydinviestejä tällöin valitaan, profiilin selkeydestä olisi kuitenkin pidettävä kiinni, vaikka markkinointiin päätettäisiinkin tuoda uusia elementtejä. Alueellisen kilpailukyvyn kannalta tärkeää imagoa ei voi rakentaa tyhjän päälle, vaan sen täytyy perustua aitoihin kilpailutekijöihin. Koska kilpailu asukkaista on kovaa, varsinkin maaseudulla on ryhdytty kehittelemään erilaisia etuuspaketteja, joiden toivotaan houkuttelevan alueelle muuttajia. Muuttoliikkeen hallinnalle annetaan paljon painoarvoa ja erilaiset houkuttimet nähdään tärkeinä, mutta toisaalta niitä kokeillaan ennen kaikkea kustannussyistä usein vain lyhytaikaisesti. Ongelmana on myös se, että imagotyö nähdään puhtaasti markkinointina ja mainontana ja toisaalta kehittämisen tueksi vaadittavaa taustatutkimusta ei tehdä riittävästi. Tutkimus kytkeytyy meneillään olevaan aluejärjestelmän muutokseen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on parhaillaan käynnissä ja kuntien määrä näyttää jatkossa vähenevän. Samalla Euroopan unionin aluepolitiikka sekä yleisemmin regionalismi muuttaa seutukuntien asemaa. Vaikka kehityksessä korostuvat erilaiset kansallisvaltiota pienemmät välitason alueet, seutukuntien heikko tunnettuus sekä niiden näyttäytyminen ennen kaikkea hallinnollisina alueina voi vaikeuttaa niiden nousua keskeisiksi alueellisiksi yksiköiksi. Tilanne näyttää haastavalta etenkin tutkimuksen kohdealueella Etelä-Pohjanmaalla, jonka seutukuntiin samastutaan heikosti ja jotka eivät muodosta selkeitä toiminnallisia kokonaisuuksia. Kuntatasolla kyse on siitä, miten kuntarakenteen muutos vaikuttaa alueelliseen identiteettiin. Tutkimuksen perusteella voimakas kuntaidentiteetti aiheuttaa kuntarakenteen muutosten vastustusta, mutta toisaalta kunnan deinstitutionalisoituminen kuntaliitoksen yhteydessä ei automaattisesti tarkoita kuntaidentiteetin heikkenemistä. Alueellinen identiteetti ja imago ovat tärkeitä alueellisen kehittämisen voimavaroja ja välineitä, vaikka niiden vaikutuksia ja merkityksiä onkin vaikea mitata. Esimerkiksi Suomessa viime aikoina tehdyissä alueellista identiteettiä koskeneissa tutkimuksissa on saatu keskenään ristiriitaista tietoa. Vaikka tulosten yleistettävyydessä onkin oltava varovainen, alueellisen kilpailukyvyn merkityksen korostuessa identiteetin ja imagon moninaiset vaikutukset on syytä tunnistaa ja molemmat on otettava huomioon alueita kehitettäessä. Parhaimmillaan alueellinen imago ja identiteetti ruokkivat alueen myönteistä kehitystä ja lisäävät alueen houkuttelevuutta, pahimmillaan ne toimivat kehityksen esteinä ja tarpeettomina rasitteina. Sosiaalisina konstruktioina ne elävät ajassa ja tilassa, joten ne ovat muuttuvia ja niihin myös voidaan tietoisesti vaikuttaa.
  • Yhteiskuntahistorian laitos (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2001)
  • Ahvenniemi, Rasmus (University of Helsinki, Discipline of Economics, 2013)
  • Kultti, Klaus (2010)
  • Haavio, Markus; Kauppi, Heikki (Helsinki Center of Economic Research, 2004)
  • Nyberg, Henri (HECER – Helsinki Center of Economic Research, 2014)
  • Lanne, Markku; Saikkonen, Pentti (Helsinki Center of Economic Research, 2005)
  • Lanne, Markku; Luoma, Arto; Luoto, Jani (Helsinki Center of Economic Research, 2008)
  • Suoperä, Antti; Vartia, Yrjö (Helsinki Center of Economic Research, 2011)
  • Halliwell, Stephen (Tutkijakollegium, 2010)