Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1299-1318 of 1361
  • Näkki, Kirsi (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
    The goal of my study was to find out reasons for sustainable consumption habits through consumer identity. I focused on voluntary simplicity as a consumer identity, its motives and its limits for consumption. Also collective and personal interests were discussed from the point of view of sustainable consumption. The empirical part of the research consists of 12 interviews. The target group included high-educated parents of small children who value environmental protection. I got the interviewees through "Vihreä lanka" -journal, "Ylevi" (an internet discussion page of the Greens) and faculty e-mail lists. I wrote a summary of each interview and I analysed the data by dividing it into themes. The reliability of the data was tested by letting the interviewees read the summary of their interview. This research shows that sustainable consumption is not easy to follow for the level of western consumption is very high. Some of the interviewees found sustainable consumption easy to follow in their everyday consumption choices while others found it easier through big consumption choices with long-term effects. The motives for sustainable consumption were found from values, a sense of duty toward the environment and a desire to keep it as good as possible for the children. Also the support of a close person was important. The most important factors for sustainable consumption were own attitude and strong will. The interviewees defined their own limits of consumption and were not willing to cross these limits. Nevertheless, the limits could be altered if the living situation changed. A person’s pain threshold was the reason for not having given up all of the unsustainable consumption habits. The birth of children changed consumption habits because of new needs. Parents also wanted to set a good example for their children. Sustainable consumption is a collective interest from the point of view of environmental protection. The interviewees felt that policymakers contribute more to economical than ecological development. The interviewees carried out collective interest by consuming sustainably even though they didn’t feel it gave them any direct benefit. In some cases the benefits of sustainable consumption could be experienced as an individual advantage. Sustainable consumption has no clear limits. The limits of own consumer identity help to make decisions of consumption. Moral pleasure and the control of own consumption act as more important spurs for sustainable consumption than social norms and economical goads. At the end voluntarily chosen simple consumption is always connected with the own will of the consumer.
  • Katainen, Elina (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2013)
  • Heino, Eveliina; Veistilä, Minna; Hännikäinen, Päivi; Vauhkonen, Teemu; Kärmeniemi, Nadezda (Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Kotkan yksikkö, 2013)
  • Biström, Anna (Helsingin yliopisto, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, 2010)
    Abstract (Vem vänder vindarna ? – Vem tänder stjärnorna? Methodological choices in the analysis of Eva Dahlgren’s rock lyrics): This article deals with some methods I have found useful in analyzing the lyrics in rock music, particularly the lyrics by the Swedish singer songwriter Eva Dahlgren (born 1960). The article is based on my doctoral thesis in progress, dealing with the relationship between the lyrics (in particular the “I” of the lyrics), and the public persona of Eva Dahlgren, as well as the process of "doing Eva Dahlgren" (the constructing of her artist persona). I take my starting point in the lyrics of Dahlgren’s big hit "Vem tänder stjärnorna" (Dahlgren 1991). First, I discuss the themes of the lyrics, mostly the spiritual or religious themes. Second, I present and discuss the methods in my own work. The first method is inspired by conversational analysis, and is based on a transcription of the performed lyrics, with the aim of grasping the dialogues between the words and the music, more specifically Dahlgren’s use of voice. My other methods are related to my aim to describe Dahlgren’s public persona, and the construction of “Eva Dahlgren”. I have used concepts and models developed by the musicologist Laura Ahonen and literary scholar Karin Strand, in an effort to describe the many levels in Dahlgren’s (performed) “I” as well as the different actors in the process of shaping and reshaping images of Eva Dahlgren.
  • Korkeila, Sirkka-Liisa (Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto, 2001)
  • Landy, Fidelis (University of Helsinki, 2006)
  • Landy, Fidelis (University of Helsinki, 2008)
  • Levander, Lena M.; Liukkonen, Anu (toim.) (Yliopistopaino, 2006)
  • Peltonen, Matti (Hanki ja jää, 1988)
  • Arovuori, K. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Ruismäki, Heikki; Ruokonen, Inkeri (University of Helsinki, Department of Teacher Education, 2014)
  • Kultti, Klaus; Vartiainen, Hannu (Helsinki Center of Economic Research, 2006)
  • Kauppi, Heikki (Helsinki Center of Economic Research, 2006)
  • Lähteenmäki, Maria (Sosiaalidemokraattiset Naiset, 2000)
    1900-lukua voidaan kutsua naisliikkeen ja sosialidemokratian vuosisadaksi. Tut-kimuksessa esitellään ja arvioidaan työväenliikkeen "naiskysymyksen" kehittymistä ja muuntumista kesällä 1900 perustetun sosialidemokraattisen naisliiton satavuotisen historian kaut¬ta. Laajemmassa mielessä kyse on siitä, millaiselta 1900-luku näyttäytyy nais¬ten historian näkökulmasta. Tutkimuksessa pohditaan sitä, miten naisten toiminta jäsentyi vahvasti miesjohtoisessa puolueessa, sen suuntariidoissa ja kansallisten kriisien aikana. Kirjassa esitellään myös Suomen vanhimman poliittisen naisjärjestön hämmästyttävän laajaa sosiaalista työtä muun muassa kesäsiirtoloiden, ensikotien, äitiyssuojelun, vanhusten ja kuluttajavalistuksen hyväksi. Historia paljastaa sosiaalidemokraattisen naisliikkeen uraauurtavan roolin tasa-arvoliikkeen ja hyvinvointivaltion perusteiden luojana ja toteuttajana. Naisliike toimi puolueensa sosiaalisena omatuntona ja arjen tarpeiden tulkkina. Naiset olivat myös rakentamassa sosiaalidemokraattisen liikkeen itseymmärrystä ja omakuvaa etenkin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina, jolloin puolue alkoi luopua luokkapuolueen identiteetistään ja avautua yleispuolueeksi. Vaikka tutkimuksen kohteena on vain yhden naisjärjestön kansalais¬toiminta, voidaan sen historiassa nähdä yhtäläisyyksiä myös muiden poliittisten naisjärjestöjen - välillä ristiriitaiseenkin - todellisuuteen puoluetoiminnan ja naisasian puristuksessa.
  • Vainio, Annukka; Kauppinen, Tiina; Valros, Anna; Raussi, Satu (2007)
    Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan edistää muun muassa erilaisin ruokinnallisin, teknisin ja hoitokäytäntöihin liittyvin toimenpitein. Tärkeä yksittäinen eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä on eläinten hoitajan asenne ja käyttäytyminen eläimiä kohtaan. Nykyisen asennetutkimuksen teorioiden valossa erityisesti tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämistä koskevat asenteet ennustavat tuottajien toiminta-aikomuksia ja ovat siten yhteydessä eläinten todelliseen hyvinvointiin, terveyteen ja tuotokseen. Tutkimuksessamme selvitimme suomalaisten sianlihan- ja maidontuottajien asenteita eläinten hyvinvoinnin edistämistä kohtaan tulkitsemalla heidän argumentaatiotaan Ajzenin (2002) suunnitellun toiminnan teorian pohjalta. Teorian mukaan ihmisen käyttäytymistä tai aikomusta toimia tietyllä tavalla voidaan parhaiten ennustaa itse toimintaan kohdistuvien asenteiden avulla. Asenteiden lisäksi näitä käyttäytymisaikomuksia määrittävät myös uskomukset ulkopuolisista sosiaalisista odotuksista ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Käytimme laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapaa. Haastattelimme 9 sianlihan- ja 9 maidontuottajaa esittämällä heille erilaisia tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä lauseväittämiä. Olimme kiinnostuneita siitä, miten tuottajat kommentoivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen arvottamista, siihen liittyviä subjektiivisia normeja ja tuottajan vaikutusmahdollisuuksia. Kiinnitimme huomiota myös siihen, miten he tulivat määrittäneeksi omaa toimija-asemaansa ja minkälaisiin arvoihin he vetosivat. Tilakäynneillä, haastattelujen yhteydessä, teimme kaikilla tiloilla myös karkeat arviot eläinten hyvinvoinnista. Arvioinnissa käytimme pääosin ympäristöperäisiä, mutta myös joitakin eläinperäisiä hyvinvoinnin indeksimittareita, joilla pyrimme arvioimaan eläinten tuotanto-olosuhteiden lajinmukaista toimivuutta sekä eläinten sopeutumista olosuhteisiin. Tuottajat toivat esiin kaksi erilaista, mutta usein päällekkäistä eläinten hyvinvoinnin arvottamisen tapaa. Yhtäältä he käsittivät hyvinvoinnin eläimen periaatteelliseksi oikeudeksi tulla kohdelluksi ja hoidetuksi moitteettomasti, jolloin hyvinvoinnin edistäminen ei vaadi suuria investointeja tai resursseja vaan voidaan nähdä pieninä ja yksinkertaisina käytännön toimina. Toisaalta tuottajat totesivat eläinten hyvinvoinnin olevan hyvän tuottavuuden ehto ja edellytys, jota tulee vaalia jo sen tuottaman rahallisen arvon vuoksi. Subjektiivisten normien lähteistä erityisesti teurastamot ja meijerit näyttäytyivät tärkeinä, tuottajan asenteita ja toimintaa ohjaavina auktoriteetteina. Periaatteelliseen arvoulottuvuuteen liitettiin vähemmän normeja kuin tuotantokeskeiseen lähestymistapaan. Auktoriteeteilla oli merkitystä myös tuottajan kokemien vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Vaikuttamisen rajoja asettivat niin ikään tuottajan oma jaksaminen sekä taloudelliset resurssit. Tuottajan positiivinen näkemys omista vaikutusmahdollisuuksista eläinten hoidossa ja hyvinvoinnin edistämisessä oli hyvinvointi-indeksipisteiden perusteella yhteydessä parempaan eläinten hyvinvoinnin tasoon. Halukkuus edistää eläinten hyvinvointia ei kuitenkaan näiden tulosten valossa näyttäisi riippuvan siitä, asennoituuko tuottaja siihen periaatteellisesti, välineellisesti tai molemmin tavoin: hyvinvointi-indeksin pistemäärät eivät eronneet merkittävästi eri lailla hyvinvoinnin edistämiseen asennoituvien tuottajien tiloilla. Tuottajat näkivät tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen tärkeäksi, mutta erilaisin perustein. Tuottajille tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen merkitsi laajaa hyvinvointitoimintojen joukkoa, joka voitiin ryhmitellä neljään hyvinvoinnin edistämisen tapaan: olosuhteiden parantamiseen, hoitotyöhön, eläimen hyvään kohteluun ja tuottajan omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tuottajat tunnistavat mainitut neljä hyvinvoinnin edistämisen tapaa relevanteiksi, mutta niiden arvottamisessa oli vaihtelua, ja eri tuottajat todennäköisesti asettaisivat ne erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kaikkein kiistanalaisimmalta hyvinvoinnin edistämistavalta vaikutti eläimen hyvän kohtelun alle kuuluvien käytäntöjen luokka, kun taas muut kolme hyvinvoinnin edistämisen tapaa vaikuttivat saavan pääosin myönteisen sävyistä arvottamista. Periaatteellinen arvolataus ja eläimen hyvä kohtelu asenteen kohteena liittyivät usein yhteen, mutta tätä voitiin tukea myös välineellisin perustein. Sen sijaan muiden kolmen hyvinvoinnin edistämisen tapojen kohdalla ei näkynyt vastaavanlaista painotuseroa. Kaiken kaikkiaan tulokset vahvistavat käyttämämme teoreettisen tulkintakehyksen keskeisen viestin, jonka mukaan tuottajan asenteiden ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen välinen yhteys ei ole yksioikoinen tai mekaaninen.