Kirjat ja sarjajulkaisut: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 3545
  • Väisänen, Hanna-Maija (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 196
    Matkailu jatkaa kasvuaan ja sen myötä tarve kestävämmille valinnoille tulee yhä ajankohtaisemmaksi. Kuluttajan mielestä kestävyyttä edistävät vaihtoehdot voivat kuitenkin olla kalliimpia, vähemmän laadukkaampia tai vaativan enemmän vaivannäköä. Matkailukuluttaminen perustuu enemmissä määrin nautinnon ja mielihyvän kokemiseen. Siksi kestävyys saattaa sopia huonosti kuluttamiseen, jossa haetaan mielihyvään liittyviä kokemuksia ja elämyksiä. Jotta kestävistä vaihtoehtoista tulisi valtavirtaa matkailukuluttamisessa, tulisi kestävyyden merkitys kuluttajan näkökulmasta tämän tyyppisessä kuluttamisessa ymmärtää paremmin. Matkailijan kokemus syntyy ja kokemuksen arvo luodaan sillä hetkellä, jolloin matkailun kulutus ja matkailutuotanto kohtaavat. Matkailijalle arvo on ensisijaisesti positiivinen tunnekokemus. Tunnekokemuksien on myös todettu voivan toimia motivoivana tekijänä eettisessä kuluttamisessa. Siksi on tärkeää tietää, millaisia emotionaalisia kokemuksia kestävyys kuluttajissa synnyttää. Tietämällä tarkemmin miten kestävyys on osallisena vaikuttamassa matkakokemukseen, matkailuyritykset pystyvät kehittämään toimintaansa vastuulliseksi ja samalla tarjoamaan asiakaslähtöisiä vastuullisia tuotteita ja palveluja matkailijoille. Koska matkailija toivoo, että kaikki matkalla tapahtuva olisi positiivista kokemusta, tulisi myös yrityksen toteuttamien vastuullisten toimenpiteiden saada aikaan positiivisia kokemuksia asiakkaissa. Suomalaisten ja venäläisten matkailijoiden kokemuksia vastuullisuuteen liittyvistä asioista eteläsavolaisissa majoitus- ja ruokapalveluissa tutkittiin analysoimalla heidän Trip Advisorissa kirjoittamia arvosteluja. Vastuullisuuteen liittyvät asiat tuottivat matkailijoille useimmiten enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Suomalaiset ja venäläiset matkailijat kokivat positiivisia tunteita erityisesti kauniista maisemista, siisteistä sekä kunnossa pidetyistä majoitus- ja ruokailupaikan tiloista, paikallisruoasta ja huomioivasta asiakaspalvelusta. Näitä vastuullisuusteemoihin liittyviä positiivia kokemuksia voidaan kutsua matkailijoille merkitykselliseksi vastuullisuudeksi, koska ne toivat nautintoa ja iloa majoitus- tai ruokakokemukseen. Näihin vastuullisuusasioihin yrittäjän kannattaa panostaa ja tuoda esille viestinnässä. Majoituspalveluissa suomalaisille ja venäläisille matkailijoille merkityksellinen vastuullisuus Etelä-Savossa koostuu maisemista, majoituspaikan siisteydestä ja hyvästä kunnosta, huomioivasta palvelusta, rauhallisuudesta, mahdollisuudesta liikuntaan ja liikkumiseen. Suomalaisille myös paikallisuudesta. Suomalaisille ja venäläisille ilon tunteita tuotti eniten (kaunis) maisema ja miljöö. Maisemat ovat tärkeä osa matkailua ja ne tulisi ylläpitää matkailullisesti houkuttelevina. Lisäksi ympäristön siisteys luo viihtyvyyttä ja vaikuttaa täten matkakokemukseen. Muita positiivisia tunteita tuottivat huoneen tai majapaikan fyysisten puitteiden hyvä kunto ja paikan rauhallisuus. Sosiaalisen vastuullisuuteen liittyy kokemus siitä, että palvellaan tasavertaisesti ja ystävällisesti. Negatiivisia tunteita aiheutti erityisesti, jos paikat olivat epäkunnossa tai epäsiistit. Myös häiritsevät äänet ärsyttivät. Matkailijat kokivat olonsa epämukavaksi, jos he eivät saaneet riittävästi tai oikeata tietoa heidän lomaansa liittyvistä asioista. Ruokailupaikoissa sekä suomalaisille että venäläisille positiivisia tunnekokemuksia tuottivat maisema ja miljöö, paikalliset ja sesongin mukaiset tuotteet, erityisryhmien huomioiminen ja asiakkaiden tasavertainen kohtelu. Vastaavasti negatiivisia tuntemuksia aiheutui asiakkaiden huonosta kohtelusta, erityisryhmien huomiotta jättämisestä ja ruokapaikan miljööseen liittyvistä asioista. Vastuullisuus on yrityksessä kokonaisvaltainen asia; sitä pitää katsoa niin yrityksen kuin asiakkaan näkökulmasta. Vastuullisuus voisi olla vieläkin merkityksellisempää matkakokemuksessa, jos matkailijat tiedostaisivat vastuullisuuden ja positiivisen kokemuksen yhteyden. Sen vuoksi matkailuyrittäjien kannattaa tuoda viestinnällä esille vastuullisuusasioita, jotka eivät ole selvästi nähtävissä tai vaativat muutoin matkailijan perehdyttämistä.
  • Poutiainen, Ari (The Finnish Musicological Society, 2019)
    Acta Musicologica Fennica 28
    In modern jazz improvisation, violinists frequently employ only a limited part of the fingerboard. This often results in performances in which most of the wider, more expressive violin range remains unemployed. Among the key issues of left-hand violin technique are fingering, shifting, and position playing. These are infrequently discussed in the pedagogical literature for jazz violin. This study presents a fingering strategy that focuses on these technical matters. The strategy is targeted to formulaic modern jazz improvisation and is communicated through applications of idiomatic musical patterns. The strategy excludes the use of open strings and relies instead on schematic fingering. This fingering approach reflects well, for example, the tactile and kinesthetic aspects of violin playing and with it idiomatic patterns can be effectively performed in all keys and violin positions. In support of the strategy, related approaches from the pedagogical literature of classical and jazz violin are examined. Relevant guitar and mandolin methods are discussed in detail as well. In Part I, the research method resembles comparative research, however also essentially including some elements of practice-based research. Part II presents the fingering strategy mostly in terms of practicebased information. This strategy draws from the author’s wide experience in and knowledge of jazz violin performance and pedagogy. The strategy appears to provide a significant alternative fingering approach through which modern jazz can be effectively improvised across the entire violin fingerboard. This study proposes that a particular approach to the application of schematic fingering may be ideal for jazz violin improvisation.
  • Henricson, Sofie; Lindström, Jan (2019)
    Nordica Helsingiensia 56
  • Henricson, Sofie; Lindström, Jan (2019)
    Språk och interaktion 4
  • Linnakangas, Esko (Esko Linnakangas, 2019)
    Kirjassa selvitetään elintarvikkeiden verotuksen kehitystä Ruotsin vallan ajasta EU-Suomeen sekä analysoidaan nykyistä verotusta. Pääpaino teoksessa on verojärjestelmän kehittämisessä – lähtien hyvän verojärjestelmän ominaisuuksista ja oikeudellisista reunaehdoista, jotka saavat sisältöä erityisesti EU-säädöksistä ja omasta perustuslaistamme. Teeman kiinnostavuutta lisää se, että verotuksella on nykyisin myös terveyspoliittisia ja ympäristöpoliittisia tavoitteita. Käytössä olevien verojen lisäksi kirjassa tarkastellaan mahdollisuuksia erityisiin suola-, rasva- ja sokeriveroihin. Arvonlisäverotuksen osalta tutkitaan varsinkin elintarvikkeiden alennettuja verokantoja, jotka EU-alueella harmonisoinnista huolimatta suuresti poikkeavat toisistaan. Kirjan yksityiskohdat ovat varoittavia esimerkkejä siitä, millaiseksi järjestelmä voi muodostua, jos sen terveydestä ei huolehdita.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Ajosenpää, Heikki (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 195
    Kasvulle haitallisten ylimääräisten vesien poisto on edellytys maan kasvukunnon kehittämiselle. Maan kuivatusta on tutkittu ja sovellettu käytäntöön Suomessa jo vuosisadan ajan. Siitä huolimatta useilla peltolohkoilla on kuivatusongelmia, mitkä ilmenevät veden pinnan nousuna ruokamultakerrokseen. Kuivatustilanteen korjaaminen on systemaattinen prosessi, joka lähtee pellon nykytilanteen havainnoinnista ja jatkuu mahdollisten ongelmakohtien läpikäymisellä nykyisessä kuivatusjärjestelmässä. Tässä raportissa käydään läpi erilaisia havainnointikeinoja ja esitetään ohjeita kuivatusongelmien korjaamiseen lohkotasolla. Kuivatuksen kunnostus on ryhmitelty yleisemmästä yksittäisempään: ensin esitellään kuivatuksen perusedellytykset, sen jälkeen siirrytään salaojien toimintahäiriöiden tunnistamiseen, pintavesien ohjailuun ja maaprofiilin vedenläpäisykyvyn arviointiin. Käytettävissä menetelmissä yhdistetään hyviä käytäntöjä Suomesta ja kansainvälisesti sekä vuosikymmeniä vanhoja menetelmiä ja uusia kaukokartoitusmenetelmiä. Lopuksi esitellään kuivatustilanteen kartoituksen tuloksia neljältä OSMO hankkeen koelohkolta.
  • Riukulehto, Sulevi; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 194
    Kotiseudun historia narratiiveina (Kohina): töysäläinen kotiseutu ajallisessa kehyksessä -hankkeen tarkoituksena oli tavoittaa ja kerätä töysäläisten kotiseutukokemuksia ja -näkemyksiä ja muodostaa niistä kulttuuri- ja paikallishistoriallinen tulkinta. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, millainen on töysäläisten kotiseutu juuri nyt: mistä aineksista se koostuu ja mitkä tekijät erottavat sen lähiseuduista. Mahdollisuuksien mukaan hankkeessa on pyritty vastaamaan myös kysymyksiin siitä, miten ja miksi kotiseutu on tällaiseksi kehittynyt. Kotiseudun avainkohteiden tunnistamiseksi ja tarinoittamiseksi hankkeessa on järjestetty vuosien 2017–2018 aikana yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa kymmenen työpajaa, joiden menetelminä on käytetty virikekeskusteluja ja kirjoitustehtäviä. Lisäksi alueen asukkailta on kerätty avoimella pyynnöllä paikkatietoon yhdistettyä kertomusaineistoa. Tämä julkaisu kokoaa yhteen kaikki hankkeessa kerätyt aineistot, jotka raportoidaan asukkaiden ääntä kunnioittaen. Hankkeessa kerättyjä aineistoja hyödynnetään myös Töysän historian kolmannen osan aineistona.
  • Ratvio, Rami; Hakala, Anna; Siitonen, Olli; Lehtonen, Jaakko; Rieder, Daniel; Oittinen, Riikka; Kuusimäki, Aino; Wikblad, Frida; Kinnunen, Anni (2019)
    Department of Geosciences and Geography C15
    Tilapioneerit is a project course organised by the University of Helsinki, which studies and promotes the temporary use of underused premises or premises undergoing a change of use in the Helsinki Metropolitan Area. It approaches the development of areas from a multidisciplinary viewpoint and makes use of project-based learning techniques in current and real life environments. On the course, students seek fresh and unprejudiced ideas on how the premises can be used. These ideas are tested in urban festival produced by the students as well as in different short-term trials at the acquired space. Within a six weeks course students get acquainted with temporary uses, circular economy and urban development while creating their own ideas and experiments for temporary uses. The course is based on project-based learning approach supporting students’ action competence. “Tilapioneerit (Urban Pioneers): Teacher’s guide to project course with impact” has been produced as part of a project “Circular economy teaching for all levels of education” funded by The Finnish Innovation Fund Sitra in 2017–2019. The guide aims to support teachers and educational staff in organizing a project course in the neighbourhood of the school. The teaching material can be adapted to multidisciplinary education in universities, universities of applied sciences and upper secondary education.
  • Luoma-aho, Vilma; Pekkala, Kaisa (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2019)
    ProComma Academic; 2019
  • Kuisma, Oiva; Lehtinen, Sanna; Mäcklin, Harri (Finnish Society for Aesthetics, 2019)
    During the past few decades, everyday aesthetics has established itself as a new branch of philosophical aesthetics alongside the more traditional philosophy of art. The Paths from Philosophy of Art to Everyday Aesthetics explores the intimate relations between these two branches of contemporary aesthetics. The essays collected in this volume discuss a wide range of topics from aesthetic intimacy to the nature of modernity and the essence of everydayness, which play important roles both in the philosophy of art and everyday aesthetics. With these essays, the writers and editors of this volume wish to commemorate professor Arto Haapala on his 60th birthday. This collection of articles is intended for scholars and students working in the fields of aesthetics, philosophy, and art studies.
  • Uski, Marja; Piipponen, Kaiu (Institute of Seismology, University of Helsinki, 2019)
    S-68
  • Kukkonen, I.T.; Heinonen, S.; Silvennoinen, H.; Karell, F.; Kozlovskaya, E.; Luttinen, A.; Nikkilä, K.; Nykänen, V.; Poutanen, M.; Skyttä, P.; Tanskanen, E.; Tiira, T.; Oinonen, K. (Institute of Seismology, University of Helsinki, 2018)
    S-67
  • Kangas, Jonna; Vartiainen, Jenni (Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, opettajankoulutuslaitos, 2019)
    Opettajankoulutuslaitoksen muut julkaisut
  • Hotulainen, Risto; Rimpelä, Arja; Hautamäki, Jarkko; Karvonen, Sakari; Kinnunen, Jaana M; Kupiainen, Sirkku; Lindfors, Pirjo; Minkkinen, Jaana; Pere, Lasse; Thuneberg, Helena; Vainikainen, Mari-Pauliina; Wallenius, Tommi (Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, opettajankoulutuslaitos, 2016)
    Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, opettajakoulutuslaitos, tutkimuksia 398
    Kouluikäisten oppiminen ja hyvinvointi ovat olleet pääosin erillisiä saarekkeita niin tutkimuksessa, lainsäädännössä kuin koulujen käytännön toiminnassa. Vuonna 2011 metropolialueen 14 kunnan seitsemännen luokan oppilaille (N ≈ 10 000) tehdyssä tutkimuksessa yhdistettiin oppiminen ja hyvinvointi. Tutkimus uusittiin oppilaiden ollessa yhdeksännellä luokalla. Seurantaa jatkettiin yhdistämällä aineistoon toisen asteen yhteisvalintatiedot ja selvittämällä nuorten toisen asteen opintojen tilannetta ensimmäisen lukuvuoden keväällä. Kuvaamme tässä raportissa niitä oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka selittävät oppilaiden eriytyviä kehityspolkuja yläkoulun aikana ja oppilaiden hakeutumista erilaisille opintopoluille toisen asteen valinnassa. Lisäksi selvitämme koulujen oppimisen tuen käytänteitä ja opiskeluhuollon resursseja sekä koulujen yhteistä toimintakulttuuria luovia koulujen toimintakäytänteitä hyvinvoinnin näkökulmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEAviisarin ja valtakunnallisen VALAISE-seurantahankkeen rehtorikyselyn perusteella.
  • Hannula, Jani; Lahdenperä, Juulia; Nieminen, Juuso H. (Matematiikan ja tilastotieteen osasto, Helsingin yliopisto, 2018)
  • Ruuska, Helena; Löytönen, Markku (Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, 2019)
    Kieli 19
  • Matilainen, Anne (University of Helsinki Ruralia Institute, 2019)
    Publications 36
    This dissertation focuses on analysing the feelings of ownership that the owners and other users of forests have developed towards privately-owned forest resources. These resources play a major part in providing forest-based benefits to society, as a large proportion of the forests in Europe and the US are privately owned. Furthermore, the majority of privately-owned forests are owned by so called non-industrial private forest owners (NIPF), typically referring to individual persons or family forest owners. Therefore, the decisions the NIPF owners make regarding their forest resources have a direct impact on the availability of forest-based ecosystem services. Due to the importance of the private forest resources at global, national and local levels, it is not surprising that a vast number of regulations and land use practices have been developed, that set the regulatory framework for the use of forests. Also, users other than the owners feel that they have the right to speak about the use of forests. Due to these demands and the expectations from the wider society, the forest owners do not have sole control over their forest areas. Thus, the ownership of forests cannot be directly compared to the ownership of cars or stocks, for example. In the best case, the objectives of both private forest owners and various society’s objectives for the use of forest resources could be met at the same time by matching the forest owners’ values with the alternative needs users had for the resource. Managing the different expectations in a socially sustainable way necessitates a profound understanding of the forest owners’ own objectives, values and motivations regarding their forests. However, previous research has shown that the forest owners’ socio-demographic characteristics or the objectives of the use of forests no longer explain the values and behaviour very well. It has also been suggested that the traditional forest owner typologies capture only the most salient objectives and therefore do not properly reflect the forest owners’ behaviour. Also, other approaches are needed. This dissertation contributes to the abovementioned research by introducing a novel concept, psychological ownership, as a potential approach to understanding the possessive feelings towards privately-owned forest resources, and via that, a better understanding of the role of these feelings in the behaviour of forest owners and other forest users (in this case nature-based tourism entrepreneurs) . Psychological ownership is based on the idea that ownership should not be understood only as a legal construct, but also to include certain psychological elements i.e. to the feeling “it is mine”. Originally, psychological ownership was introduced in the field of organizational research, but it has since been applied increasingly in other sectors. In this study, it is used as the theoretical background to understand the ownership feelings about private forest resources. Psychological ownership can also bring a new approach to study the co-operation relationships related to the use of forests by multiple stakeholders, for example, when introducing new potential uses of forest resources (in this case nature-based entrepreneurs). The study is qualitative in nature and the data consist of thematic interviews with private forest owners and nature tourism entrepreneurs. The results summarise the findings from three published journal articles. They show that both the legal owners and the nature-based entrepreneurs utilizing private forest areas seem to have developed psychological ownership feelings towards these forests. However, these feelings are not necessarily dependent on the legal ownership of the resource. Furthermore, the psychological ownership experienced seems to influence the behaviour of the persons expressing these feelings, for example, related to the private forest owners’ forest management decisions. The results also illustrate that recognizing psychological ownership can help in understanding successful co-operation relationships and potential conflict situations relating to the multiple use of forest resources. In practice, it could help to foresee or even manage the potential conflicts. However, before psychological ownership can serve as a proper “management tool” in these situations, further research is warranted.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Törmä, Hannu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 193
    Urheiluopistot edistävät toiminnallaan muun muassa liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia. Urheiluopistojen erityisalat ja toiminta poikkeavat hieman toisistaan, samoin toiminnan laajuus. Urheiluopistot myös vaikuttavat sijaintimaakuntiinsa eri tavoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen urheiluopistojen aluetaloudelliset vaikutukset. Nykyiset aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaikkien Suomen valtakunnallisten urheiluopistojen osalta, minkä lisäksi laskettiin Kuortaneen Urheiluopiston tulevaisuuden investointisuunnitelmien ja toiminnan kehitysennusteiden aluetaloudelliset vaikutukset. Aluetaloudelliset vaikutukset arvioitiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehitetyillä yleisen tasapainon RegFin- ja RegFinDyn-malleilla. Tulosten perusteella urheiluopistoilla on positiivinen vaikutus muun muassa sijaintimaakuntiensa BKT:hen, työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen, työtuloihin sekä kuntien verotuloihin. FU/Solvallan Urheiluopiston vaikutus sijaintimaakuntiensa eli Uudenmaan ja Pohjanmaan alueelliseen BKT:hen on yhteensä noin 9,6 miljoonaa euroa. Kisakallion Urheiluopisto edistää Uudenmaan BKT:tä noin 23,7 miljoonalla eurolla, Kuortaneen Urheiluopisto edistää Etelä-Pohjanmaan taloutta noin 22,2 miljoonalla eurolla ja Lapin Urheiluopiston vastaava vaikutus Lapin maakuntaan on noin 24,8 miljoonaa euroa. Liikuntakeskus Pajulahti vaikuttaa Päijät-Hämeen BKT:hen noin 20,1 miljoonan euron verran, Tanhuvaaran Urheiluopisto Etelä-Savoon noin 8,1 miljoonan euron verran. Vuokatin Urheiluopisto puolestaan edistää Kainuun BKT:tä noin 18,3 miljoonalla eurolla. Loput neljä urheiluopistoa (Eerikkilä, Varala, Kisakeskus ja Vierumäki) edistävät sijaintimaakuntiensa BKT:tä yhteensä noin 98,9 miljoonalla eurolla. Laskelmien lähtötiedot sisältävät niin urheiluopistojen emoyhtiöt kuin tytäryhtiötkin, minkä lisäksi myös niiden välinen toiminta on huomioitu Tilastokeskuksen tilastointitavan mukaisesti. Urheiluopistojen taloudelliset vaikutukset vaihtelevat johtuen urheiluopistojen ja alueiden elinkeinorakenteiden välisistä eroista. Jokainen urheiluopisto edistää kuitenkin sijaintimaakuntansa BKT:tä liikevaihtoansa enemmän, vähintään 1,4-kertaisesti liikevaihtoonsa nähden. Näin ollen urheiluopistot saavat valtionavustuksillaan aikaan enemmän taloudellista hyötyä kuin mitä niihin valtionavustusten muodossa panostetaan. Työllisyysvaikutuksetkin kohdistuvat urheiluopistojen toimintaa laajemmin eri aloille. Kuortaneen Urheiluopiston investointisuunnitelmat ja toiminnan kasvuennusteet vaikuttaisivat toteutuessaan positiivisesti Etelä-Pohjanmaan talouteen, työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen sekä työtuloihin. Investointisuunnitelmat edistäisivät Etelä-Pohjanmaan BKT:tä yhteensä noin 22 miljoonalla eurolla vuosien 2017 ja 2023 välillä. Toiminnan kasvuennusteet puolestaan edistäisivät maakunnan taloutta yhteensä noin kolmen miljoonan euron verran vuosien 2018 ja 2023 välillä. Tulokset käsittävät ainoastaan määrällisesti mitattavat aluetaloudelliset vaikutukset, minkä lisäksi urheiluopistot vaikuttavat toiminnallaan esimerkiksi alueen imagoon ja houkuttelevuuteen sekä ihmisten terveyteen. Nämä tekijät vaikuttavat myös aluetalouteen, mutta ovat määriteltävissä lähinnä laadullisesti. Näin ollen voidaan todeta, että todellisuudessa urheiluopistojen aluetaloudelliset vaikutukset ovat todennäköisesti tässä raportissa esitettyjä suuremmat.
  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 192
    Kipsiä on käytetty lannoitteena ja maanparannusaineena vuosisatojen ajan. Kipsin vaikutus perustuu sen sisältämään kalsiumiin ja rikkiin. Lannoitusvaikutuksen lisäksi kipsiä voidaan käyttää vähentämään maaperän korkeita magnesium- ja alumiinipitoisuuksia ja kehittämään maan rakennetta. Syrjäyttäessään muita kationeja maaperästä kipsi lisää kuitenkin myös kaliumin ja magnesiumin huuhtoutumista, mikä voi pahentaa näiden puutosta. Korkeilla käyttömäärillä kipsi voi häiritä maan biologista toimintaa. Tässä raportissa käydään läpi kipsin tutkimuskirjallisuutta, OSMO koelohkojen tuloksia kipsilisäyksen vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä arvioidaan kipsin soveltuvuutta 1068 lohkon viljavuusanalyysiaineiston perusteella. Tulosten perusteella kipsistä ei havaittu haittoja maaperän mikrobiaktiivisuudelle, maan ravinnesuhteille tai kasvien ravinteiden otolle, mikäli sitä käytetään maltillisia määriä savimailla, joissa magnesiumia on runsaasti. Kipsi toimi tulosten perusteella myös rikkilannoitteena ja nosti maaperän rikkitasoja useaksi vuodeksi. Ongelmia saattaa muodostua, jos kipsiä käytetään pelloilla, joissa on valmiiksi magnesiumin tai kaliumin puutetta. Tilakohtaisen tarkastelun perusteella kipsi soveltuu tilasta riippuen 0-50 % lohkoista ja siitä voi olla selvää haittaa 0-73 % lohkoista tilan peltojen tilanteesta riippuen. Kipsin hyötyjen maksimoimiseksi kipsikäsittely kannattaa kohdentaa korkean magnesiumpitoisuuden savipelloille, joissa on puutetta rikistä.