Kirjat ja sarjajulkaisut: Recent submissions

Visas titlar 1-20 av 3863
  • Anna, Henning-Lindblom (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2015)
    SSKH Notat 4/2015
  • Lönnqvist, Jan-Erik (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2015)
    SSKH Notat 3/2015
  • Katajamäki, Hannu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Julkaisuja 38
    Olen paikallisuuden tutkija. Metodini on olla mukana käynnistämässä paikkaperustaisia kokeiluja, tutkia niitä ja tehdä tutkimusten perusteella toimenpide-ehdotuksia. Saksalaisen filolosofin Ernst Blochin hengessä kutsun hankkeita konkreettisiksi utopioiksi. Niiden todeksi tekemisessä on tähdellistä maksimoida yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Mottoni on ”Tutki ja vaikuta”. Yhteiskunnan uudistamisessa alhaalta ylöspäin näkökulma on perustavanlaatuisen tärkeä, koska on turvattava hyvän elämän edellytykset kansalaisten arjen ympäristöissä. Jos yhteiskunta vetäytyy paikallisyhteisöistä, niiden kehitysedellytykset heikkenevät. Jos yhteiskunnan pienyksiköt halvaannutetaan, yhteiskunta halvaantuu. Tästä näkemyksestä ponnistaa paikkaperustainen politiikka. Paikkaperustaiseen politiikkaan perustuvat konkreetiset utopiat edellyttävät hallinnon, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten syvähenkiseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä, yhdistävää sosiaalista pääomaa.Tutkimissani hankkeissa on kuitenkin usein ilmennyt, että helposti ajaudutaan reviirinvartiointiin. Ylimpänä pyrkimyksenä on yhteisen hyvän tavoittelemisen sijasta oman organisaation etujen kovakalloinen turvaaminen. Olen ollut eläkkeellä viisi vuotta. Minulla on pitkä perspektiivi taaksepäin. Olen työskennellyt useiden konkreettisten utopioiden parissa. Esittelen niistä tärkeimmät.
  • Tuominiemi, Jorma (Fysiikan tutkimuslaitos (HIP), 2018)
    Suomessa alkeishiukkasfysiikan kokeellinen tutkimus aloitettiin tyhjästä vuonna 1965. Tämä kirja dokumentoi suomalaisen kokeellisen tutkimuksen vaiheita aivan alusta aina Higgsin bosonin löytämiseen vuonna 2012 CERNissä. Tänä aikana maailmassa rakennettiin useita mittavia koelaitteistoja aineen perusrakenteen tutkimusta varten. Ne ovat edistäneet merkittävästi käsitystämme aineen mikroskooppisesta rakenteesta. Suomalaiset tutkijat ovat osallistuneet tutkimukseen useilla näistä laitteistoista.
  • Karlsson, Liisa; Puroila, Anna-Maija; Estola, Eila (N-Y-T-NYT, 2016)
    Kirja kutsuu lukijaa kulkemaan lapsuuden valoisissa ja varjoisissa maisemissa. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja hoitoalojen perus- ja täydennyskoulutukseen. Teosta voi lukea yhdessä lasten kanssa ja se soveltuu myös vanhemmille, isovanhemmille, tutkijoille, päättäjille ja muille lasten elämään osallistuville. Millaisia hyvinvoinnin kokemuksia lapsilla on erilaisissa kasvuympäristöissä? Miten lapset itse kertovat hyvinvoinnistaan? Miten valot ja varjot vaihtelevat lasten arjen kertomuksessa? Lasten hyvinvointi on ollut keskustelunaiheena yhteiskunnallisilla, poliittisilla, koulutuksellisilla ja tutkimuksellisilla areenoilla. Keskustelu on ollut huolenaiheiden, riskien ja uhkien sävyttämää. Äänessä ovat olleet tutkijat, opettajat, vanhemmat, poliitikot ja päättäjät. Lasten omat äänet eivät ole keskustelussa kaikuneet. Tässä kirjassa lähestytään lasten hyvinvointia tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Kirjan luvut sukeltavat lasten arkeen kotona, päivähoidossa ja koulussa. Kertojina toimivat lapset ja aikuiset, yhdessä ja erikseen. Kirjaan sisältyvät kertomukset tuovat lasten elämänmakuisen arjen lukijan ulottuville: lapset leikkivät, piirtävät, laulavat, ihmettelevät elämää, itkevät, hassuttelevat, nauravat, vetäytyvät, osallistuvat, sopeutuvat ja asettuvat joskus poikkiteloin. Lukijalle kerrotaan niistä arjen hetkistä, jotka tuottavat lapsille iloa, mielihyvää ja kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Hyvinvointia varjostavia tekijöitä ei kuitenkaan sivuuteta. Kertomuksissa valot ja varjot limittyvät toisiinsa. Kirjan kirjoittajat ovat eläneet ja tutkineet arkea yhdessä lasten kanssa. He ovat kuunnelleet lapsia ja tallentaneet lasten elämää pieniin arjen kertomuksiin. Kirjan kirjoittajat edustavat monipuolisesti kasvatuksen ja kerronnallisen tutkimuksen asiantuntemusta
  • Luukka, Emilia; Palomäki, Annika; Pihkala-Posti, Laura; Hanska, Jussi (Tampereen yliopisto, Kasvatustieteen ja kulttuurin tiedekunta, 2021)
    19
  • Isaksson, Eva (Seksuaalinen tasavertaisuus ry, 1994)
    Seta-julkaisuja ; 4
    Kirja on perusteellinen seksuaalipoliittinen matkaopas kaikkiin Euroopan maihin ja kansainvälisten instituutioiden homoja ja lesboja koskettaviin toimenpiteisiin. Eurooppa muuttuu, muuttuuko Suomi sen mukana?
  • Hansen, Petteri (Helsingin yliopisto, historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2007)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia 10
    Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan liittyen to-teutettiin opettajankoulutusyksiköissä vuosina 2004–2006 hanke, jonka tavoitteena oli arvioida ja edistää kansalaisvaikuttamisen asemaa opettajankoulutuksessa. Valtakunnalliseen hankkeeseen osallistui toimijoita eri sidosryhmästä, keskeisimpinä eri yliopistojen opettajan-koulutusyksiköt, Opetushallitus, Opetusministeriö, Suomen Kuntaliitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto. Hankkeen toimijat järjestäytyivät ohjausryhmäksi, aluekoordinaattoreiksi sekä yksikkökohtaisiksi toimintaryhmiksi. Pääkoordinaattorina toimi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen professori. Käytännön toiminnan organisoimiseksi opettajankoulutusyksiköt jaettiin neljän aluekoordinaattorin vastuulle. Aluekoordinaattorit toimivat Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Vaasassa. Hankkeen tuottamat julkaisut ja raportit hankkeen tapahtumista koottiin eNorssi-verkoston Internet-sivustolle. Hankkeen toimintaa arvioitiin eri toimijoilta kerätyn laajan haastatteluaineiston avulla. Kolmivuotisen hankkeen tuloksia voidaan pitää samaan aikaan sekä kannustavina että huolestuttavina. Yhtäältä hanke koettiin tervetulleena tunnustuksena kouluissa tehtävälle tärkeälle kasvatustyölle. Opettajankouluttajien, opiskelijoiden ja sidosryhmien edustajien mukaan hankkeen painopisteet ja teemat koettiin kiinnostavina ja mielekkäinä. Toisaalta hanke ei onnistunut luomaan toimikautensa aikana selkeitä rakenteellisia edellytyksiä kansalaisvaikuttamista edistävälle opettajankoulutukselle. Hankkeen aikana luoduista yhteistyöverkostoista huolimatta kansalaisvaikuttamisen edistäminen opettajankoulutuksessa jää hankkeen päätyttyäkin pitkälti yksittäisten opiskelijoiden, opettajien ja aineryhmien kiinnostuksen varaan.Tulevaisuuden haasteena onkin kansalaisvaikuttamisen käsitteen avaaminen osaksi yksilön, kulttuurin, ympäristön ja yhteiskunnan välistä laajempaa vuorovaikutusta.
  • van den Berg, Marko (Helsingin yliopisto, historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2007)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia 9
    Historia ymmärretään tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaiseksi tavaksi tarkastella maailmaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden odotusten muodostamassa kokonaisuudessa. Tämä eri aikatasoja yhdistävä näkökulma nousee esille historiatietoisuuden käsitteessä, joka voidaan määritellä nykyisyyden selittämiseksi historian avulla ja siihen perustuviksi odotuksiksi tulevaisuuden kehityksestä. Tutkimus käsittelee Helsingin yliopistossa opiskelevien luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä historiasta ja sen olemuksesta. Siinä tarkastellaan myös sitä, millaisia tulevaisuutta koskevia odotuksia historia heissä herättää. Vastauksia etsittiin seuraaviin kysymyksiin: Mitä historia merkitsee tutkimushenkilöille ja millaisiin asioihin he samais- tuvat historiassa? Millä tavoin tutkimushenkilöt luonnehtivat historian olemusta ja millaisia yhteneväisyyksiä näillä arvioilla on niin sanotun yhden historian käsitteeseen? Millaiseksi tutkimushenkilöt arvioivat tulevaisuuden kehitystä, ja missä määrin nämä odotukset heijastelevat yhden historian käsitteen lähtökohtia? Tutkimushenkilöiden käsityksiä peilataan modernin aikakauden myötä länsimaissa yleistyneeseen yhden historian ajatteluun. Tämä käsite muodostaa tutkimuksen tärkeän teoreettisen viitekehyksen. Valistusaatteen ja kirkon vallan heikentymisen myötä syntyneessä ajattelussa historian katsottiin muodostavan koko ihmiskuntaa koskevan jakamattoman, lineaarisen kertomuksen, jolla oli selkeä suunta kohti edistystä ja parempia aikoja. Yhden historian ajatteluun sisältyi myös käsitys siitä, että länsimailla oli historiassa erityisrooli: ne toimivat edistyksen ja kehityksen tiennäyttäjinä. Viime vuosikymmeninä tämä ajatus on kyseenalaistettu. Se on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä muun muassa postmodernistien ja niin sanotun uuden historian edustajien taholta. Kritiikistä huolimatta yhden historian ajattelun piirteet näyttävät edelleen vaikuttavan yhtenä voimakkaana pohjavirtana länsimaisessa ajattelussa. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kvalitatiivisesta aineistosta, joka on saatu haastattelemalla 22 Helsingin yliopistossa opiskelevaa luokanopettajaopiskelijaa. Haastatteluhetkellä tutkimushenkilöt olivat iältään 19–26-vuotiaita. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin löytämään vastauksia etsimällä haastatteluista laajempia ajatuskokonaisuuksia, merkitysluokkia. Haastatteluteemoissa nousivat esille menneisyyden kehityksen ohella arviot tulevan kehityksen luonteesta. Historiaa pidettiin lähtökohtaisesti ilmiöitä yhdistävänä ja kokonaiskuvan tarjoavana tiedonalana, joka auttaa nykyisyyden ymmärtämisessä. Sekä Suomen historiassa että maailmanhistoriassa hahmotettiin yleisesti edistyskertomuksen piirteitä. Maailmanhistorian osalta edistyksen ja kehityksen katsottiin koskeneen lähinnä länsimaita. Suomen osalta käsitystä sotien jälkeisestä edistyskertomuksesta himmensi käsitys yhteisöllisyyden vähenemisestä ja itsekkyyden lisääntymisestä nykyaikaa lähestyttäessä. Osa tutkimushenkilöistä koki samaistuvansa Suomen historian suureen kansalliseen kertomukseen, erityisesti sota-ajan tapahtumiin. Kaikille samaistuminen kansalliseen historiaan ja sen käännekohtiin ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Jotkut tutkimushenkilöt olivat löytäneet samaistumiskohteita mikrohistoriasta. Toisaalta joukossa oli myös niitä, joille samaistuminen menneisyyden tapahtumiin oli lähtökohtaisesti vieras ajatus. Historiaa ei hahmotettu tulevaisuudessa itsestään selvästi jatkuvana edistyskertomuksena. Pikemmin historiaa pidettiin luonteeltaan kontingenttina ja syklisenä ilmiönä. Suuri läntinen edistys- ja modernisaatiokertomus ei tutkimustulosten mukaan näyttänyt avaavan erityisen toiveikkaita näköaloja tulevan kehityksen suhteen. Tulevaisuuden osalta kehitys nähtiin varsin pessimistisessä valossa sekä Suomen että koko maapalloa koskevan kehityksen suhteen. Uhaksi koettiin erityisesti markkinavoimien liiallinen voimistuminen suhteessa demokraattisesti valittuihin toimijoihin, yleisen kehityksen osalta myös lännen ja muun maailman lisääntyvä vastakkainasettelu sekä ympäristöuhat. Varsin pessimistisistä yleistä kehitystä koskevien tulevaisuudenodotuksista huolimatta tutkimushenkilöt suhtautuivat erittäin positiivisesti oman henkilökohtaisen elämänsä tulevaisuudennäkymiin. Tulevaisuutta hahmotettiin kollektiivisen toiminnan sijaan ensisijaisesti erilaisten yksilöllisten projektien näkökulmasta.
  • Moreno Herrera, Lazaro; Jones, Graham; Rantala, Jukka (2006)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia 8
    Enacting Equity in Education – Towards a Comparison of Equitable Practices in Different European Local Contexts presents social aspects of the educational policies of the end of the 1990s and the early 2000s in different European countries. Today, the traditional egalitarian ethos and structure of the elementary schooling is being challenged in different ways by the arising managerialism in educational institutions. Equality is regarded by the authors as a dimension of social justice which is worth striving for as a basic condition for the democratic sustainability of the society. The book presents different approaches and practices in the pursuit of equity in education. The cases are from Belgium, Britain, Finland, France and Sweden. This book is the outcome of a working group coordinated by Örebro University, Sweden. The group included researchers from different European countries.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko (Helsingin yliopiston kirjasto, 2000)
    Maailman vanhin sankarieepos kertoo kuningas Gilgameshin matkasta etsimään ikuista elämää. Kertomus "hänestä joka syvyydet näki" on myös avain assyrialaiseen uskonnolliseen ajatteluun: viisauden etsintä kuvaa mystikon tietä kohti täydellisyyttä. Myyttinen Gilgamesh on osaksi ihminen, osaksi jumala. Gilgameshin haastajaksi luotu villi Enkidu taas on karvainen ja elää eläinten parissa. Kaksintaistelun jälkeen vastapuolista tulee ylimmät ystävät. He joutuvat yhdessä vastatusten seetrimetsää vartioivan hirmuisen Humbaban kanssa, mutta vaarallisemmaksi osoittautuu rakkauden jumalatar Ishtarin dramaattineen rakkaus Gilgameshiin. Sen seurauksena Gilgamesh tutustuu kuolemaan ja suruun, ja joutuu matkustamaan tuonpuoleiseen saakka. Mutta saavuttaako hän kuolemattomuuden, kuten luomakunnan vedenpaisumukselta pelastanut jumala Utnapishtim? Yli kolme vuosituhatta vanhan eepoksen on suomentanut suoraan akkadin kielestä professori Jaakko Hämeen-Anttila.
  • Lehtinen, Anna-Riitta (Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, 2021)
    Kuluttajatutkimuskeskuksessa laadittiin kohtuullisen minimin viitebudjetit ensimmäisen kerran vuonna 2010. Viitebudjetti on esimerkkilaskelma, joka kuvaa hyödykekoreihin valitut hyödykkeet ja niiden kustannukset tietylle kulutustasolle erilaisille kotitalouksille. Hyödykkeet helpottavat korien sisältöjen määrittämistä, kustannusten laskentaa ja osoittavat konkreettisesti, mitä tietyllä rahamäärällä voi hankkia. Kuluttajatutkimuskeskuksen viitebudjetit on laadittu kohtuullisen minimin kulutustasolle, jonka kulutusmenot ovat alhaisemmat kuin mitä on keskimääräisen kulutus, mutta joka on samalla hieman yli pienituloisuusrajan (Lehtinen ym. 2010). Pienituloisuusraja (60 prosenttia mediaanitulosta) oli vuonna 2019 yhden hengen taloudessa 1 280 €/kk (SVT 2020) ja keskimääräinen kulutus vuonna 2016 yhden hengen kotitaloudessa 1 950 €/kk (SVT 2018a). Viitebudjettien hintoja on päivitetty kaksi kertaa kuluttajahintaindeksillä vuosina 2014 ja 2016. Vuoden 2014 hintapäivityksen yhteydessä tarkistettiin hyödykekorien sisältöjä ja lisättiin viitebudjetteja lapsiperheille, joissa on teini-ikäisiä lapsia (Lehtinen & Aalto 2014). Viitebudjettien hyödykekorien sisällöt on päivitetty yhden kerran vuonna 2018 (Lehtinen & Aalto 2018). Tämä vuoden 2021 hintapäivitys perustuu vuonna 2018 päivitetyille kohtuullisen minimin viitebudjeteille, jossa hyödykeryhmien kustannukset päivitettiin, mutta hyödykekorien sisältöjä ei ole tarkistettu.
  • Riska, Elianne (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2015)
    SSKH Notat 2/2015
  • Hautamäki (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2015)
    SSKH Notat 1/2015
  • Böhme, Cecilia; Hägglund, Henrik; Sjöblom, Stefan (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2014)
    SSKH Notat 2/2014
  • Moring, Tom (2014)
    SSKH Notat 1/2014
  • Kivikuru, Ulla (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2012)
    SSKH Notat 1/2012
  • Andersson, Kjell; Kovách, Imre (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2010)
    SSKH Notat 3/2010
  • Karppinen, Kari; Jääsaari, Johanna; Kivikuru, Ullamaija (Svens­ka so­ci­al- och kommunal­högskolan vid Helsing­fors universitet, 2010)
    SSKH Notat 2/2010