Verokilpailu ja tuotannon tehokkuus yritysverotuksen harmonisoinnin perusteina Euroopan unionissa

Abstract

Työssä tarkastellaan kysymystä siitä, ovatko verokilpailu ja tuotannon tehokkuus hyviä perusteita yritysverotuksen harmonisoinnille Euroopan unionissa. Julkisen vallan oletetaan maksimoivan tehokkaasti kansalaisten hyötyä. Työ sisältää teoriaa, jolla verokilpailua ja tuotannon tehokkuuden toteutumisen ehtoja kuvataan, sekä lisäksi empiirisen katsauksen siihen mitä yritysverotuksessa on tietyiltä osin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana EU-maissa tapahtunut. Verokilpailun käsittely aloitetaan johtamalla nk. perinteisen verokilpailumallin perustulos. Tuloksen mukaan pääomien liikkuvuus johtaa tilanteeseen, jossa julkishyödykkeitä tuotetaan epäoptimaalisen vähän. Tähän on syynä verottavien tasojen keskinäinen kilpailu liikkuvista veropohjista. Kun yritysverorasituksia tutkitaan empiirisesti luvussa 4 huomataan, että yritysverotuksella on yhä tärkeä merkitys verotulojen muodostajana vaikka pääomien voidaan olettaa muuttuneen liikkuvammiksi. Siksi siirrytään tarkastelemaan verokilpailua toisesta näkökulmasta. Luvun 5 talousmaantieteellisessä mallinnuksessa syntyy kasautumistekijöitä, jotka luovat yrityksille kannustimia toimia nimenomaan siellä, missä muutkin yritykset toimivat. Veroasteilla on merkityksensä, mutta mallin tulosten kannalta merkittävämpiä ovat kaupan kansainväliset kustannukset. Kasautumistekijät saattavat johtaa tuotannon täydelliseen sijoittumiseen yhdelle alueelle. Tällöin tämä "ydinvaltio" noudattaa "periferiavaltiota" korkeampaa veroastetta samalla kun liikkuva pääoma sijaitsee sen alueella: Perinteisen verokilpailumallin perusintuitio haastetaan. EU:ssa maiden väliset tuloerot kasvoivat itälaajentumisen myötä vuonna 2004. Goodspeedin (2002) sekä Kanburin ja Keenin (1993) mallit kytkevät oletuksillaan työn EU-yhteyteen. Goodspeed käsittelee federatiivisissa verojärjestelmissä syntyviä fiskaalisia ulkoisvaikutuksia, ja esittelee nykyisen EU:n kannalta kiinnostavia argumentteja: Veropohjaerojen kasvaessa horisontaalinen verokilpailu kiihtyy, ellei EU-taso toimi riittävästi alueellisia tuloeroja tasaten. Kanbur ja Keen päätyvät kahden erisuuren valtion hyödykeverokilpailussa maiden kannalta epäoptimaaliseen tilanteeseen, jossa pienemmän maan veroaste systemaattisesti alittaa suuren maan veroasteen maissa vallitsevista erilaisista hyödykekysynnän hintajoustoista johtuen. Tällöin suurempi maa toivoisi olevansa pienempi ja pienempi maa vastaavasti suurempi. Ristiriidoista huolimatta käsiteltävien mallien enemmistö tukee käsitystä verokilpailun potentiasta ja ongelmallisuudesta EU-alueella. Tuotannon tehokkuuden argumentti on kuitenkin selkeämpi. Se liittyy ylikansallisiin investointeihin, joiden kohdentuminen näyttää EU-alueella vääristyvän valtioiden erilaisista verojärjestelmistä johtuen. Perusteet yritysverotuksen harmonisoinnille näyttävät yhdessä relevanteilta, mutta harmonisoinnin mutkikkuudesta johtuen sen käytännön toteutus on toistaiseksi liian vaikeaa. Tärkeimpiä lähteitä: Baldwin-Krugman (2004). Agglomeration, integration and tax harmonisation, European Economic Review 48, 1-23. Devereux-Griffith-Klemm (2002). Corporate income tax reforms and international tax competition, Economic Policy 35, 451-495. Devereux-Pearson (1995). European tax harmonisation and production efficiency, European Economic Review 39, 1657-1681.