Ihan hyvä laki : tasa-arvolain uudistus (2000-2005) poliittisena prosessina

Abstract

Tarkastelen tutkimuksessani kesällä 2005 voimaan astuneen tasa-arvolain syntyprosessia osana suomalaista tasa-arvopolitiikkaa. Tutkimalla lainsäädäntöprosessia voidaan tavoittaa tasa-arvopolitiikan kompleksinen ja monisyinen luonne. Tutkimus kiinnittyy osaltaan suomalaiseen kriittiseen tasa-arvopolitiikan tutkimukseen sekä feministiseen jälkistrukturalistiseen perinteeseen. Tutkimuksen keskeisimmän aineiston muodostavat tasa-arvolain uudistusprosessiin eri tavoin osallistuneiden henkilöiden haastattelut. Tutkimuksen taustoittavana aineistona ovat lain valmisteluun ja eduskuntakäsittelyyn liittyvät asiakirjat. Lähetyn aineistoani jälkistrukturalististen feminististen teorioiden lisäksi poliittisen hallinnan näkökulmasta. Hallinnan näkökulma avaa tutkimuksessani mahdollisuuden tarkastella kriittisesti tasa-arvopoliittista hallintaa. Kysyn tutkimuksessani, miten tasa-arvolaista uudistuksen aikana neuvoteltiin ja millaisia merkityksiä sukupuolelle ja muille eronteoille tasa-arvopolitiikassa tuotetaan. Lähtökohtana tutkimuksessa on ajatus siitä, että tieto, ”totuudet” ja subjektiviteetit rakentuvat kielen ja kulttuuristen käytäntöjen kautta. Kutsun tutkimuksessani valtiollisten tasa-arvotoimijoiden ja kansalaisjärjestötoimijoiden tapaa oikeuttaa oma toimintansa taistelun eetokseksi. Tasa-arvotyö näyttäytyy siinä jatkuvana kamppailuna toiminnan oikeutuksesta. Oikeutusta haetaan asettumalla asiantuntijan paikalle, ”oikean” tiedon haltijaksi. Prosessin tavoitteena oli tasa-arvolain kokonaisuudistus ja se vaikutti tarjoavan mahdollisuuden keskustella tasa-arvon sisällöistä, laajentaa tasa-arvon diskursiivista tilaa ja tuoda uudenlaisia asioita keskusteluun. Valmistelussa keskustelu rajautui kuitenkin pääasiassa teknisiin kysymyksiin ja tehokkuuden korostamiseen. Kampailua käytiin tasa-arvon tilanteen määritelmästä ja EU:n tasa-arvodirektiivin tulkinnasta ja tasa-arvosuunnittelun sisällöistä. Tasa-arvosuunnittelu näyttäytyi hallinnan tekniikkana, jonka avulla erilaisia toimenpiteitä voidaan laskennallisesti mitata, arvioida ja seurata. Laiminlyönneistä sanktioidaan. Kartoittaminen, tilastointi ja sanktiointi saa aikaan vaikutelman tehokkuudesta. Työmarkkinajärjestöjen välinen yhteistyö muodostui prosessin aikana merkittäväksi lopputulokseen vaikuttaneeksi tekijäksi. Yhteistyö puhuttiin strategisena valintana, jolla voitiin saavuttaa edes osa asetetuista tavoitteista tai välttää pahin mahdollinen vaihtoehto. Kansalaisjärjestöt yrittivät laajentaa sukupuolesta käytävää keskustelua ja antaa sille kaksinapaiset mies-nais -kategoriat ylittäviä merkityksiä. Tasa-arvon ”varjolla” voitiin yrittää tuoda keskusteluun monenlaisia asioita naisten asemasta erojen politiikkaan ja horjuttaa sukupuolineutraalia ja heteronormatiivista tasa-arvopuhetta.