Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

"Väärin sammutettu!": Eduskunnan köyhyyspakettikeskustelu retoriselta näkökannalta tarkasteltuna

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapolitiikan laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Department of Social Policy en
dc.contributor Helsingfors universitet, Samhällspolitiska institutionen sv
dc.contributor.author Tuomisto, Laura
dc.date.accessioned 2009-09-08T09:27:33Z
dc.date.available 2009-09-08T09:27:33Z
dc.date.issued 2002-04-17 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/10410
dc.description Endast avhandlingens sammandrag. Pappersexemplaret av hela avhandlingen finns för läsesalsbruk i Statsvetenskapliga biblioteket (Unionsgatan 35). Dessa avhandlingar fjärrutlånas endast som microfiche. sv
dc.description Abstract only. The paper copy of the whole thesis is available for reading room use at the Library of Social Sciences (Unioninkatu 35) . Microfiche copies of these theses are available for interlibrary loans. en
dc.description Vain tiivistelmä. Opinnäytteiden sidotut arkistokappaleet ovat luettavissa HY:n keskustakampuksen valtiotieteiden kirjastossa (Unioninkatu 35). Opinnäytteitä lainataan ainoastaan mikrokortteina kirjaston kaukopalvelun välityksellä fi
dc.description.abstract  Pääministeri Paavo Lipposen II hallitus päätti maaliskuussa 2001 määrärahakehyksistä vuosille 2002-2005. Päätökseen sisältyi erityistoimenpidepaketti köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Sitä alettiin kutsua köyhyyspaketiksi. Kansanedustajat keskustelivat määrärahakehyksestä ja köyhyyspaketista täysistunnoissa ja kyselytunneilla yhteensä neljä kertaa. Olen analysoinut täysistuntopöytäkirjojen sisältöä eli kansanedustajien puheenvuoroja käyttäen Chaïm Perelmanin (1912-1984) argumentaatioteoriaa. Argumentaatiossa pyritään hankkimaan tai vahvistamaan yleisön hyväksyntä tai kannatus esitetyille väitteille. Perelmanin teoria, uusi retoriikka, tutkii argumentteja, joilla tähdätään tietyn kiistanalaisen väitteen hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Se tutkii kaikentyyppisille yleisöille suunnattuja esityksiä sekä myös kirjallisia dokumentteja. Uuden retoriikan mukaan onnistunut argumentointi edellyttää yhteyttä puhujan ja yleisön välillä. Keskeinen ajatus on erottaa universaaliyleisö erityisyleisöstä. Teoria jakautuu kolmeen osaan: viitekehykseen, argumentoinnin lähtökohtiin eli esisopimuksiin ja argumentoinnin tekniikoihin. Viitekehys tarkoittaa yleisöä ja puhujaa. Lähtökohdilla viitataan siihen asioiden joukkoon, joka kulloisenkin yleisön tapauksessa voidaan olettaa annetuksi. Esisopimukset voivat perustua vaikkapa yleisön tärkeinä pitämiin arvoihin. Tekniikoita on kaksi päälajia: assosiatiiviset (esim. metaforat, analogiat, tautologia, kvantifiointi) ja dissosiatiiviset (esim. parit näennäinen/olennainen ja teoria/käytäntö). Perelmanin teoria osoittautui toimivaksi välineeksi: kansanedustajien puheenvuorot asettuivat luontevasti uuden retoriikan käsitekehikkoon. Kansanedustajat puoluekantaan katsomatta argumentoivat pääosin samoilla retorisilla keinoilla. Oppositiopuolueiden kansanedustajat argumentoivat yhtenäisemmin, heidän viestinsä välittyi keskusteluista selkeämmin. Hallituspuolueiden kansanedustajien argumentoinnissa talouspolitiikka oli merkittävä elementti. Kaikissa puolueissa hyväksyttiin väite työn merkityksestä köyhyyden vähentäjänä. Köyhien ihmisten elämäntilanteen helpottamista pidettiin lähes yhtä laajalti tärkeänä tehtävänä. Kansanedustajat argumentoivat varsin usein käyttämällä assosiatiivisia argumentaatiotekniikoita. Suosituimpia olivat metaforat, naurunalaiseksi tekeminen, kvantifiointi, auktoriteettiin nojaaminen ja määritelmien käyttö. Köyhyyspaketin markkamääräinen koko herätti kansanedustajissa paljon kritiikkiä: sitä pidettiin liian pienenä verrattuna koko ajan kasvaviin tarpeisiin. Täysistunnoissa väiteltiin mm. köyhyyden määritelmistä, tilastojen paikkansapitävyydestä sekä sosiaaliturvan riittävästä tasosta. Keskusta oli sisällöllisesti yhtenäisin eduskuntaryhmä, mikä sopiikin suurimmalle oppositiopuolueelle. Kokoomuksen viesti oli yhtä selkeä, mutta toiseen suuntaan: he tukivat valtiovarainministerinsä linjaa. SDP esiintyi laajalla ja monitahoisella rintamalla niin ministereidensä kuin rivikansanedustajiensa välityksellä. Vasemmistoliiton linja vaikutti puheenvuorojen perusteella varsin yhtenäiseltä, mutta kriittisemmältä hallitusta kohtaan kuin muut hallituspuolueet. Tärkeimmät lähteet: Perelman ja Olbrechts-Tyteca (1971): "The New Rhetoric" sekä Perelman (1996): "Retoriikan valtakunta" en
dc.language.iso fi en
dc.subject köyhyys - Suomi en
dc.subject retoriikka en
dc.subject argumentaatio en
dc.subject Perelman Chaïm en
dc.subject eduskunta en
dc.title "Väärin sammutettu!": Eduskunnan köyhyyspakettikeskustelu retoriselta näkökannalta tarkasteltuna en
dc.identifier.laitoskoodi 705 en
dc.identifier.laitoskoodi 705 en
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Pro gradu sv

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
abstract.pdf 50.68Kb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account