Neoconservative Ideology and the Use of Torture in the "Global War on Terror" : Morally Right, in perfect denial, or in persistent cognitive dissonance?

Abstract

The weight of neoconservative ideology in world politics is generally identified and acknowledged. In spite of this more profound studies are found wanting. I attempt to make the ideology more understandable and approach it from a distinct point of view, examining neoconservatism's attitude to torture in the United States' 'Global War on Terror'. In so doing, my aim is also to clarify the thus far somewhat vague distinction between the current U.S. administration and neoconservatism in political and academic writing.

I have utilized the theory of cognitive dissonance created by Leon Festinger to study the mechanisms in play concerning the different attitudes toward the use of torture. The theory has so far found very few applications in the study of international relations, but I believe there to be significant potential in its future use. On a more concrete level, I undertake to examine whether the core values of neoconservatism (human rights, liberal democracy, 'American values' and 'moral use of power') on the one hand, and condoning attitudes toward the use of torture on the other, give rise to an intolerable inner conflict that could be called cognitive dissonance.

The use of torture is absolutely prohibited in international law, standards and norms. The most central internationally binding legal obligation prohibiting the use of torture is the Convention against Torture from 1984. The convention prohibits the use of torture in all cases and without exception. My study examines the question of torture in the context of the 'War on Terror' and the relation of torture to the individual. The individual rises in fact to be one of the most salient levels of analysis in the paper: each of neoconservatism's core values can be said to be based on defending the rights of the individual while torture can simultaneously be defined as being the ultimate denial of the individual worth and dignity.

I conclude my study by asserting that neoconservatism's attitude toward torture has led to severe conflicts with its own core values. Although accurate definitions of the mechanisms used in alleviating the dissonance are impossible to find, the study gives evidence indicating that denial of responsibility and a rearranging of the hierarchy of internal values can have been included in the reduction of dissonance. I consider the notion that attempts to reduce dissonance typically 'spill over' to other seemingly unattached areas of decision-making very important. This means that in addition to core values or the fundamental level of ideology, past decisions also influence future decisions.

Uuskonservatiivisen ideologian painoarvo maailmanpolitiikassa tunnistetaan ja tunnustetaan yleisesti. Tästä huolimatta sen syvällisempi tutkimus ei ole ollut laajaa. Pyrin työssäni tekemään ideologiaa omalta osaltani ymmärrettävämmäksi ja lähestyn sitä rajatusta näkökulmasta selvittäen ideologian suhtautumista kidutukseen Yhdysvaltojen 'terrorismin vastaisen sodan' aikana. Samalla selvennän tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa usein epäselväksi jäänyttä eroa Yhdysvaltain nykyhallinnon ja uuskonservatismin välillä.

Selvittääkseni niitä mekanismeja, joita uuskonservatismin asenne kidutusta kohtaan voi pitää sisällään, olen käyttänyt työssäni Leon Festingerin kehittämää kognitiivisen dissonanssin teoriaa. Teorian käyttö on ollut kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa erittäin vähäistä, mutta uskon sillä tulevaisuudessa voivan olla alalla merkittäviäkin sovelluksia. Astetta konkreettisemmalla tasolla pyrin selvittämään, aiheuttaako yhtäältä uuskonservatismin perusarvojen (ihmisoikeudet, liberaali demokratia, 'amerikkalaiset arvot' ja 'moraalinen voimankäyttö') ja toisaalta kidutukseen sallivasti suhtautuminen Yhdysvaltain 'terrorismin vastaisen sodan' viitekehyksessä kestämättömän sisäisen ristiriitatilanteen, mitä voitaisiin kutsua kognitiiviseksi dissonanssiksi.

Kidutuksen käyttö on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja -normien mukaan ehdottomasti kiellettyä. Yhdysvaltoja sitovista kansainvälisistä velvoitteista tärkein on YK:n kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävä sopimus (Convention against Torture) vuodelta 1984. Sopimus kieltää kidutuksen käytön kaikissa tapauksissa. Tarkastelen työssäni kidutuksen käyttöä 'terrorismin vastaisessa sodassa' sekä kidutuksen suhdetta yksilöön. Yksilön rooli nouseekin työssä selkeästi esille edellä mainitun kognitiivisen ristiriidan ilmentäjänä: uuskonservatismin perusarvoista jokainen perustuu juuri yksilön oikeuksien puolustamiseen, kun samalla kidutuksen voidaan todeta loukkaavan yksilön ihmisarvoa perimmäisellä tavalla.

Päädyn työssäni toteamaan uuskonservatiivisen ideologian asenteen kidutukseen johtaneen vaikeisiin ristiriitatilanteisiin suhteessa ideologian omiin perusarvoihin. Vaikka tarkkoja dissonanssia lievittäviä mekanismeja on mahdotonta määrittää, voidaan tutkimuksen perusteella arvioida vastuun kieltämisen ja arvohierarkian sisäisen uudelleenjärjestelyn sisältyneen uuskonservatismin käyttämiin keinoihin. Pidän tärkeänä huomiona sitä, että kognitiivisen dissonanssin vähentämispyrkimykset tällä yhdellä aihealueella ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat myös uuskonservatismin tuleviin päätöksiin.