Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5-24 of 35
  • Markula, J. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2003)
    Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä teoreettisesti kiinnostavia ideoita, empiriasta lähteviä tutkimusaiheita aiheita ja käytännön kehityksessä hyödyllisiä uusia näkökulmia, kun tarkastelun kohteena oli liiketoiminta elintarvikkeiden alkutoimialalla. Tutkimus pohjautuu syksyllä 2002 tehtyyn empiiriseen selvitykseen, jonka teemana oli maatalouden elintarvikesuuntainen erikoistuminen. Selvityksen yhteydessä haastateltiin n. 60 alan asiantuntijaa. Tässä tutkimuksessa jatkettiin esitutkimuksessa esille nousseiden teemojen ja aiheiden analysointia ja tarkastelua toimialakehyksessä, jota kutsuttiin elintarvikkeiden alkutoimialaksi. Elintarvikkeiden alkutoimiala valittiin uudeksi tarkastelukehikoksi koska perinteisesti alan alkutuotantona pidetyn maatalouden piiriin eivät kuulu kaikki ne alueet, jotka ovat faktisia alkutuotannon alueita. Alkutuotannon sijaan käytetään käsitettä alkutoimiala, koska tutkimuksessa mielenkiinto oli erityisesti liiketoimintaan liittyvissä kysymyksissä. Tutkimuksen alkuosassa tarkasteltiin elintarvikkeiden alkutoimialan erityispiirteitä. Yhteys luontoon nähtiin keskeiseksi toimialaa luonnehtivaksi piirteeksi. Tutkimuksessa hahmoteltiin myös luontoyrityksen tyyppiä, jonka puitteissa voi tarkastella liiketoiminnan ja luontosuhteen yhteyttä yrityksiin liittyen. Perinteisen elintarvikeketjumallin nähtiin sisältävän monia ongelmakohtia alan kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ja tulevaisuuden hahmottamisen näkökulmasta. Suhde julkiseen valtaan vaikuttaa alaan sekä ylikansallisen EU järjestelmän kautta että myös paikallistasolla. Tutkimuksessa tarkasteltiin tätä koskettavia liiketoimintaan liittyviä kysymyksiä. Alan yritysten yhteistyössä, suhteissa kolmanteen sektoriin ja myös tieteelliseen tutkimukseen on uusia mahdollisuuksia ja kehittämistä vaativia alueita. Elintarvikkeiden alkutoimiala sisältää monen tyyppisiä liiketoiminta-alueita. Vanhojen ja uusien alojen rajapinnat, samoin kuin suhteet muihin toimialoihin ovat jääneet ilmeisen vähälle huomiolle. Maaseutuympäristö tuo erityispiirteitä mukanaan niin erikoistumiseen, osaamisen siirtoon kuin tekijöiden rekrytointiinkin liittyen. Liiketoiminnan kehittämisen kannustimiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimuksessa hahmoteltiin ajatusta oppivasta alkutoimialasta, jossa toimialan sisältö ja toiminta on jatkuvassa muutoksessa. On ilmeistä, että toimiala jatkuvasti oppii muilta toimialoilta. Sen voi olettaa myös sisältävän monia tekijöitä, joista muiden toimialojen kehittämisen yhteydessä voitaisiin ottaa oppia. Erityisesti silloin kun on kyse pienyritystoiminnan kehittämisestä.
  • Autio, Minna; Huttunen, Kaisa; Härkönen, Susanna; Lindroos, Marko (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2008)
  • Rinta, S. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Pessi, Paula (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2007)
  • Koskela, M. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Kousa, Jari (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2007)
  • Oranen, J. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
  • Kulmala, S.; Lindroos, M. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
  • Huttunen, K. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Hattunen, P. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
  • Lindroos, M. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
  • Kiiskinen, Anna (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2007)
    Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää sitä, miksi suomalaiset internetinkäyttäjät asioivat verkkokaupoissa hyvin harvoin. Internetin käyttö kotitalouksissa on yleistä, mutta kuluttajat eivät ole jostain syystä halukkaita ostamaan tuotteita sähköisesti. Tutkimuksessa käytin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Kvantitatiivisen esitutkimuksen aineisto kerättiin internetin kautta käyttäen strukturoitua kyselylomaketta. Lomakkeeseen vastasi 126 henkilöä. Kvalitatiivinen aineisto koostuu 11 teemahaastattelusta, jotka suoritettiin verkossa käyttäen MSN Messenger -nimistä keskusteluohjelmaa. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua. Kyselylomakkeeseen vastanneet sekä haastatteluihin osallistuneet olivat aktiivisia internetinkäyttäjiä, jotka eivät asioineet säännöllisesti verkkokaupoissa. Verkkokauppaa pidettiin nopeana ja vaivattomana tapana hankkia tuotteita. Verkosta sai tuotteita edullisesti, minkä lisäksi tuotteita oli helppo vertailla. Verkkokauppaan liittyy kuluttajan näkökulmasta kuitenkin monia ongelmia, joista suurimmiksi koettiin tuotteeseen tutustumisen vaikeus, liian pitkät toimitusajat, korkeat toimituskustannukset sekä sähköiseen asiointiin liittyvät luotettavuusongelmat. Näiden koettiin vähentävät olennaisesti halukkuutta sähköiseen ostamiseen. Verkkokaupassa korostuivat järkiperäiset syyt ja ostostenteon rationaalisuus. Tärkeimmäksi syyksi verkkokaupan vähäiseen suosioon paljastuikin se, että kuluttajat odottavat ostosten teon täyttävän myös muuta tarkoitusta kuin hyödykkeiden tehokkaan hankkimisen. Perinteinen kauppa tarjoaa tässä suhteessa monipuolisia elämyksiä. Perinteisissä kaupoissa ostosten tekoon liittyy usein vahvasti sosiaalinen puoli ja mahdollisuus ostosten tekoon yhtenä vapaa-ajanviettomuotona. Tällainen ulottuvuus puuttuu sähköisestä kaupasta kokonaan. Verkkokauppa voi kuitenkin palvella kuluttajia erinomaisesti silloin, kun ostokset halutaan hoitaa tehokkaasti. Verkon kautta on perusteltua hankkia esimerkiksi standardoituja tuotteita, joiden ostamiseen ei liity kovin vahvasti elämyksellinen puoli. Silti verkkokauppaan liittyy monenlaisia kehittämishaasteita niin verkkokaupan käytettävyyden kuin elämyksellisyydenkin näkökulmasta.
  • Mattila, J. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
  • Mäki, S. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Lindroos, M.; Raijas, A. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Mäkinen, H. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
  • Kaartinen, Risto (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan rahapeleillä velkaantuneiden ongelmapelaajien arkista järkeilyä ja siihen kuuluvia heuristiikoita. Arkisen järkeilyn muotoja on kuvailtu talouden hallinnan, pelaamisen hallinnan ja hoitoon hakeutumisen kontekstissa. Aineisto kerättiin teemahaastat-teluilla, joita tehtiin kasvokkain, puhelimitse, sähköpostilla ja pikaviestinohjelmalla sekä verkkolomakkeella. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto muodostuu 14 teema-haastattelusta ja 332 verkkolomakevastauksesta. Analyysin pohjana toimi teemakortisto ja sen päälle rakentuivat tutkijan fenomenologiseen tulkintaan perustuvat päätelmät tutkittavi-en arkitiedon rakentumisesta. Tutkimuksen perusteella velkaantuneiden ongelmapelaajien talouden suunnittelu on yhtä olematonta kuin muillakin ylivelkaantuneilla. Taloudellisen suunnittelun puuttuminen ja pelirahojen sekoittuminen talousrahoihin velkaannuttavat taloutta, joko suoraan pelaamises-ta syntyvän velkaantumisen myötä tai sen takia, että velkaantumisella paikataan talouden hoitoon käytettävien rahojen vajetta. Velkaantuminen ei johdu puutteista tutkittavien arki-tiedossa tai yllättävistä käänteistä tutkittavien elämässä, vaan heuristiikoista, jotka johtavat peliongelmaiset syvempään ylivelkaantumiseen kasvavasta rahapelikulutuksesta johtuen. Ylivelkaantumisen taustalla ovat velkojen hallitseminen uudella velkaantumisella, yritys voittaa hävittyjä rahoja takaisin ja ratkaisun etsiminen taloudelliseen ahdinkoon pelivoitois-ta. Ylivelkaantumisen kokemisen seurauksena käyttöön otettiin resurssien kohdentamisen heuristiikkoja. Tällöin tutkittavat saattoivat vaihtaa paremmin hallittavaan rahapeliin, karsi-vat kaikesta muusta kulutuksesta kuin rahapeleistä, hankkivat lisätuloja tai eriyttivät peli-kassan talouskassastaan. Useilla tutkittavilla talouden tasapainottamiseen kohdistuneet toi-met eivät onnistuneet, jolloin siirryttiin pelin hallinnan heuristiikkoihin. Pelaamisen rajoit-tamiseksi nähtiin vaihtoehtoina pelipaikkojen välttely, oman rahan käytön säännöstely tai ongelman pakeneminen. Avunhakemisen sijaan tutkimuksessa tuli esille avun hakematta jättämisen järkeily. Apua ei haettu useimmiten johtuen tutkittavien kokemasta häpeästä. Tutkittavien avun hakeminen liittyi ulkoiseen pakkoon esimerkiksi läheisten toimesta. Vastuu arkisesta järkeilystä luovu-tettiin tässä vaiheessa usein läheisille. Omatoimista parantumista tukivat resurssien kohden-tamisen ja pelaamisen hallinnan heuristiikkojen lisäksi vertaistuki, joka haluttiin häpeän vuoksi hakea anonyymisti, esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla.