Elinikäisen opiskelijan uusi lukujärjestys: Aikuiskoulutuksen käsitteen ja tarjonnan muutoksista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten aikuiskoulutuksen käsite ja koulutuksen tarjonta ovat muuttuneet, pääasiallisesti 1970-luvun alkuvuosista tähän päivään. Varsinaisen aikuiskoulutuksen on katsottu alkaneen valtioneuvoston asettamasta aikuiskoulutuskomiteasta vuodelta 1971. Ennen komitean asettamista aikuisia on valistettu, sivistetty tai kasvatettu, ja kulloinkin käytössä ollut käsite on kuvastanut senhetkistä yhteiskunnan tilaa ja siitä johtuvia aikuisten opettamisen tavoitteita. 2000-luvun alkuvuosina käyttöön on vakiintunut elinikäisen oppimisen käsite. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erilaiset funktionalistiset selitykset koulutuksen tehtävistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä. Koulutuksen tärkeimmät tehtävät ovat kvalifikaatioiden tuottaminen, yhteiskunnallisiin asemiin valikointi, yhteiskuntaan integrointi ja varastointi. Koulutuksella on kolme erilaista roolia yhteiskunnassa. Ensiksi se toimii tarpeita tyydyttävänä palvelujärjestelmänä vastaamalla koulutuskysyntään. Toiseksi se toimii vieraannuttavana pakkojärjerjestelmänä. Koulutuksen kolmas rooli on yhteiskuntarakennetta ylläpitävänä ja uusintavana organisaationa. Tutkimuksen kohteena on neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa oppilaitosta, jotka kaikki toimivat opetusministeriön hallinnon alla, ja ovat siten julkisen valvonnan alaisia. Koulutuksen tarjontaa on analysoitu laadullisin menetelmin, lähteenä on käytetty oppilaitosten historiikkeja, toiminta- ja vuosikertomuksia, oppilaitostilastoja ja monisteita.Jälkimoderni yhteiskunta koulutuksen toimintaympäristönä asettaa omia vaatimuksiaan koulutuksen sisällöille; koulutukseen vaikuttavat kansainvälinen toimintaympäristö, työelämän muutokset, koulutuksen asiakkaat itse ja valtion kiristynyt ote. 1980-luvulle saakka aikuisten opiskelu tapahtui pääsääntöisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, vuosikymmenen aikana koulutus laajeni ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja tutkintotavoitteisten opintojen puolelle. 1990-luvulla tulivat tulosohjaus ja tulosvastuu koulutukseenkin. Alettiin puhua markkinasuuntautuneen aikuiskoulutuksen kaudesta.2000-luvun aikuisopiskelijan lukujärjestys sisältää paljon samaa kuin 1970-luvullakin. Kielet, erilaiset kädentaidot, atk, musiikki ja taidekasvatus ovat edelleenkin opiskeluohjelmissa mukana. Uusia "pakollisia" aineita ovat aktiivisen kansalaisen "kansalaisoppi", työllistettävyys, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, digitaalinen- ja medialukutaito sekä kestävä kehitys.