The Funk Games : Approaching Collective Rationality

Abstract

The study focuses on collective rationality in the behavior of rational agents. The starting point is, however, at the individual rationality as an explanatory basis. In general rationality is considered as a guiding and explanatory principle from the point of view of the optimal use of resources. For instance, the model of maximizing the expected utility (= EU) provides the required basis. However, the notion of collective rationality does not reduce without a residual to the notion of maximizing the EU. If it were, the introduction of collective rationality would be would be redundant in the other than clarifying sense. In other words, collective rationality would be epiphenomenal. A closer study, however, reveals that collective rationality has certain irreducible functions. For instance, it corrects the problems of unsatisfactory and indeterminate resolutions with which rational individuals in separation would be unarmed. Hence, although the explanatory strategy of the study is in part reductive, its basic ideology is essentially non-reductive. This ambivalent feature of the study is reasonable in virtue of its subject matter.

Collective rationality is expressed in terms of social habits, practices and norms. I will show that the standard game theoretical notions are inadequate in explicating all social behavior that can be attributed as rational, and they do not capture as such collective rationality expressed by the social habits. Especially, the notion of rational choice does not correctly describe the behavior of following norms, practices and rules. Instead the corresponding behavior is better described in virtue of conforming and mutually expecting conformity to a given practice. The standard solution concept, equilibrium, is substituted by a notion of 'path'. Instead of making choices that enforce equilibria the agents are conforming to a prevailing practice, and this conformity enforces a path that in turn yields suitable expectations for the future course of action. The conformity and the mutual expectations for conformity describe a social interaction situation that I will call the 'FUNK GAME'. In the funk games, and in collective rationality in general, the emphasis is on the indirect maximization of the EURational agents aim at satisfying the mutual expectations and primarily coordinating their actions, even though the maximization of the EU is at the core of rational behavior. The point of view of emphasizing the collective rationality leads us into an important constraint. Namely, the skills and capacities of the agents are limited. Especially, rationality is essentially incomplete.

My study takes a hold on the collective action, its problems and e.g. free riding quite in a new light. For instance, free riding is at the first time provided with a satisfactory explication from the point of view of the rational agents. This is possible only if individual and collective rationality can be seen with an eligible coexistence with each other. And such a picture can be provided in terms of the funk games.

Tutkimus käsittelee kollektiivista rationaalisuutta rationaalisten toimijoiden käyttäytymisessä. Lähtökohta on yksilörationaalisessa selitysperustassa. Rationaalisuus on ymmärretty käyttäytymistä ohjaavana ja selittävänä periaatteena toimijan resurssien optimaalisen käytön näkökulmasta. Tällaisen näkökulman tarjoaa mm. odotetun hyödyn maksimoimisen malli. Kollektiivisen rationaalisuden käsitettä ei kuitenkaan voida palauttaa suoraan odotetun hyödyn maksimoimisen käsitteeseen. Jos kollektiivinen rationaalisuus olisi suoraan selitettävissä yksilörationaalisuuden termein, olisi kollektiivisen rationaalisuuden käsitteen käyttöönottaminen turhaa muussa kuin esitystä selkiinnyttävässä mielessä. Toisin sanoen kollektiivinen rationaalisuus olisi epifenomenaalista. Asian tarkkaavaisempi pohdiskelu kuitenkin osoittaa, että kollektiivisella rationaalisuudella on laajampia tehtäviä kuin yksilörationaalisuus sellaisenaan kykenee sille osoittamaan. Kollektiivisen rationaalisuuden avulla rationaaliset toimijat kykenevät korjaamaan yksilörationaalisuudesta aiheutuneita epätyydyttäviä ratkaisuja sekä ratkomaan ongelmia, joita yksilörationaalisuuden käsittein ei pystytä lainkaan ratkaisemaan. Niinpä tutkimukseni perusideologia on luonteeltaan ei-reduktiivinen, vaikka se selitysstrategialtaan onkin suurelta osin reduktiivinen. Tällainen kaksijakoisuus on aihepiiristä johtuen hyvinkin perusteltu.

Kollektiivinen rationaalisuus saa ilmaisunsa sosiaalisilla tapoina, käytäntöinä ja normeina. Osoitan, että kollektiivista rationaalisuutta ilmaisevien sosiaalisten tapojen esittäminen perinteisten peliteoreettisten käsitteiden avulla ei tavoita kaikkia rationaalisiksi sosiaalisiksi tavoiksi luokiteltavia sosiaalisen käyttäytymisen muotoja eikä riitä oikeuttamaan kollektiivista rationaalisuutta. Ennen kaikkea sääntöjen seuraamista, normien noudattamista ja tapojen mukaista käyttäytymistä ei voi tyydyttävästi kuvata viittamalla rationaaliseen valintaan vaan pikemminkin ne ovat kuvattavissa mukautumisella vallitsevaan käytäntöön ja odotuksena yleisestä mukautumisesta tuohon käytäntöön. Perinteinen peliteorian ratkaisukäsite, tasapaino, tulee korvatuksi 'polun' käsitteeltä. Sen sijaan, että rationaaliset toimijat tekisivät valintoja, joilla pyritään tasapainon saavuttamiseen, he mukautuvat vallitsevaan käytäntöön osin odotustensa ja osin sen vuoksi, että on olemassa yhteneväinen ratkaisumalli, polku, joka osoittaa ratkaisun annetussa toiminnan tilanteessa. Kutsun tällaista sosiaalisen vuorovaikutuksen tilannetta 'FUNK-PELIKSI'. Funk-peleissä ja kollektiivisessa rationaalisuudessa ylipäätään painopiste on epäsuorassa odotetun hyödyn maksimoimisessa. Rationaaliset toimijat pyrkivät tyydyttämään yleisiä odotuksia ja siten ensisijaisesti koordinoimaan käyttäytymistään, vaikka tämän käyttäytymisen taustalta löytyykin pyrkimys 'odotetun hyödyn maksimoimiseen'. Tarkastelutapani johdosta eräs tärkeä rajoitus on otettava huomioon. Tarkasteltavat toimijat ovat kyvyiltään ja kapasiteetiltaan rajallisia. Ennen kaikkea, rationaalisuus on perimmäiseltä luonteeltaan epätäydellistä.

Tarkasteluni tuo myös aivan uudessa valossa esille kollektiivisen toiminnan, kollektiivisen toiminnan ongelmien ja vapaamatkustajaongelman tarkasteluun liittyvät kysymykset. Esimerkiksi vapaamatkustajaongelma saa ensikertaa tyydyttävän selityksen rationaalisten toimijoiden näkökulmasta. Tämä on mahdollista vain jos yksilöllinen ja kollektiivinen rationaalisuus voidaan nähdä elinkelpoisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä käy päinsä funk-pelien käsittein.