Yhteiskunnallinen muutos ja sukupolvet : Korkeakouluopiskelijoiden poliittisissa asenteissa ja suuntautumisessa vuosien 1988 ja 1995 välillä tapahtunut muutos

Abstract

Tutkimus tarkastelee korkeakouluopiskelijoiden poliittisten asenteiden, arvomaailman ja suuntautumisen kehitystä yhteiskunnallisen murroksen aikana 1980-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin. Tutkimusajankohtien välillä tapahtunutta kehitystä peilataan suhteessa muihin pääkaupunkiseudun nuoriin aikuisiin. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. ja pohjaa vuosina 1988 ja 1995 survey-menetelmällä kerättyihin haastatteluaineistoihin. Vuoden 1988 aineisto sisälsi kaikkiaan 705:n ja vuoden 1995 aineisto 600:n pääkaupunkiseudun 18-30 -vuotiaan nuoren aikuisen haastattelut, joiden sisältämistä kysymyksistä valittiin joukko yhteiskunnallisia ja poliittisia periaatekysymyksiä. Opiskelijoita oli otoksissa mukana 206 ja 119. Tilastollisina tutkimusmenetelminä käytetään faktorianalyysiä (pääkomponenttianalyysi) ja ryhmittelyanalyysia. Lähtökohtana on Karl Mannheimin esittämä sukupolven käsite. Sukupolviteoria perustuu oletukseen, että yhteiskunnallinen ilmapiiri ja yhteiset kokemukset nuoren sosialisaatiovaiheessa luovat yhteisen viitekehyksen, jonka kautta samanikäiset ikäryhmät ovat myöhemmin taipuvaisia tarkastelemaan poliittisia kysymyksiä ja muodostamaan siten samansuuntaisia poliittisia näkemyksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tutkimuksen keskiössä on yhteiskunnallisen muutoksen ja sukupolvien syntymisen välinen vuorovaikutussuhde: sukupolvien oletetaan syntyvän vain kiihtyvän yhteiskunnallisen ja kulttuurisen muutoksen vaikutuksesta. Tutkimuksessa muodostettiin politiikan periaatekysymyksiä koskevista välttämistä neljä asenneulottuvuutta: hyvinvointivaltion kritiikki, pehmeät arvot, yhteiskunnan luokkaluonne sekä perinteisen auktoriteetin ja moraalin ylläpitäminen. Tulokset osoittivat opiskelijoiden poliittisten asenteiden koventuneen ja oikeistolaistuneen suhteessa muihin nuoriin aikuisiin. Asennemuutos koski erityisesti nuoria 18-23 -vuotiaita miesopiskelijoita. Tämä näkyi etenkin hyvinvointivaltion kritiikin poikkeuksellisen voimakkaana kasvuna. 1980-luvun opiskelijapolvelle tyypilliset pehmeät arvot ovat myös jonkin verran menettäneet kannatustaan samalla kun opiskelijoiden auktoriteettiusko ja moraali ovat tiukentuneet 1990-luvulla. Opintoalakohtaisessa tarkastelussa yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien havaittiin vuoden 1988 tilanteessa (ei vertailuaineistoa vuodelta 1995) edustavan hyvinvointivaltiomyönteisempää ja pehmeämpää arvomaailmaa. Tulosten mukaan 1990-luvun opiskelijat näyttäisivät sukupolviteorian mukaisesti muodostavan omaleimaisen, erilaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä - tässä tapauksessa poikkeuksellisen voimakkaassa yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa - sosialisoituneen ja poliittiset arvot sekä asenteet omaksuneen sukupolven. Myös opiskelijoiden poliittista suuntautumista koskeva ryhmittely osoitti opiskelijoiden asenteissa tapahtuneen muutosta kohti markkinaliberalistista ja uusoikeistolaista arvomaailmaa. Poliittisen suuntautumisen toisen poolin muodosti vuoden 1995 tilanteessa niukalla enemmistöllä edelleen libertaarinen vasemmisto. Puolueista suurimman kannatuksen opiskelijoiden keskuudessa saivat 1990-luvun puolivälissä edelleen kokoomus ja vihreät. Tutkimuksen lähteinä on käytetty ensisijaisesti sukupolven käsitettä tarkastelleita tutkimuksia. Tärkeimpiä lähteitä ovat Karl Mannheimin "Das Problem der Generationen" (1952) sekä muut sukupolviteemaa käsitelleet tutkimukset, kotimaisista tutkimuksista mm. J.P. Roosin tutkimukset.