Politics and Beyond : Political Movement and Political Crime

Abstract

Poliittisesti motivoitu laiton toiminta lisääntyi Suomessa kuten muissa länsimaisissa demokratioissa 1990-luvulla tutkijoiden ja viranomaisten yllätykseksi. Tutkimuksen kohteena oli radikaali vaihtoehtoliikehdintä 1990-luvun Suomessa. Salaista laitonta toimintaa tarkasteltiin myöhäisen modernin riskiyhteiskunnan ilmiönä.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa analysoitiin radikaaleja vaihtoehtoliikkeitä poliittisina liikkeinä perinteisestä liiketutkimuksesta poikkeavista näkökulmista. Salaisuus toiminnan lähtökohtana ja ehtona vaikuttaa liikkeen luonteeseen. Radikaalit vaihtoliikkeet ovat ymmärrettävissä ennen kaikkea yhteisöllisinä, ei yhteiskunnallisina liikkeinä. Kannattajille toiminta yhteisössä on tärkeämpää kuin yhteisön toiminta. Lisäksi radikaalit vaihtoehtoliikkeet koostuvat yhteiskunnan valtavirrasta poikkeavista uskomuksellisista aineksista. Ne kuuluvat ns. kulttiseen miljööseen, jonka dynamiikka muodostuu miljöön ja valtakulttuurin suhteesta sekä kannattajien omien totuuksien etsimisestä. Yksittäiset liikkeet ja toimintaryhmät tulevat ja menevät, mutta kulttinen miljöö säilyy. Radikaalit vaihtoehtoehtoliikkeet ovat sisäänpäin lämpiäviä poliittisia liikkeitä, joita leimaa uuden yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välinen jännite.

Tutkimuksen toisessa osassa salaista laitonta toimintaa analysoitiin poliittisen rikoksen käsitteen avulla. Käsitteellisesti selkeät teoreettiset määritelmät eivät kuitenkaan vastaa käytännön tulkintoja. Keskeisenä teemana oli salaisen laittoman toiminnan nousu ja muutos suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvulla. Tuon ajan Suomi tarjosi suotuisan toimintaympäristön radikaaleille ulkoparlamentaarisille liikkeille. Kansainvälisten tekijöiden vaikutus oli huomattava. Suomalaisen radikaalin vaihtoehtoliikehdinnän toiminnan viitekehys oli vahvan kansainvälinen aina kampanjoinnin kohteita ja ajoitusta myöten, mutta toiminta oli paikallista, minkä vuoksi toiminnankohteiden, yleisön ja viranomaisten oli vaikeaa ymmärtää ja hahmottaa sitä.

Salaisesta laittomasta toiminnasta tuli poliittisen vaikuttamisen tapa Suomessa vasta 1990-luvulla. Salaisen laittoman toiminnan harjoittaminen oli tietoinen strateginen valinta 1990-luvun radikaaleille vaihtoehtoliikkeille, sillä mikään niiden poliittisista vaatimuksista ei ollut illegitiimi. Vaikka salainen laiton toiminta organisoitiin johtajattoman vastarinnan strategian mukaisesti, liikkeellä oli selvä rooli sen resursoimisessa ja mobilisoimisessa. Kaikkein tärkein strateginen linjaus oli ihmisiin kohdistuvan fyysisen väkivallan kieltäminen. Se ylläpiti liikkeen uskottavuutta ja rajoitti tehokkaasti lainvalvonnan vastatoimia.

1970- ja 1990-lukujen salainen laiton toiminta olivat omien aikakausiensa ilmiöitä, mutta niillä on yhtymäkohta toimintaympäristössään: molemmat nousivat pinnalle poliittisessa ilmapiirissä, jonka leimallinen piirre oli yksiäänisyys ja vaihtoehdottomuus. Salaisuus poliittisen toiminnan lähtökohtana demokratiassa on kuitenkin kestämätön.

Tutkimuksen kolmannessa osassa keskityttiin lainvalvonnan rooliin salaisen laittoman toiminnan yhteiskunnalle aiheuttavien riskien hallinnassa. Lainvalvontaviranomaiset ovat osa poliittisten rikosten dynamiikkaa laajasti ymmärrettynä. Heidän tehtävänään on torjua ja tutkia laitonta toimintaa sekä turvata kansalais- ja poliittisten oikeuksien harjoittaminen. Luvussa kuvattiin etenkin analyysitoiminnan mahdollisuuksia ja muotoja lainvalvonnan vastastrategioiden lähtökohtana 2000-luvulla.

During the 1990s there was a worldwide decline in the number of terrorist attacks, whereas political crime in general increased in most Western liberal democracies. The study analyses the emergence of radical alternative movements in Finland in the 1990s and their illegal underground activities as a phenomenon of the late modern risk society. Since reflexivity is an essential feature of late modernity, the study also discusses ways in which law enforcement can manage risks posed by political crime.

Secrecy influences the character of radical alternative movements. In the context of late modern social flux they are better understood as communitarian movements than social ones. Belonging to the community is more important to their supporters than the activities of the community. Furthermore, radical alternative movements consist of beliefs non-typical to mainstream society. They are part of the so-called cultic milieu - the dynamics of which is influenced by its relationship to mainstream society and the ideology of 'seeking'.

Finnish society in the 1990s provided a fertile breeding ground for the emergence of radical movements and illegal underground activities. However, international influences which were adopted played a significant role. Radical alternative movements did not have to subscribe to illegal underground activities since their political agenda was not illegitimate. Illegal underground activities were organised based on the strategy of leaderless resistance. Nevertheless, structures had to be created to provide for resources and to mobilise illegal underground activities. The refrain of violence against persons was the most important strategic choice. For instance, it prevented the use of effective law enforcement counter-measures. However, no short or long-term political goals were achieved by illegal means. The tactics seemed to have served mainly organisational maintenance.

Illegal underground activities impinge directly upon the rights and liberties of others. However, balancing between liberty and order is a major challenge as democratic values are preserved by adopting the very means that tend to subvert them. Analysis is a new tool for law enforcement and can be used to assess threats and risks, set priorities and formulate counter-strategies.