Asumisoikeusasumisen suomalainen malli: asumisoikeusjärjestelmän synty ja kehitys 1988-1992

Show full item record



Permalink

http://hdl.handle.net/10138/11401
Title: Asumisoikeusasumisen suomalainen malli: asumisoikeusjärjestelmän synty ja kehitys 1988-1992
Author: Fredriksson, Peter
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Policy
Date: 2003-09-15
URI: http://hdl.handle.net/10138/11401
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tutkielman aiheena on asumisoikeusasumisen synty ja alkuvuosien historia Suomessa. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitkä tekijät ja olosuhteet 1980- ja 1990- luvun vaihteessa johtivat asumisoikeusasumisen syntyyn ja miten asuntopoliittisessa keskustelussa esillä olleista ehdotuksista päädyttiin kokonaan uuteen asunnon hallintamuotoon. Voidaanko puhua uudesta asunnon hallintamuodosta ja asuntotuotannon rakenteesta, jossa asukkaiden, tuottajien ja talojen omistajien, valtion ja kuntien suhteet on järjestetty uudella tavalla verrattuna omistus- ja vuokra-asumiseen? Teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu asuntotuotannon rakenteen malli, jota verrataan asunnon hallintamuodon muutoksen muihin selitysmalleihin, kysyntä-, tarjonta- ja politiikkamalleihin. Asumisoikeusasumista tutkitaan historiallisesti, ajallisesti perättäisten tapahtumaketjujen kuvauksena ja toisaalta tilastollisesti asuntotuotannon rakenteena. Empiirisinä tutkimusaineistoina ovat aikaisemmat asumisoikeusasumista koskeneet tutkimukset ja selvitykset, asuntohallinnon asiakirjat ja yksityisen sektorin suunnitelmat, sanomalehdistön asuntopoliittinen kirjoittelu sekä viralliset tilastot.Tutkielman tekijä on osallistunut järjestelmän valmisteluun. Asumisoikeusasumisen syntyi olosuhteissa, jossa rahamarkkinoiden vapauttaminen, talouden noususuhdanne ja asuntojen alueellinen ylikysyntä aiheuttivat kustannustason nousun koko asuntorakentamisen ketjussa ja muuttivat asuntotuotantoon osallistuvien toimijoiden suhteet.Varainhankintakustannusten kallistuessa pankit menettivät kiinnostuksensa rahoittaa valtion lainoittamaa asuntotuotantoa, jolloin valtiokin joutui rakentamaan asuntorahoituksena uudelle pohjalle. Omistusasuminen ajautui kustannuskriisiin, joka muutti asunnon omistamisen hyvästä sijoituskohteesta taloudelliseksi taakaksi. Vapaarahoitteinen vuokra-asuntokanta oli vuokrasääntelyn vauhdittamana jo pitemmän ajan supistunut, mikä suunta 80-luvulla kiihtyi. Vaikea vuokraasuntotilanne lisäsi aravavuokratalojen asukasrakenteen yksipuolisuutta. Uusista vaihtoehdoista vain asumisoikeusasuminen johti käytännön tuloksiin. Syynä oli keskeisten toimijoiden varsin laaja asuntopoliittinen ja toiminnallinen yksituumaisuus järjestelmän valmistelussa,päätöksenteossa ja toteuttamisessa.Asumisoikeusasumisesta tuli 1990-luvun menestystarina, koska asukkaan pieni omarahoitus, kohtuulliset asumismenot, asumisturva, osallistuminen ja asunnon laatu yhdistettiin toimivalla tavalla valtion rahoitusosuuteen ja lainaehtoihin, kuntien tontinluovutuksen intresseihin sekä omistajan kohtuulliseen tuottoon ja riskien hallintaan. Suomalaista mallia valmistelleet tahot tutustuivat perusteellisesti Ruotsin, Norjan ja Tanskan kokemuksiin, mutta pohjoismaisilla osuuskunta- ja asumisoikeusjärjestelmillä oli lähinnä marginaalinen vaikutus suomalaisen mallin sisältöön. Empiiriset tulokset havainnollistavat asuntotuotannon rakennemallin teoreettista lähtökohtaa. Kun asuntojen tuotanto, kulutus ja vaihto ovat aina luonteeltaan tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu fyysinen ja sosiaalinen prosessi, niiden ominaisuudet riippuvat toimijoiden suhteiden institutionaalisista järjestelyistä ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Suomalaisen asumisoikeusjärjestelmän erityispiirteenä on se, että toimijat on sidottu järjestelmän pysyvyyteen. Tämä on luonut toimijoiden suhteisiin jännitteitä ja ristiriitoja: toisaalta valtion ja omistajan välillä, toisaalta asukkaan ja omistajan välillä. Asumisoikeusasumisen syntyvaihetta, vakiintumista ja nykyisiä ongelmia ei voida tyydyttävästi selittää, ellei ymmärretä sen kytkeytymistä samanaikaisesti tapahtuneeseen omistusasumisen luonteen – ainakin hetkelliseen - muutokseen. Rakennemallin teoreettinen merkitys on siinä, että yhden näkökulman absolutisoinnin sijaan se korostaa asuntotuotannon rakenteiden ja niiden muutosten tutkimuksessa tapaa, jolla kysyntä, tarjonta ja politiikka sekä niihin liittyvät toimijat kietoutuvat toisiinsa.
Description: Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.
Subject: asumisoikeusasuminen
asunnon hallintamuoto
asuntotuotannon rakenne
asuntopolitiikka


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract.pdf 49.63Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record