Koulutuksen vaikutus monikulttuurisuusasenteisiin Ruotsissa ja Suomessa

Abstract

Tutkielmassani tarkastellaan koulutuksen vaikutusta ruotsalaisten ja suomalaisten monikulttuurisuusasenteisiin. Aineistona on Euroopan Sosiaalitutkimus 2002/2003 (ESS). Vaikka ruotsalainen ja suomalainen yhteiskunta muistuttavat rakenteeltaan hyvin paljon toisiaan, niillä on erilainen maahanmuuttohistoria. Ruotsi on ollut maahanmuuton ja etenkin monikulttuurisuuspolitiikan edelläkävijä Euroopassa, kun taas Suomi on vasta 1990-luvun taitteessa alkanut muotoutua monikulttuuriseksi maaksi. Suomen maahan-muuttajaväestö tulee edelleen kasvamaan etenkin, jos ennakoitua työvoimapulaa paikataan maahanmuuttajilla. Monikulttuurisuutta voidaan tutkia joko maahanmuuttajien tai valtaväestön näkökulmasta. Monikulttuurisuus ei ole vain maahanmuuttajien asia vaan koko yhteiskunnan, siksi on tarkeää tarkastella valtavaestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan (Integra-tionsverket 2002, 60). Tämä on lahtökohta tutkimuksessani, sillä se mitä maahanmuuttopoliittista linjaa maa seuraa, riippuu suuresti valtaväestön asenteista. Kiristyvät asenteet tarkoittavat usein kireampää maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikkaa, mikä on ollut viime vuosina nähtävissä koko Euroopan mittakaavassa. Monikulttuurisuusasenteita selitän koulutuksella pääasiassa kahdesta syystä. Ensinnäkin koulutuksen on monissa tutkimuksissa katsottu parhaiten selittävän asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Toiseksi koulutuksen merkitysta on korostettu suvaitsevien asenteiden tuottajana. Tämän takia on tarkeää tutkia koulutuksen merkitystä monikulttuurisuusasenteiden vaihtelussa, koska tulosten perusteella voidaan kartoittaa myös keinoja ennakkoluulojen vähentamiseksi. Asennetutkimuksien merkitys voidaan kyseenalaistaa. Voidaan miettiä, kuinka paljon asenteet selittävät arkipäivän kohtaamisissa todellista käytöstä ja suhtautumistapaa eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Asenteiden ja kaytöksen voidaan nähdä kulkevan käsi kädessä, ja toisaalta voidaan nähdä asenteiden muuttaminen lähes mahdottomaksi ja käyttäytymisen kontrolli mahdolliseksi. Esimerkiksi, jos tietyntyyppistä käytöstä sanktioidaan, käytös yleensä muuttuu, muuttuivatpa asenteet taustalla tai ei. Lisäksi voidaan vähätellä asenteiden merkitystä yleensä, sillä ajatukset eivät loukkaa yhtä paljon kuin teot. (Forsander et al. 2001, 175-176.)