Ristiriitojen huumepolitiikka - Huumausaineiden käyttäjä suomalaisissa viranomaisdiskursseissa 1995-2001

Show full item record



Permalink

http://hdl.handle.net/10138/11806
Title: Ristiriitojen huumepolitiikka - Huumausaineiden käyttäjä suomalaisissa viranomaisdiskursseissa 1995-2001
Author: Hurme, Toivo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology
Date: 2002-09-23
Language: fi
URI: http://hdl.handle.net/10138/11806
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tutkimus tarkastelee huumausaineiden käyttäjästä viranomaisdokumenteissa rakentuvaa kuvaa Suomessa vuosina 1995-2001. Käsitys huumausaineiden käyttäjästä ei ole valmiina maailmassa olemassa, vaan se aktiivisesti tuotetaan huumausainepolitiikan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, kuinka huumekysymystä sääntelevien viranomaistoimijoiden tuottamissa dokumenteissa – ja samalla käytännöissä joita nämä dokumentit ohjaavat – huumeiden käyttäjästä rakentuu todellinen, ymmärrettävä subjekti. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti siihen, millaisia erilaisia sääntelyn näkökulmia ja lähestymistapoja tähän ongelmallisena pidettyyn yksilöön kohdistuu. Tutkimuksen taustalla on Suomen 1990-luvulla muuttunut huumausaineiden käyttö-, markkina- ja haittatilanne, jonka myötä huumepotiittiset toimenpiteet ovat monipuolistuneet. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma on hallinnan analyyttinen, jossa yhteiskunnallisia hallinta- ja valvontapyrkimyksiä tarkastellaan kohdistamalla huomio siihen, millaista todellisuutta ne synnyttävät. Tällöin valta käsitetään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tuottavaksi, produktiiviseksi voimaksi ja yhteiskunnallisen sääntelyn olennainen piirre on, että se aktiivisesti määrittelee kohteensa ymmärrettävään, haltuun otettavaan muotoon. Tutkimus tarkastelee sitä kuinka tämä määrittely huumepolitiikan ajankohtaisissa käytännöissä tapahtuu ja minkälainen on sen lopputuloksena syntyvä kuva huumeiden käyttäjästä. Tutkimuksen aineisto koostuu Suomen huumausainepolitiikkaa määritelevästä yleisestä ohjelmakirjallisuudesta (valtion keskushallinnon komiteanmietinnöt, periaatepäätökset, huumepolittiset strategiat ja toimenpideohjelmat) sekä keskeisten huumekysymyksen parissa toimivien viranomaisten ammattikirjallisuudesta (poliisi-, terveys-, sosiaali-, ja päihdehuoltoviranomaisten ammattijulkaisut). Analyysin menetelminä käytetään hallinnan analyyttistä diskurssianalyysiä sekä sosiosemioottista modaalianalyysia. Kaksi keskeistä 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta lähtien huumepolitiikkaa vahvasti dominoinutta ymmärrytapaa huumeiden käyttäjästä ovat tämän käsittelemisen joko moraalittomana rikollisena tai toisaalta riippuvuussairaudesta kärsivänä potilaana. Näiden rinnalle ilmaantui uusien 1990-luvun lopulla aloitettujen huumepolittisten toimenpiteiden kautta jäsentyvä ymmärrys huumeiden käyttäjästä kansanterveydellisenä riskiyksilönä. Tämä 1990-luvun lopulla esiinnousut lähestymistapa konkretisoituu huumeiden käyttäjien anonyymissa terveysneuvontatoiminnassa, joka poikkeaa periaatteiltaan ja menettelytavoiltaan selkeästi aiemmista huumekysymyksen sääntelytoimista. Perinteisten huumeidenkäyttäjän joko rikollisena tai sairaana ymmärtävien lähestymistapojen ollessa voimakkaan yksilökeskeisiä, keskittyy kansanterveydellisen riskiajattelun jäsentämä, käyttäjän asiakkaana vastaanottava lähestymistapa ensisijaisesti huumeiden käytön olosuhteisiin ja ympäristöön jättäen itse huumeiden käyttäjän anonyymiksi. Rikollisuus- ja hoitonäkökulmat kiinnittyvät vahvasti yhteiskunnalliseen välttämättömyyteen ja yksilöllisen epänormaaliuden oikaisemiseen tämän välttämättömyyden mukaiseksi. Kansanterveysnäkökulma sitä vastoin kiinnittyy ympäristön huumeiden käyttäjälle tarjoamiin mahdollisuuksiin ja niiden muokkaamiseen turvallisempaa huumeiden käytöä edistävään suuntaan. Tutkimus osoittaa, kuinka huumeongelman sääntelyn eri diskurssit ovat rakenteeltaan erilaisia ja ymmärtävät huumeiden käyttäjän keskenään ristiriitaisin tavoin. Lisäksi kansanterveysajettelun jäsentämä hallinnointi problematisoi huumepolitiikan tavoitteita ja ihanteita normalisoidessaan huumeongelman olemassaolevaksi sosiaaliseksi tosiasiaksi pyrkimättä sen täydelliseen torjumiseen. Se muuttaa myös huumeongelman yhteiskunnallista paikkaa kytkiessään sen väestön kokonaisterveyden kiinteäksi osaksi eristämättä sitä rikollisuus- ja hoitokontrollin tavoin omaksi huumespesifiksi ongelma-alueekseen. Vaikka huumeongelman uudet sääntelykäytännöt eivät suinkaan ole korvanneet aiempia kontrollin muotoja, on tarkastelun perusteella mahdollista väittää, että suomalaisessa huumepolitiikassa on 1990-luvun jälkipuoliskolla tapahtunut jonkin asteinen katkos.
Description: Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.
Subject: huumepolitiikka
huumeongelmat
narkomaanit
hallinta
hallinnointi
sääntely
kontrollipolitiikka
päihdetyö


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract.pdf 50.13Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record