Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Ympäristöpolitiikka: Maailman parantajat

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapolitiikan laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Department of Social Policy en
dc.contributor Helsingfors universitet, Samhällspolitiska institutionen sv
dc.contributor.author Lindholm, Arto
dc.date.accessioned 2009-09-08T09:46:34Z
dc.date.available 2009-09-08T09:46:34Z
dc.date.issued 2005-10-28 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/11874
dc.description Endast avhandlingens sammandrag. Pappersexemplaret av hela avhandlingen finns för läsesalsbruk i Statsvetenskapliga biblioteket (Unionsgatan 35). Dessa avhandlingar fjärrutlånas endast som microfiche. sv
dc.description Abstract only. The paper copy of the whole thesis is available for reading room use at the Library of Social Sciences (Unioninkatu 35) . Microfiche copies of these theses are available for interlibrary loans. en
dc.description Vain tiivistelmä. Opinnäytteiden sidotut arkistokappaleet ovat luettavissa HY:n keskustakampuksen valtiotieteiden kirjastossa (Unioninkatu 35). Opinnäytteitä lainataan ainoastaan mikrokortteina kirjaston kaukopalvelun välityksellä fi
dc.description.abstract Ympäristöpolitiikka 28.10.2005 Maailman parantajat kertoo keitä "globalisaation vastustajat" Suomessa olivat, miten globalisaatiokriittistä liikettä rakennettiin, kuinka aktivismi siirtyi vaiheesta toiseen ja mitä liike saavutti. Tutkimuksessa tehdään johtopäätöksiä kansalaisaktivismista 2000-luvulla. Tutkimusaineistona käytetään verkkokyselyä aktivisteille (N=324), haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Globalisaatiokriittisen vastarinnan kehkeytymisvaiheessa (1991-1999) kritiikki kanavoitui epämuodollisten aktivistiverkostojen kautta. Luovan vaiheen (1999-2001) aikana globalisaatiokriittinen liike oli yllätyksellinen ja spontaani. Käännekohdaksi osoittautui aktivismin hullu kesä 2001 väkivaltaisine suurmielenosoituksineen Göteborgissa ja Genovassa. Näiden jälkeen katujen aktivismi alkoi laantua ja globalisaatiokritiikki siirtyi muodollisille järjestöille sekä joillekin puolueille. Globalisaatiokriittisen liikkeen energian vähenemiseen vaikutti kolme tekijää: (1) protestin intensiteetti oli kesällä 2001 niin voimakas, ettei sitä voinut ylläpitää pitkään, (2) väkivallan kritiikki kasvoi aktivistien keskuudessa ja hajotti liikkeen kollektiivista identiteettiä ja (3) New Yorkin terrori-iskut rauhoittivat mielenosoitukset, sillä protestoijat pelkäsivät leimautuvansa terroristeiksi. Tyypillinen suomalainen globalisaatiokriittinen aktivisti oli 21-23 vuotias, maallistunut, kaupunkilainen ja korkeakoulussa opiskeleva. Miehiä oli jonkin verran enemmän kuin naisia. Suurin osa oli kasvissyöjiä. Aktivisteista noin 90% äänesti vaaleissa - lähes kaikki vihreitä, Vasemmistoliittoa tai kommunisteja. Aktivisteille oli kertynyt paljon sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Myöskään epämuodollisten verkostojen kautta värväytyneet aktivistit eivät olleet syrjäytyneitä tai atomisoituneita - eivät edes väkivallan hyväksyneet henkilöt. Aktivismi jopa opetti osallistujilleen monia taitoja, joita luovalta työltä nykyään edellytetään. Globalisaatiokriittiseksi aktivistiksi ei kasvettu hetkessä: tie aktivismiin oli pitkä, usein lapsuudessa alkanut oppimisprosessi. Globalisaatiokriittisen liikkeen monenkirjavat ryhmät olivat yksimielisiä vastustettavasta ideologiasta eli uusliberalismista ja kaupan vapauttamisesta. Liikettä rakennettiin osoittamalla kaupan vapauttamisen epäoikeudenmukaisuus ja kansainvälisten talousinstituutioiden salaileva ilmapiiri. Tavoiteltava päämäärä jätettiin avoimeksi, mikä mahdollisti moninaisten aktivistiryhmien yhteistoiminnan. Jakautuminen erilaisiin blokkeihin (keltaiseen, mustaan) mahdollisti erilaiset taktiikat samassa protestissa. Tutkimuksen johtopäätökset kansalaisaktivismista 2000-luvulla ovat seuraavat: nykyiset aktivistiryhmät vaihtavat nopeasti orientaatiotaan ja kokoonpanoaan. Uudet aktivistit muodostavat pikemminkin projekti- kuin järjestösukupolven. Aktivistit voivat sitoutua tehtäväänsä intensiivisesti mutta harvoin pitkäaikaisesti. Aktivismia leimaa sysäyksenomainen poliittinen aika ja nopeasti vaihtuvat kollektiiviset identiteetit. Aktivismi on yksilöllistynyt, mitä poikkikansallinen verkostoituminen on kiihdyttänyt. Yhdessä tekemisellä on kuitenkin edelleen itseisarvoa. Internet ei ole aktivisteille pelkkää tekniikkaa, vaan verkko on myös organisoitumisen ihannemalli. Nykyaktivismissa on vain vähän tilaa liikkeille, jotka edellyttävät yhteistä ideologiaa. Vastarinta esitetään usein teatterimaisilla keinoilla protestiaaltojen luovimman vaiheiden aikana. Performatiivinen aktivismi kuitenkin kuvaa huonosti liikkeiden taantuvia vaiheita. en
dc.language.iso fi en
dc.subject globalisaatio - kritiikki - 1990-luku - 2000-luku en
dc.subject globalisaatio - vastustus en
dc.subject aktivismi - järjestäytyminen en
dc.subject verkostoituminen en
dc.title Ympäristöpolitiikka: Maailman parantajat en
dc.identifier.laitoskoodi 705 en
dc.type.ontasot Doctoral dissertation en
dc.type.ontasot Väitöskirja fi
dc.type.ontasot Doktorsavhandling sv

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
abstract.pdf 50.74Kb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account