Partner sub-repositories

Recent Submissions

  • Honkavuo, Hanna; Lammintakanen, Johanna; Norri-Sederholm, Teija (Pelastusopisto, 2019)
    TSR 118107
  • Atosuo, Janne; Karhuvaara, Outi; Päivinen, Marja; Vilén, Liisa; Suominen, Eetu; Nuutila, Jari; Putus, Tuula (Turun yliopisto, 2020)
    TSR 180090
  • Koivuniemi, Tiina; Koivuniemi, Ari (Triforma, 2020)
    TSR 190396
  • Koivisto, Tiina; Ilomäki, Sakari; Kurtti, Elisa; Koskela, Inka; Weiste, Elina; Salo, Sirja; Aalto, Onni; Husman, Päivi; Ruusuvuori, Johanna (Työterveyslaitos, 2020)
    TSR 117123
  • Tiikkaja, Maria; Vuokko, Puro; Heikkilä, Tarja; Henriikka, Kannisto; Eero, Lantto; Lukander, Kristian; Nykänen, Mikko; Räsänen, Tuula; Simpura, Frans; Uusitalo, Jose (Työterveyslaitos, 2020)
    TSR 117306
  • Sulosaari, Virpi; Heikkilä, Heli; Kuusisto, Hannele; Leino-Kilpi, Helena; Rautava, Päivi; Rekunen, Maijastiina; Seppänen, Laura; Siekkinen, Mervi; Stolt, Minna; Valtanen, Elisa; Walta, Leena (Turun ammattikorkeakoulu, 2020)
    TSR 117131
  • Nygård, Henrik; Tolonen, Kimmo; Mykrä, Heikki; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 11/2021
    Proftest SYKE organized the proficiency test ZOO 10/2020 on taxonomic identification of macroinvertebrate. The test consisted of three parts: 1) lake profundal taxa, 2) lake littoral and lotic taxa and 3) brackish water taxa. The test material represented macroinvertebrates typically occurring in Fennoscandia and the Northern Baltic Sea. In total 26 analysts from 13 organisations and four countries took part in the test. Participants could choose which parts they wanted to particpate in. Overall, 81 % of the test scores reached 90 % taxa correctly identified. In the lake profundal taxa part the average score of taxa correctly identified was 89 %. In the lake littoral and lotic taxa part and the brackish water taxa part the average scores of taxa correctly identified were 93 % and 94 %, respectively. The majority of the participants showed good identification skills and proficiency to perform taxonomic identification of macroinvertebrates. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Haapakoski, Kaisa; Åkerblad, Leena (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Tämä raportti perustuu Työelämä kuntoutuksen osapuolena -hankkeeseen, joka toteutettiin Jyväskylän yliopistossa Kelan kuntoutuksen kehittämisrahoituksella (KKRL 12 §). Tutkimuspainotteisessa hankkeessa syvennyttiin työpaikkajaksoja sisältävän ammatillisen kuntoutuksen sekä siihen liittyvän työnantajayhteistyön problematiikkaan ja mahdollisuuksiin. Keräsimme aiheeseen liittyen kansainvälistä kirjallisuutta ja kaksi laadullista kyselyaineistoa. Kyselyt suunnattiin Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajille (n = 75) sekä yksityisen sektorin työnantajille (n = 48). Tässä raportissa pohditaan materiaaliin perustuen työnantajien osallistamisen ja työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuksia ja strategioita työpaikkajaksoja sisältävissä ammatillisen kuntoutuksen ja tuetun työllistymisen palveluissa. Toimivan työnantajayhteistyön keskeisiksi edellytyksiksi hahmottuivat yhteistyön arvostaminen ja yhteistyön resurssien turvaaminen, ennakkoluulojen kohtaaminen ja tietoisuuden lisääminen, työn ja tekijän yhteensovittaminen ja työn räätälöinti, yritysten resurssien ja toimintalogiikan huomiointi sekä yhteistyön jatkuvuus ja työllistämisen tukeminen. Toimiva työnantajayhteistyö pohjautuu ammatillisen kuntoutuksen kontekstissa ajattelutavalle, jossa asiakkaiden työhön liittyvän inkluusion edistäminen on toiminnan perusta. Työnantajien kanssa tehtävä yhteistyö ja työpaikkakontekstiin kiinnittyvä työskentely ovat osa inkluusion edistämisen strategiaa asiakkaan kanssa työskentelyn ohella. Kehittämistyön tulisi kaikkiaan rakentua palvelujen ydintavoitteiden, eli inkluusion ja integraation edistämisen mukaisesti. Näihin tavoitteisiin olisi hyvä ajoittain palata uusia toimintatapoja luotaessa ja niiden toimivuutta seurattaessa. Jatkossa olisi olennaista kehittää myös ammatillisen kuntoutuksen hyviä kuntoutuskäytäntöjä.
  • Pylvänäinen, Päivi; Hyvönen, Katriina; Muotka, Joona; Forsblom, Anita; Lappalainen, Raimo; Levaniemi, Aino; Maaskola, Niina (Kela, 2021)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia
    Tutkimme tanssi-liiketerapian (TLT) käytettävyyttä masentuneiden työikäisten kuntoutuksessa. Tutkittavia oli 157, joista 109 satunnaistettiin TLT-interventioryhmään (n = 52) tai kontrolliryhmään (n = 57). Loput tutkittavat (n = 48) osallistuivat satunnaistamattomiin TLT-ryhmiin. Kaikilla tutkittavilla oli lääkärin diagnosoima masennus, joka aiheutti uhkaa työ- tai opiskelukyvylle. TLT-interventio tapahtui tanssi-liiketerapeutin ohjaamassa ryhmässä, joka kokoontui 20 x 75 minuuttia 10 viikon aikana. Kaikki tutkittavat saivat tavanomaista hoitoa tutkimuksen aikana. Alku-, jälki- ja 3 kuukauden seurantamittauksessa tarkasteltiin masennusoireilua (BDI), yleistä psyykkistä vointia (CORE-OM), työ- tai opiskelukykyä ja kehonkuvaa. TLT-interventioryhmän oireet (BDI, CORE-OM) vähenivät merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään, missä tutkittavien oireissa ei tapahtunut muutosta. Interventioryhmän työ- tai opiskelukyky vahvistui. Interventioryhmässä lähes 45 % tutkittavista hyötyi TLT-interventiosta. Ryhmien väliset efektikoot osoittivat keskikokoisia eroja (d = 0,58–0,72) kaikissa oireissa seurantamittauksessa. Koe-kontrolliasetelman aikana kontrolliryhmässä ei tapahtunut muutosta kehonkuvassa, mutta interventioryhmänkään muutos ei pistemäärämuutoksena ollut tilastollisesti merkitsevä. Vaikka määrällisiä muutoksia ei havaittu, laadullisessa koko aineiston tarkastelussa havaittiin, että tutkittavien kehonkuvassa korostui energian puute, epämukavuus sekä huoli siitä, mitä toiset ajattelevat omasta kehosta ja toiminnasta. Kehon toimintakyky ja olemus koettiin huonoina. Tutkittavilla ilmeni pyrkimystä olla huomioimatta, mitä kehossa tapahtuu. TLT-interventiovaiheessa seurantamittauksen vastauksissa ilmeni enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, enemmän neutraaliutta ja myötätuntoa. Tutkimustulos osoitti TLT-intervention tuomien suotuisten muutosten säilyvän lyhyen 3 kuukauden seuranta-ajan.
  • Hildén, Mikael; Berg, Annukka; Salo, Hanna; Alhola, Katriina; Horn, Susanna; Jokinen, Ari; Jokinen, Pekka; Junnila, Seppo; Karppinen, Tiina; Kivikytö-Reponen, Päivi; Korhonen-Kurki, Kaisa; Lammi, Minna; Lehtimäki, Hanna; Leino, Helena; Lintunen, Jussi; Myllymaa, Tuuli; Ottelin, Juudit; Ritschkoff, Anne-Christine; Ruokamo, Enni; Salmenperä, Hanna; Sankelo, Paula; Turunen, Topi (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2021
    Kiertotalouden strateginen ohjelma pyrkii muuttamaan merkittävästi muun muassa luonnonvarojen käyttöä ja luonnonvarojen käyttöön perustuvaa taloutta. Siirtyminen kiertotalouden mukaiseen yhteiskuntaan vaikuttaa kauaskantoisesti talouteen ja ympäristöön. Siksi ohjelman ympäristövaikutukset oli selvitettävä ja arvioitava valmistelun kuluessa (Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005). Tämän arvioinnin toteutti yhteensä 22 eri tutkimuslaitoksia ja yliopistoja edustavaa asiantuntijaa. Vaikutusten arviot ovat laadullisia ja ehdollisia ohjelman ja sen toimenpiteiden luonteen vuoksi. Tarkastelussa voitiin arvioida tietyn toimenpiteen vaikutusten todennäköistä suuntaa, mutta vaikutuksen suuruus on riippuvainen muun muassa voimavaroista ja muista toimeenpanoon vaikuttavista tekijöistä. Arvioinnissa todettiin, että kiertotalousohjelman kunnianhimoinen visio ja määrälliset tavoitteet kertovat ohjelman tavoitteleman muutoksen laajuudesta. Määrällisten tavoitteiden asettaminen on siis perusteltua. Ohjelman toimeenpanon yhteydessä tulee kuitenkin tarkastella, millä edellytyksillä tavoitteet voidaan saavuttaa, sillä kattavia skenaarioanalyyseja ei ole ohjelman valmistelussa tehty. Kiertotalousohjelman toimenpiteitä pidettiin arvioinnissa pääosin ohjelman vision suuntaan johtavina ja kiertotaloutta edistävinä. Ohjelman ilmeisenä heikkoutena on kuitenkin se, että suuri osa toimenpiteistä on yleisiä linjauksia tai selvitystehtäviä, joiden vaikutukset ovat hyvin epävarmoja. Esitetyssä ohjauskeinojen kehittämisessä kannustavat toimenpiteet korostuvat. Ohjelmassa on vähän toimenpiteitä, jotka rajoittavat kiertotalouden kannalta ongelmallista toimintaa tai hinnoittelevat ulkoisvaikutuksia. Kirjallisuudessa vanhoja rakenteita murtavien toimien on kuitenkin havaittu olevan tärkeitä, kun tavoitellaan rakenteellisia muutoksia. Kiertotalous on poliittisena kenttänä varsin uusi, ja viime vuosien vilkkaasta kehitystyöstä huolimatta tietoaukkoja ja kehittämistarpeita on vielä runsaasti. Mikäli ohjelman halutaan ohjaavan politiikkaa, on tärkeää, että ohjelmasta johdetaan mahdollisimman selkeitä ja konkreettisia tavoitteita eri sektoreille ja varataan riittävät voimavarat ohjelman toimeenpanoon. Ohjelmaa voidaan päivittää seurannan ja toteutumisen arvioinnin perusteella siten, että varmistetaan eteneminen kohti tavoitteita. Seurantaan ja arviointiin tulee siis varata riittävästi voimavaroja. Ohjelman toimeenpanoon suunnitelluilla määrärahoilla voidaan koordinoida useita kehittämisprosesseja ja saada aikaan merkittävää, kiertotaloutta edistävää TKI-toimintaa.
  • Adekola, Oluwafemi; Krigsholm, Pauliina; Riekkinen, Kirsikka (Elsevier, 2021)
    Land Use Policy
    Land laws provide a legal basis for addressing a country’s land-related strategies and are the central land policy instruments through which governments realise land policy objectives. Considering their vital role, it is imperative that land laws be evaluated to ensure that policy objectives are followed and that the laws are not ineffective or counterproductive. The extant literature, however, provides only a fragmentary basis for evaluation. The present study addresses this gap and constructs a novel framework to support the holistic evaluation of land law performance in the context of sub-Saharan Africa (SSA). The framework was developed through a review of systematically selected literature on land laws in SSA. Four key evaluation perspectives emerged: land access; land tenure; land use and development; and land administration institutions. The framework was then used to assess the overall performance of Rwanda’s Organic Land Law (OLL) 2005 through a content analysis of secondary data on the land reform outcomes. The OLL application suggests that the framework may provide stakeholders with insights into the overall effects of land law and potential areas of improvement. However, the framework must be further explored in various cases of SSA countries to validate its functionality.
  • Bilker-Koivula, Mirjam; Mäkinen, Jaakko; Ruotsalainen, Hannu; Näränen, Jyri; Saari, Timo (Springer, 2021)
    Journal of Geodesy
    Postglacial rebound in Fennoscandia causes striking trends in gravity measurements of the area. We present time series of absolute gravity data collected between 1976 and 2019 on 12 stations in Finland with different types of instruments. First, we determine the trends at each station and analyse the effect of the instrument types. We estimate, for example, an offset of 6.8 μgal for the JILAg-5 instrument with respect to the FG5-type instruments. Applying the offsets in the trend analysis strengthens the trends being in good agreement with the NKG2016LU_gdot model of gravity change. Trends of seven stations were found robust and were used to analyse the stabilization of the trends in time and to determine the relationship between gravity change rates and land uplift rates as measured with global navigation satellite systems (GNSS) as well as from the NKG2016LU_abs land uplift model. Trends calculated from combined and offset-corrected measurements of JILAg-5- and FG5-type instruments stabilized in 15 to 20 years and at some stations even faster. The trends of FG5-type instrument data alone stabilized generally within 10 years. The ratio between gravity change rates and vertical rates from different data sets yields values between − 0.206 ± 0.017 and − 0.227 ± 0.024 µGal/mm and axis intercept values between 0.248 ± 0.089 and 0.335 ± 0.136 µGal/yr. These values are larger than previous estimates for Fennoscandia.
  • Heikkilä, Martta; Vertanen, Annu (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2021)
    Mitä on nykyinen taidegrafiikka ja millaista teoriaa se tarvitsee? Printed matters: merkitysten kerroksia -kirjan seitsemän kirjoittajaa pohtivat artikkeleissaan taidegrafiikan olomuotoja. Aiempina vuosisatoina graafisin menetelmin tuotettiin jäljennöksiä ja levitettiin kuvia. Vähitellen syntynyt moderni taidegrafiikka on puolestaan merkinnyt graafisten tekniikoiden kehitystä ja itsenäisen taidemuodon syntyä. Jäljentämisen rinnalla ja sijaan se perustuu nyt yhä moninaisempiin prosesseihin: heijastuksiin, toistoon vailla alkuperäistä mallia, kuvautumiseen ja vaikutelmien välittämiseen. On tullut aika kääntää katse ja tekemisen keskipiste kuvapinnan ulkopuolelle ja taiteen materiaalisuuteen: taidegrafiikan merkityksiin välinekeskeisyydestä luopumisen jälkeen, jolloin välineellä on yhä merkitystä.
  • Saaranen, Veikko; Lehmuskoski, Pekka; Takalo, Mikko; Rouhiainen, Paavo (National Land Survey of Finland, 2021)
    FGI Publications
    The Third Precise Levelling of Finland was performed in 1978–2006 by The Finnish Geodetic Institute (FGI). The levelling network consisted 9158 km of levelled lines including 29 closed loops, 13 side lines to the tide gauges and 21 connections to the neighbouring countries. The mean standard error of the Third Levelling, calculated from the closing errors of the levelling loops, is ±0.86 mm/ √km. In this publication, measuring methods, equipment, computation of the observations, and the adjustments are presented. In the appendices, yearly progress of the measuring work, the rod corrections, and the observations are presented. The new height system N2000 is a realization of a European Vertical Reference System (EVRS). It is a normal height system, where the permanent tidal deformation is in a zero tidal system. The observations were reduced to the epoch 2000.0 using the Nordic land uplift model NKG2005LU. The Normaal Amsterdams Peil (NAP) is a datum of the N2000 height system. The fundamental benchmark PP2000 for the adjustment of the Finnish observations is located in Metsähovi and its height is 54.4233 m. This height was determined by using the Finnish version of the Baltic Levelling Ring adjustment. The N2000 adjustment contained the measurements of the Third Levelling of Finland and some observations of Sweden and Norway near the Finnish border in order to ensure the compatibility of the new height systems between the neighbouring countries.
  • Lehtoranta, Suvi; Malila, Riikka; Kämäri, Tiiti; Johansson, Annika; Särkilahti, Maarit; Viskari, Eeva-Liisa (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2021
    Ravinteiden tehokas kierrättäminen on tärkeässä asemassa siirryttäessä kohti kiertotaloutta ja kestävämpää ruokajärjestelmää ja myös kaupunkien tulisi olla yhä näkyvämpi osa kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä. Uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa tukee myös kaupunkien kiinnostus profiloitua kestävän kehityksen edelläkävijöiksi. Kaupungeissa ravinteiden kierrättäminen voi tarkoittaa esimerkiksi ravinneviisasta sanitaatiota, kuten mustien vesien erottelua ja käsittelyä erillään muista jätevesistä. Näin voidaan tuottaa nykyjärjestelmää vähemmän haitta-aineita ja enemmän ravinteita sisältäviä ravinnetuotteita, sekä mahdollistaa energian paikallista tuotantoa. Tampereen kaupungin koordinoimassa ravinnekiertoa edistävässä NutriCity-hankkeessa on selvitetty mahdollisuutta soveltaa erottelevaa sanitaatiota ja ravinteita talteen ottavia teknisiä ratkaisuja Hiedanrannan uudella asuinalueella superkorttelimittakaavassa. NutriCity-hankkeessa on mm. pilotoitu erilaisia käymälävaihtoehtoja Hiedanrannan Kartanolla ja Kuivaamolla, tehty käyttäjäkyselyitä niiden käytöstä, testattu tekniikoita käymäläjätevesijakeiden jatkojalostamiseen ja tutkittu erilliskerätyn virtsan käsittelyvaihtoehtoja todellisessa ympäristössä. Tässä raportissa esitetty toimintamalli on suunnattu kaupungeille ja kunnille työkaluksi edistämään ravinteita kierrättäviä sanitaatioratkaisuja uusilla kaupunkiasumisen alueilla sekä soveltuvin osin myös saneerattavissa kohteissa. Hankkeessa saadut kokemukset osoittavat, että vallalla olevien liiketoiminta- ja palvelumallien murtaminen on haasteellista. Muutos haastaa nykyiset organisaatiot kehittämään toimintaansa ja löytämään uusia yhteistyökumppaneita ja toimintatapoja, joille lainsäädäntö voi asettaa rajoitteita. Kiertotalouden toteutus kaupungeissa vaatii eri sektoreiden yhteistyön kehittämistä ja uusien toimintatapojen luomista sekä mm. suunnittelijoiden koulutusta. Strategisten tavoitteiden ja käytännön suunnittelun ja toteutuksen välillä on kuilu, joka hankaloittaa tavoitteiden saavuttamista. Kaupunkisuunnittelua sekä kaupunkien investointeja tulisi hyödyntää yhä enemmän kokeilu- ja kehittämisympäristöinä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että kokeilut pienemmän mittaluokan erottelevan sanitaation kohteissa ovat mahdollistaneet siirtymisen suurempiin mittaluokkien suunnitteluun ja toteutukseen. Ravinteiden kierrätykseen perustuvien erottelevien järjestelmien koetaan edistävän kokonaisuutena kestävää tulevaisuutta ja edelläkävijyyttä. Kaupunkialueilla tällaiset ratkaisut voisivat tulla kyseeseen etenkin uusilla asuinalueilla tai saneerattavissa kohteissa, jolloin erottelevan sanitaation kytkentä osaksi asumisen hiilijalanjälkeä vähentäviin toimiin olisi keskeistä. Rakentamista tulisi ohjata kokonaisvaltaisesti kestävämpään suuntaan, jossa ravinteiden kierrätys on yksi osa-alue, joka on vahvasti kytketty muihin osa-alueisiin, kuten energian tuotantoon ja kulutukseen alueella. Ravinnekiertoa tukevat sanitaatioratkaisut edellyttävät jätevesien keräystä ja käsittelyä koskevien teknisten muutosten lisäksi myös lainsäädännöllisiä muutoksia. Erottelevalla sanitaatiolla voidaan tuottaa kokonaan uusia ihmisperäisiä kierrätysravinteita, joiden hyödyntäminen tulisi olla tietyin reunaehdoin sallittua.
  • Sihvonen, Ella (Kela, 2021)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Sosiaaliturvauudistukseen tähtäävän parlamentaarisen komitean yksi keskeinen tavoite on selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmää ja lisätä sen ymmärrettävyyttä. Jotta sosiaaliturvaetuuksia olisi helpompi ymmärtää, on keskeistä yhtenäistää käsitteistöä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa pohjatietoa komitean työhön sekä perhe- ja tulokäsitteistä että sosiaaliturvaetuuksien haku- ja maksuajankohdista. Perhe- ja tulokäsitteitä sekä etuuksien haku- ja maksuajankohtia tarkastellaan pääasiassa sosiaaliturvalainsäädännössä niissä sosiaaliturvaetuuksissa, joiden määräytymiseen vaikuttavat joko hakijan tulot tai perhe- ja läheissuhteet. Tarkastelluissa sosiaaliturvaetuuksissa käytetään yhteensä 14:ää erilaista tulokäsitettä. Käsitteiden erot johtuvat muun muassa erilaisista työsuhteista, joten samassakin laissa voivat useat eri tulokäsitteet olla tarpeen. Tulot vaikuttavat etuuden maksamiseen monin tavoin. Vaikutukset riippuvat esimerkiksi siitä, onko tuki tai etuus ansiosidonnainen vai tarveharkintainen. Laissa perhe taas määritellään pääasiassa yhteistaloudessa asuvien aikuisten ja mahdollisten lasten muodostamaksi kokonaisuudeksi eli niin sanotun ydinperheen kaltaiseksi. Ydinperheen ulkopuoliset perhe- ja läheissuhteet voivat silti vaikuttaa etuuden saamiseen ja maksamiseen. Perhesuhteiden huomioimista etuuslainsäädännössä on tarkasteltu tutkimuksessa eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden käsitteiden avulla, millä viitataan ajatukseen perheestä ulossulkevana sosiaalisten sidosten muodostelmana (eksklusiivinen) tai ajatukseen perheestä, jonka rajat ovat huokoisemmat (inklusiivinen). Vaikka erilaisia käsitteitä voidaan jonkin verran yhtenäistää, käsitteistön tai haku- ja maksuajankohtien yhtenäistäminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. Lakien tarkoitukset ovat erilaisia, jolloin perhe- tai tulokäsite voi olla tarkoituksenmukaista määritellä eri tavoin jopa saman lain sisällä. On tärkeää, että käsitteiden erilaiset sovellukset perustuvat harkittuun sosiaalipolitiikkaan tai niillä on muutoin perusteltu, hyväksytty ja edelleen pätevä syy. Keskeistä on, että lait kohtelevat kaikkia samassa tilanteessa olevia etuuden tai tuen hakijoita yhdenvertaisesti.
  • Parjanne, Antti; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2021
    Tässä raportissa kuvataan luonnonmukaisen tulvariskien hallinnan nykytila, strategiat, haasteet ja hyvät käytännöt Itämeren rantavaltioissa (Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia, Liettua). Raportissa esitettävät johtopäätelmät ja suositukset perustuvat maakohtaisen tarkastelun lisäksi muuhun aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Raportti on osa laajempaa Itämeriyhteistyöllä ilmastokestävyyttä – tulva- ja kuivuusriskien hallinta -hanketta, jossa kartoitettiin ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöihin sopeutumiseen tähtääviä suunnitelmia ja ratkaisuja Itämeren rantavaltioissa. Tulvat ovat yleisin ja vahingollisin luonnononnettomuus maailmassa ja ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän tulvariskiä. Tulvariskiä on myös kasvattanut Itämeren alueella ympäristön tulvavesien pidätyskykyä heikentävät tekijät, kuten kaupungistuminen, maatalouden tehostuminen ja metsätalouden muutokset. Luonnonmukaisella tulvariskien hallinnalla on pyritty muuttamaan näitä kehityssuuntia ja lisäämään luonnollisten, monihyötyisten ja kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä. Menetelmiin kuuluvat muun muassa tulvavesiä pidättävät kosteikot, jokien luonnollisen mutkittelun ja tulvametsien palauttaminen, tulvaherkkien alueiden hyödyntäminen ja ennallistaminen, hulevesien imeytysalueet ja vettäläpäisevän pinnan käyttö asfaltin sijasta. Työssä keskityttiin pääasiassa laajoihin, ja ensisijaisesti tulvariskien hallinnan tarpeista toteutettuihin toimiin, jotka olisivat hyödynnettävissä muissa maissa tai alueilla. Helposti hyödynnettäviä ovat mm. toimenpiteiden suunnittelussa ja arvioinnissa käytetyt menetelmät, joskin niiden osalta tunnistettiin myös selkeitä kehitystarpeita esimerkiksi moninaisten hyötyjen huomioon ottamisessa. Selvityksen perusteella luonnonmukaisen tulvariskien hallinnan toimia on toteutettu kaikissa Itämeren rantavaltioissa. Eniten kokemuksia luonnonmukaisesta tulvariskien hallinnasta on Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Erilaiset tulvatyypit on otettu huomioon, mutta pääsääntöisesti luonnonmukaiset toimet ovat keskittyneet pienialaisiin hulevesitulviin. Luonnonmukaisia toimia pitäisi toteuttaa laaja-alaisesti, jotta niillä olisi vaikutusta tulvariskien hallintaan. Toimivia keinoja luonnonmukaisen tulvariskien hallinnan edistämiseksi valtiollisella tasolla ovat konkreettisia toimia sisältävät strategiat sekä rahoitusmahdollisuuksien järjestäminen. Toimenpidekohtaisesti hyviksi on koettu sidosryhmien varhainen osallistaminen ja laaja yhteistyö, moninaisten hyötyjen esiin tuominen erityisesti pitkällä aikajänteellä, laaja tietoisuuden lisääminen eri menetelmistä ja niiden hyödyistä, sekä seuranta ja dokumentointi tulevien hankkeiden tarpeisiin.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Lallukka, Heli; Lindström, Annika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2021
    Proftest SYKE järjesti yhteistyössä Työterveyslaitoksen (TTL) kanssa syksyllä 2020 kansallisen vertailumittauksen toimijoille, jotka tekevät materiaalinäytteiden asbestimäärityksiä. Vertailumittauksen osallistujille toimitettiin neljä rakennusmateriaalinäytettä, joista analysoitiin asbestin läsnäolo tai puuttuminen sekä tunnistetut asbestisilikaattimineraalit. Vertailumittaukseen osallistui yhteensä 14 toimijaa. Osallistujatulosten arviointi perustui testinäytteiden raportoituihin tuloksiin ja osallistujatuloksia verrattiin asiantuntijalaboratoriossa tehtyihin asbestianalyyseihin. Hyväksyttäviä asbesti-määritystuloksia oli tulosaineistossa 100 % ja hyväksyttäviä asbestitunnistustuloksia 99,9 %. Kiitos vertailumittauksen osallistujille! Tässä raportissa julkaistaan kooste keväällä 2020 toteutetusta asbestianalytiikkaa koskeneesta kyselystä. Kyselyssä kerättiin tietoa kotimaisten toimijoiden käytännöistä asbestimääritysten rutiini-analytiikassa sekä toimijoiden näkemyksiä asbestianalytiikan kehittämis- ja yhtenäistämistarpeista sekä kansallisesta vertailumittauksesta.
  • Leivuori, Mirja; Hovi, Hanna; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 4/2021
    Proftest SYKE carried out the interlaboratory comparison in cooperation with Finnish Institute of Occupational Health (FIOH) for VOC thermodesorption measurements (ISO 16000-6) from native indoor air samples in Tenax TA thermodesorption tubes in September-October 2020 (IAVOC 11/2020). Further, the measurements of alpha-pinene, 1-butanol, 2-butoxyethanol, decane, ethylbenzene, 2EH (2-ethyl-1-hexanol), naphthalene, styrene, tetrachloroethylene, toluene, 1,2,4-trimethylbenzene, and TXIB (2,2,4-trimethyl-1,3-pentanediol diisobutyrate were tested from the synthetic sample. In total eight participants took part in the comparison. In total 71 % of the results reported by the participants were satisfactory when deviation of 15–35 % from the assigned value was accepted. The calculated values were used as the assigned values for the results of the synthetic sample reported as compound specific responses. For the other measurands and samples the mean of the results of the homogeneity measurements and the test results of the expert laboratory was used as the assigned value. The performance evaluation was based on the z scores. Warm thanks to all the participants in this interlaboratory comparison!
  • Remes, Hanna (2021)
    EST-julkaisusarja
    Tutkielma kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Tohtorintutkinnon aihe on liturginen kuoromusiikki paastonajan ja pääsiäisen sanoman kannattelijana. Vuosina 2016–2020 toteutettu taiteellinen opinnäyte koostuu kahdesta messusta, päiväjumalanpalveluksesta, passiodraamasta ja pääsiäisajan konsertista. Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan kuoron liturgisia tehtäviä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päiväjumalanpalveluksessa ja messussa vuosien 1968 ja 2000 kirkkokäsikirjojen sekä niiden valmistelu- ja oheisaineistojen pohjalta. Tutkielmassa valotetaan myös kyseisten kirkkokäsikirjojen valmistelutyötä ohjanneita periaatteita. Tutkielma asemoituu liturgian ja kirkkomusiikin historian tutkimuksen kenttään. Menetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, ja tutkimusote on vertaileva. Tutkimuksen aineisto koostuu kirkolliskokouksen asiakirjoista, kirkkokäsikirjoista sekä jumalanpalvelusten sisältöä ja toteuttamista valottavista oppaista. Johdannon jälkeen luvussa kaksi tarkastellaan vuosien 1968 ja 2000 kirkkokäsikirjojen muotoutumiseen liittyneitä prosesseja sekä sitä, millaisiksi päiväjumalanpalvelus ja messu jäsentyivät käsikirjakomiteoiden työskentelyn myötä. Tässä luvussa valotetaan myös vuoden 1988 käsikirjakomitean määrittelemiä avainkäsitteitä (sisältölähtöisyys, dynaaminen vastaavuus, kontekstuaalisuus, tekstimusiikki) ja pohditaan sitä, miten nämä avainkäsitteet ohjaavat laulettua jumalanpalvelusmusiikkia ja kuoromusiikin liturgista käyttöä. Luvussa kolme vertaillaan vuoden 1968 päiväjumalanpalvelusta ja vuoden 2000 messua kuoron käytön kannalta. Neljännessä luvussa pohditaan tarkasteltujen jumalanpalvelusjärjestysten mukaista kuoron käyttöä tohtorintutkinnon taiteellisen opinnäytteen liturgisissa osioissa. Molemmat tarkastelun kohteena olevat jumalanpalvelusuudistukset pyrkivät löytämään ihmisen kokemusmaailman kanssa resonoivaa jumalanpalveluksen kieltä. Niiden tausta-aineistossa todetaan, että jumalanpalvelus voi kadottamatta perimmäistä sanomaansa saada erilaisia, paikallisen toimintaympäristön huomioivia muotoja. Tämä koskee myös jumalanpalveluksen musiikkia. Vallitseva jumalanpalvelusmusiikki koettiin molempien uudistusten yhteydessä vanhahtavaksi ja kaavoihin kangistuneeksi. Aiemman kirkkokäsikirjan ihanteissa musiikki nähtiin sanomastaan nousevaksi, juhlallisen arvokkaaksi ja kirkolliseen tyyliin sopivaksi. Jälkimmäinen uudistus puolestaan korosti musiikin sisältölähtöisyyttä ja genrerajattomuutta. Molemmat uudistukset mahdollistivat varsin runsaan musiikin käytön jumalanpalveluksessa. Viimeisin uudistus avasi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuoron käytölle. Päiväjumalanpalveluksen ja messun keskeisimmät erot kuoron kannalta koskevat jumalanpalveluksen alku- ja loppumusiikkia, psalmien ja vastausmusiikin käyttömahdollisuuksia sekä ehtoollismusiikin luonnetta.

View more