Partner sub-repositories

Recent Submissions

  • Linty, Nicola; Dovis, Fabio (MDPI, 2019)
    Applied Sciences
    The quality of positioning services based on Global Navigation Satellite Systems (GNSS) is improving at a fast pace, driven by the strict requirements of a plethora of new applications on accuracy, precision and reliability of the services. Nevertheless, ionospheric errors still bound the achievable performance and better mitigation techniques must be devised. In particular, the harmful effect due to non-uniform distribution of the electron density that causes amplitude and phase variation of the GNSS signal, usually named as scintillation effects. For many high-accuracy applications, this is a threat to accuracy and reliability, and the presence of scintillation effect needs to be constantly monitored. To this purpose, traditional receivers employ closed-loop tracking architectures. In this paper, we investigate an alternative architecture and a related metric based on the statistical processing of the received signal, after a code-wipe off and a noise reduction phase. The new metric is based on the analysis of the statistical features of the conditioned signal, and it brings the same information of the S4 index, normally estimated by means of closed-loop receivers. This new metric can be obtained at a higher rate as well as in the case of strong scintillations when a closed-loop receiver would fail the tracking of the GNSS signals.
  • Karhula, Maarit; Heiskanen, Tuija; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet (ns. tule-sairaudet) aiheuttivat vuonna 2016 eniten sairauspoissaoloja, ja ne ovat toiseksi yleisin syy hakeutua Kelan kuntoutukseen. Tämä tutkimus tuottaa moninäkökulmaista tietoa Kelan järjestämien Tules-kuntoutuskurssien toteutuksesta ja toimivuudesta, asiakaslähtöisyydestä ja kuntoutujan roolista sekä kuntoutujien kokemuksista kuntoutuksen vaikutuksista arkeen. Tutkimus toteutettiin vuosina 2016–2018. Monimenetelmällisen tutkimuksen aineistoina olivat kuntoutujille ja palveluntuottajille suunnatut kyselyt, kuntoutujien ja palveluntuottajien ryhmähaastattelut sekä kuntoutujien Omat tavoitteeni -lomakkeet. Kuntoutujien kyselyyn vastasi 1 839 kuntoutujaa, joista laitosmuotoiseen kuntoutukseen oli osallistunut 1 441 kuntoutujaa ja avomuotoiseen kuntoutukseen 398 kuntoutujaa. Palveluntuottajien kyselyyn vastasi 26 palveluntuottajaa. Kuntoutujien ja palveluntuottajien ryhmähaastatteluja toteutettiin molempia 10. Kuntoutujien omat tavoitteet -lomakkeita analysoitiin 75, ja niissä oli yhteensä 161 tavoitetta. Tulosten perusteella Tules-kuntoutuksessa kuntoutujia ohjattiin liikkumaan ja fyysiseen aktiivisuuteen monipuolisesti ja ammattitaitoisesti. Kuntoutujat ja palveluntuottajat kokivat positiivisena kuntoutuksen ryhmämuotoisuuden ja vertaistuen. Kuntoutus auttoi hallitsemaan kipua arkielämässä sekä paransi kuntoutujien kokemaa työkykyä. Palvelukuvaus mahdollisti kuntoutuksen toteuttamisen asiakaslähtöisesti ja moniammatillisesti. Kehittämiskohteita Tules-kuntoutuksessa olivat kuntoutukseen ohjautuminen, pienryhmien käyttö, arjen ympäristöissä tehtävä harjoittelu sekä sen ohjaus, yhteydenpito ja harjoitteluun sitouttaminen. Kuntoutujat ja palveluntuottajat pitivät tavoitetyöskentelyä tärkeänä, mutta kuntoutujien omien tavoitteiden tulisi ohjata nykyistä selkeämmin kuntoutujien toimintaa koko kuntoutusprosessin ajan. Lisäksi työelämäyhteyttä tulisi vahvistaa ja kuntoutujien tavoitteet tulisi kiinnittää työelämään nykyistä paremmin.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2019)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2019)
    Suomen virallinen tilasto
  • Holma, Anne; Pitkänen, Kati; Kaljonen, Minna; Myllyviita, Tanja; Rönkkö, Reeta; Karjalainen, Linda (Suomen ympäristökeskus SYKE, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2019
    Tämä raportti perustuu vuosina 2016–2019 toteutettuun ”Kohti vähähiilisiä kyliä” (KVK) -hankkeeseen, jossa käynnistettiin paikallisia kokeiluja ja kannustettiin kyliä ottamaan käyttöön hiiliviisaita eli hiilipäästöjä vähentäviä tai hiiltä varastoivia ratkaisuja. Hanketta toteutettiin 19 pohjoiskarjalaisella kylällä ja sitä rahoitti Manner-Suomen maaseutuohjelma. Raportissa esitellään Kohti vähähiilisiä kyliä hankkeessa ja jo aikaisemmin Pohjois-Karjalan maakunnan kylissä toteutettuja kokeiluja ja arvioidaan millaisia vaikutuksia niillä on ollut hiilipäästöjen vähenemisen kannalta. Lisäksi arvioidaan kokeilujen yhteisöllisiä vaikutuksia, sekä vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen kylällä. Kokeilut liittyvät uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuden edistämiseen, kimppakyyteihin, jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen, lähiruokaan ja ruokahävikin välttämiseen sekä hiilensidontaan tähtääviin toimiin. Kokeilujen valinta tapahtui kyläsuunnitteluprosessin kautta. Kokeilujen ilmastovaikutukset arvioitiin elinkaariarviointimenetelmällä. Muiden yhteisöllisten vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin yhteisöjen toimintakykyä ja pääomia tarkastelevia arviointikehikkoja, joiden pohjalta arvioitiin lisäksi kokeilun positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kyläyhteisön sosiaaliseen, inhimilliseen, kulttuuriseen, rakennettuun ja luonnon ympäristöön sekä poliittiseen pääomaan. Kehikkoa voidaan hyödyntää jatkossa yhteisö- ja kyläkohtaisten kokeilujen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja suunnitteluun. Päästövähennyksiä saatiin aikaan erityisesti energiaratkaisuihin liittyvissä kokeiluissa. Uusiutuvilla aurinko- ja tuulienergialla voidaan korvata muuta energiantuotantoa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat. Vastaavasti liikkumiseen ja jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyvissä kokeiluissa positiiviset ympäristövaikutukset syntyvät vähentyneinä henkilö- tai jäteauton ajokilometreinä, kun erilaisia matkasuoritteita yhdistetään tai ihmiset käyttävät kimppakyytejä. Usean kokeilun osalta suorat ilmastopäästövähennykset jäivät vaatimattomiksi, mutta kun huomioidaan kokeilujen vaikutukset yhteisön toimintakykyyn, voivat vaatimattomammatkin kokeilut saada aikaan merkittäviä vaikutuksia ja positiivisen kehityskierteen. Yhteiset kokeilut tuovat konkretiaa abstraktiin ilmastokysymykseen ja keinoja, joiden kautta kaikki voivat osaltaan vaikuttaa. Parhaimmillaan pilottikohteet ja kokeilut voivat tarjota oppia myös muille ja innostaa kokeilemaan ja kehittämään toimia eteenpäin. Ympäristötoimilla voidaan edistää myös muita kyläyhteisölle tärkeitä asioita ja tukea kylän toimintakykyä. Erilaiset kimpparatkaisut toivat kustannussäästöjä esimerkiksi jätemaksuihin ja autoilun aiheuttamiin kuluihin. Suuremmissa energiainvestoinneissa kylälle saattoi koitua kokeilusta ylimääräisiä kuluja. Mikäli kokeilujen vaikutuksia arvioidaan laajemmin paikallistalouden näkökulmasta ja yhteisön taloudellisen pääoman näkökulmasta, on monen kokeilun saama Leader-tuki tarkoittanut suoraa tulonsiirtoa paikallistalouteen. Erilaisilla maisemanhoidollisilla sekä kylän yhteisiin rakennuksiin ja infrastruktuuriin liittyvillä toimenpiteillä voi olla positiivinen vaikutus rakennettuun ympäristöön kytkeytyvään pääomaan. Monissa kokeiluissa yhteisön kyky hyödyntää sosiaalista ja inhimillistä pääomaa olivat ratkaisevassa roolissa kokeilujen käynnistämiseen, mutta kokeilut myös paransivat yhteisön verkostoitumista ja osaamista.
  • Mattila, Hannu (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Perustoimeentulotukea hakevat henkilöt jakautuvat asioinnin suhteen kahteen suureen ryhmään. Hieman yli puolet asiakkaista hakee tukea täysin omin avuin ilman mitään kontaktia Kelan asiakaspalveluun. Hieman alle puolella perustoimeentulotukea hakevista asiakkaista asioinnin koko kaareen sisältyy hakemuksen toimittamisen lisäksi jokin muukin kontakti Kelaan. Useimmiten kyse on neuvonnasta, vireillä olevan hakemuksen täydentämisestä tai käsittelyssä olevaa hakemusta koskevasta tiedustelusta. Neuvonnassa ja hakemuksen käsittelyä koskevissa tiedusteluissa yhteydenottaja on yleensä asiakas, hakemuksen täydentämisasioissa yhteydenotto voi tulla Kelastakin. Suurin osa toimeentulotukiasioista selvitetään soittamalla Yhteyskeskukseen tai käymällä palvelupisteissä. Joka kymmenennessä perustoimeentulotukihakemuksessa tuen hakemista koskevia asioita selvitetään verkkoasiointipalvelussa lähetettävillä viesteillä. Asiointitarve ei juurikaan ole yhteydessä asiakkuushistoriaan: perustoimeentulotuen hakemiseen liittyvien asioiden selvittelytarvetta on samassa määrin uusilla tuen hakijoilla ja tukea jo ennen hakeneilla. Kolmella neljäsaosalla yhteyttä ottavista asiakkaista yhteydenottoja on kolmen viikon aikana yksi tai kaksi, neljäsosalle kontakteja kertyy tätä enemmän.
  • Sirén, Lauri (2019)
    Tässä teatteritaiteen maisterin taiteellisen opinnäytetyön kirjallisessa osiossa pohdin valosuunnittelijan ideoiden syntytapoja ja sitä, miten tuotantojen erityispiirteet vaikuttavat ideoiden syntymiseen sekä miten niiden syntytavat vaikuttavat suunnitteluprosessin etenemiseen. Avaan omia työprosessejani tapahtumasuunnitteluun kytkeytyvien esimerkkien kautta, sekä käsittelen opinnäytetyöni taiteellista osaa, eli valosuunnittelua Coco ei oo enää täällä (2016) -näytelmään. Olen monipuolinen esittävien taiteiden valo- ja visuaalinen suunnittelija, jolla on vahva tekninen pohja. Olen työskennellyt visuaalisena suunnittelijana sekä esitysteknikkona hyvin laajalla kentällä erilaisia tuotantoja. Yli kymmenvuotisen urani aikana olen suunnitellut muun muassa teatteri-, tanssi- ja esitystaideteoksia, konsertteja ja kiertueita, festivaaleja sekä monenlaisia muita tapahtumatuotantoja. Teknisen osaamiseni pohja on saatu teatteri- ja esitystekniikan ammatillisessa koulutuksessa jo ennen teatteritaiteen maisterin korkeakouluopintoja valosuunnittelun koulutusohjelmassa. Pohdin opinnäytetyössäni sitä, miten valosuunnitteluideani syntyvät joko sisältä ulos tai ulkoa sisäänpäin eli miten yleensä suunnittelutyöni rakentuvat joko valotilanne tai valosetti edellä. Valotilanne edellä rakentuvassa valosuunnittelussa valosetti muodostuu valotilanteet mahdollistavien elementtien yhdistelmästä, kun taas valosetti edellä etenevässä suunnittelussa valotilanteet muodostuvat valosetin mahdollistamista valoelementeistä. Käyn esimerkkinä sisältä ulos suuntautuvasta valosuunnittelusta läpi konserttikiertueiden suunnitteluprosessejani ja esimerkkinä ulkoa sisäänpäin suuntautuvista suunnitteluista musiikkifestivaalien valosettien suunnittelua sekä niiden valo-ohjelmointia. Pohdin lisäksi näiden suunnittelutöiden erityispiirteitä ja tapahtumatekniikka-alan työtehtäviä yleisesti. Konserttikiertueiden suunnittelussa minulla on yleensä käytettävissäni suhteellisen runsaasti pohjamateriaalia konsertissa esitettävän musiikin muodossa. Tämä synnyttää minussa voimakkaan musikaalisena henkilönä suoraan paljon mielikuvia ja suunnitteluideoita, jotka mahdollistavat valosuunnittelun luomisen valollinen idea ja mielikuva edellä kohti valotilanteita, valotilanteet edellä kohti näyttämökuvia, ja näyttämökuvat edellä kohti teknisiä ratkaisuja ja lopulta valmista valosettiä. Konserttikiertueilla valo-ohjelmointi on lisäksi erittäin merkittävässä asemassa konsertin visuaalisen sisällön luomisessa. Festivaalien suunnittelussa en yleensä ennakkoon tiedä, mitkä artistit suunnittelemallani festivaalilavalla tulevat lopulta esiintymään, saati että tietäisin mitä nämä esitykset sisältävät. Festivaalivalosetit on siis suunniteltava kokonaan ulkoa sisäänpäin, nojaten melko erilaisiin suunnittelutapoihin kuin konserttikiertueita suunnitellessa. Festivaalilavojen suunnittelussa minulle erityisen tärkeää on luoda niille selkeä ja tunnistettava visuaalinen ilme, mutta samalla tarjota vierailevien esitysten käyttöön mahdollisimman helppokäyttöinen ja toimiva valosetti. Festivaalien luonne laadultaan vaihtelevien esitysten tapahtumapaikkana asettaa omia vaatimuksiaan ja haasteitaan niiden valosuunnittelulle.
  • Pohjola, Olivia (2019)
    Käsittelen opinnäytteessäni paljastamista esityksen estetiikkana sekä työskentelymetodina. Toive paljastamisesta esityksessä, näyttämöllä, kumpuaa muutoksista omassa käsityksessäni esitystaiteesta. Toiselta puolelta katsottuna on kyse myös kysymyksestä esitystaiteen merkityksestä ekokatastrofin kohdanneessa maailmassa. Opinnäytteeni jakautuu kahteen osioon. Avaan paljastamisen käsitettä, sen merkitystä itselleni esitystaiteen tekijänä sekä paljastamiseen liittyviä aihealueita ja kysymyksiä otsikon "Maailmanlopun esitys" alla. Syvennyn aiheeseen tutkimalla illuusion merkitystä tämän hetken esitystaiteessa, ja pureudun pohtimaan tiedon ja tiedon välittämisen mahdollisuuksia esityksen keinoin. Läpi näiden teemojen, etsin vastauksia kysymykseen paljastamisen mahdollisuuksista esityksen kokonaisestetiikkana. Viimeiseksi tutkin esityksen luonnetta kappaleessa "Esitys vai esitelmä?". Etsin vastauksia kysymyksiin: Mikä on esitys? Milloin esitys muuttuu esitelmäksi? Miksi näyttämö yhä uudelleen hämmentää ja herättää kysymyksiä? Vaihdan näkökulmaa suhteessa paljastamiseen seuraavassa osiossa otsikon "Laajentuva rooli" alla. Tässä osiossa pureudun paljastamiseen roolien muodostumisen, niiden ymmärtämisen ja sanallistamisen kautta. Pohdin myös roolien tutkimisen merkitystä itselleni tekijänä. Tutkin aluksi oman roolini muodostumista ja sanallistamista, jonka jälkeen tutkin laajemmin roolien merkitystä työryhmätyöskentelyssä. Viimeisessä kappaleessa "Ehdotelmia" kudon yhteen kysymyksiä ja vastauksia, ja niiden liitoksia toisiinsa. Käsittelemäni teemat sulautuvat yhteen monimutkaiseksi verkostoksi, jonka eri osat ruokkivat toinen toisiaan. Ajattelen tässä verkostomaisessa rakenteessa paljastuvan sekä esitystaiteen monialaisen luonteen tämän hetken taidekentällä, että ihmismaailmamme rakennettujen systeemien pirstaleisuuden. Paljastan lopussa myös tämän hetkisen haaveeni esityksestä, jossa paljastamisen estetiikka läpivalaisisi koko esityksen. Lopulta päätän opinnäytteeni keskustelureferaattiin, jonka kävin eri alojen suunnittelijoiden kanssa joulukuussa 2018. Ajattelen keskustelun summaavan roolien kokemisen monimuotoisuuden sekä niistä puhumisen tärkeyden esitystaiteen työprosesseissa, ja maailmassa ylipäänsä. Käytän paljastamisen teeman käsittelyssä keskustelukumppaneina eri taiteenalojen tekijöiden ja toimijoiden artikkeleita, esseitä, keskusteluja ja haastatteluja. Lisäksi sovellan taustatietona filosofian ja estetiikan teoriaa, tärkeimpänä Maurice Merleau-Pontyn fenomenologia. Läpi tekstin on myös omia Kotiesityksen sekä kirjallisen osuuden kirjoittamisen aikaisia työpäiväkirjamerkintöjäni. Ajattelen merkintöjen avaavan aiheita rehellisesti omasta näkökulmastani, ja toivon niiden vahvistavan lukijan ymmärrystä käsiteltävistä teemoista. Opinnäytteeni taiteellinen osuus koostui valosuunnittelusta ja esiintymisestä työryhmälähtöisessä esityksessä Kotiesitys -Kun oikeat soturit nousivat satulaan oli jonkun jäätävä kukkia kastelemaan. Esitys sai ensi-iltansa 5.10.2018 Teatterikorkeakoulun Studio 2:ssa. Avaan tässä opinnäytteessä myös taiteellisen osuuden työskentelyprosessia sekä esitystilannetta paljastamiseen liittyvien teemojen osalta ja pyrin peilaamaan tätä esimerkin omaisesti kirjoittamaani.
  • Paananen, Ilmari (2019)
    Teatteritaiteen maisterin opinnäytteeni Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun maisteriohjelmassa käsittää taiteellisen työn sekä tämän kirjallisen osion. Taiteellinen työni oli esitys High Definition Earth Viewing Experience (HDEVE), jonka tein yhteistyössä dramaturgi Emil Uutun kanssa. Teos sai ensi-iltansa 14.2.2018 Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa, ja se esitettiin myös Hango Teater Träff -festivaalilla 8.6.2018. Kirjallisessa osisossa Tila uhkaa paikkaa tarkastelen videon käyttöä ja kokemuksellisuutta esittävän taiteen kontekstissa. Pyrin havainnollistamaan kokemusta mediaalisesta näyttämöstä, jossa fyysinen- ja medioitu tila limittyvät tilalliseksi hybridiksi. Pohdin, kuinka videokuva on yhtä tärkeä osa esitystä kuin elävä keho ja miten se laajentaa esityksen taiteellisia mahdollisuuksia. HDEVE-esitys oli itsessään tutkimuksellinen teos, jolle tämä kirjallinen osio on eräänlainen jatkotutkimus. Erittelen esityksessä löytämiäni havaintoja sekä tulkitsen niitä aikaisemman tutkimuksen pohjalta. HDEVE-esityksen päämateriaali oli Kansainväliseltä avaruusasemalta lähetettävä reaaliaikainen videokuva maapallosta. Esityksen tutkimuskysymys oli: Kuinka kokea etäisyys videokuvasta? Tarkastelen vastausta ruumiillisen havaitsemisen lähtökohdista. Oleellista videokuvan kokemiselle on se, mistä käsin ja missä tilassa sitä katsotaan. Etsin fenomenologian kautta vastauksia apukysymyksiin: Mikä on tila ja missä on paikka? Medioitu tila on muuttanut oleellisesti tapaamme ymmärtää itseämme sekä maailmaa ympärillämme. Medioitu tila ei ole palautettavissa tiettyyn sijaintiin, eikä se sisällä kosketuksen potentiaalia, jolloin kokemus siitä jää aistillisesti epätäydeksi. Etäisyyden kokeminen videokuvasta on probleema, jota tässä opinnäytteessä selvitän. Analysoin videokuvan tilaa kinesteettisen kokemuksen kautta ja havainnollistan videokuvaa näyttämöllisenä voimavarana. Videokuvan potentiaali näyttämöllä perustuu kehon jatkeena olemiseen, niin katseen kuin kinestesian, ja näin se mahdollistaa muuten ruumiillisesti mahdottomien kokemusten synnyttämisen. Samalla medioitu tila koukuttavana katseen vangitsijana on vaara, joka uhkaa katsojan mentaalista- ja fyysistä paikkaa. Käyn läpi HDEVE-esityksen rakenteen ja sen syntyvaiheet. Pohdin videokuvaa esityksen ontologisena lähtökohtana ja havainnollistan, kuinka esitys loppuen lopuksi kokemuksellisti videokuvassa näkyvän etäisyyden. Tarkastelen yksityiskohtaisesti HDEVE-esityksen viimeistä osaa ja pohdin sen synnyttämää kokemusta katsojassa. Päätelmät-luvussa nivon yhteen esittämiäni teoreettisia viitepisteitä HDEVE-esityksen kanssa. Pohdin esityksen luomaa intermediaalista tilaa ja katsojan paikkaa tuossa tilassa.
  • Pasonen, P.; Ranta, J.; Tapanainen, H.; Valsta, L.; Tuominen, P. (2019)
    International Journal of Food Microbiology 2019: Vol. 304, pp. 97 - 105
    Listeria monocytogenes causes severe consequences especially for persons belonging to risk groups. Finland is among the countries with highest number of listeriosis cases in the European Union. Although most reported cases appear to be sporadic and the maximum bacterial concentration of 100 cfu/g is not usually exceeded at retail, cold smoked and salt-cured fish products have been noted as those products with great risk especially for the elderly. In order to investigate the listeriosis risk more carefully, an exposure assessment was developed, and laboratory results for cold smoked and salt-cured salmon products were exploited. L. monocytogenes exposure was modeled for consumers in two age groups, the elderly population as a risk group and the working-age population as a reference. Incidence was assessed by estimating bacterial growth in the food products at three temperatures. Bayesian estimation of the risk was based on bacterial occurrence and product consumption data and epidemiological population data. The model builds on a two-state Markov chain describing repeated consumption on consecutive days. The cumulative exposure is probabilistically governed by the daily decreasing likelihood of continued consumption and the increasing bacterial concentrations due to growth. The population risk was then predicted with a Poisson distribution accounting for the daily probabilities of purchasing a contaminated product and the cumulative total probability of infection from its use. According to the model presented in this article, elderly Finns are at a greater risk of acquiring listeriosis than healthy adults. The risk for the elderly does not fully diminish even if the products have been stored at the recommended temperature (between 0 and 3 °C). It can be concluded that the stage after retail, i.e. food handling and storage by consumer or professional kitchens, is essential to protection against listeriosis. The estimation model provides means for assessing the joint impacts of these effects.
  • Siukola, Anna; Pursio, Hannu; Liukkonen, Paula; Vänni, Kimmo; Uitti, Jukka; Liukkonen, Virpi; Kosonen, Hanna; Nygård, Clas-Håkan (Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, 2018)
    TSR 115082
  • Järnefelt, Heli; Härmä, Mikko; Lapveteläinen, Nina; Leivategija, Terje; Martimo, Kari-Pekka; Paajanen, Teemu; Sallinen, Mikael; Velin, Riitta; Virkkala, Jussi; Hublin, Christer (Työterveyslaitos, 2018)
    TSR 114391
  • Lindström, Irmeli; Pallasaho, Paula; Vasankari, Tuula; Luukkonen, Ritva; Remes, Jouko; Heliövaara, Markku (2018)
    TSR 114095
  • Kaila, M.; Marjoniemi, I.; Nokireki, T. (2019)
    Acta Veterinaria Scandinavica 2019: Vol. 61, No. 15
    Seventy-two canine serum samples were analyzed for post-vaccination serum titers of rabies antibodies. The samples were divided into two groups: Group 1 dogs (n = 36) were imported dogs from the Russian Federation (n = 31) or Romania (n = 5), with a mean serum antibody titer value of 1.54 IU/mL. Group 2 dogs (n = 36) were Finnish dogs vaccinated in Finland, with a mean titer of 4.19 IU/mL. Altogether, 14 (39%) dogs (CI 95% 23–56) were without detectable antibodies (≤ 0.1 IU/mL) in Group 1, whereas in Group 2, all dogs had an antibody titer greater than 0.1 IU/mL. A statistically significant difference was observed between these groups when comparing the proportions of dogs with antibody levels less than or exceeding 0.5 IU/mL. In Group 1, 19 out of the 36 dogs (CI 95% 36–70) had serum titer values < 0.5 IU/mL, while in Group 2, only 2 dogs had serum titer values < 0.5 IU/mL. Despite the small sample size, this raises concern over the imported dogs having insufficient antibody levels required for international travel and implies that these dogs had perhaps not been vaccinated, even though they had documentation of vaccination upon arrival.
  • Reinikainen, Tapio; Johansson, Annika (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2019
    Tässä raportissa esitetään kriteerit korkean ilmastopotentiaalin (GWP) HFC-kaasuja käyttävien teknologioiden ja sovellusten korvaamiseksi ilmastoystävällisillä alhaisen ilmaston lämmityspotentiaalin (GWP) omaavilla teknologioilla, kuten nk. luonnollisilla kylmäaineilla ja niitä käyttävillä laitteistoilla. Ympäristökriteereiden asettaminen kestäville julkisille hankinnoille edesauttaa puolueettomien, tasapainoisten ja vertailukelpoisten, ympäristönäkökohdat edustavasti ja vaikuttavasti huomioonottavien tarjouskilpailujen ja hankintapäätösten toteuttamista. Montrealin pöytäkirjan Kigalin muutoksella otetaan maailmanlaajuisesti käyttöön samanlaisia keinoja, joita Euroopan Unionissa on jo lähdetty toteuttamaan F-kaasuasetuksella. Nämä säädökset pakottavat kylmäalan nopeaan muutokseen, mutta globaali ilmastonmuutoksen vastainen taistelu vaatii myös vapaaehtoisia lisätoimia – toisaalta vapaaehtoisuus on usein kannattavaa, sillä aikaisten investointien avulla voidaan välttää ”tuplainvestointeja” kun siirrytään suoraan moderniin ja energiatehokkaaseen tekniikkaan. Kriteeristöä voidaan käyttää osviittana myös yksityisen sektorin tai järjestöjen hankinnoissa. Kriteerit on laadittu sellaisille sovelluksille, joille vaihtoehtoja korkean ilmastovaikutuksen F-kaasuille on jo olemassa tai vaihtoehdot ovat tulossa markkinoille. Kriteeristöllä luodaan kotimaista kysyntää teollisuudelle joka tuottaa luonnollisia kylmäaineita käyttäviä laitteita ja komponentteja, mikä omalta osaltaan auttaa näitä yrityksiä vientiponnisteluissa. Kestävät julkiset hankinnat ovat olleet kansainvälisellä asialistalla Rio de Janeirosta, vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 2016 allekirjoitettiin maailmanlaajuinen Kigalin sopimus (Montrealin pöytäkirjan muutos) HFC-yhdisteiden kulutuksen ja tuotannon asteittaisesta vähentämisestä. Suomessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU 2017) yhtenä toimenpiteenä on saavuttaa EU komission velvoittama 39 % päästövähennys taakanjakosektorilla, johon myös F-kaasut kuuluvat. Tavoitteen saavuttamiseksi on F-kaasupäästöjen vähentämisessä syytä edetä ripeästi, varsinkin kun sektorille ehdotettujen toimien yksikkökustannukset ovat matalia ja sektoria koskevat jo päästömääriä rajoittavat EU-lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Kiinteistöjä omistavien ja/tai hallinnoivien organisaatioiden johdon informoiminen muutoksen tuomista mahdollisuuksista ja tärkeydestä sekä heidän sitoutumisensa on tässä muutosvaiheessa välttämätöntä. Kylmä-, ilmastointi- ja sammutuslaitteiden sekä lämpöpumppujen osalta ympäristöongelmia aiheuttavat ennen muuta laitteistoissa käytettävien kaasujen suorat päästöt, jotka johtuvat kaasujen vuotamisesta ilmakehään. Myös välillisillä päästöillä, jotka aiheutuvat laitteiden energiankulutuksesta, on merkitystä, mutta hankintojen kestävyyttä arvioitaessa ensisijainen painoarvo on asetettu mahdollisimman alhaisen GWP:n omaavan kylmäaineen suosimiseen, kuten luonnollisten kylmäaineiden ja hiilivetyjen (HC) sekä HFO-aineiden ja niitä käyttävien laitteiden suosimiseen. Tässä työssä ehdotetaan kriteerejä korkean GWP:n HFC-aineiden vaihtoehdoille kolmella eri tasolla: poissulkevat kriteerit, minimivaatimukset ja pisteytyskriteerit. Kriteerien laatimisessa noudatettiin seuraavia periaatteita: Kriteerien tulee olla a) teknisesti luotettavia, b) verifioitavia ja c) selkeitä. Kriteerien laatimisessa on otettu huomioon Tanskan kriteerit sekä Saksan ”Blue Angel”- kriteerit. JUHAF-hankkeen, johon tämä raportti kuluu osana, yhteistyöverkostoon kuuluvat kylmäalan yritykset ja niiden järjestöt, alan teollisuus, yliopistot ja viranomaistahot ovat olleet vaikuttamassa kriteerien muotoiluun ja hyväksyneet tässä julkaisussa esitetyt kriteerit.
  • Jaakkonen, A.; Castro, H.; Hallanvuo, S.; Ranta, J.; Rossi, M.; Isidro, J.; Lindström, M.; Hakkinen, M. (2019)
    Applied and Environmental Microbiology 2019: Vol. 85, No. 7
    Shiga toxin-producing Escherichia coli (STEC) and Campylobacter jejuni are notable health hazards associated with the consumption of raw milk. These bacteria may colonize the intestines of asymptomatic cattle and enter bulk tank milk via fecal contamination during milking. We studied the frequency of STEC O157:H7 and C. jejuni contamination in tank milk (n = 785) and the in-line milk filters of milking machines (n = 631) versus the frequency of isolation from cattle feces (n = 257) on three Finnish dairy farms for 1 year. Despite simultaneous isolation of STEC O157:H7 (17%) or C. jejuni (53%) from cattle, these bacteria were rarely isolated from milk filters (2% or <1%, respectively) and milk (0%). As revealed by phylogenomics, one STEC O157:H7 strain at a time was detected on each farm and persisted for ≤12 months despite rigorous hygienic measures. C. jejuni strains of a generalist sequence type (ST-883 and ST-1080) persisted in the herds for ≥11 months, and several other C. jejuni types were detected sporadically. The stx gene carried by STEC was detected more frequently from milk filters (37%) than from milk (7%), suggesting that milk filters are more suitable sampling targets for monitoring than milk. A questionnaire of on-farm practices suggested lower stx contamination of milk when major cleansing in the barn, culling, or pasturing of dairy cows was applied, while a higher average outdoor temperature was associated with higher stx contamination. Because pathogen contamination occurred despite good hygiene and because pathogen detection from milk and milk filters proved challenging, we recommend heat treatment for raw milk before consumption.
  • Alisauskaite, N.; Cizinauskas, S.; Jeserevics, J.; Rakauskas, M.; Cherubini, G.; Anttila, M.; Steffen, F. (2019)
    Journal of Veterinary Internal Medicine Vol. 33, No. 3
    Background There is a successful outcome after surgical management of spinal arachnoid diverticula (SAD) in up to 82% of cases. Hypothesis/Objectives We hypothesized that Pugs have favorable short‐term and poor long‐term prognosis after surgical treatment of thoracolumbar SAD. The aim of the present investigation was to describe clinical findings, short‐ and long‐term outcomes, and follow‐up magnetic resonance imaging (MRI) findings in Pugs with thoracolumbar SAD. Animals Twenty‐five client owned Pugs with 12‐month follow‐up information after surgical treatment of thoracolumbar SAD. Methods Multicenter retrospective case series. All medical records were searched for Pugs diagnosed with SAD. Data regarding signalment, history, surgical procedure, outcome, histopathology, and follow‐up MRI results were extracted. Results Mean age at presentation was 7.32 (range 2‐11) years, 80% were males. Short‐term outcome was available in 25 dogs, and improvement was confirmed in 80% of dogs. Long‐term outcome was available in 21 dogs, and deterioration was confirmed in 86% of cases, with late‐onset recurrence of clinical signs after initial postsurgical improvement affecting 85% of Pugs. A moderate correlation (r = 0.50) was found between duration of clinical signs and outcome. In 8 dogs with deteriorating clinical signs, follow‐up MRI revealed regrowth of the SAD in 2 cases, new SAD formation in 2 cases, and intramedullary T2W hyperintensity/syringomyelia in 6 cases. Conclusions and Clinical Importance This study suggests that Pugs with thoracolumbar SAD do not have a favorable long‐term prognosis after surgical treatment for reasons yet to be determined.
  • Wisselink, H.; Wisselink, H.; Smid, B.; Plater, J.; Ridley, A.; Andersson, A.-M.; Aspán, M.; Pohjanvirta, T.; Vähänikkilä, N.; Larsen, H.; Høgberg, J.; Colin, A.; Tardy, F. (2019)
    BMC Veterinary Research 2019: Vol. 15, No. 86.
    Background Several species-specific PCR assays, based on a variety of target genes are currently used in the diagnosis of Mycoplasma bovis infections in cattle herds with respiratory diseases and/or mastitis. With this diversity of methods, and the development of new methods and formats, regular performance comparisons are required to ascertain diagnostic quality. The present study compares PCR methods that are currently used in six national veterinary institutes across Europe. Three different sample panels were compiled and analysed to assess the analytical specificity, analytical sensitivity and comparability of the different PCR methods. The results were also compared, when appropriate, to those obtained through isolation by culture. The sensitivity and comparability panels were composed of samples from bronchoalveolar fluids of veal calves, artificially contaminated or naturally infected, and hence the comparison of the different methods included the whole workflow from DNA extraction to PCR analysis. Results The participating laboratories used i) five different DNA extraction methods, ii) seven different real-time and/or end-point PCRs targeting four different genes and iii) six different real-time PCR platforms. Only one commercial kit was assessed; all other PCR assays were in-house tests adapted from published methods. The analytical specificity of the different PCR methods was comparable except for one laboratory where Mycoplasma agalactiae was tested positive. Frequently, weak-positive results with Ct values between 37 and 40 were obtained for non-target Mycoplasma strains. The limit of detection (LOD) varied from 10 to 103 CFU/ml to 103 and 106 CFU/ml for the real-time and end-point assays, respectively. Cultures were also shown to detect concentrations down to 102 CFU/ml. Although Ct values showed considerable variation with naturally infected samples, both between laboratories and tests, the final result interpretation of the samples (positive versus negative) was essentially the same between the different laboratories. Conclusion With a few exceptions, all methods used routinely in the participating laboratories showed comparable performance, which assures the quality of diagnosis, despite the multiplicity of the methods.
  • Mikkelä, A.; Ranta, J.; Tuominen, P. (2019)
    Risk Analysis 2019
    Several statistical models for salmonella source attribution have been presented in the literature. However, these models have often been found to be sensitive to the model parameterization, as well as the specifics of the data set used. The Bayesian salmonella source attribution model presented here was developed to be generally applicable with small and sparse annual data sets obtained over several years. The full Bayesian model was modularized into three parts (an exposure model, a subtype distribution model, and an epidemiological model) in order to separately estimate unknown parameters in each module. The proposed model takes advantage of the consumption and overall salmonella prevalence of the studied sources, as well as bacteria typing results from adjacent years. The latter were used for a smoothed estimation of the annual relative proportions of different salmonella subtypes in each of the sources. The source‐specific effects and the salmonella subtype‐specific effects were included in the epidemiological model to describe the differences between sources and between subtypes in their ability to infect humans. The estimation of these parameters was based on data from multiple years. Finally, the model combines the total evidence from different modules to proportion human salmonellosis cases according to their sources. The model was applied to allocate reported human salmonellosis cases from the years 2008 to 2015 to eight food sources.
  • Kontturi, M.; Junn, R.; Simojoki, H.; Malinen, E.; Seuna, E.; Klitgaard, K.; Kujala-Wirth, M.; Soveri, T.; Pelkonen, S. (2019)
    BMC Veterinary Research 2019: Vol. 15, No. 44
    Background: Severe outbreaks of bovine interdigital phlegmon (IP) have occurred recently in several free stall dairy herds in Finland. We studied the aetiology of IP in such herds, and the association of bacterial species with the various stages of IP and herds of various morbidity of IP. Nineteen free stall dairy herds with IP outbreaks and three control herds were visited and bacteriological samples collected from cows suffering from IP (n = 106), other hoof diseases (n = 58), and control cows (n = 64). The herds were divided into high morbidity (morbidity ≥50%) and moderate morbidity groups (9–33%) based on morbidity during the first two months of the outbreak. Results: F. necrophorum subspecies necrophorum was clearly associated with IP in general, and T. pyogenes was associated with the healing stage of IP. Six other major hoof pathogens were detected; Dichelobacter nodosus, Porphyromonas levii, Prevotella melaninogenica, Treponema spp. and Trueperella pyogenes. Most of the samples of acute IP (66.7%) harboured both F. necrophorum and D. nodosus. We found differences between moderate morbidity and high morbidity herds. D. nodosus was more common in IP lesion in high than in moderate morbidity herds. Conclusions: Our result confirms that F. necrophorum subspecies necrophorum is the main pathogen in IP, but also T. pyogenes is associated with the healing stage of IP. Our results suggest that D. nodosus may play a role in the severity of the outbreak of IP, but further research is needed to establish other bacteriological factors behind these severe outbreaks.

View more