Partner sub-repositories

Recent Submissions

  • Ahola, Teresa (2020)
    Käsittelen työssäni Abraham Ojanperän elämänhistoriaa ja hänen vaikutustaan suomalaiseen kirkkomusiikkiin. Tiesin etukäteen Ojanperän olleen kanttori ja laulunopettaja. Kiinnostuin aiheesta, kun kotikunnallani järjestettiin suuri oopperaprojekti, Abrahamin pidot. Aihe on alkanut kiinnostamaan minua yhä enemmän, kun olen saanut selville tietoja Abraham Ojanperästä. Kerron ensin Ojanperän eri elämänvaiheista, hänen opiskelustaan ja urasta musiikin parissa kanttorina ja laulunopettajana. Sen jälkeen tutkin Ojanperän yhteyksiä aikansa säveltäjiin ja muihin muusikkoihin, erityisesti kirkkomuusikoihin. Etsin myös tietoa Ojanperän lauluoppilaista. Tutkin työssäni, onko Ojanperä myötävaikuttanut suomalaisen, suomenkielisen kirkkomusiikin syntymiseen tai julkaisemiseen, ja minkälaisia vaikutuksia suomalaiseen musiikkikulttuuriin hänellä on ollut. Työssäni käytän lähteenä Anna-Maija Näsäsen kirjoittamaa teosta Abraham Ojanperä, laulajan elämä, Iikka Niemelän lukuisia kirjoituksia Ojanperän elämään liittyen sekä erilaisia lehtiartikkeleita ja muita lyhyempiä tekstejä, jotka löysin Limingan kirjaston arkistokansiosta. Ojanperästä on kirjoitettu melko vähän. Sibelius-Akatemiassa on tehty 25 vuotta sitten yksi työ aiheeseen liittyen, ja jotkin muut kirjalliset työt esimerkiksi säveltäjiin liittyen sivuavat Abraham Ojanperää. Aihe kuitenkin kiinnostaa minua, sillä Ojanperä on kotipaikkakunnaltani kotoisin, ja siellä Ojanperä tunnetaan yhä. Työn lopussa teen yhteenvedon Ojanperän musiikillisesta vaikutuksesta, joka on monimuotoista. Ojanperä on ollut osaltaan vaikuttamassa suomalaisen yksinlaulun opetuksen perustusten syntymiseen Suomessa, olihan hän ensimmäinen laulunopettaja Helsingin musiikkiopistossa 30 vuoden ajan. Myös Ojanperän laajasta ystäväverkostosta muusikoiden kesken on ollut hyötyä suomalaisen musiikin kehitykselle: Ojanperän tiivis yhteistyö Oskar Merikannon ja useiden muiden säveltäjien kanssa sai aikaan useita tunnettuja suomenkielisiä lauluja. Ojanperä on ollut myös vaikuttamassa esimerkiksi perinteeksi muodostuneiden pääsiäiskonserttien pitämiseen Suomessa. Työssään kanttorina ja opettajana Ojanperä on ollut kasvattamassa suomalaista laulajasukupolvea sekä vaikuttamalla kuulijoihin laulunsa välityksellä.
  • Marttunen, Mika; Mustajoki, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2020
    Tässä raportissa kuvataan ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämän vesiensuojelun tehostamisohjelman vaikuttavuuden arvioinnin tukemiseksi tehdyn esiselvityksen tulokset. Esiselvityksessä tuotettiin viitekehys vaikuttavuuden arvioinnin seurantaohjelman laatimiseen ja tunnistettiin mahdollisia mittareita vaikuttavuustavoitteiden toteuttamiselle. Lisäksi arvioitiin erilaisia seurantaohjelmavaihtoehtoja ja kuvattiin mallien, kaukokartoituksen ja datafuusion hyödyntämismahdollisuuksia seurannan toteuttamisessa. Esiselvityksen toteutti Suomen ympäristökeskus ympäristöministeriön tilaamana tiiviissä yhteistyössä keskeisten sidosryhmien ja SYKEn tutkijoiden kanssa. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteena on tehostamisohjelman moniulotteisuus, sillä sen kuuden teema-alueen puitteissa rahoitetaan useita hyvin erityyppisiä ja kokoisia hankkeita. Lisäksi hankkeiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä ja seurannan toteuttaja voi vaihdella. Esiselvityksen aluksi tunnistettiin hyvän seurantaohjelman ominaisuuksia sekä tavoitteita vaikuttavuuden arvioinnille ja seurantaan. Näiden perusteella laadittiin viitekehys ja mittaristoja tehostamisohjelman ja sen puitteissa rahoitettavien hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnin ja seurannan toteuttamiseen. Seurantamittarit ryhmiteltiin hanketyypin mukaan seitsemään eri ryhmään: 1) ohjelman/hankkeen toteutus, 2) paineiden seuranta, 3) tilan ja käytön seuranta, 4) yhteistyön ja verkostojen vahvistuminen, 5) viestinnän ja koulutuksen edistäminen, 6) vesistökunnostustoiminnan edistäminen ja 7) menetelmien ja käytäntöjen kehittäminen. Kunkin ryhmän mittareiden soveltuvuutta arvioitiin muun muassa niiden tärkeyden ja kustannusten suhteen. Arvioinnissa hyödynnettiin kahdessa sidosryhmätyöpajassa ja erillisissä teemakohtaisissa työpajoissa saatuja ajatuksia hankkeiden ja tehostamisohjelman seurannasta. Mittarien tunnistamisen ja ryhmittelyn jälkeen tarkasteltiin, miten seuranta tulisi toteuttaa tehostamisohjelman eri teema-alueissa ottaen teema-alueen ominaispiirteet huomioon. Kullekin teema-alueelle ehdotettiin kaksi eri seurantaohjelmavaihtoehtoa (suppea ja laaja), joista suppea sisältää mittareita, joita tulisi seurata kaikissa hankkeissa ja laaja mittareita, joita olisi hyvä seurata, mikäli seuranta halutaan toteuttaa mahdollisimman laadukkaasti mutta silti kustannustehokkaasti. Lisäksi esitettiin yleisiä suosituksia seurannan toteuttamiseksi.
  • Kuula, Joel (2020)
    Finnish Meteorological Institute Contributions 170
    Atmospheric particles are one of the leading mortality risk factors in the Global Burden of Disease study (GBD). The association between particulate mass of particles smaller than 2.5 μm in diameter (PM2.5) and cardiovascular and pulmonary diseases has been characterized by multiple epidemiological studies, and varying estimates suggest that several million premature death occur globally each year due to PM2.5 exposure. Mitigation of the adverse health effects of particulate matter requires comprehensive understanding of their sources and dynamic processes, such as spatial dispersion. Recent emergence and development of aerosol sensors, which are typically characterized as small, relatively low cost and easy to use, have enabled new opportunities in air quality monitoring. As a result of their practical convenience, sensors can be deployed to the field in high quantities which, consequently, enables network-type, spatially comprehensive measurements. However, with more simplified and less expensive measurement approach, less accurate and reliable results may be expected. This study aimed to evaluate and characterize the accuracy and usability of aerosol sensor to urban air quality measurements. The investigation focused on two of the most prominent measurement techniques applicable to sensor type monitoring; optical and diffusion chargingbased techniques. Sensors utilizing optical technique were evaluated in laboratory and field studies for their error sources and particle size-selectivity, specifically. Diffusion charging-based sensors, which measure lung deposited surface area of particles, were evaluated in the field for their suitability to measure combustion emitted particles, such as vehicular exhaust and residential wood combustion emissions. Results of the study indicated that optical aerosol sensors are unlikely to be fit for long-term regulatory monitoring. The main issues preventing this arise from their improper calibration which poses a significant risk of data misinterpretation; none of the laboratory evaluated sensors measured particle sizes which their technical specifications implied. On the other hand, field tests showed that when the measured size fraction was targeted to match the true detection range of the sensor, highly accurate and repeatable results were obtained. This implies that, while the usability of optical sensors is limited in their current form, the concept and vision of a sensor driven air quality monitoring network remains valid and achievable. In comparison to optical sensors, diffusion charging-based sensors were found to be more mature in terms of their technological development. The evaluated sensors exhibited accurate and stable performance throughout the test campaigns and were shown to be particularly well-suited the measurement of combustion emitted particles. Hence, diffusion charger sensors would be a valuable addition to be used alongside other measurement techniques as urban air quality is heavily affected by nanoparticles. *** Ilmakehän pienhiukkaset ovat yksi keskeisimmistä kuolleisuuden riskitekijöistä kansainvälisessä taudin rasittavuuden analyysissä. Useat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet pienhiukkasten ja sydän- ja verisuoni- sekä hengitystiesairauksien yhteyden, ja eri arvioiden mukaan useita miljoonia ennenaikaisia kuolemia tapahtuu joka vuosi pienhiukkasaltistumisen seurauksena. Jotta pienhiukkasten negatiivisiin terveysvaikutuksiin voitaisiin vaikuttaa, tulee niiden lähteet ja dynaamiset prosessit, kuten alueellinen leviäminen, tuntea hyvin. Viimeaikainen aerosolisensoreiden esilletulo ja kehittyminen ovat avanneet uusia mahdollisuuksia ilmanlaadun seurantaan. Sensorit, jotka ovat tyypillisesti pienikokoisia, suhteellisen edullisia ja helppokäyttöisiä, mahdollistavat alueellisesti kattavien sensoriverkkomittausten toteuttamisen ja siten pienhiukkasten tarkemman tutkimisen. Sensoreiden edullisempi ja siten yksinkertaisempi mittaustekniikka saattaa toisaalta johtaa suurempaan mittausepätarkkuuteen ja huonompaan laatuun. Tämän työn tavoitteena oli arvioida ja luonnehtia aerosolisensoreiden tarkkuutta ja soveltuvuutta kaupunkialueiden ilmanlaadun seurantaan. Tutkimus keskittyi kahteen mittaustekniikkaan, jotka ovat parhaiten sovellettavissa sensorityyppisiin mittauksiin; optiseen ja diffuusiovarautumiseen perustuvaan tekniikkaan. Optisia sensoreita testattiin sekä ulkoilmassa että laboratoriossa, missä niiden hiukkaskokovalikoivuutta arvioitiin tutkimalla sensorin vastetta keinotekoisesti tuotetuilla erikokoisilla referenssihiukkasilla. Diffuusiovarautumiseen perustuvia sensoreita, jotka mittaavat niin kutsuttua keuhkodeposoituvaa pinta-ala, testattiin ulkoilmassa, missä niiden suorituskykyä arvioitiin erityisesti erittäin pienten nanohiukkasten, kuten liikenteen pakokaasun sekä puunpolton päästöjen, näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella optiset aerosolisensorit eivät toistaiseksi ole soveltuvia pitkäaikaiseen viranomaisvalvonnassa tehtävään ilmanlaadun seurantaan. Tämä johtuu niiden virheellisestä kalibroinnista, jonka seurauksena sensorit eivät mittaa hiukkaskokoluokkia, joita niiden tekniset tuoteselosteet antavat olettaa. Riski mittausdatan väärin tulkinnalle on täten ilmeinen. Toisaalta, kun mitattu hiukkasten kokojakauma rajattiin vastaamaan sensorin ominaista vastealuetta, sensorin mittaustarkkuus oli hyvä ja toistettava. Tämän perusteella, vaikkakin virheellinen kalibrointi rajoittaa optisten sensoreiden käytettävyyttä, konsepti ja visio sensoripohjaisesta mittausverkosta on mahdollinen ja saavutettavissa. Diffuusiovarautumiseen perustuvat sensorit osoittivat olevan teknisesti kehittyneempiä kuin optiset sensorit. Testatut sensorit olivat tarkkoja ja stabiileja kaikissa kenttämittauskampanjoissa, ja ne olivat erityisen hyvin soveltuvia liikenteen pakokaasujen sekä puunpolton päästöjen mittaamiseen. Tämän vuoksi diffuusiovaraukseen perustuvat sensorit olisivat arvokas lisä muiden mittaustekniikoiden rinnalle, varsinkin kun nanohiukkasten osuus kaupunki-ilmassa on merkittävä.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2020)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2020
    Proftest SYKE carried out proficiency test (PT) for analysis of alkalinity, conductivity, nutrients and pH in natural waters in February 2020. In total, there were 31 participants in the PT. Either the calculated concentration or the robust mean or the median of the reported results was used as the assigned value for the measurands. The overall performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 89 % of the results evaluated with z scores were satisfactory when total deviation of 0.2 pH units for pH values and 5–25 % for the other determinations was accepted from the assigned value. Warm thanks to all the participants in this proficiency test!
  • Kohonen, Matleena (2020)
    Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisia mahdollisuuksia musiikinopettajalla on toteuttaa ekologisesti kestäviin arvoihin ja asenteisiin pohjautuvaa kasvatusta peruskoulun musiikin tunneilla. Kestävä tulevaisuus vaatii nykyisen elämäntapamme ja kasvatusjärjestelmien kriittistä tarkastelua ja uudistamista. Myös uusimmassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS 2014) kestävä kasvatus on näkyvästi läsnä. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Miten ekologisesti kestävän kasvatuksen tavoitteet ilmenevät peruskoulun musiikkikasvatuksessa? 2. Miten musiikinopettaja voi toteuttaa ekologisesti kestäviin arvoihin pohjautuvaa kasvatusta peruskoulun musiikin tunneilla? Tutkimusmenetelmäni oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tarkastelin ekologisesti kestävää musiikkikasvatusta arvokasvatuksen ja kestävän kasvatuksen näkökulmasta. Keskeisiä käsitteitä olivat etiikka, moraali ja arvokasvatus sekä ekologisesti kestävä kasvatus. Tutkimustulosten perusteella ekologisesti kestävä musiikkikasvatus edellyttää opettajan itsereflektiotaitoja sekä kasvattamista systeemiajatteluun, kestävään luontosuhteeseen ja aktiiviseen toimijuuteen. Kestävässä kasvatuksessa keskitytään prosessiin ja työtapoihin lopputuloksen sijaan. Kestävyyden eri osa-alueet tulee käsittää kokonaisvaltaisesti yhteydessä toisiinsa. Kestävän kasvatuksen periaatteiden omaksuminen on tulevaisuudessa tärkeää kaikilla koulutusasteilla peruskoulusta yliopistoon. Opettajankoulutukseen tarvitaan lisää kestävän tulevaisuuden teemojen ja systeemiajattelun koulutusta. Musiikkikasvatuksen opinnoissa tulisi pohtia nykyistä enemmän omaa arvomaailmaa ja keskustella kriittisesti kasvatuksen suhteesta yhteiskuntaan. Musiikki on ihmisille tärkeä voimavara, tunteiden käsittelyn ja ilmaisun väline. Musiikki parantaa elämänlaatua aineettomasti. Musiikin tekemisessä hyödynnetään luovaa ongelmanratkaisua ja kuvitellaan vaihtoehtoisia todellisuuksia. Yhteisöllinen ideoiminen ja oppiminen lisäävät tulevaisuuden toivoa. Nämä ajattelutavat ovat olennaisia ekososiaalisessa sivistymisessä ja kestävämpään elämäntapaan sopeutumisessa.
  • Jaakonaho, Tuuli (2020)
    Tutkimukseni käsittelee minäpystyvyyden tukemista peruskoulun musiikinopetuksessa. Minäpystyvyys tarkoittaa ihmisen käsitystä omasta pystyvyydestään tietyssä tehtävässä, ja se rakentuu pääasiassa neljän informaatiolähteen kautta, joita ovat onnistumisen kokemukset, vertaiskokemukset, sanallinen tuki ja ihmisen omat tunteet ja fysiologiset tuntemukset. Tutkin, miten opettaja voi huomioida näitä informaationlähteitä opetuksessaan ja mitä muita keinoja opettajalla on minäpystyvyyden tukemiseen. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikinopettaja voi tukea oppilaan minäpystyvyyttä peruskoulun musiikinopetuksessa? Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on Albert Banduran (1997) teoria minäpystyvyydestä. Keskeisin käsitteeni on minäpystyvyys ja muita tärkeitä käsitteitä toimijuus ja minäkäsitys. Toteutan tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Perehdyn musiikkikasvatuksen, muiden kasvatusalojen ja psykologian tutkimukseen minäpystyvyydestä peruskoulussa ja/tai musiikinopetuksessa. Musiikinopettaja voi vahvistaa oppilaiden minäpystyvyyttä mahdollistamalla ja vahvistamalla onnistumisen kokemuksia ja tarjoamalla monipuolisia musiikillisia malleja. Opettajan tulee tarjota rohkaisevaa ja aitoa kannustusta yhdistettynä konkreettisiin neuvoihin eteenpäin pääsemiseksi. Turvallinen, keskusteleva ja oppimiseen ja prosessiin keskittynyt ilmapiiri tukee pystyvyyden vahvistumista ja oppimista. Opetukseen tulee sisällyttää oppimisen ja itsesäätelyn taitoja, jotta oppilaat oppisivat tunnistamaan onnistumisensa ja oman toimintansa merkityksen oppimiselle. Minäpystyvyys on musiikkikasvatuksen kentälle tärkeä tutkimuskohde, sillä se vaikuttaa merkittävästi oppilaan aktiivisuuteen ja toimintaan sekä musiikkitunnilla että koulun ulkopuolella. Peruskoulun musiikinopetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua, oppilaan omaa muusikkoutta ja elinikäistä myönteistä musiikkisuhdetta, ja minäpystyvyys on tässä tärkeässä asemassa. Minäpystyvyyttä musiikin oppiaineen kontekstissa on Suomessa tutkittu hyvin vähän, ja jatkotutkimukselle on runsaasti aiheita ja tarvetta.
  • Ollinen, Severi (2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella sisäisen motivaation merkitystä musiikinopiskelussa, sekä eritellä niitä tekijöitä, jotka liittyvät sisäisen motivaation syntymiseen ja säilymiseen. Tutkin tapoja, joilla musiikinopettaja voi tukea oppilaan sisäistä motivaatiota. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millainen merkitys oppilaan sisäisellä motivaatiolla on musiikinopiskelussa? 2) Miten musiikinopettaja voi tukea oppilaan sisäisen motivaation syntymistä ja säilymistä? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä olivat motivaatio, sisäinen motivaatio, itseohjautuvuusteoria (SDT) ja ulkoinen motivaatio. Eri motivaatioteorioista valitsin juuri Ryanin & Decin itseohjautuvuusteorian, sillä sen yhteys sisäiseen motivaatioon sopii erityisen hyvin pitkäjänteisen musiikinopetuksen tavoitteisiin. Itseohjautuvuusteoria tarjoaa näkökulmia sellaisen oppimisympäristön luomiseen, joka mahdollistaa motivaation syntymisen. Tutkimukseni menetelmä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kokosin tutkimukseeni tietoa jo olemassa olevista tieteellisistä julkaisuista, joiden tutkimustuloksia analysoin, vertailin ja yhdistelin. Sisäinen motivaatio vaikuttaa positiivisesti oppimiseen. Musiikinopettaja kykenee vaikuttamaan oppilaidensa sisäiseen motivaatioon eri tavoin. Musiikinopettajan tulisi kehittää oppimisympäristöjä, joissa oppilas voi kokea kyvykkyyttä, oppia uusia taitoja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja samalla säilyttää oman valinnanvapauden tunteensa. Opetuksen tulee olla sopivan haastavaa jokaiselle oppilaalle. Tämän toteutuminen vaatii eri tasoisten osallistumismahdollisuuksien tarjoamista musiikinopetuksessa.
  • Lassila, Anni (2020)
    Tutkimuksessani selvitin, miten inkluusio käsitetään musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa, ja millaisia tekijöitä inklusiivisen musiikkikasvatuksen toteutumiseen liittyy. Inkluusio on yksi keskeisimmistä musiikkikasvattajan työhön vaikuttavista kasvatusmaailman ilmiöistä. Käsittelin tutkimuksessani inklusiivista kasvatusta ihmisyyden moninaisuuden näkökulmasta, jossa tavoitteena on huomioida kaikki erilaiset oppijat. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Miten inkluusio käsitetään musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa? 2) Millaisia tekijöitä inklusiivisen musiikkikasvatuksen toteutumiseen liittyy? Tutkimukseni käsitteellisessä viitekehyksessä kerron inkluusion periaatteiden taustalla vaikuttavista kasvatuksen tavoitteista ja niihin liittyvien ajatusmallien muutoksesta. Avaan yhdenvertaisuutta kasvatuksen tavoitteena ja tarkastelen erilaisen oppijuuden käsitettä. Tarkastelen kriittisesti integraatiota opetuksen toimintamallina, jolle inklusiivinen kasvatus nähdään vaihtoehtona. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Esitin tutkimuskysymykseni 2000- luvun musiikkikasvatuksen kotimaiselle ja kansainväliselle tutkimuskirjallisuudelle. Tarkastelin aineistoa tutkimustehtäväni ja –kysymysteni näkökulmista, ja muodostin keskeisimmistä havainnoista tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa inkluusio käsitetään oppijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisena ja yksittäisiin piirteisiin perustuvan luokittelun purkamisena. Inkluusion tavoite on edistää kaikkien oppijoiden yhdenvertaisuutta. Inklusiivisen musiikkikasvatuksen keskeisiä lähtökohtia ovat inklusiivisiin arvoihin sitoutuminen, saavutettava sekä fyysisesti ja henkisesti esteetön opetus, oppijoiden osallistaminen ja toimijuuden kasvattaminen, kasvatuksen ammattilaisten välinen yhteistyö ja jatkuva kriittinen reflektio.
  • Haahti, Johannes (2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa ryhmä- ja prosessikeskeisen teatterin menetelmien tarjoamia mahdollisuuksia sävellyspedagogiikassa. Tämän lisäsi tarkasteltiin, miten erityisesti devising-teatteri ja sen lähestymistavat voivat toimia ryhmälähtöisessä musiikin tekemisessä. Tutkimusaineistolle esitetty tutkimuskysymys oli: Millaisia yhtymäkohtia ryhmäprosesseihin pohjautuvalla sävellyspedagogiikalla ja devising-teatterin lähestymistavoilla on? Keskeisiksi käsitteiksi valikoituivat säveltäminen ja sävellyspedagogiikka, luovuus, devising, ryhmä ja sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tulokset saatiin syntetisoimalla jo olemassa olevien tutkimusten tuloksia ja arvioimalla niiden keskinäisiä yhteyksiä. Tuloksista kävi ilmi muun muassa se, että ryhmäsäveltämisen ja devising-teatterin käytänteitä yhdistää monissa tapauksissa ohjaajan tilaa-antava rooli, lähtökohta tasaisesti jaetusta vastuusta, prosessikeskeisyys ja ryhmälähtöisyys.
  • Akselin, Nora (2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten instrumenttiopettaja voi hyödyntää positiivisen pedagogiikan periaatteita arvioinnissa ja palautteenannossa. Perinteisesti arviointi instrumenttipedagogiikassa on ollut suorituskeskeistä. Tutkimuksissa on todettu, että suorituskeskeinen arviointi on ongelmallista monesta eri näkökulmasta. Positiivista pedagogiikkaa onkin ajankohtaista ja merkittävää tutkia instrumenttipedagogiikan kontekstissa, sillä se on uusi suuntaus, jolla on tutkittu olevan positiivinen vaikutus sekä oppilaiden hyvinvointiin että oppimistuloksiin. Tarkastelin tutkimuksessani, mitkä ovat positiivista pedagogiikkaa soveltavan arvioinnin tavoitteet ja tehtävät, ja näiden tavoitteiden ja tehtävien pohjalta tutkin, miten ja millaista palautetta instrumenttiopettajan tulisi antaa. Tutkimuskysymykseni oli: Miten instrumenttiopettaja voi soveltaa positiivista pedagogiikkaa arvioinnissa ja palautteenannossa? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostivat positiivinen psykologia ja siihen pohjautuva positiivinen pedagogiikka. Esittelen myös arviointia ja siihen liittyviä lähi- käsitteitä instrumenttipedagogiikan kontekstissa. Tässä tutkimuksessa keskityin länsi- maisen konservatorioperinteen mukaiseen soitonopetukseen. Toteutin tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Keräsin ja analysoin tutkimusaiheestani olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja tarkastelin sitä tutkimuskysymykseni ja -tehtäväni näkökulmasta. Aineiston pohjalta muodostin tutkimukseni tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni keskeisiä tuloksia olivat, että positiivista pedagogiikkaa soveltavassa arvioinnissa korostetaan vahvuuksia, kokonaisvaltaista kehitystä ja ratkaisukeskeistä kehityskohteisiin suhtautumista. Jotta instrumenttiopettaja voi toteuttaa kyseiset arvioinnin tavoitteet, tulee opettajan mahdollistaa oppilaan asettuminen aktiivisen toimijan rooliin ja huomioida vuorovaikutuksen merkitys palautteenantotilanteessa. Tutkimukseni myös osoitti, että olisi tärkeää tehdä lisää tutkimusta instrumenttipedagogiikasta, ettei se jäisi muusta musiikinopetuksesta irralliseksi musiikkikasvatuksen alueeksi.
  • Rajakangas, Eeva (2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa sitä, miten draamakasvatuksen keinoin voidaan mahdollistaa laajempaa sukupuolista toimijuutta yhtyeopetuksen kontekstissa. Tarkastelen, kuinka sukupuolisensitiivinen musiikkikasvattaja voi ohittaa yhteiskunnassa vallitsevia sosiaalisia normeja luomalla yhtyesoittotilanteeseen draamakasvatuksen avulla totutusta poikkeavia toimintamalleja. Tutkimuskysymykseni on: 1) Miten draamakasvatus voi laajentaa sukupuolista toimijuutta peruskoulun populaarimusiikin yhtyeopetuksessa? Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat sukupuolinen toimijuus, draamakasvatus ja yhtyepedagogiikka. Avaan työni teorialuvussa myös kattavasti sitä, miten sukupuolittuneisuus näkyy musiikkikasvatuksen osa-alueista nimenomaan yhtyepedagogiikassa. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimii sukupuolisensitiivinen pedagogiikka. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan, miten aikaisempi tutkimus ymmärtää sukupuolisen toimijuuden rakentumisen sekä sen muuttumisen mahdollisuudet. Kokoan tutkimuksessani havaintoja toimijuuden mahdollistamisesta yhdistelemällä eri näkökulmien pedagogiikan tutkimusta. Sukupuolisensitiivisyyteen tähtäävä musiikkikasvattaja voi saada draamakasvatuksen metodeista välineitä yhtyeopetuksen toimijuutta määrittävien sukupuolittuneiden tilanteiden muuttamiseen. Niin draamakasvatus kuin sukupuolisensitiivinen pedagogiikkakin tähtäävät siihen, että sosiaalinen todellisuus on jatkuvan kritiikin alainen, ja että nähdään muutoksen mahdollisuuden olemassaolo.
  • Väisänen, Krista (2020)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät tukevat luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa. Tutkimuksessa esitellään luovaa toimintaa edistäviä tekijöitä ja niihin liittyviä käytännön esimerkkejä sekä valintoja, joita opettajan on mahdollista tehdä edesauttaakseen luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa. Tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät edistävät luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa? Tutkimus oli laadullinen, ja sen tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostivat tutkimuskysymykseni kannalta olennaisimmat luovuuskäsitykset, luova toiminta koulun musiikinopetuksessa, oppimisympäristön käsite sekä tiedon luomisen oppimiskäsitys. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus, että kaikkea musiikillista toimintaa voidaan tarkastella luovuuden näkökulmasta, ja toisaalta, että kaikella koulun musiikinopetuksessa tapahtuvalla luovalla toiminnalla tähdätään oppimiseen. Tutkimukseni osoitti, että luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa edistävät luova yhteistoiminta, yksilön minäpystyvyyden tunteen tukeminen sekä luovien oppimisympäristöjen suunnittelu. Luovan yhteistoiminnan mahdollisuudet ovat moninaiset, ja niitä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisiä musiikillisia tuotoksia luomalla. Nuorten käsitys omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan taasen vaikuttaa olennaisesti oppimiseen ja näin ollen luovaan toimintaan. Oppimisympäristöt ja niiden fyysiset ja sosiaaliset ulottuvuudet voivat puolestaan joko edistää tai rajoittaa luovuuden esiin tulemista. Myös digitaali- ja virtuaaliteknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia luovien oppimisympäristöjen suunnitteluun. Musiikinopettajan on siis mahdollista vaikuttaa valinnoillaan luovan toiminnan edistämiseen koulun musiikinopetuksessa. Ilman opettajan tietoisia valintoja oppimisympäristön tarjoamat luovan toiminnan mahdollisuudet jäävät rajallisiksi.
  • Salmela, Leo (2020)
    Tässä tutkimuksessa selvitin, mitkä ovat yleisimpiä lyömäsoittimien ja rumpusetin soit-tamisesta aiheutuneita tuki- ja liikuntaelin vammoja ja miten niiden syntymistä voidaan ennaltaehkäistä. Lisäksi tarkastelin, miten ergonomia voidaan sisällyttää osaksi näiden soittimien opetusta. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Mitkä tekijät altistavat lyömäsoittajia tuki- ja liikuntaelin vaivoille ja mitkä kehon alueet rasittuvat heillä eniten? 2) Millä tavoin ergonomiaa tulisi käsitellä oppilaiden kanssa, jotta se tukisi heidän soittokykyänsä ja ehkäisisi tuki- ja liikuntaelinvaivojen syntymistä? Tutkimukseni keskeiset käsitteet -luvussa kuvailin erilaisia lyömäsoittimia, lyömäsoittajan soittotekniikkaa, kehonasentoja ja kehon liikkeitä soittaessa. Näiden taustatietojen avulla rakensin perustaa sille, minkälaisia vaatimuksia lyömäsoittimien soittaminen asettaa soittajan keholle. Lisäksi kerroin millaista lyömäsoitinpedagogiikka on ollut ja minkälaisia asioita siinä on painotettu. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena eli etsin olemassa olevista lähteistä tietoa, jota yhdistelemällä pystyin vastaamaan tutkimuskysymyksiini. Tarkoituksenani oli tutkimusaineiston avulla ensin selvittää, millä tavoilla ja mitä kehon alueita lyömäsoittimien soittaminen rasittaa. Tämän jälkeen tarkastelin, miten tätä tietoa voitaisiin hyödyntää instrumenttiopetuksessa. Lyömäsoitinopettajan olisi hyvä olla tietoinen kehon hyvinvointiin liittyvistä riskeistä, joita soittaminen aiheuttaa oppilaalle. Tämän tiedon avulla opettaja voi puuttua mahdolli-siin puutteisiin soittotekniikassa tai soittoasennossa. Myös soittomäärien kohtuullistami-nen ja soiton tauottaminen ovat tärkeitä asioita liiallisen rasituksen ehkäisemiseksi. Hyvä lihaskunto on edellytyksenä oikeiden asentojen ylläpitämiseksi ja rasituksen vähentä-miseksi. Muusikoiden, opettajien, opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa tieto ergonomi-asta on usein puutteellista, mutta kouluttamalla ihmisiä asiasta on saatu hyviä tuloksia rasituksen ja vammojen vähenemisestä. Lyömäsoittajien ergonomia on vähän tutkittu ala, vaikka ergonomia vaikuttaa merkittä-västi soittajien fyysiseen terveyteen ja soittokykyyn. Varsinkin sen tarjoaman tiedon sovelluttamisesta instrumenttiopetukseen tarvittaisiin lisää tutkimusta ja ohjeistusta. Aihe on hyvin ajankohtainen nuorten ihmisten lisääntyvien fyysisten ongelmien takia.
  • Jäppinen, Ella (2020)
    Tämä tutkielma on synteesi musiikin aineenopettajuuden tutkimuksista suomalaisessa peruskoulussa 2000-luvulla. Tarkoitukseni oli selvittää musiikinopettajan työn tavoitteita ja sisältöä, koska valtakunnallinen opetussuunnitelma ei tarjoa tarkkoja rajauksia tai kuvauksia tehtävässä toimimiseen. Tutkimuksen taustalla oli suomalaisen musiikkikasvatuksen filosofisen painopisteen siirtyminen esteettisestä praksiaaliseen. Esitin tutkimuskirjallisuudelle seuraavan tutkimuskysymyksen: Millaisia merkityksiä praksiaaliseen musiikkikasvatusfilosofiaan perustuva musiikin aineenopettajan työ saa peruskoulun kontekstissa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, eli toin yhteen tutkimuskysymykseni kannalta keskeisiä aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja pyrin antamaan niistä kattavan yleiskuvan. Musiikinopettajuus jakautui tässä tutkimuksessa kahteen pääalueeseen: opettajan merkitykseen oppilaan kasvun tukijana ja kulttuuriseen merkitykseen kouluympäristössä sekä yhteiskunnassa. Lisäksi sivuan opettajan omaa muusikkoutta ja sen vaikutuksia työhön. Teoreettinen viitekehykseni aineiston tarkastelussa on 1990-luvulla noussut Elliottin praksiaalinen musiikkikasvatusfilosofia, joka syntyi vastavoimaksi aiemmin vallinneelle esteettiselle filosofialle. Praksiaalisen musiikkikasvatusfilosofian lisäksi avainkäsitteitä ovat musiikki koulun oppiaineena, sosiokulttuurinen oppimiskäsitys ja vuorovaikutus.
  • Still, Taru (2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelin tunteiden yhteyttä laulamisen fysiologiaan ja sitä, miten näyttelijäntyöllinen Chekhov-metodi voisi toimia laulupedagogiikan työvälineenä oppilaan tunteiden käsittelyssä. Tutkimukseni tavoitteena oli löytää konkreettisia tunteiden käsittelyn keinoja laulupedagogeille. Tutkimuskysymykseni oli: Miten Chekhov-metodia voisi soveltaa laulupedagogiikassa tunteiden käsittelyn näkökulmasta? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Teoreettiseksi viitekehyksekseni valitsin oppilaslähtöisyyden, koska laulupedagogin tulee huomioida oppilaiden tunnetilat jokaisen oppilaan kohdalla yksilöllisesti. Lisäksi laulaminen on kehollista toimintaa, mikä tekee jokaisen oppilaan instrumentista yksilöllisen. Laulupedagogiikkaa ei rajattu tutkimuksessani tiettyyn tyylilajiin, koska tunteet vaikuttavat kaikissa tyylilajeissa samalla tavalla ääntöelimistön fysiologiaan. Tutkimustulosten perusteella tunteet voivat edesauttaa laulamista, mutta pahimmillaan ne estävät lauluelimistön ergonomisen toiminnan. Tunnetutkimukset osoittavat, että tunnekokemuksen synnyssä kehon fysiologia ja kognitio toimivat tiiviisti yhdessä. Tähän yhteyteen perustuvat Chekhov-metodin harjoitteet voivat toimia myös laulupedagogiikan kontekstissa, kunhan harjoitteita tehdään tarpeeksi usein ja oppilaslähtöisesti. Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että Chekhov-metodista löytyy harjoitteita, joilla pystytään vaikuttamaan kehon kautta tunteisiin ja siten tarjoamaan laulamisen fysiologian kannalta tarpeellisia välineitä opiskelijalle. Taiteidenvälisyys ja monialaisuus ovat ajankohtaisia aiheita taidekasvatuksen kentällä. Tutkimukseni toimii esimerkkinä siitä, kuinka laulunopetukseen voidaan yhdistää muita taidemuotoja.
  • Storm, Janne (2020)
    In this research I study data sonification and how to use it in interactive sound art. In the thesis I look into selected sonification applications and methods for utilising instrument- like interactivity in sonification. As part of this master's project a new software application Resonata is presented, and its features are explained in this text. Resonata is an interactive audio-visual installation built with Max graphical programming environment. It explores the artistic possibilities of sonification and presents methods for interacting with audio software and data processing via the computer game controller Gametrak. In the design of Resonata I've used my knowledge and experience of music technology, sound control devices and audio processing. I have applied techniques used in musical performance, such as feedback systems between the player and the instrument, to data analysis in form of interactive sonification, in order to create an artistic experience.
  • Lehtonen, Ilari; Venäläinen, Ari (2020)
    Raportteja – Rapporter – Reports 2020:2
    Kesällä 2018 paloi paljon metsää. Ruotsissa useat laaja-alaiset metsäpalot polttivat yhteensä lähemmäs 25 000 hehtaaria ja maa sai palojen sammuttamiseen apua ulkomaita myöten. Myös Suomessa metsäpalot pitivät palokunnat kiireisinä, kun kesän aikana maassa syttyi yli 2000 metsäpaloa, joissa metsää paloi yhteensä noin 1200 hehtaaria. Vaikean metsäpalokesän taustalla oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva sää. Tässä työssä arvioitiin kesän 2018 olosuhteiden harvinaisuutta Kanadassa kehitetyn metsäpaloriski-indeksin, ns. FWI-indeksin avulla. Tulosten mukaan suuressa osassa Suomea ja Ruotsia yhtä suotuisat olosuhteet metsäpalojen esiintymiselle kuin kesällä 2018 toistuvat harvemmin kuin kerran 50 vuodessa. Ruotsissa kesä oli tässä suhteessa vielä hieman poikkeuksellisempi kuin Suomessa, missä metsäpaloriski oli vähintään yhtä suuri viimeksi kesällä 2006. Myös metsäpaloja Suomessa esiintyi kesällä 2006 enemmän kuin kesällä 2018. Sääolosuhteiden erot eivät kuitenkaan selitä sitä miksi Ruotsissa paloi metsää kesällä 2018 paljon enemmän kuin Suomessa. Viimeisten reilun 20 vuoden aikana metsäpaloja on esiintynyt maiden pinta-alaan suhteutettuna Suomessa ja Ruotsissa suunnilleen yhtä paljon, mutta suuria metsäpaloja Ruotsissa on esiintynyt paljon enemmän kuin Suomessa. Yli 100 hehtaarin laajuisia metsäpaloja Ruotsissa on esiintynyt jopa noin kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa on ollut myös useampia yli 1000 hehtaarin metsäpaloja ja laajin yksittäinen palo kesällä 2014 poltti noin 14 000 hehtaaria metsää Västmanlandissa, kun samalla ajanjaksolla laajin metsäpalo Suomessa poltti vain noin 200 hehtaaria Tammelassa kesäkuussa 1997. Laaja-alaisten palojen tehokkaan torjunnan taustalla Suomessa arvioidaan olevan muun muassa haja-asutusalueiden aktiivisen vapaapalokuntatoiminnan. Ilmaston lämmetessä metsäpaloriskin arvioidaan kasvavan Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa. Toistaiseksi tätä ei ole meillä voitu havaita kasvaneena paloalana. Tässä työssä ilmastonmuutoksen vaikutusta metsäpaloriskiin havainnollistettiin arvioimalla, kuinka usein Suomen tulevassa ilmastossa on sellaisia kesiä, jolloin metsäpaloriski on yhtä suuri tai suurempi kuin viime vuosien vaikeimpina metsäpalokesinä 2006 ja 2018. Eri ilmastonmuutosmallien simulaatioiden tulokset poikkeavat varsin paljonkin toisistaan, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakaan ennen kuluvan vuosisadan puoliväliä vuosien 2006 ja 2018 kaltaiset metsäpalokesät eivät mitenkään merkittävästi yleistyisi. Toisin sanoen vastaavan kaltaisia metsäpalokesiä esiintyisi edelleen enimmäkseen vain muutaman vuosikymmenen välein. Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu voimakkaana tai jopa kiihtyy edelleen vuosisadan loppupuolella, voivat tällaiset vaikeat metsäpalokesät kuitenkin yleistyä niin paljon, että niitä esiintyisi ehkä vain muutaman vuoden välein. *** There occurred plenty of forest fires during the summer of 2018. In Sweden, a total of nearly 25,000 hectares of forest was burnt in several large-scale fires and firefighters from multiple countries were involved in fighting the fires. Also in Finland, the summer was busy for fire departments due to numerous forest fires. There occurred more than 2000 forest fires in Finland during the summer and approximately 1200 hectares of forest was burnt in the fires. The background reason for the difficult forest fire season was weather that was exceptionally warm and dry during the summer. In this work, fire weather conditions were evaluated based on the Fire Weather Index (FWI) system developed originally in Canada. We determined return levels for the Seasonal Severity Rating (SSR) describing the overall fire weather conditions during the fire season. It appeared that the return level for SSR in 2018 was more than 50 years widely in Finland and Sweden. In Sweden, the conditions were in many locations even slightly more exceptional than in Finland where the return levels for SSR were generally at least as high as in 2018 previously in 2006. Also, the number of forest fires and burned area were in Finland larger in 2006 than in 2018. However, differences in weather conditions could not explain why the burned area in Sweden was in 2018 so much larger than in Finland. During the last a couple of decades, the number of forest fires per land area has been rather similar in Finland and Sweden, but there has occurred a much higher number of large-scale fires in Sweden than in Finland. After the mid-1990s, there has been approximately even a ten times larger number of fires burning more than 100 hectares in Sweden than in Finland. During this time period, the largest forest fire occurred in Finland burned only 200 hectares of forest in Tammela in June 1997, while in Sweden several fires have burned even more than 1000 hectares of forest and the largest fire in 2014 burned approximately 14,000 hectares of forest in Västmanland. It is assumed that one reason for the effectiveness in suppressing fires in Finland before the fires have escalated into conflagrations is the active role of local volunteer fire departments in countryside. In the future, the forest-fire risk is expected to increase in Finland and elsewhere in Northern Europe due to global warming. However, so far, annual burned areas in Finland have not increased noticeably. In this work, the impact of climate change on forest-fire risk was illustrated by evaluating how often summers with similar or higher forest-fire risk as in 2006 and 2018 will occur in Finland in the future. The results obtained from simulations performed with different global climate models differ quite substantially. Nevertheless, forest fire seasons like in 2006 and 2018 will most likely remain rare at least until the mid-21st century. This would mean that the return levels for that kind of difficult forest fire seasons would still be order of several decades. However, in the late 21st century, difficult forest fire seasons comparable to 2006 and 2018 might occur even as often as every few years if the most pessimistic warming scenarios become realized.
  • Åberg, Heidi (2020)
    Tässä työssä tarkastelun kohteena on joitakin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelusjärjestykseen sisältyvän vastausmusiikin ilmenemismuotoja suhteessa affekteihin ilmaisukeinoina. Työn ei ole tarkoitus tuottaa yleistettäviä tuloksia. Työ tarjoaa kuitenkin avauksen ja näkökulman vastausmusiikin tarkoituksen ja eri toteutumistapojen käsittelyyn. Vastausmusiikista ei ole kirjoitettu paljon, joten on oleellista syventää käsityksiä vastausmusiikin mahdollisuuksista. Lähestyn vastausmusiikkia kirkkomusiikkina, en teologisesta näkökulmasta. Lähestyn myös vastausmusiikin toteuttamista muusikon näkökulmasta pyrkien retorisesti elävään esittämiseen. Lähestyn teosanalyysia laulavana muusikkona, mikä vaikuttaa teoksen tulkintaan. Affektin voi määritellä tunteena tai mielihaluna. Tässä yhteydessä erotellaan affekti tunteesta, jolloin affekti voi olla sekä laajemmin ymmärrettävä käsite että toisaalta muusikon tai kuulijan kokemana subjektiivinen tunne tai kehollinen tuntemus. Kirjallinen työ on osa projektia, johon kuuluu myös konsertti. Kirjalliseen työhön kuuluu affektianalyysi Henry Purcellin teoksesta The Blessed Virgin's Expostulations sekä vastausmusiikin soveltamisehdotuksia. Teosanalyysi liittyy myös konsertin harjoitteluprosessiin ja analysoitava teos on osa konserttiohjelmasta. Vastausmusiikin dialogiset ominaisuudet ovat oleelliset, jolloin vastausmusiikin esittämisessä pitäisi pyrkiä tavoittamaan kuulija affektien ilmentämisen keinoin. Samoin ehdotan, että ilmaisu on yhtä lailla keskeistä esitettäessä musiikkia muissa kuin kirkollisissa yhteyksissä.
  • Mäkelä, Elina (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen lukion musiikinopetuksen merkityksiä nuoren hyvinvoinnille. Tutkin suomalaisen lukiomusiikinopetuksen erityispiirteitä ja toimintatapoja, ja selvitän, millaisia yhteyksiä niillä on nuoren sosiaalisen elämän, identiteetin, tunnekokemusten ja yhteisön jäsenenä elämisen kautta yksilön hyvinvointiin. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia merkityksiä lukiomusiikinopetuksella voi olla nuoren hyvinvoinnille? Käsitteellisessä viitekehyksessä määrittelen lukioikäisen nuoren kehitykselliset piirteet ja elämänvaiheeseen kuuluvat kehitystehtävät. Kerron suomalaisen lukiokoulutuksen historiasta ja rakenteesta sekä musiikista lukion oppiaineena. Lähestyn lukion musiikinopetusta musiikin yhteisöllisestä ulottuvuudesta, koska yhteismusisointi on opetuksen keskeinen työtapa. Esittelen Erik Allardtin kolmen ulottuvuuden hyvinvointiteorian, jonka pohjalta tarkastelen tuloksiani. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka toteutan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen kerännyt ja tarkastellut aiheeseeni liittyvää aiempaa tutkimusta ja kirjallisuutta, joista rakennan synteesiä ja vastaan tutkimuskysymykseeni. Pohdin hyvinvoinnin tarkasteluun liittyviä haasteita sekä musiikin ja musiikinopetuksen arvoa ja merkitystä nuoren elämässä. Lisäksi pohdin tutkimukseni laajempaa merkitystä musiikkikasvatuksen alalle ja musiikkikasvattajien koulutukselle. Lopuksi reflektoin tutkimusprosessiani, tarkastelen tutkimukseni luotettavuutta ja mietin mahdollisia jatkotutkimusaiheita. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että lukion musiikinopetuksella on moninaisia merkityksiä nuoren hyvinvoinnille. Lukiomusiikinopetus ei kuitenkaan suoranaisesti itsessään rakenna tai heikennä nuoren hyvinvointia, vaan merkitykset ja vaikutukset ovat välillisiä. Musiikinopetuksen merkitykset hyvinvoinnille näkyvät opiskeluympäristön ja musiikinopettajan toiminnan vaikutuksina, sosiaalisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa sekä oppilaan muusikkouden ja identiteetin kehityksessä.
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto

View more