Partner sub-repositories

Recent Submissions

  • Zhang, Huili (Svenska handelshögskolan, 2015)
  • Virtanen, Henrik (Svenska handelshögskolan, 2015)
    Att samarbeta med en konkurrent i den internationella verksamheten kan vara ett alternativ för små- och medelstora företag. Parterna stöter på hinder i den internationella verksamheten, vilket ger motiv till samarbete. Det finns olika typer av samarbete mellan konkurrenter. Fokus i denna avhandling är att skilja på vilken eller vilka funktioner i företaget samarbetet omfattar. Parterna kan samarbeta kring gemensamma funktioner (integrerat samarbete) eller kring delade funktioner (sekventiellt samarbete). Förekomsten av olika typer av samarbete, indikerar att man kan anta att samarbetet styrs av den strategiska situation parterna befinner sig i. I samarbetet råder det en spänning mellan samarbete och konkurrens. Man samarbetar för att skapa värde, medan man konkurrerar för att utnyttja värdet. Ett samarbete kan medföra konkurrensfördelar, men samtidigt kan spänningen mellan samarbete och konkurrens skapa problem och risker. Forskningen kring samarbetande konkurrenter har varit mindre omfattande. En kunskapsutveckling är önskvärd. Syftet med denna avhandling är att analysera samarbeten mellan konkurrerande små- och medelstora företag, med avsikten att utveckla den teoretiska och empiriska förståelsen av samarbeten, samt samarbetsmotiven och -förutsättningarna i en internationell kontext. En målsättning är att besvara frågan varför parterna väljer att samarbeta antingen integrerat eller sekventiellt. Ytterligare är målsättningen att klargöra hur parterna hanterar spänningen mellan samarbete och konkurrens, samt utreda vilka problem och risker som finns i samarbetet. Den empiriska delen av avhandlingen utgörs av en kvantitativ kartläggning samt fyra fallstudier. Resultaten visar att indelningen av samarbetstyper inte är helt klar. Man kan identifiera rena integrerade samarbeten, man kan identifiera rena sekventiella samarbeten, samt man kan identifiera hybrider av dessa två, där det finns både integrerade och sekventiella funktioner i samarbetet. En funktion i företagets produktionskedja består av olika aktiviteter som kräver olika insats av resurser och kompetenser. Trots att man samarbetar inom samma funktion (per definition integrerat samarbete), kan man dela aktiviteterna mellan parterna i funktionen (sekventiell logik). Eftersom tanken att dela in samarbeten i två typer är oklar, är det även problematiskt att normativt kunna påvisa klara skillnader mellan dessa vad gäller t.ex. motiv och risker. Varje samarbete är unikt. Ett sätt att mildra spänningen mellan samarbete och konkurrens och riskerna parterna upplever i samarbetet är att separera samarbets- och konkurrensfunktionerna från varandra. I intensiva och betydande samarbeten tenderar parterna, speciellt om det är frågan om små- och medelstora företag, att avveckla den direkta konkurrensen genom att t.ex. specialisera sig på olika kunder och nischer (produkter) eller fokusera på olika marknader. Parterna kan definiera när man har rollen som konkurrent och när som samarbetspartner. Personliga relationer, förtroende, gemensamma normer och förfaringssätt förmildrar spänningen och motverkar parternas intentioner att handla opportunistiskt.
  • Attila, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Valtion ympäristölupaviranomainen eli aluehallintovirastot (4 kpl) antoivat vuonna 2012 yhteensä 684 ja vuonna 2013 yhteensä 739 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa myönnettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia myönnettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat 60–66 % kaikista myönnetyistä luvista. Lupia myönnettiin runsaasti myös jätevedenpuhdistamoille, malmien ja mineraalien kaivamiseen ja tuotantoon, kemianteollisuuteen sekä kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemuksista noin 28 % käsiteltiin alle kahdeksassa kuukaudessa ja noin 55 %:ssa käsittelyaika oli yli vuoden. Keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2012 oli 16,8 kuukautta ja vuonna 2013 17,5 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus tehtiin 12–21 %:sta lupapäätöksiä. Eniten valituksia jätettiin turvetuotannon luvista.
  • Attila, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Valtion ympäristölupaviranomainen eli aluehallintovirastot (4 kpl) antoivat vuonna 2010 yhteensä 609 ja vuonna 2011 yhteensä 683 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa myönnettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia myönnettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat 60–64 % kaikista myönnetyistä luvista. Lupia myönnettiin runsaasti myös jätevedenpuhdistamoille ja kemianteollisuuteen sekä kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemuksista 37–43 % käsiteltiin alle kahdeksassa kuukaudessa ja 37–40 %:ssa käsittelyaika oli yli vuoden. Keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2010 13,0 kuukautta ja vuonna 2011 14,8 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus tehtiin 9–12 %:sta lupapäätöksiä. Eniten valituksia jätettiin turvetuotannon ja ns. muun toiminnan luvista.
  • Strandvik, Tore; Holmlund, Maria; Grönroos, Christian (Emerald Group Publishing Ltd., 2014)
    Special Issue: Back where we belong – Marketing as the organization’s core strategy
  • Hirvilammi, T (Kela, 2015)
    Tutkimuksen lähtökohtana on ristiriitainen tilanne: suomalaiset voivat keskimäärin hyvin mutta kuormittavat samalla maapallon ekosysteemejä kestämättömällä tavalla. Ristiriita herättää kysymyksen siitä, mitä olisi kestävä hyvinvointi ja miten sitä on mahdollista tutkia. Tutkimuksen tavoite on kehittää kestävän hyvinvoinnin teoriaa, joka tunnistaa ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen sekä kestävyyden tavoitteet. Tieteidenvälisessä, hyvinvointitutkimukseen kiinnittyvässä tutkimuksessa liitetään ekologisia kysymyksiä sekä hyvinvointiteoriaan että empiirisiin tutkimusasetelmiin. Tutkimukseen sisältyvät empiiriset osajulkaisut pohjautuvat perusturvan saajien hyvinvointia ja elintasoa sekä luonnonvarojen kulutusta eli materiaalijalanjälkiä tarkastelevaan aineistoon. Materiaalijalanjäljet on laskettu MIPS-menetelmällä. Tutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Tutkimuksessa kehitetään dynaaminen viitekehys, jonka avulla selvitetään hyvinvoinnin tavoittelun ja materiaalijalanjälkien välisiä suhteita. Kestävyyden rajoissa pysymisen ehtona on hyvinvoinnin tavoittelun ekotehokkuus eli se, että tarpeita tyydytetään mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan tieteidenvälinen tutkimusasetelma, jonka avulla arvioidaan kohtuullista elintasoa sekä sosiaalisen että ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Kohtuullinen elintaso turvaa kaikille ihmisille välttämättömät resurssit luonnon kantokyvyn rajoissa.
  • Pasternack, I; Autti-Rämö, I; Hinkka, K; Pappila, J (Kela, 2015)
    Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen varhaiskuntoutuksen vaikuttavuutta on kyseenalaistettu ja keskeinen kritiikki liittyy kuntoutuksen kohdentumiseen. Tässä katsauksessa haetaan ja pohditaan niitä riski- ja ennustekijöitä, joiden avulla kohdennusta voisi kehittää. Raportti on osa Kelan työhönkuntoutuksen laajempaa kehitystyötä. Työkyvyn heikkenemistä ennakoivat korkeampi ikä, naissukupuoli, vähäinen koulutus ja pienet tulot, sairaudet ja oireilu sekä tunnetut elämäntapariskit. Työn riskitekijöistä esiin nousivat muun muassa vuorotyö, ruumiillinen työ, osa-aikaisuus ja aikaisemmat työttömyysjaksot. Puuttuvat työn hallinnan ja oikeudenmukaisuuden kokemukset sekä aikaisemmat sairauspoissaolot ennakoivat nekin työkyvyttömyyttä, samoin kuormittavat elämäntilanteet, tyytymättömyys ja vihamielisyys. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat maantieteellisesti suuren riskin alueita. Kuntoutusinterventioista näyttivät parhaiten hyötyvän henkilöt, joilla oli joku perussairaus ja mielialaoireita ja jotka tiedostivat terveysongelmansa. Ikä, sukupuoli tai elintavat eivät olleet määrääviä tekijöitä. Kuntoutusinterventioihin osallistuivat useammin naiset ja tupakoimattomat sekä ne, joilla oli vähemmän osallistumisen esteitä. Katsauksessa esitellään lyhyesti työkyvyn heikkenemisen riskin tunnistamiseen käytettyjä kyselyjä tai testejä. Työn fyysisen kuormittavuuden sekä käyttäytymisen ja persoonallisuustekijöiden mittareita on selvästi vähemmän kuin työn psykososiaalisen kuormittavuuden, työtyytyväisyyden sekä kestävyys- ja lihaskunnon mittareita. Raportin lopussa pohditaan, tulisiko ammatillisen varhaiskuntoutuksen osallistujavalinnassa priorisoida riskialueita ja -toimialoja tai työttömiä ja epätyypillisen työn tekijöitä. Mahdolliset kuntoutujat ryhmitellään riskitason, motivaation ja kuntoutuksen esteiden perusteella. Ihannekuntoutujien lisäksi tunnistetaan muita tärkeitä ryhmiä, joiden saaminen kuntoutukseen edellyttäisi henkilökohtaista tukea tai perusteellisia muutoksia kuntoutuksen valinnassa.
  • Salonen, Krista Kaarina (Svenska handelshögskolan, 2015)
  • Hirvinen, Annina (Svenska handelshögskolan, 2015)
  • Tyko, V. (Tampereen Työväen Sanomalehti o.y., 1908)
  • K., J. (Tampereen Työväen Sanomalehti o.y., 1908)
  • Ympäristökasvatuksen ja -tietoisuuden työryhmä (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä sai 30.1.2015 tehtäväkseen selvittää ympäristökasvatuksen ja ympäristötietoisuuden edistämisen organisointia Suomessa ja tunnistaa ympäristökasvatuksen kehittämistarpeita. Tässä yhteydessä ympäristökasvatus ja -tietoisuus kattaa myös kulttuuriympäristökasvatuksen. Työryhmän esitysten pohjalta ministeriöt päättävät tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Työryhmä tarkasteli ympäristökasvatuksen ja -tietoisuuden, kulttuuriympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen kokonaisuutta opetus-, nuoriso-, kulttuuri-, ja ympäristöhallinnon näkökulmasta. Työryhmä huomioi myös viimeaikaisen kehityksen kansainvälisessä yhteistyössä. Työryhmä tunnisti paikallishallinnon ja kolmannen sektorin toimijoiden keskeisen roolin, mutta keskittyi työssään erityisesti keskushallinnon rooliin. Työryhmä teki ehdotuksia hallinnonalojen välisen yhteistyön ja työnjaon syventämiseksi ja laajentamiseksi sekä hallinnonalojen sisäisiksi kehittämistoimiksi. Lisäksi työryhmä ehdotti laaja-alaista kehittämisprosessia kestävän kehityksen koulutuksen ja kasvatuksen edistämiseksi, huomioiden kansainväliset ja kansalliset prosessit. Tavoitteena on tarkastella kestävän kehityksen koulutusta, ympäristökasvatusta ja kulttuuriympäristökasvatusta kokonaisuutena. Prosessin tuloksena syntyvään kansalliseen suunnitelmaan kerätään myös kehittämisehdotukset luonto- ja ympäristökoulujen sekä koulujen ympäristöjärjestelmien aseman selvittämiseksi ja parantamiseksi.