Partner sub-repositories

Recent Submissions

  • Kela (Kela, 2019)
    Suomen virallinen tilasto
  • Laamanen, Tiina; Mäkinen, Jari; Koivuhuhta, Auri; Nilivaara-Koskela, Ritva; Karppinen, Anssi; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2019
    Kaivosten vesistövaikutukset ja niiden ennakointi ja hallinta ovat olleet viime vuosina julkisuudessa eri-tyisen paljon Talvivaaran pato-onnettomuuden jälkeen. Kaivosvesien hallinnan kannalta merkittävimmät kehittämistä vaativat kysymykset ovat olleet päästöjen leviämisen ennakkoarvioiminen, kuormituksen aiheuttamien vesistöjen kerrostuneisuuden muutosten ennustaminen, päästöjen ekologiset vaikutukset vesistöissä, kuormituksen kertyminen ja vaikutukset pohjasedimenteissä sekä kuormittuneiden vesistöjen turvallinen kunnostus ja hoito. Osaamisen lisääminen on myös kestävän ja ympäristön kannalta tur-vallisen kaivostoiminnan edellytys maassamme. Kaivosvesiä vastaanottavien vesistöjen hallinta ja kunnostaminen (KaiHali) hankkeen tavoitteena oli ke-hittää osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesien turvallisesta johtamisesta järviin ja jokiin. Hankkeen ta-voitteena oli myös kehittää kaivosvaikutteisten järvien hoitoa ja kunnostamista huomioiden kaivosvesien erityispiirteet kuten reaktiivisuuden, korkean suolapitoisuuden ja eliöihin kertyvät aineet sekä kohde-vesistöjen ominaisuudet kuten ympäristölaatunormeihin liittyvät taustapitoisuudet ja kerrostuneisuuden muodostumiseen vaikuttavat tekijät. Hankkeessa on mallinnettu kaivosvesien leviämistä VEMALA-vesistömalliin pohjautuen. Mallinnuksen ansiosta kaivosvesien sekoittumisen ja laimenemisen arviointitavat ovat parantuneet sekä kaivosvesien aiheuttamien vesistöpäästöjen leviämisen arvioinnin työkalut ovat kehittyneet. Kaivosten suolapitoisten vesien aiheuttamaa järvien pysyvän kerrostuneisuuden syntyä mallinnettiin MyLake-ohjelmalla. Hank-keessa myös arvioitiin nikkelin, sinkin ja kuparin biosaatavuutta mittaavien bioligandimallien (BLM) toimi-vuutta suomalaisissa vedenlaatuolosuhteissa ja sovellettiin malleja paikallisissa kaivoskohteissa. Metallien yhteisvaikutusmallin periaatteita demonstroitiin pintavesissä ja sedimenteissä sekä tuotettiin onnistuneesti toksisuustestiaineistoa BLM-mallien validointiin ja jatkokehittämiseen nikkelin ja sinkin osalta. Hankkeessa on tutkittu miten voidaan arvioida kaivosten haitta-aineiden kertymistä sedimentteihin sekä julkaistu ohjeistusmuotoinen raportti sedimenttitutkimuksen toteuttamiseksi kaivoskohteessa. Hankkeessa on tuotettu laajalti taustatietoa sedimentin geokemiallisten olojen muutoksista ja huomioimisesta sekä kerrostuneisuuden purkamisen haitallisten vaikutusten arviointiin kaivoskohteissa sekä kehitetty au-tonomisten mittausalusten käyttömahdollisuuksia vesistötutkimuksen apuvälineinä. Hankkeessa selvitettiin sekä kemiallisen mallinnuksen että pilot-mittakaavan kenttäkokein kerrostuneiden järvien kemiallisen kerrostuneisuuden purkamisen vaikutuksia. Tutkitut menetelmät soveltuvat kun-nostustoimien suunnittelun tueksi. Sedimentin luontaisen puhdistumisen tehostamista selvitettiin, mutta menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta eivätkä ole vielä taloudellisesti kannattavia kunnostusmene-telmiä. Hankkeen tuottamia tausta-aineistoja voivat käyttää tutkimuslaitokset, yritykset, konsultit sekä viran-omaiset tukena kaivosvaikutteisten vesistöjen tilan selvittämisessä ja kaivosvesien vaikutusten arvioin-nissa. Hanke on tuottanut monipuolisesti uutta tietoa, osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesiä vastaanot-tavien vesistöjen hallinnan menetelmistä ja vesistöjen kunnostamisesta.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2019
    Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan kehittää maatalouden kannattavuutta ja maan kasvukuntoa. Hyötyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin uusien menetelmien opettelua. Yleisiin lannoitteisiin verrattuna monissa kierrätyslannoitteissa on erilainen ravinnekoostumus, ja useissa tuotteissa suurin hyöty saadaan sivuravinteiden ja kaliumin kautta. Kierrätyslannoitteiden käyttöön liittyy myös riskejä. Osa riskeistä liittyy suurten ravinnemäärien mahdollistamiin ravinne-epäsuhtiin, mutta monien tuotteiden osalta vakavampi riski liittyy maan tiivistymiseen. Maan tiivistymisen haitta voi olla suurempi kuin lannoituksen hyöty, jos tiivistymisriskejä ei oteta vakavasti. Toisaalta säännöllinen eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö voi lisätä maan tiivistymisenkestävyyttä. Tässä raportissa käydään läpi hyviä käytäntöjä kierrätyslannoituksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan liittyen.
  • Turunen, Katri; Tuulio-Henriksson, Annamari; Poutiainen, Erja (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tutkimuksessa selvitettiin Kelan myöntämän harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen kohderyhmiä sekä kuntoutujien ja ammattilaisten näkemyksiä kuntoutuksen tarpeesta, tavoitteista ja vaikutuksista. Kelan harkinnanvaraista neuropsykologista kuntoutusta 1/2015–6/2016 saaneille postitettiin kysely, ja kuntoutujilta pyydettiin lisäksi lupa käyttää kuntoutusdokumentteja Kelan asiakastietojärjestelmästä. Ammattilaisten eli kuntoutussuosituksia tekevien neuropsykologien ja psykologien, kuntoutusta toteuttavien neuropsykologien sekä Kelan asiantuntijoiden kyselyt kerättiin sähköisesti. Lisäksi tutkimuksen yhteydessä järjestettiin työpaja, jossa koostettiin kysely- ja asiakirja-aineiston tuloksia. Aineisto koostuu 32 kuntoutujan kyselyvastauksista, Kelan asiakastietojärjestelmästä kerätystä kuntoutujien asiakirja-aineistosta, 34:n kuntoutusta toteuttaneen ja 69:n sitä suositelleen psykologin tai neuropsykologin ja 30 Kelan asiantuntijan vastauksista. Kuntoutujien ja kuntoutusta toteuttavien neuropsykologien mukaan Kelan harkinnanvarainen neuropsykologinen kuntoutus kohentaa kuntoutujien työ- ja opiskeluedellytyksiä. Kuntoutujat ja ammattilaiset katsoivat kuntoutuksen olevan hyödyllisintä kuntoutujien oman tilanteen ymmärtämisen ja hyväksymisen, opiskelutaitojen, arjen hallinnan sekä yleisen elämänlaadun kannalta. Ammattilaiset katsoivat kuntoutusmuodon soveltuvan erityisesti nuorille, joilla on kehityksellisiä neuropsykologisia vaikeuksia. Toisaalta erityisesti asiakirja-aineisto osoitti, että kuntoutusmuotoa käytetään osana monenlaisia kuntoutuspolkuja. Tutkimuksen perusteella kuntoutusmuodon kehittämiskohteiksi nousivat erityisesti kuntoutukseen hakeutumisen käytännöt sekä kuntoutuksen raportointikäytännöt. Lisäksi moni taho nosti esiin kuntoutusmuodon taloudellisen tuen matalan tason, jonka katsottiin heikentävän kuntoutuksen tasa-arvoista saatavuutta. Sekä kyselytutkimuksen että hankkeen yhteydessä järjestetyn työpajan myötä nousi vahvasti esiin tarve parantaa Kelan harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen saatavuutta koko maassa.
  • 18,98 Hz 
    Pitkänen, Ulla-Maija (2016)
  • Abass, Khaled; Waits, Audrey; Emelyanova, Anastasia; Miettinen, Ilkka T.; Lavikainen, Antti; Rautio, Arja; Oksanen, Antti (Ruokavirasto, 2019)
    3/2019
    One Health takes a multidisciplinary approach to health risks and risk mitigation for humans, animals, plants and the environment, with the understanding that human health welfare is dependent on ecosystem health. The U.S. and Canada started the One Health project under the Sustainable Development Working Group (SDWG) of the Arctic Council in 2015, Finland joined the project as a colead in 2017. This report is a summary of the Finnish activities and achievements in the One Arctic - One Health project during the Finnish Chairmanship of the Arctic Council. The main actions included the One Arctic - One Health conference in Oulu, establishment of the TremArctic network, and two published Systematic Review papers and two manuscripts. There were also joint sessions and presentations in scientific conferences, seminars and workshops, and joint meetings and collaboration with the other Arctic Council Working Groups, the University of the Arctic, other organisations, and scientific projects. The report concludes with some updated proposals for further work, based on previous works and reflecting progress over the past two years. The Finnish One Arctic - One Health team consisted of scientists from the University of Oulu, National Institute for Health and Welfare (THL), University of Helsinki and the Finnish Food Authority. This work was supported by the grant of the Ministry for Foreign Affairs of Finland.
  • Bjerregaard, .; Charalampidis, A.; Frøding, R.; Shetty, R.; Pastell, H.; Jacobsen, C.; Zhuang, S.; Pinelo, M.; Hansen, P.; Hobley, T. (2019)
    European Food Research and Technology Vol. 245, No. 3, pp. 545 - 558
    Very large amounts of brewer’s spent grains (BSG) are produced in the world which is usually considered as a waste, or animal feed, rather than food for humans. Here, we report, for the first time, a new process at pilot scale for the separation of brewer’s spent grain and trub to solid and liquid streams that can be used in foods. A new type of continuous rotary drum press was used to process hot BSG to produce a liquid filtrate and a filter cake stream. Analysis showed that of the starting mass of BSG (ca. 120 kg), the liquid filtrate composed 50% of the mass, and the filter cake fraction composed 50% of the mass. The dry weight (DW) content of the BSG increased from 23 to over 35%. This led to concentration of insoluble dietary fibre (from 38 to 54%) and phenolics in the filter cake (from 102 to 150 mg/100 g DW as gallic acid equivalents). No fractionation of soluble species such as proteins occurred. Centrifugation of the filtrate from the rotary drum press led to a clarified supernatant stream and a paste. Concentration of insoluble dietary fibre and phenolics occurred in the paste (from 5 to 14% of DW and 61 to 114 mg/100 g DW as gallic acid equivalents), whereas soluble fibre and protein did not selectively partition. Given that the unit operations used here are scaleable and approved for food production, an industrially feasible route now exists to process brewers spent grains to ingredients.
  • Newman, Peter; Thomson, Giles; Helminen, Ville; Kosonen, Leo; Terämä, Emma (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 39/2019
    This paper investigates how influential urban planning is in delivering sustainable cities. We discuss the impact of different urban fabrics – walking, transit and automobile urban fabric - on cities’ ecological footprints and demonstrate it via case studies. We show significant advantages in terms of resource efficiency that walking and transit urban fabric offer over automobile fabric when it comes to urban metabolism. The basic raw material demand of walking fabric has the potential to improve urban efficiencies almost thirty times over the conventional automobile urban fabric in the same city. Also, combining urban fabrics with the Finnish national travel survey revealed clear differences in mobility patterns and related CO2 emissions across urban areas and urban fabrics: walking and transit fabrics support and encourage least carbon intensive modes of mobility. In informal settlements across the globe, with many of the qualities of the walking urban fabric, community cohesion must be safeguarded when considering infrastructure development for effective urban metabolism and supporting the SDG’s. The differences in urban metabolism with urban fabric suggest that cities can make major contributions to sustainable development through urban planning and design that respects and regenerates walking and transit urban fabrics. The paper also shows how this approach can assist the emerging regenerative cities agenda.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Midgelow, Vida L; Bacon, Jane; Kramer, Paula; Hilton, Rebecca (2019)
    Nivel
  • Haapala, Sami Henrik (2019)
    Nivel
    On this page you can access a short video trailer which summarizes the workshop of The Real Health Center which was realized in August 2017 in a public space in Helsinki. The clip aims to give a short, but broad view of the whole workshop. The other videos in this exposition highlight other resonant aspects of the research. This exposition exposes the second artistic part of an artistic doctoral thesis. The research questions are: Main research question: How can a performer co-create meaning together with the participant in participatory and immersive performances? Research question for this artistic part: How can we train a performer for participatory and immersive performances in which they will have to work with the unpredictable impulses of unknown audiences? This research exposition shows a distinctive approach to performer training that uses play testing with an unknown audience as a training method. This training method was developed in order to train performers in participatory and immersive performances to the specific kind of unpredictable impulses that arise from performing with unknown audience members. The exposition aims to reveal the method by transposing discursive knowledge gained from/in/by research in these kinds of performances to an online exposition that in its form and manner of presentation would resonate with some of the qualities associated with participatory and immersive performances.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1997)
    Suomen ympäristö 129
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1996)
    Suomen ympäristö 41/1996
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1995)
    Muistio 1/1995
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1994)
    Muistio 4/1994
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1993)
    Muistio 4/1993
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1992)
    Selvitys 7/1992
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1991)
    Selvitys 3/1991
  • Kellokumpu, Simo (2019)
    Acta Scenica
    My doctoral artistic research project examines choreography as reading practice. In the research, the notion of choreography operates simultaneously as an analytical device, problem to be examined, and an artistic outcome. The primary method for the research is choreographic experimental practice that delves into the process of dynamic place-taking in which the human body couples with surrounding movements, from microscopic to telescopic and beyond, without the aim of mastering the movement. This experimental process examines and develops understanding of how choreographic practice can be understood as an embodied (hyper-)reading practice, which materializes, de- and recodes movements of the situated and contextual transformative circumstances that choreograph my body. Here, choreographic practice processes simultaneous, incoherent multiplicity, which is formed by the relations, interconnectedness, and reciprocity of movement, surrounding material and kinetic condition, human corporeality and embodiment, place, space, and context. The research practice delves into the conditions of movement and choreography through the following transformations: from choreographer to choreoreader, from choreographing to choreoreading, from grounded embodied choreographic construction to astroembodied choreostruction, from human vessel to human atmospheric organism. In the framework of choreography studies, the research contributes to the shift and expansion from the historical notion of choreography as writing practice, in which the human body masters the movements to a choreoreading practice. Choreoreading explores the reciprocal lived and conceptual relations, inter-dependencies, transactions, and critical perspectives of the movements of a performance environment. This research project also contributes to the genealogies of site-specific and context-responsive practices, extending the notion of site to outer space. In order to bring out choreography as reading practice as art for the viewer, there are various means at hand, which are processed and developed from the fields of performing and visual arts.
  • Hashemi, Amin; Thombre, Sarang; Ferrrara, N. Giorgia; Bhuiyan, M. Zahidul H.; Pattinson, Michael (IEEE, 2019)
    International Conference on Localization and GNSS (ICL-GNSS) 2019
  • Savijoki, Jukka (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2019)
    12

View more