Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5128-5147 of 8657
  • Pylvänäinen, Mika; Isid, Diar; Aalto, Marko (Kainuun ympäristökeskus, 2009)
    Oulujoen vesistössä vahinkoa aiheuttavia tulvia on ollut kautta historian. Säännöstelystä huolimatta vesistössä on vielä mahdollisuuksia tulvavahinkojen syntymiseen. Tässä julkaisussa on kuvattu Oulujoen vesistön hydrologiaa, koottu yhteen säännöstelyn ja voimalaitosten lupaehtoja, arvioitu harvinaisten tulva aiheuttamia vahinkoja sekä ehdotettu vaihtoehtoja tulvantorjunnan ja tulvasuunnittelun kehittämiseen. Lisäksi on esitelty tulvavahinkojen korvaamismenettelyä ja tulvantorjuntaorganisaatiota ympäristökeskuksissa. Vaikka tarkasteltaisiin hyvin harvinaisia vesistötulvia, mahdolliset vahingot jäävät melko vähäisiksi Oulujoen vesistössä. Järviä tarkasteltaessa tulvan todennäköisyydellä 0,1 % (kerran 1000 vuodessa toistuva tulva) vahinkoa syntyy Oulujärven rannoilla oleville rakennuksille, mutta muiden järvien rannoilla ei merkittäviä vahinkoja synny. Lammasjärvellä vahinkoja on arvioitu vain 0,4 % tulvan todennäköisyydellä, jolloin vahinkoja syntyy yksityisille ja mahdollisesti myös julkisille rakennuksille. Jokien osalta tarkasteltiin vain Oulujokea, jossa tulvan todennäköisyydellä 0,1 % merkittävimmät vahingot syntyvät Montan ja Merkikosken voimalaitosten välisellä osuudella. Tällä jokiosuudella on useita rakennuksia ja myös jätevedenpuhdistamo, jotka ovat vaarassa kastua. Talvella esiintyvät suppotulvat ovat uusia ja poikkeuksellisia ilmiöitä, joiden suurin vaikutus on Montan ja Merikosken voimalaitosten välisellä osuudella. Talven suppotulva, jonka todennäköisyys on 0,1 %, aiheuttaa selvästi suurempia vahinkoja kuin vesistötulva. Monissa saarissa olisi laskelmien mukaan jopa 2-3 metriä vettä. Epävarmuuksien vuoksi luotettavaa arviota mahdollisista vahingoista ei voida tehdä. Tulvantorjuntaan varautumista tulisi kehittää vesistöalueen säännöstelyn kokonaisvaltaisella tarkastelulla, talven jääkannan muodostamisen nopeuttamisella Oulujoen alaosalla, tilapäisillä tulvansuojelurakenteilla sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin virtaamamuutoksiin sopeutuvalla säännöstelyllä.
  • Heinonen, Pertti; Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1972)
  • Turunen, Tatu; Sallmen, Mari; Meski, Saana; Ritvanen, Unto; Partanen, Esa (Kainuun ympäristökeskus, 2008)
    Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma on Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksien yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma. Sen laadinnassa on sovellettu SOVA-lain eli viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) mukaista ympäristöarviointia, josta on laadittu ympäristöselostus. Käsillä olevassa Oulun läänin jätesuunnitelmassa on kolme osaa: jätehuollon nykytila (osa I), ympäristöselostus (osa II) ja suunnitelma (osa III). Jätesuunnitelmassa esitetään jätehuollon nykytila sekä tulevaisuuden kehittämistarpeet vuosille 2008 – 2018. Jätesuunnitelman taustatavoitteita ovat jätteen määrän vähentäminen (sisältäen jätteen synnyn ehkäisyn), jätteen hyötykäyttöasteen nostaminen, jätehuollon ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen ja jätehuollon organisoinnin eko- ja kustannustehokkuus. Taustatavoitteiden mukaiselle kehitykselle on suunnitelmassa haettu kehittämisaskelia kahdeksalla painopistealueella. Ne ovat biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta, jätteiden energiakäyttö, lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet, energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet (tuhka, sivukivi, rikastushiekka), haja asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus, roskaantumisen torjunta ja jätemaksujen kannustavuus sekä alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä. Neljällä ensin mainitulla painopistealueilla on ympäristöarvioinnissa vertailtu erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Vaihtoehtovertailussa edistämisen arvoisiksi vaihtoehdoiksi nousivat biohajoavien jätteiden syntypaikkalajittelun ja aineena hyödyntämisen (kompostointi, mädätys)kehittäminen, jätteiden energiakäytön osalta rinnakkaispolton edistäminen sille jätteelle, jonka muodostumista ei voida ehkäistä, ja jota ei voida kohtuullisin kustannuksin kierrättää, lietteiden osalta lannoitevalmistekäytön edistäminen ja tuhkan osalta sekä lannoitevalmiste- että maarakennuskäytön edistäminen. Sivukiven osalta jätteen synnyn ehkäisyn lisäksi edistetään sivukiven käyttöä maarakentamisessa. Jätteiden energiakäytön osalta myös muunlainen jätteiden poltto on mahdollista silloin, kun jätteiden synnyn ehkäisystä huolehditaan, hyödynnettävät jätelajit (mm. paperi, kartonki, biojäte) eivät kulkeudu polttoon, vaan ne hyödynnetään aineena, sekä polttoon menevien jätteiden määrä pidetään rajallisena.
  • Heinonen, Pertti; Hongell, Harri (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1988)
  • Unknown author (Uusimaa Regional Environment Centre, 2007)
    There are some 1.5 million people living in the Uusimaa Region, and the population continues to grow rapidly. The Helsinki Metropolitan Area has the only large concentration of population in Finland. The pollution load on the environment is increasing and coherent areas of green space are diminishing. On the other hand, the region has great biodiversity. The objectives of reconciling the needs of human activity with those of nature and reducing the environmental load present the region with challenging tasks. The Uusimaa Region Environmental Programme presents the objectives and action for promoting balanced development of the area on the terms of both nature and man up to the year 2020. Measures to combat climate change and prepare for its impacts will be implemented in the various focal areas of the programme throughout its duration. The objective is to give the Uusimaa region a coherent community structure and offer its inhabitants a safe, healthy and pleasant living environment. By adjusting the needs of traffic and land use planning, an eco-efficient regional structure and equal opportunities for mobility will be ensured, while reducing dependence on private cars. The continuity of green space and the ecological network will be guaranteed by planning across regional and municipal borders. The urban nature of the Uusimaa region, heritage environments and valuable landscapes will be inventoried and systematically managed. Action will be taken to halt the growth of emissions from energy production and traffic. Protection of surface and ground water will be given attention in land use, business and industrial activities and soil extraction. The soil areas and sediments most harmful to human and environmental health will be cleaned up. The risks arising from hazardous chemicals and oil transport will be reduced.
  • Kilkki, Pekka (Suomen metsätieteellinen seura, 1979)
  • Hyder, Akmal S.; Lönnstedt, Lars; Penttinen, Markku (The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute, 1994)
    For non-industrial private forest (NIPF) owners forest land with its timber production is an example of a capital asset. Developments in the asset’s value and yield depend not only on forest management but also on other factors that the owner cannot control, for example timber prices and the production circumstances, such as soil and climate. One important basis for decision making related to management strategy and, in the short run, to cutting and silvicultural activities is economic analysis and accounting. The owner has to decide whether to invest more in his property (planting, cleaning, building of forest roads) or disinvest (sell timber or the holding). He has to find ways to increase revenue and cut costs. This is particularly important given the economic conditions facing forestry in, for example, Finland and Sweden in the early 1990s. However, generally accepted accounting practices for NIPF owners are lacking. Applying business economic accounting principles and forestry accounting traditions, we outline a proposal for a profit and loss account and balance sheet for NIPF holdings with a view towards increasing economic awareness among private owners. Key concepts are net profit of the enterprise and calculated profit of the property. Other profit measurements that are used are gross margin, forestry margin, operating margin and operating profit. Calculated profit is based on adjusted net profit. The main concern, however, is to consider the change in the holding’s market value caused by changes in stock volume, quality and price. The contents of the accounting framework developed here are applied to three management strategies. The return on investment (ROI) of forestry is compared with other investment alternatives.
  • Kuusela, Kullervo (Suomen metsätieteellinen seura, 1956)
  • Koch, Niels Elers (Suomen metsätieteellinen seura, 1993)
  • Holopainen, Viljo (Suomen metsätieteellinen seura, 1984)
  • Wermann, Ernst (Suomen metsätieteellinen seura, 1993)
  • Alvarez, Luis H. R.; Stenbacka, Rune (2003)
    We apply a real options approach to develop a general characterization of a firm’s optimal organizational mode. We find that the optimal exercise threshold for the establishment of (partial) in-house production is an increasing function of the underlying market uncertainty. However, contrary to common business wisdom, we show that increased market uncertainty induces a higher optimal proportion of in-house production once the investment threshold is reached and once this threshold prescribes partial in-house production.