Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 5128-5147 of 8943
  • Björklöf, Katarina; Nikunen, Seppo; Westerholm, Henrik; Kähkölä, Tero; Vepsäläinen, Milja; Nuutinen, Jari; Leivuori, Mirja; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Näytteenottokäytännöt vaikuttavat tuloksen luotettavuuteen ja ovat siksi tärkeä osa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia. Tämän vertailun tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon haihtuvien öljyhiilivetyjen analyysitulokset (VOC) ovat riippuvaisia näytteenoton käytännöistä sekä, mitkä ovat tärkeimmät haihtuvien orgaanisten yhdisteiden näytteenotossa huomioitavat asiat. Vertailussa arvioitiin myös kenttämittarien (PID) käyttöä ja niiden tulosten luotettavuutta. Vertailu toteutettiin haihtuvilla öljyhiilivedyillä pilaantuneessa kohteessa, jossa vertailuun osallistujat suorittivat kenttänäytteenoton omalla vuorollaan. Osallistujien kenttämittarituloksia verrattiin referenssimittarin tuloksiin sekä osallistujien keräämät maanäytteet toimitettiin analysoitavaksi samaan laboratorioon. Vertailukokeeseen osallistui kahdeksan osallistujaa ja heidän toimintaa kentällä arvioitiin sekä annettiin suosituksia näytteenoton laadun parantamiseksi. Vaikka osallistujien kenttätoiminta pääosin oli hyvä, tulisi edelleen kiinnittää enemmän huomiota haihtuvien yhdisteiden haihtumisen ehkäisemiseen näytteenoton ja käsittelyn yhteydessä sekä työsuojelussa. Henkilösuojaimiksi tarkoitettuja kaasuhälyttimiä ei suositella käytettäväksi kenttämittarina maanäytteiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuuden määrittämisessä. Vertailun tuloksien perusteella ei saatu selvää näyttöä siitä, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden näytteiden kestävöinti kentällä verrattuna näytteiden kestävöintiin laboratoriossa vaikuttaisi näytepitoisuuksiin. Haihtuvien yhdisteiden saannoissa ei myöskään havaittu näytteenottimesta johtuvia systemaattisia eroja.
  • Björklof, Katarina; Mäkinen, Irma; Westerholm, Henrik; Nikunen, Seppo; Jørgensen, Kirsten; Korhonen, Kaija; Jaakkonen, Satu; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA-VNA) astui voimaan kesällä 2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tulee arvioida kohdekohtaisesti arvioimalla maaperän haitallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttama vaara tai haitta. Tässä vertailussa selvitettiin, millaista käytännön eroja on eri toimijoiden välillä kunnostusarvion eri vaiheissa kuten näytteenottosuunnitelmissa, näytteenoton toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa. Lisäksi selvitettiin, miten näytteenotto vaikuttaa pilaantuneisuusarvioinnin tuloksiin ja johtopäätöksiin (pilaantuneen alueen rajaus, massamäärät ja niiden luokitus) sekä kysyttiin lupaviranomaisten käsitystä PIMA-asetuksen, sekä muun maaperän kunnostusohjeiden ja näytteenottostandardien käytäntöjen soveltamisesta. Vertailuun osallistui yhdeksän näytteenottoa suorittavaa organisaatiota. Vertailu osoittaa, että maaperä tutkimus on haasteellista ja edellyttää riittävää koulutusta ja kokemusta. Maaperätutkimuksen perusteella tehtävät arvioinnit edellyttävät riittävää tietoa kenttätutkimuksen suorituksesta ja eri tulosten luotettavuudesta. Kenttätyöskentelyn laatu vaihtelee ja käytännöt ovat kirjavia. Kävi ilmi, että näytemateriaalin käsittelyssä, varsinkin haihtuvien yhdisteiden osalta oli selviä puutteita ja jopa virheitä. Lisäksi hiilivetyjen määrittämiseksi otettujen näytteiden homogenointimenettelyt vaihtelivat. Hyvistä käytännöistä on tarve tiedottaa mahdollisesti lisäohjeistuksen avulla.
  • Kontulainen, Olli (2014)
    Opinnäytteessäni etsin omaa ihannenäyttelijääni, sekä metodeja, joilla ihannenäyttelijäni voisi näytellä. Opinnäytteen myötä myös selkeytyy että näyttelen, koska olen tyytymätön todellisuuteen, kaipaan toisin tekemistä, muutosta. Näyttelemiseni motivoituu tästä ihmisenä kasvun mahdollisuudesta. Opinnäytteeni alkupuolella kuvaan sitä henkilökohtaisuuden tasoa, jolla näen itseni näyttelijänä toimimassa. Näen, että näyttelijyyden ja ihmisyyden välillä ei ole eroa, olen näyttelijäihminen Grotowskin hengessä. Kerron myös miten näyttelin ja ajattelin näyttelemisestä harrastajana ja Teatterikorkeakoulun opintojen aikaan. Kirjoitan, että näytteleminen on itsensä ajamista omia perustoja vavahduttaviin hetkiin ja näiden häpeän, pelon ja nautinnon hetkien kohtaamisessa on tärkeä pysyä kiinni ruumiissaan, olla läsnä. Molempiin tekoihin tarvitaan näyttelijäntyön tekniikkaa, sekä tähän itsensä horjuttamiseen, että horjumisen hetkellä. Kuten Grotowski opettaa, näiden hetkien ylittämisessä ja paljastumisessa tapahtuu itsen näkyminen. Mietin, että postdraamallinen teatteri tuntuu vapaammalta toimimiskentältä kuin draamallinen. Kirjoitan kuitenkin näyttelijäntyön tekniikkani rakentuvan pääosin draamanäyttelijän opeista. Opinnäytteessäni kuvaan näyttelijäihmisen tietä kohti ihannenäyttelijää neljällä pääotsakkeella: Vilpittömyydellä, totaalisuudella, ruumiillisuudella ja vapautumisella.Vilpittömyys kartoittaa havainnon tarkkuuden ja henkilökohtaisuuden alueita. Stanislavski kertoo vilpittömyyden olevan näyttelijän viehättävyyden edellytys. Seuraavaksi riehaannun totaalisuuden keitaalla, jossa groteski näytteleminen kohtaa täyslaidallisen tunteita. Kerron transsimaski-kurssin ja TeaKin maisterikurssin harjoitteen, hömppäherran, aiheuttamista kokemuksista ja kuinka nämä linkittyvät groteskiin näyttelemiseen. Kirjoitan kuinka arkiminän maski murtuu ja näyttämön valtaa verenpunainen, elävä näyttelijäihminen. Ruumiillisuuden taukopaikka kehottaa näyttelijäihmistä kehoontumaan Alexander-tekniikan kautta. Kerron myös Suzuki-metodista itseluottamuksen ja ruumiillisen läsnäolon lisääjänä. Vapautuminen näyttämöllä ja elämässä on näyttelijäihmiseni lopullinen tavoite. Näen, että kurinalaisuus, psykofyysisen harjoittelun säännöllinen jatkaminen vie kohti vapautumista. Suzuki-metodin ja Alexandertekniikan lisäksi ihannenäyttelijäni harjoittaa Zen-meditaatiota ja Näyttelijäntyö ja nykyaika-harjoitteita. Kirjoitan, että katsoja pääsee ihannenäyttelijäni mukaan elämälle avautumiseen, jaettuun olemisen kokemukseen.
  • Häkkinen, A; Korniloff, K; Aartolahti, E; Tarnanen, S; Nikander, R; Heinonen, A (Kela, 2014)
    Kelan rahoittaman TULES- eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutuksen standardien kehittämistä tukevan tutkimuksen (11/2013–8/2014) yhtenä osatavoitteena oli kartoittaa keskeisin tutkimusnäyttö tuki- ja liikuntaelinsairauksien vaikuttavasta kuntoutuksesta. Tämän työpaperin tarkoitus on antaa kuntoutuksen suunnittelijoille ja käytännön työntekijöille tietoa tämänhetkisen TULES-kuntoutuksen tutkimuksen tuloksista. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus tuo esille vaikuttavaksi osoitettuja kuntoutusmuotoja. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on lisäksi kerätty tietoa eri maiden kuntoutussuosituksista alaselän, niskan, olkapään sekä polven ja lonkan TULE-sairauksien osalta sekä kuntouttavan liikuntaharjoittelun perusteista. Järjestelmällinen tiedonhaku suoritettiin viiden vuoden ajalta; vuoden 2009 alusta vuoden 2013 loppuun saakka. Järjestelmällisen katsauksen päätulokset osoittivat aktiiviseen terapeuttiseen harjoitteluun perustuvien ohjelmien olevan vaikuttavia kaikkien katsauksessa mukana olleiden TULE-sairauksien kuntoutuksessa. Lisäksi todettiin manuaalisen terapian olevan vaikuttavaa alaselän ja niskan kuntoutuksessa. Kohtalaista tutkimusnäyttöä löytyi tiettyjen fysikaalisten hoitojen, mm. akupunktion, laserterapian ja pulsoivan magneettiterapian vaikuttavuudesta jokaisessa tutkitussa TULE-sairaudessa. Ohjauksellisista interventioista ainoastaan behavioraalisen terapian vaikuttavuus on osoitettu kohtalaiseksi alaselän kuntoutuksessa. Eri maiden ja yhdistysten suositukset painottavat tutkimusnäytön mukaisesti aktiivista harjoittelua niin selkä-, niska- kuin nivelkuntoutuksessa.
  • Tuominen, Annika Suvi Kristiina (Hanken School of Economics, 2010)
  • Pakonen, Tuulikki (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Gindonis, Gindonis.; Taponen, S.; Myllyniemi, A.-L.; Pyörälä, S.; Nykäsenoja, S.; Salmenlinna, S.; Lindholm, L.; Rantala, M. (2013)
    Background: Methicillin-resistant staphylococci (MRS) are increasingly being isolated in bovine mastitis. The aim of our study was to evaluate the occurrence of MRS in Finnish mastitis milk samples and characterize the MRS isolates using molecular methods. Results: Methicillin-resistant S. aureus (MRSA) was a rare finding in bovine mastitis in Finland. Only two out of 135 (1.5%) S. aureus isolates were positive for mec genes. One of these carried mecA and was of spa type t172, SCCmec type IV and ST375, and the other harboured mecC, being spa type t3256, and ST130. MRSA ST375 is common among human MRSA isolates in Finland, but this is the first report in the country of bovine mecC MRSA. In coagulase-negative staphylococci (CoNS) originating from bovine mastitis, methicillin resistance was more common. In the two CoNS collections studied, 5.2% (17/324) and 1.8% (2/110) of the isolates were mecA positive. Eighteen of these were methicillin-resistant S. epidermidis (MRSE), which were divided into 6 separate PFGE clusters. One pulsotype was detected in different parts of the country, indicating clonal spread. Most MRSE (13/18) were of SCCmec type IV, one was of type V and four were non-typeable. Comparison with a human staphylococcal database indicated that bovine MRSE strains were not closely related to human MRSE isolates. Conclusions: The occurrence of MRS, especially MRSA, in bovine mastitis in Finland was low. Most methicillinresistant bovine CoNS are MRSE, and we found evidence of a bovine MRSE strain that may spread clonally. This is the first report of a Finnish bovine isolate of MRSAmecC ST130. The study provides a baseline for further MRS monitoring.
  • Hendriksen, Rene S.; Mevius, Dik J.; Schroeter, Andreas; Teale, Christopher; Jouy, Eric; Butaye, Patrick; Franco, Alessia; Utinane, Andra; Amado, Alice; Moreno, Miguel; Greko, Christina; Stärk, Katharina D.C.; Berghold, Christian; Myllyniemi, Anna-Liisa; Hoszowski, Andrzej; Sunde, Marianne; Aarestrup, Frank M. (BioMed Central, 2008)
    Background: The project "Antibiotic resistance in bacteria of animal origin – II" (ARBAO-II) was funded by the European Union (FAIR5-QLK2-2002-01146) for the period 2003–05. The aim of this project was to establish a program for the continuous monitoring of antimicrobial susceptibility of pathogenic and indicator bacteria from food animals using validated and harmonised methodologies. In this report the first data on the occurrence of antimicrobial resistance among bacteria causing infections in pigs are reported. Methods: Susceptibility data from 17,642 isolates of pathogens and indicator bacteria including Actinobacillus pleuropneumoniae, Streptococcus suis and Escherichia coli isolated from pigs were collected from fifteen European countries in 2002–2004.Results: Data for A. pleuropneumoniae from infected pigs were submitted from five countries. Most of the isolates from Denmark were susceptible to all drugs tested with the exceptions of a low frequency of resistance to tetracycline and trimethoprim – sulphonamide. Data for S. suis were obtained from six countries. In general, a high level of resistance to tetracycline (48.0 – 92.0%) and erythromycin (29.1 – 75.0%) was observed in all countries whereas the level of resistance to ciprofloxacin and penicillin differed between the reporting countries. Isolates from England (and Wales), France and The Netherlands were all susceptible to penicillin. In contrast the proportion of strains resistant to ciprofloxacin ranged from 12.6 to 79.0% (2004) and to penicillin from 8.1 – 13.0% (2004) in Poland and Portugal. Data for E. coli from infected and healthy pigs were obtained from eleven countries. The data reveal a high level of resistance to tetracyclines, streptomycin and ampicillin among infected pigs whereas in healthy pigs the frequency of resistance was lower. Conclusion: Bacterial resistance to some antimicrobials was frequent with different levels of resistance being observed to several antimicrobial agents in different countries. The occurrence of resistance varied distinctly between isolates from healthy and diseased pigs, with the isolates from healthy pigs generally showing a lower level of resistance than those from diseased pigs. The study suggests that the choice of antimicrobials used for the treatment of diseased animals should preferably be based on knowledge of the local pattern of resistance.
  • Hohenthal, Johanna; Venäläinen, Ari; Ylhäisi, Jussi S.; Jylhä, Kirsti; Käyhkö, Jukka (Ilmatieteen laitos, 2014)
    Abstract In spite of the relatively humid climate of Northern Europe, prolonged meteorological dry spells do occasionally cause problems for the water supply in different sectors of society. During recent decades, total annual precipitation has increased in the region, especially during winter. A linear change in total precipitation does not necessarily indicate a change in the occurrence of meteorological drought across different time scales. In this study, temporal changes of meteorological summer (May-August) dry spells (MDS) and dry days (MDD) are analysed using measured precipitation observations from 12 weather stations located around Northern Europe. The statistics studied are the number of MDDs (<1.0 and <0.1 mm) per selected periods, plus the lengths of the longest MDSs during which the total accumulated precipitation remains under certain thresholds, namely 10 and 100 mm. The results suggest that, in general, the lengths of the longest MDSs and the numbers of MDDs do not differ remarkably between the stations, median value being 26/80 days (<10/<100 mm rain) and 87/70 days (<1.0/<0.1 mm/day), respectively. A distinct exception is Bergen, in Norway, where the lengths of the longest MDSs are shorter (19 and 41 days, on average) and the numbers of MDDs lower (ca. 64 and 50 days) than at the other stations. During the period of homogeneous instrumental precipitation observations, the occurrence of summer MDSs and MDD have remained the same at most of the stations. Only a few statistically significant increasing temporal trends appear in the time series of MDDs in the southern parts of the region. In the north, one statistically significant decreasing trend has been detected. Tiivistelmä Pohjois-Euroopan ilmastolle tyypillisestä kosteudesta huolimatta, meteorologiset kuivuusjaksot voivat toisinaan pitkittyä ja aiheuttaa ongelmia eri toimialojen vedensaannille. Viimeisten vuosikymmenten aikana Pohjois-Euroopan kokonaissademäärä on kasvanut jonkin verran, erityisesti talvikuukausina. Sadannan muutos ei välttämättä vaikuta suoraviivaisesti meteorologisen kuivuuden esiintymiseen eri aikamittakaavoissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kesäkauden (touko-elokuu) meteorologisten kuivuusjaksojen (MDS) pituuksissa ja kuivien päivien (MDD) lukumäärissä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Analyysit perustuvat 12 pohjoiseurooppalaisen sääaseman sademittauksiin. Tarkastellut muuttujat ovat kuivien päivien (<1.0 ja <0.1 mm) lukumäärät sekä sellaisten kuivuusjaksojen pituudet, joiden aikana kokonaissadanta ei ylitä 10 ja 100 millimetriä. Tulosten perusteella keskimääräiset pisimpien kuivuusjaksojen pituudet ja kuivien päivien lukumäärät eivät näytä eroavan suuresti eri asemien välillä. Mediaaniarvot ovat 26/80 päivää (<10/<100 mm) ja 87/70 päivää (<1.0/0.1 mm/päivä). Merkittävin poikkeus on Norjan Bergen, missä pisimmät kuivuusjaksot ovat lyhempiä (19 ja 41 päivää keskimäärin) ja kuivien päivien lukumäärät vähäisempiä (noin 64 ja 50 päivää) kuin muilla asemilla. Ajanjaksona, jolloin homogeenisia instrumentaalisia sademittauksia on tehty, kesän pisimpien kuivuusjaksojen pituudet ja kuivien päivien lukumäärät eivät näytä muuttuneen useimmilla asemilla. Kuivien päivien lukumäärä on kasvanut tilastollisesti merkitsevästi vain muutamilla Pohjois-Euroopan eteläosien sääasemilla. Alueen pohjoisosassa puolestaan havaitaan yksi tilastollisesti merkitsevä laskeva trendi.
  • Tomminen, Jyrki; Nuorteva, Matti; Pulkkinen, Markku; Väkevä, Jouni (Suomen metsätieteellinen seura, 1989)
  • Kokko, Teemu (Svenska handelshögskolan, 2005)
    The present study concentrates on a small – but important – area of marketing: offering development within the service sector, more exactly the restaurant sector. The empirical part of the study has been carried out in the Helsinki metropolitan area using six successful restaurants. First, a conceptual offering development model is developed based on how the management perceives the offering development processes. Second, customer perceptions of offerings and management beliefs about how the customers perceive the offerings are analysed. Finally, an extended offering development model is created based on the management perceptions (the first model) as well as on observed gaps between customer perceptions of offerings and management beliefs about the customer perceptions. The study reveals that customer perceptions and management beliefs are rather similar but also that some differences exist. These differences are taken into account in the extended offering development model (the second model). The empirical data was collected through interviews and surveys. All together 393 customers and 14 managers participated in the study. The study suggests that successful offering development has to be closely connected with the general strategy of the company. A shared vision within the company in combination with a systematic strategic offering development process create a sound basis for the practical development work. The main contribution of the study is the extended offering development model forming a framework for further studies within the area.
  • Riuttala, Sirpa (2012)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen ohjaamisen käytäntöä ja teoriaa kahdessa syksyllä 2011 ensi-iltansa saaneessa produktiossa. Ensimmäinen produktio on taiteellinen lopputyöni You´re my hit and you´re my shit ja toinen on heti edellisen jälkeen Helsingin Kellariteatteriin ohjaamani FINLANDIA. Näkökulmana on oma ohjaajuus suhteessa perinteeseen. Puran esitysten tekoprosessit hahmottaakseni omia työtapojani ja antaakseni niille nimiä. Käsittelen erityisesti äänisuunnittelun sekä ei-dialogisten tekstien roolia omissa ohjauksissani sekä työryhmän roolia sisällöntuottamisen kannalta. Pyrin käsittelemään prosessien aikana nousseita kysymyksiä ja havaintoja tavoitteenani luoda omaa ohjaajantyön teoriaa käytännön havaintojen pohjalta. Lopuksi kerron lyhyesti käsiteltyjen havaintojen suhteesta laitosteatterissa työskentelyyn.
  • Heiskanen, Eva; Perrels, Adriaan; Nissinen, Ari; Berghäll, Elina; Liesimaa, Virpi; Mattinen, Maija (Suomen ympäristökeskus, 2012)
  • Nissinen, Ari; Heiskanen, Eva; Perrels, Adriaan; Berghäll, Elina; Liesimaa, Virpi; Mattinen, Maija (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Asumisen ja henkilöliikenteen ilmastovaikutusten ohjaukseen on jo käytössä lukuisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä. Ruokavalintojen ilmastovaikutusten vähentämiseen on vain yksi ohjauskeino, eli valtioneuvoston periaatepäätös kestävistä julkisista hankinnoista, mutta se sisältää useita toimia, joilla on myönteisiä vaikutuksia. KUILU-hankkeessa oli useita osavaiheita, joissa mm. arvioitiin olemassa olevia ohjauskeinoja, jonka jälkeen kehitettiin ohjauskeinoyhdistelmiä asumisen, liikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. Hankkeen aikana järjestettiin kaksi asiantuntijatyöpajaa. Tässä hankkeen loppuraportissa esitetään suosituksia ja ehdotukset ohjauskeinoyhdistelmistä asumisen, liikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. Työssä on arvioitu myös ohjauskeinoyhdistelmien vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Asumisen ja liikenteen päästöissä arvioitiin vuoteen 2020 mennessä voitavan saavuttaa yhteensä yli 4 miljoonan tonnin (Mt) päästövähennys, millä on merkitystä Suomen päästövähennystavoitteiden kannalta. Ruokaan liittyvillä ohjauskeinoilla arvioitiin voitavan saavuttaa 0,3 - 0,5 Mt päästövähennykset. Toisaalta on syytä todeta, että kulutuksen päästöt ja päästövähennykset voidaan laskea monella tavoilla, ja käsitteet ja laskentaperusteet olisi syytä määritellä vielä täsmällisemmin myöhemmissä tutkimuksissa. Arvioiden taustalla olevia oletuksia on myös syytä tarkastella kriittisesti. Ohjauskeinoyhdistelmät osoittavat, että ohjauksen vaikuttavuutta voidaan edelleen lisätä. Kun ohjauskeinoja tarkastellaan kokonaisuuksina, niin ohjauskeinojen välisiä synergiaetuja saadaan esiin ja ohjauksen tehokkuutta voidaan parantaa. Tämä edellyttäisi valtionhallinnon sisäisen yhteistyön vahvistamista esimerkiksi politiikkaohjelmien ja ministeriöiden yhteisten, kulutussektorikohtaisten tulostavoitteiden avulla. Ohjauskeinojen hyväksyttävyys todettiin tärkeäksi asiaksi, johon voidaan myötävaikuttaa hyvällä toimeenpanolla. Ohjauksen pitkäjänteisyys ja vaikuttavuus ovat olennaisia sekä ilmastopolitiikan onnistumisen että hyväksyttävyyden kannalta.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1973)