Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 8942
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 26.2)
    Opas ympäristölupapäätösten valmisteluun on suunnattu pienten ja keskisuurten toimintojen ympäristölupia valmisteleville viranomaisille. Oppaan tavoitteena on helpottaa ympäristölupapäätösten valmistelua.Oppaassa käydään läpi ympäristölupapäätöksen valmistelussa huomioon otettavia seikkoja, kuten toiminnan luvanvaraisuuden määrittelyä, lupaharkintaa ja luvan myöntämisen edellytyksiä sekä ympäristölupakäsittelyyn liittyviä vaiheita. Keskeisen osan oppaasta muodostaa päästölähteittäinen tarkastelu, jossa esitetään lupamääräyksissä huomioon otettavia asioita ja annetaan esimerkkejä lupamääräyksistä. Oppaaseen on myös listattu määräysten valmistelussa huomioon otettavaa lainsäädäntöä sekä muita selvityksiä aihepiireittäin. Lisäksi oppaassa on pienille ja keskisuurille toiminnoille soveltuva päätösmalli, jonka tavoitteena on helpottaa lupapäätöksen kirjoittamista malliin liitettyjen esimerkkien ja opastavien tekstien avulla. 
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Finnish Environment Institute, 2.6.)
    When oil enters the sea as a result of an oil spill it causes both immediate and long-term changes in the biotic and abiotic environments. This publication is the first uniform Finnish national plan of action in the case of large-scale oil pollution incidents. For this report, a working group comprising researchers, experts and authorities has compiled essential current information on the impact of oil on marine ecology as well as guidelines on how to conduct research and sampling. Furthermore, the areas of research responsibilities have been clearly defined. The focus of this report is on the impact of mineral oils.It has been found in connection with earlier oil spills that the impacts of petroleum hydrocarbons on living organisms extend beyond the visibly polluted area. This action plan therefore provides instructions on how to survey the ecological impacts of oil irrespective of the extent of the oil spill, and covering areas beyond the main affected area. In addition to acute-stage research, monitoring of long-term effects and oil levels is also necessary.The Baltic Sea is a particularly vulnerable sea area. The number of oil spills caused by vessels has decreased over the past decades due to tighter requirements regarding vessel condition, strict sanctions on spills and improved overall surveillance and route planning, while the amount of vessel traffic has significantly increased. Over the period from 1995 to 2010, oil transport in the Gulf of Finland increased nearly 10-fold, and this trend is expected to continue as Russia opens new oil terminals and increases the capacity of its existing terminals. Furthermore, it is possible that significant amounts of oil enter the sea from onshore sources, such as industrial plants.This action plan aims to provide guidelines in case of an oil spill for the Finnish authorities responsible for studying the impacts of oil on the marine ecosystems in Finland. The publication is divided into three sections: Section A contains general background information on the impacts of oil spills on the marine environment and approaches required to carry out the impact studies; Section B describes step-by-step instructions on how to initiate the necessary procedures in case of an oil spill; and in Section C, the need for further study on baseline oil levels in marine ecosystems is discussed. Section B may be used as a standalone guide.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Suomen ympäristökeskus, 25.5)
    Oppaassa esitetään ohjeita viranomaisvalvontaan, jonka avulla ehkäistään otsonikerrosta tuhoavien kaasujen ja kasvihuoneilmiötä voimistavien F-kaasujen päästöjä ilmakehään. Valvonta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (otsoniasetus) sekä asetuksen (EY) N:o 842/2006 tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (F-kaasuasetus). Näiden asetusten valvonnasta ja niihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista on Suomessa säädetty valtioneuvoston asetuksella 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta, jäljempänä huoltoasetus. Asetuksissa on säädetty otsonikerrosta tuhoavia aineita tai F-kaasuja sisältävien laitteiden omistajan tai haltijan velvollisuuksista sekä laitteita huoltavan henkilön tai yrityksen pätevyysvaatimuksista.Asetuksen valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, elintarvikevalvontaviranomaiset ja kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tämä opas sopii kaikille valvontaviranomaisille.Oppaassa kerrotaan käytännönläheisesti valvontatyöstä ja annetaan toimintaohjeet tilanteeseen, jossa tarkastuksessa havaitaan puute. Oppaassa kerrotaan myös lyhyesti otsonikerrosta tuhoavia ja F-kaasuja sisältävien laitteiden jätehuollosta.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Finlands miljöcentral, 25.5)
    Guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser, i fortsättningen kallad underhållsförordningen. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna.Förordningens tillsynsmyndigheter är ELY-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna.Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.
  • Pekka, Toni; Pelvas, Pekka; Peltonen, Jorma (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 25.4)
  • Paldanius, Jari; Tallskog, Lasse; Maijala, Olli; Riipinen, Jouko; Sairinen, Rauno (Ympäristöministeriö, 25.1)
    Kaavoituksen tietopohja on noussut yhä tärkeämmäksi kysymykseksi kaavaprosesseissa. Vaikutusten arvioinnin avulla arvioidaan ennakkoon kaavaratkaisun ja sitä koskevien vaihtoehtojen toteuttamisen merkittävät vaikutukset tehtäessä kaavaa koskevia ratkaisuja.
  • Kaloinen, Jorma; Santala, Erkki (Miljöministeriet, 24.8)
    Enligt miljöskyddslagen ska avloppsvatten i områden utanför vattentjänstverkens avloppsnät renas på ett sätt som inte leder till förorening av miljön eller risk för förorening. Merparten av behandlingsanläggningarna för avloppsvatten är emellertid föråldrade, fungerar inte som de ska eller är inte tillräckligt effektiva med tanke på miljöskyddet. Statsrådets förordning om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför vattentjänstverkens avloppsnät trädde i kraft 2004. Förordningen förutsätter att en effektivare rening än behandling i slambrunn ska införas inom en övergångsperiod fram till 2014. Under den pågående övergångsperioden har tillämpandet av bestämmelserna varierat i landets olika delar, vilket har ökat medborgarnas ovisshet om vilka åtgärder som krävs enligt de ändrade bestämmelserna. I denna publikation behandlas reningen av hushållsavloppsvatten och de faktorer som inverkar på detta som en helhet. Publikationen har utarbetats i samarbete med aktörer inom branschen. Den innehåller de viktigaste bestämmelserna i olika lagar som styr verksamheten och erfarenheter av verkställandet av dessa. I publikationen presenteras förfaranden, tolkningar och rekommendationer som utvecklats under de första åren av övergångsperioden, och som upplevts vara bra. Syftet är att publikationen ska tydliggöra och förenhetliga myndigheternas och de andra olika aktörernas tillvägagångssätt, då oenhetligheten bland dessa har upplevts som ett betydande hinder för ett effektivt verkställande av reformen.
  • Kaloinen, Jorma; Santala, Erkki (Ympäristöministeriö, 24.8)
    Ympäristönsuojelulain mukaan vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla syntyvät jätevedet on puhdistettava niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista eikä sen vaaraa. Valtaosa jätevesien käsittelylaitteista on kuitenkin vanhentuneita, ne eivät toimi tai ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita ympäristönsuojelun kannalta. Haja-asutuksen jätevesijulkaisussa käsitellään talousjätevesien puhdistamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Julkaisu on laadittu yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Siihen on koottu toimintaa ohjaavat merkittävimmät eri lakien säännökset sekä niiden toimeenpanosta saatuja kokemuksia. Julkaisussa esitellään siirtymäajan alkuvuosien aikana kehittyneitä hyviksi koettuja menettelytapoja, tulkintoja ja suosituksia. Tavoitteena on, että julkaisu selkeyttäisi ja yhtenäistäisi viranomaisten ja muiden eri toimijoiden menettelytapoja, joiden kirjavuus on koettu merkittäväksi esteeksi uudistuksen tehokkaalle toimeenpanolle.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2.4.)
    Maa-aineksia otetaan harjujen soran ja hiekan sijaan yhä enemmän kalliosta. Hyödynnettävien maa-ainesten merkittävä väheneminen, jopa loppuminen, tietyillä alueilla asettaa paineita löytää uusia ratkaisuja kiviaineshuollon turvaamiseksi. Ainesten kestävä käyttö edellyttää, että maa-aineksia kierrätetään ja että esimerkiksi louhosten sivukivet hyödynnetään aina kun se on mahdollista. Myös uusiomateriaalien käyttöä ja tuotekehittelyä on tarpeen lisätä.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 21.8)
    Tässä julkaisussa käsitellään kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarpeita, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, ja kaatopaikan pohjarakenteita koskeva kymmenen vuoden siirtymäaika täyttyi lokakuussa 2007. Tämän jälkeen kaatopaikkoja jäi runsaasti pois käytöstä. Niiden jälkihoito jatkuu laajamittaisena vielä lähivuosikymmenet. Kaatopaikkojen asianmukaisella jälkihoidolla pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden käytöstä poistamisen jälkeen synny haitallisia päästöjä ympäristön maaperään, pinta- ja pohjavesiin eikä ilmaan. Kaatopaikan sijainnin ja tilan selvitysten perusteella käytöstä poistetulle kaatopaikalle suunnitellaan tarvittavat kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteet. Niitä voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalla syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet, tuleva maankäyttö, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimivuutta tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla. 1. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 52 poistetaan virheellinen lause: ”Maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 2 cm ja maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat tukkeutumisen estämiseksi.” Se korvataan lauseella: ”Salaojamatto on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros.” 2. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 21 poistetaan virheellinen lause: "Sama koskee myös kuntien omistamaa jätehuoltoyhtiötä, jonka puolesta sitoumuksen voivat antaa jätehuoltoyhtiön toimivaltaiset elimet." Katso Ympäristöministeriön ohje YM2/401/2003 Vakuuden asettaminen jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnassa.
  • Pesola, Aki; Vehviläinen, Iivo; Virtanen, Elina (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 21.1)
    Raportissa tarkastellaan tulevaisuuden energiaratkaisujen vaikutuksia erityisesti asuinrakentamiseen ja asuinrakennuksiin. Vaikutuksia on tarkasteltu ympäristön, talouden ja yhteiskunnan keskeisten seikkojen kannalta. Tehdyillä tarkasteluilla ei pyritä ennustamaan tulevaa kehitystä, vaan luomaan kuvaa mahdollisista kehityspoluista ja niiden vaikutuksista.
  • Kajanus-Kujala, Leena (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 21.1)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2015)
    Selvityksessä on käyty läpi nykyiset tukijärjestelmät ja pyritty tunnistamaan niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle. Työn lähtökohtana on kansallisen biodiversiteettistrategian tavoite pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Kansallisten tukien kartoittaminen ja uudistaminen ovat askeleita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tukijärjestelmien tarkastelussa painottuvat verotuet ja budjettituet. Lähdeaineistona on käytetty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksiä, valtion talousarvioita, tutkimuskirjallisuutta sekä ministeriöiden ja asiantuntijaverkoston panosta. Julkisen tuen ja luonnon monimuotoisuuden välistä vuorovaikutusta on hahmoteltu kansainvälisen DPSIR-viitekehyksen avulla. Selvityksen tarkastelunäkökulma on toimeksiannon mukaisesti rajattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun, joka on osa ympäristönäkökulmaa. Tukien muita vaikutuksia, kuten taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä, alueellisia tai laajempia ympäristövaikutuksia, ei ole tässä selvityksessä huomioitu. Selvityksen erityispiirteitä ovat sen keskittyminen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin sekä arviot usean vuoden tukimääristä. Suomen erityispiirteitä kansainvälisessä vertailussa ovat mm. kireä energiaverotus, joka heikentää kilpailukykyä ja johtaa verotukiin. Suomessa on myös toimiva ympäristösääntely ja ohjaus, joilla jo säännellään luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavaa elinkeinotoimintaa. Luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia arvioidaan olevan liikenteeseen, energiaan, metsätalouteen ja maatalouteen liittyvässä toiminnassa. Tukien vaikutukset ovat suoria ja epäsuoria. Suorat vaikutukset koskevat paikallisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi lajiston pesiytymismahdollisuuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat esimerkiksi lisätä päästöjä ja sen myötä kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka puolestaan on merkittävä vaaratekijä luonnon monimuotoisuudelle. Selvityksen jatkotyönä suositellaan tehtävän tarkastelu tukien taloudellisten, sosiaalisten, terveydellisten, alueellisten ja muiden ympäristövaikutusten osalta. Nämä selvitykset antaisivat yhdessä kokonaiskuvan, jonka pohjalta myös luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tuet voitaisiin kokonaisvaltaisesti uudistaa.
  • Vaillancourt, Alain (Svenska handelshögskolan, 2015)
    Major disasters, conflicts and poverty afflict many millions of people around the world. To address the needs of these people, humanitarian organizations deploy a vast array of resources supported by material, financial and information flows. Some of these resources need efficient logistics support to achieve their goals and through vertical or horizontal coordination, humanitarian organisations can improve the way to respond to a situation. A specific approach to coordination is consolidation which this thesis explores in depth. The thesis and its articles aim to understand the competence and underlying resources for consolidation of materials in supply chains. This thesis covers material consolidation concepts and humanitarian logistics activities such as warehousing consolidation, procurement consolidation and transportation consolidation. The research presented in the thesis is composed of three individually authored articles, the first one is a conceptual paper based on a literature review entitled “A Theoretical Framework for Consolidation in Humanitarian Logistics”. The second article is entitled “Procurement Consolidation in Global Humanitarian Supply Chains” and the third article is entitled “Kit Management in Humanitarian Supply Chains”; both these two articles are based on empirical case studies. This thesis further contributes to dynamic capabilities as it identifies a result that can be expected from the lower supply chain competition and interest in coordination and cooperation by humanitarian organizations: facilitating access to competencies in between organizations through specific consolidation activities. Humanitarian organizations do not seek profit neither do they compete through their supply chains and instead sometimes cooperate and coordinate to improve aid delivery.
  • Pettersson, John (Hanken School of Economics, 2015)
    The efficient market hypothesis stipulates that investors are unable to consistently gain risk adjusted returns with the information known to them at the time of the investment. The expected return, conditional on the information set known to investors, is determined from an assumed expected return theory (asset pricing model). However, it has previously been shown that past winners outperform past losers. A trading strategy taking a long position in previous winner stocks and a short in previous loser stocks earn positive statistically and economically significant risk-adjusted returns. These results are confirmed in international markets, but also in different asset classes. A number of alternative asset pricing models explaining momentum returns imply that momentum should be stronger among high uncertainty assets. Many of these alternative asset pricing models build on investor psychology. This premium, with higher momentum returns among high risk stocks has also been empirically documented. This dissertation evaluates some behavioral explanations to momentum returns by their implications. Behavioral explanations often imply that the momentum anomaly is stronger when uncertainty about information is high. Essay one confirms that there is an overreaction to information causing momentum to be high when uncertainty is high. However, when uncertainty is low momentum still exists, now caused by a slow incorporation of new information into asset prices. Contrary to what many behavioral models imply, the results in essay three suggest that uncertainty about information in the portfolio formation period does not cause a stronger momentum anomaly. Stock prices imply a larger under-reaction to positive and relatively reliable information, than to more uncertain information. Based on previous literature, the results in this study suggest that the driver of the return premium in high volatility assets is the general risk level of single stocks, and not uncertainty about portfolio formation period information. Using equity index futures data, essay two links time series momentum profits to volatility states. Time series momentum portfolio returns are driven by assets in a low volatility state. These results support the general finding that momentum is not caused by uncertainty about portfolio formation period information.
  • Korpivaara, Aila; Syrjälä, Santeri (Ympäristöministeriö, 2015)
    Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen asetti 19.3.2014 työryhmän selvittämään suu-remmiksi yksiköiksi koottavan uusimuotoisen rakennusvalvontatoimen vaihtoehtoisia toiminta- ja organisointimalleja ja niiden vaikutuksia. Työn taustalla on hallituksen osana rakennepoliittista ohjelmaa tekemä päätös, jonka mukaan rakennusvalvontatoimi kootaan nykyistä suuremmiksi, kuntarajat ylittäviksi yksiköiksi. Uudistuksen tavoitteena on muun muassa vahvistaa rakennusvalvonnan asiantuntemusta sekä yhtenäistää rakentamista koskevien säännösten tulkintaa ja toimintatapoja. Selvityksessä on tarkasteltu vaihtoehtoja uusimuotoisen rakennusvalvonnan järjestämiseksi. Kunnat voisivat vapaaehtoisesti sopia rakennusvalvontayksiköiden muodostamisesta toistensa kanssa. Toisaalta kunnat voitaisiin lainsäädännöllä velvoittaa muodostamaan yhteistoiminta-alueita rakennusvalvonnan järjestämiseksi. Rakennusvalvonnan järjestämisessä voitaisiin jatkossa hyödyntää nykyistä laajemmin yksityisiä toimijoita rakennustyön aikaisessa viranomaisvalvonnassa ja tarkastustoiminnassa. Yksiköiden muodostamisen perusteeksi voitaisiin määritellä joko teknisen asiantuntija-henkilöstön vähimmäismäärä tai maahan muodostettavien rakennusvalvontayksiköiden kokonaislukumäärä. Rakennusvalvonnan järjestäminen kuuluu nykyisin kunnille. Eri kuntien rakennusvalvontayksiköiden välillä on tällä hetkellä suuria eroja niin asiantuntemuksen määrässä kuin säännösten tulkinnoissa ja käytännöissä. Selvityksen mukaan rakennusvalvonnan kokoamisella ylikunnallisiksi yksiköiksi on merkittäviä vaikutuksia kuntien muihin toimintoihin. Vaikutuksia on muun muassa kaavoitustoimeen ja ympäristönsuojelutoimeen etenkin silloin, kun resurssit kunnissa ovat olleet toimintojen yhteiskäytössä. Useilla alueilla uudistus voi johtaa lupamaksujen korotuksiin, koska suurempien rakennusvalvontayksiköiden on tarkoitus kattaa toimintansa menot täysimääräisesti lupamaksuilla. Sähköisen asioinnin laajempi hyödyntäminen on yksi työryhmän korostamista asioista. Lisäksi vapaaehtoisen kuntayhteistyön ja kuntaliitosten seurauksena syntyneiden uusien rakennusvalvontayksiköiden hyvien kokemusten hyödyntämistä työryhmä pitää tärkeänä. Pelkkä rakennusvalvontatoimen kokoaminen suuremmiksi yksiköiksi ei riitä uudistukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Selvityksessä korostetaankin, että rakennusvalvontatoimen järjestämistä koskevan lainsäädäntömuutoksen lisäksi tulisi muuttaa myös rakennusvalvonnan toimintaa koskevaa lainsäädäntöä.
  • Dahlbo, Helena; Aalto, Kristiina; Salmenperä, Hanna; Eskelinen, Hanna; Pennanen, Jaana; Sippola, Kirsi; Huopalainen, Minja (Ympäristöministeriö, 2015)
    Maailman tekstiilikuitujen tuotantomäärät kasvavat jatkuvasti. Samoin kasvavat tekstiilijätteen määrä ja osuus yhdyskuntien sekajätteessä. Tekstiilijäte päätyy enenevässä määrin polttoon, missä saadaan energia talteen, mutta hukataan arvokas materiaali. Suomen tekstiilivirtoja, tekstiilijätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia sekä keinoja kierrätyksen edistämiseksi selvitettiin Ympäristöministeriön rahoittamassa, Suomen ympäristökeskuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen, Hämeen ammattikorkeakoulun sekä UFF:n yhteistyönä toteutetussa TEXJÄTE-tutkimushankkeessa. Tulosten mukaan Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 71,2 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Erilliskeräykseen saadaan näistä viidennes. Tekstiilijätteen hyödyntäminen materiaalina on vähäistä. Valtaosa käytetyistä tekstiileistä päätyy nykyisin jätevoimaloihin hyödynnettäväksi energiana ja osa kaatopaikalle. Hankkeessa vertailtiin tehostetun uudelleenkäytön ja tehostetun kierrätyksen ympäristövaikutuksia ja päädyttiin siihen, että suurimmat ympäristöhyödyt saataisiin tehostamalla uudelleenkäyttöä. Kierrätyksen (erityisesti kemiallisen) lisääminen tuottaisi lähes yhtä paljon ympäristöhyötyä. Sekä uudelleenkäyttö että kierrätys ovat ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin tekstiilin hyödyntäminen energiana, mikäli niillä voidaan vähentää neitseellistä tekstiilien tuotantoa. Energiahyödyntäminen on kuitenkin tarpeellinen vaihtoehto tekstiilijätteelle, joka ei sovellu kierrätykseen esim. likaisuutensa tai haitallisten aineiden takia. Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan erilliskeräyksen ulottamista myös tekstiilijätteeseen, lajittelun tehostamista, kerätyn tekstiilijätteen hyödyntäviä kierrätyslaitoksia, sekä kysyntää kierrätysmateriaalista valmistetulle tekstiilille. Kysynnän kasvua voitaisiin tukea esimerkiksi julkisten hankintojen avulla. Kuluttajille järjestelmän tulisi olla helppo ja selkeä ja kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus tietää, miten tekstiilit ja tekstiilijätteet hyödynnetään ja miten tulot käytetään. Tekstiilijätteen vähentämiseksi on kuluttajien syytä hankkia tekstiilejä harkiten, vain tarpeeseen, ja suosien käytettyjä ja kierrätysmateriaaleja. Tekstiilien tehostettu erilliskeräys, uudelleenkäyttö ja kierrätys edellyttävät kaikkien alalla toimivien tahojen yhteistyön lisäämistä. Kotitalouksien tekstiilijäte on lähtökohtaisesti yhdyskuntajätettä ja kunnan vastuulla, jolloin kuntien tulisi toimia yhteistyössä tekstiilejä keräävien järjestöjen kanssa.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, tilastoryhmä, 2015)
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, tilastoryhmä, 2015)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2015)
    Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen tavoitteena on tehostaa turvetuotannon ympäristönsuojelua ja vähentää tuotannon aiheuttamia ympäristöhaittoja. Sillä edistetään lainsäädännössä ja valtioneuvoston ohjelmissa asetettujen turvetuotannon ympäristötavoitteiden toteutumista yhdenmukaisin menettelyin ja tulkinnoin. Ohjeen lähtökohtana ovat voimassa olevat säädökset. Ohje antaa ajantasaista tietoa turvetuotannon hyvistä ympäristönsuojelukäytännöistä, erityisesti vesiensuojelussa, mutta myös melu- ja pölyhaittojen vähentämisessä. Se on tarkoitettu helpottamaan toiminnanharjoittajien, lupaviranomaisten ja toiminnan valvojien työtä. Ohje ei ole oikeudellisesti sitova, ja sitä tulee soveltaa tapauskohtaisesti harkiten. Tämä turvetuotannon ympäristönsuojeluohje on päivitetty versio kesäkuussa 2013 julkaistusta ohjeesta.