Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8768-8787 of 8813
  • Sillanpää, Pekka (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvikunnostuksen hyödyntämismahdollisuuksia viileässä ilmastossa, ikääntyneen öljysaastunnan pilaamilla alueilla. Tutkimusta varten valittiin kolme kohdealuetta Helsingissä, Ylöjärvellä ja Kokkolassa. Puulajeina käytettiin suomalaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteymää, rauduskoivua sekä kiiltopajua, joista kullekin kohteelle valittiin kasvupaikan olosuhteisiin parhaiten soveltuva laji tai lajiyhdistelmä. Koealueille istutettiin tiheä taimikko ja jätettiin osa puuttomaksi vertailualueeksi. Kokkolan kohteella osaa taimista myös lannoitettiin. Öljypitoisuuden kehittymistä seurattiin 2-4 vuotta. Tulosten tulkintaa vaikeutti toisaalta heterogeenisen maaperän ja epätasaisesti sijoittuneen haitta-aineen aiheuttama hajonta näytteenotossa, toisaalta öljyanalytiikkaan liittyvä suurehko virhemarginaali. Saatujen tulosten perusteella puiden kunnostava vaikutus on vuosikymmeniä sitten saastuneilla alueilla vähäinen. Helsingissä ja Ylöjärvellä puilla ei nopeasta kasvusta huolimatta ollut todistettavaa vaikutusta maaperän öljypitoisuuteen. Alueet ovat saastuneet öljyllä, jonka koostumus painottuu raskaimpaan voiteluöljyjakeeseen ja jonka biologinen hajoaminen on optimaalisissakin olosuhteissa hyvin hidasta. Kokkolassa maaperään päässyt öljy koostuu keskitisleistä ja jopa kevyimpiä, helposti haihtuvia yhdisteitä on jäljellä. Voimakas toksisuus yhdessä karun kasvualustan kanssa aiheutti puiden hitaan kasvun ja suuren kuolleisuuden. Alueella, jolta purettiin ennen tutkimuksen alkua asfalttipinnoite, öljypitoisuuksien aleneminen oli kuitenkin sekä istutus- että vertailualueella selvää, mistä päätellen asfaltti on huomattavasti hidastanut alla olevan öljyn luontaista haihduntaa ja hajoamista. Maaperäolosuhteiltaan vaihtelevilla ja eri tavoin saastuneilla tutkimuskohteilla on selvästi nähtävillä kasvikunnostukseen liittyvä problematiikka. Tuoreet öljy-yhdisteet ovat kasveille haitallisia ja vaikeuttavat niiden menestymistä, mikä heikentää menetelmän toimivuutta. Kauan maaperässä olleen öljyn toksisuus taas on alempi, mutta jäljelle jääneiden, erilaisten prosessien seurauksena muuntuneiden yhdisteiden hajoaminen on alhaisen biosaatavuuden johdosta hidasta. Astiataimikokeissa saavutetut tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa in situ –olosuhteisiin. Kasvillisuuden menestymiseen saattavat itse haitta-aineen lisäksi vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuten kuivuus, ravinneköyhyys, liian korkea pohjaveden pinnankorkeus tai kasveja ravinnokseen käyttävät eläimet. Öljyllä saastuneiden alueiden maaperä muodostuu useissa tapauksissa nimenomaan karkeista täyttömaista, joilla kasvillisuuden menestyminen ilman orgaanisen aineksen lisäystä on heikkoa. Suomen olosuhteissa hajoamisprosessien toimivuutta ja menetelmän tehoa edelleen heikentää melkein puolet vuodesta roudassa oleva maa. Meillä puiden avulla tapahtuvan kasvikunnostuksen käyttömahdollisuudet saastuneiden alueiden puhdistamiseen ovat siten hyvin rajalliset. Tämä pätee erityisesti tutkimuskohteiden kaltaisiin, kauan sitten saastuneisiin alueisiin. Parhaassakin tapauksessa maaperän puhdistuminen alle sallittujen pitoisuuksien vie vuosia, todennäköisemmin kymmeniä vuosia.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Wuolio, Mari; Yrjänä, Timo; Kantola, Liisa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2006)
    Merellä sattuvien öljyonnettomuuksien torjunta on erittäin kallista ja vaati monien eri viranomaisten, laitosten ja usein myös valtioiden välistä saumatonta yhteistyötä. Tehokkaan torjunta- ja pelastusorganisaation ylläpitäminen edellyttää harjoittelemista tositilanteiden varalle. Tällainen monialaonnettomuusharjoitus pidettiin Oulussa 30.5.–31.5 2006 (HELGA 2006). Harjoituksen päämääränä oli harjoitella yhteistoimintaa monialaonnettomuustilanteessa. Harjoitukseen sisältyi torjuntatoimien johtamista, meripelastusta, kalustokuljetuksia onnettomuuspaikalle ja tilanteen mukaisia öljyntorjuntatoimenpiteitä, kuten öljyn keräämistä merialueella sekä ilma-alusten käyttöä. Raporttiin on koottu harjoituksen yhteydessä syntynyt keskeinen kirjallinen materiaali. Vaikka eri kirjoittajien teksteissä on päällekkäisyyttä ja jopa ristiriitaisuuksia, ne haluttiin ottaa mukaan raporttiin, koska niiden kautta voi saada kuvan mm. siitä, miten tieto on tavoittanut eri toimijat ja miltä tilanne on eri vaiheessa näyttänyt harjoituksen eri toimintapaikoissa. Raportin päätarkoitus on kuvata harjoituksen kulku suunnitelmasta toteutukseen sekä arvioida harjoituksen onnistumista. Raportti on pyritty laatimaan siten, että se toimisi taustamateriaalina muiden vastaavien harjoitusten suunnittelijoille sekä mahdollisten tositilanteiden torjuntatöiden organisoijille.
  • Hietala, Meri; Lampela, Kari (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskus SYKE asetti 21.5.2007 liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön esityksestä työryhmän selvittämään, mikä on alusöljyvahinkojen torjunnan kannalta riittävä valtion merellisten viranomaisten öljyntorjuntavalmiuden tavoitetaso ja tekemään ehdotuksen niistä toimenpiteistä, joilla tavoitetaso saavutetaan. Työryhmään nimettiin edustajat liikenne- ja viestintäministeriöstä, ympäristöministeriöstä, Merenkulkulaitoksesta, Varustamoliikelaitoksesta sekä SYKEstä. Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen 28.9.2007 mennessä. Työryhmä määritteli öljyntorjunnan tavoitetasoksi Suomenlahdella 30 000 tonnin öljypäästön torjunnan, kun taas Pohjanlahdella suurimmaksi öljyvahingon määräksi arvioitiin 5 000 t. Työryhmä vertasi nykyistä öljyntorjuntatasoa tavoitetason ja totesi, että merkittävimmät puutteet öljyntorjuntavalmiudessa ovat Suomenlahdella. Työryhmä ehdottaa, että jatkossakin SYKEn vastuulle kuuluvan Suomen öljyntorjunta-aluskaluston rungon muodostaisivat yhteistoiminta-alukset valtion merellisten toimijoiden, Merivoimien, Rajavartiolaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja Varustamoliikelaitoksen kanssa. Näiden toimijoiden käyttöön tulisi vuoteen 2015 mennessä saada ainakin kaksi suurehkoa avomeri- ja jäissäkulkukelpoista monitoimialusta. Lisäksi myös muuta nykyistä aluskalustoa tulee laaditun ehdotuksen mukaan peruskorjata ja uudistaa keräilykapasiteetin lisäämiseksi. Varustamoliikelaitoksen väylänhoito/öljyntorjunta-alusten pitäminen lähivuosina vähintään nykyisessä öljyntorjuntavalmiudessa edellyttää noin 2 milj. euron vuosittaista maksua alusten valmiuspalvelujen ostosta Varustamoliikelaitokselta. Tämä on välttämätöntä, sillä näiden alusten torjuntakapasiteetin korvaaminen muulla kalustolla on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 jälkeen. Määrärahantarve on tullut välttämättömäksi, koska väylänhoitotöiden kilpailuttaminen on oleellisesti pienentänyt väylänhoito/öljyntorjunta-alusten työkantaa. Tällöin entistä suurempi osa näiden alusten ylläpitokustannuksista on tullut öljyntorjunnan maksettaviksi. Työryhmä ehdottaa, että synergiaetujen hyödyntämiseksi Merenkulkulaitos ja SYKE selvittävät mahdollisuudet kilpailuttaa väylänhoitourakat ja öljyntorjuntavalmius samanaikaisesti, erillisinä urakoina. Työryhmän mielestä yhteistoimintaa nykyisten valtion eri merellisten toimijoiden kanssa öljyntorjunnassa tulee kehittää. Työryhmä esittää lisäksi, että SYKEn tulee aktiivisesti etsiä mahdollisuuksia toimia yhteistyössä alusten hankinnassa ja käytössä myös muiden toimijoiden, kuten yksityisten varustamoiden, liikeyritysten ja yhdistysten kanssa. SYKEn tulee myös yhdessä ympäristöministeriön kanssa toimia siten, että Suomenlahden muut reunavaltiot mahdollisuuksien mukaan ottaisivat nykyistä suuremman osuuden Suomenlahden öljyntorjuntavalmiuden kehittämisestä. Ehdotuksen kustannusvaikutus suomalaisten toimijoiden osalta on alusten koosta ja rakenteesta sekä peruskorjausten tasosta riippuen vuosina 2008 - 2015 yhteensä 1100 - 140 milj. euroa.
  • Pajala, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 27.1)
    Tämä hankintaohje on laadittu öljyntorjuntaveneen hankintatyön avuksi sillä ajatuksella, että uudet veneet vastaisivat öljyntorjunnan tulevia tarpeita ja hankinnat tulisivat teknisesti ja taloudellisesti hyvin suoritetuiksi. Ohjeen tarkoituksena on myös kannustaa uusien ratkaisujen kehittämisen edistämiseen ja käyttöönottoon öljyntorjuntaveneissä.Tässä hankintaohjeen aiheita ovat: veneiden monikäyttöisyys, veneluokat ja luokkakohtaiset vaatimukset, kestävän kehityksen periaate ja veneen elinkaari, miehistön pätevyysvaatimukset, hankinnan vaiheet, säädökset ja ohjeet, tarkastukset ja hyväksynnät.
  • Mykkänen, Erkki (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Öljyntorjuntaveneen suunnittelu ja hankinta on kunnassa yleensä ainutkertainen tai ainakin suhteellisen harvoin eteen tuleva tapahtuma. Pienet veneet ovat yleensä standardirakenteisia mutta D, E ja F-luokan öljyntorjuntaveneet ovat yleensä yksilöllisiä ja suunniteltu kyseisen kunnan erityistarpeiden mukaisesti ja ottaen huomioon öljyntorjuntatehtävän lisäksi myös veneen muun käytön kunnan pelastustoimen tarpeisiin. Tässä ohjeessa kuvataan, kuinka kunnan öljyntorjuntavenehankinta valmistellaan ja toteutetaan. Öljyntorjuntaveneen hankinnan valmistelua varten kuvataan voimassaolevat miehistön pätevyysvaatimukset ja veneen käyttöprofiilin laadinta kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmaan sisällytettävän öljyntorjuntaveneen määrittelyä varten. Öljyntorjuntaveneen hankintaa varten kuvataan käyttöprofiiliin perustuva teknisen erittelyn laadinta, öljysuojarahaston varoista korvattavat veneen varusteet ja hankintaprosessi. Ohjeessa on myös kuvaus kestävän kehityksen periaatteen soveltamisesta veneen hankinnassa.
  • Erkomaa, Kirsti (Vesihallitus, 1975)
    The study of the occurance of non-polar hydrocarbons in the Finnish coastal waters in 1971-1972.
  • Haapasaari, Heli (Suomen ympäristökeskus, 1998)
    Alusten tahalliset päästöt ovat ympäristöhaitta, johon on syytä etsiä ratkaisuja paitsi ennalta ehkäisevin toimenpitein myös valvontaa parantamalla. Suomessa päästöjen valvonta on tehostunut viime vuosina, mutta kehittämisen varaa on yhä. Laittomien päästöjen valvontaan osallistuu Suomessa useita eri viranomaisia. Tämä oppaan tarkoituksena on antaa tietoa siitä, miten laittomia päästöjä valvotaan ja toisaalta antaa perustietoa öljypäästöihin liittyvästä kansainvälisestä lainsäädännöstä. Oppaassa on myös laajoja listoja siitä, miten ja millaisia todistusaineistoja päästötapauksesta tulisi kerätä, jotta todistusaineisto kelpaisi oikeudessa. Aluksista tapahtuvat tahalliset pilssi- tai muuta öljyä sisältävät päästöt ovat valitettavan tavallisia. Päästöjen määrää ja vesialueiden turhaa kuormitusta pyritään vähentämään valvontaa tehostamalla ja asenteisiin vaikuttamalla.
  • Gråsten, Jonne (Etelä-Savon ympäristökeskus, 2008)
    Etelä-Savon alueellisen ympäristökeskuksen alueella tapahtuu vuosittain noin 100 öljyvahinkoa. Yhtenäistä käytäntöä vahinkojen tiedonvaihdon ja raportoinnin osalta ei viranomaisten toiminnassa ole ollut. Ongelmaksi on koettu myös vanhat öljyvahinkokohteet, joiden maaperän puhtaudesta ei ole varmuutta puutteellisten tietojen ja toimintatapojen vuoksi. Tämän Pro gradu –työn tavoitteena on kehittää ja yhtenäistää Etelä-Savossa viranomaisten toimia uusien öljyvahinkojen hoitamisessa. Lisäksi työssä tarkastellaan vanhoja öljyvahinkokohteita, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumisriskin. Tässä työssä päivitettiin rekisteriin Etelä-Savon aluekeskuksen öljyvahinkotapaukset 1980-luvun alusta lähtien. Rekisterien pohjalta tehtiin vanhoille vahinkokohteille priorisointipisteytys, jonka avulla voidaan kohdistaa tutkimuksia riskialttiimpiin kohteisiin. Lisäksi työssä luotiin toimintamalli viranomaisten toimien yhtenäistämiseksi uusissa öljyvahinkotapauksissa. Malli on luotu lakien pohjalta käytännön toimissa havaittujen puutteiden perusteella. Työn tavoitteiden toteutumiseksi tulisi toimintamalli ottaa viranomaisten käyttöön. Toimintamallin toimivuus edellyttää pelastustoimen sekä kunnan että alueellisten keskusten ympäristöviranomaisten yhteistyön kehittämistä. Vanhoissa öljyvahinkotapauksissa tärkeimmiksi priorisoiduista kohteista tulisi varmistaa sekä maaperän että pohjaveden laatu. Pilaantuneiksi todetut kohteet tulee puhdistaa asianmukaisin toimin. Vanhojen kohteiden tutkiminen vaatii alueellisilta ympäristökeskuksilta henkilö- ja taloudellisia resursseja.
  • Turula, Tom (Svenska handelshögskolan, 2015)
  • Unknown author (Frams förlag, 1918)
  • Backlund, Malin Evelina Elisabeth (Svenska handelshögskolan, 2015)
  • Suikkari, Eeva (Uudenmaan ympäristökeskus, 2007)
    Viron ja Suomen yhteisen ruokohankkeen päätavoiteena on luoda perusteet rannikkoalueiden ruovikoiden kestävän kehityksen mukaiselle käytölle. Hankeen aikana suunnitellaan ja toteutetaan valituille pilottialueille toimenpiteitä bioenergiaan, ruokorakentamiseen, biodiveristeettiin, vesiensuojeluun sekä maisema-arvoihin liittyen. Pilottialueiden osalta on tarkoitus osoittaa, missä ruovikoita voidaan määräaikaisesti tai pysyvämmin hyödyntää bioenergiana ja rakentamisessa ja missä alueet tulisi peruskunnostaa esimerkiksi merenrantaniityiksi, tai jättää luonnontilaiseksi tai hoitaa varovaisesti. Toimenpidealueille luodaan työmenetelmiä, joiden avulla toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa jatkossa alueiden arvon ja hyödyntämisen kannalta parhaalla tavalla. Yksi hankkeen pilottialueista sijaitsee Sipoon Östersundomissa. Noin 60 hehtaarin suuruinen ruovikkoalue kuuluu kokonaisuudessaan Natura 2000 - alueeseen (F10100065) ja lintuvesiensuojeluohjelmaan. Työ käsittää vain osan Östersundomin lintuvesistä, lähinnä Kapellvikenin ja Karlvikenin alueen.
  • Västra Finlands miljösentral (Västra Finlands miljöcentral, 2014)
    För alla miljöcentralers område har en s.k. översiktsplan för skötsel och användning av Natura 2000-områden utarbetats. På Västra Finlands miljöcentrals område ansvarade miljöcentralen och Forststyrelsens Österbottens naturtjänster för utarbetningen av planen. Syftet med översiktsplanen är att för varje Natura 2000-område bedöma planeringsbehoven med avsikt på sex olika plantyper. Plantyperna är: skötseloch användningsplan, restaureringsplan för myrar och skogar, skötselplan för vårdbiotoper, åtgärdsplan för byggande av serviceutrustning, restaurerings- och skötselplaner för vattendrag och våtmarker samt skötselplaner för livsmiljöer för hotade arter. Översiktsplanen kommer i fortsättningen att vara ett praktiskt rättesnöre när miljöcentralen och Forststyrelsen planerar i vilken ordning skötsel- och användningsplaner samt andra planer utarbetas för Natura 2000-områdena. Planen kommer att uppdateras varje år allteftersom arbetssituationen vad gäller skötsel- och användningsplaneringen och resurserna för arbetet preciseras.
  • Руоппа, Марья; Хейнонен, Пертти (Институт окружающей среды Финляндии, 2006)
    Данная публикация содержит описания важнейших биологических методов исследований, которые традиционно используются при проведении мониторинга и при изучении экологического состояния водоёмов. Кроме того, в публикации приведены гидробиологические и экотоксикологические стандартные методики, которые используются в исследованиях на международном уровне и в Финляндии. В публикации приведено описание: - Методов оценки качества воды и состояния водоёмов - Биологических тестов - Методов экотоксикологических исследований - Методов исследований аккумуляции веществ в организмах - Методов исследования биологической деструкции веществ - Методов отбора проб - Вопросов контроля качества Особенности водоохранных мероприятий на поверхностных водоёмах в Европе определены в многочисленных документах Европейского Союза. С точки зрения формирования и контроля качества воды важнейшим документом является Рамочная Директива ЕС по водной политике (2000/60/EY), которая вступила в силу в 2000 году. Директива содержит необходимую информацию для определения типов водоёмов, их классификации, а также и для выполнения мониторинга состояния водных объектов. Для определения экологического статуса водоёма разработан список водных гидробионтов (планктон, водные растения, бентос и рыбы). Реализация Директивы ЕС по водной политике предполагает использование международных стандартов ISO и CEN.