Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1810-1829 of 8581
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1978)
  • Heinonen, Tiina (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Ojanen, Pekka (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Tämä tutkimusraportti tehtiin jatkotutkimuksena kahdelle aiemmalle samaa aihepiiriä käsitelleelle julkaisulle. Raportin tavoitteena oli selvittää vesiympäristölle riskejä aiheuttavien päästöjen muodostumista ja keinoja niiden ehkäisemiseksi. Lisäksi tarkasteltiin parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) määritelmien soveltamista haitallisten aineiden päästöriskeihin. Raportin alussa on käsitelty haitallisten aineiden riskien hallintaan liittyvää lainsäädäntöä ja sen ajankohtaisia muutoksia. Muutoksista keskeisin on tuleva valtioneuvoston asetus vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista. Käyttökemikaalien sisältämien tehoaineiden aiheuttamaa riskiä on arvioitu niille tehtyjen mallien pohjalta. Prosessiperäisten päästöjen hallinnan parantamisen edellytyksiä on tarkasteltu tutkimustulosten pohjalta. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määritelmien ajanmukaistaminen on ajankohtaista massa- ja paperiteollisuudessa. Myös haitallisten aineiden riskien hallinnan entistä perusteellisempi mukaan ottaminen BAT-työhön on tarpeellista. Tässä raportissa on otettu kantaa määritelmien kehittämiseen näiltä osin.
  • Haimi, Henri; Mannio, Jaakko (Suomen ympäristökeskus, 2008)
  • Nakari, Tarja; Schultz, Eija; Munne, Päivi; Sainio, Pirjo; Perkola, Noora (Suomen ympäristökeskus, 2012)
  • Vuoristo, Heidi; Gustafsson, Juhani; Helminen, Harri; Jokela, Sinikka; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Mononen, Paula; Nakari, Tarja; Ojanen, Pekka; Ruoppa, Marja; Silvo, Kimmo; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin.
  • Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2009)
  • Elina Karhu; Juhani Gustafsson; Hanna Korhonen; Susan Londesborough; Jaakko Mannio; Jukka Mehtonen; Ansa Pilke; Marja Ruoppa; Kristiina Saarinen; Heikki Salonen; Kimmo Silvo; Heidi Vuoristo (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Nykyisen ympäristönsuojelulain mukaisen velvoitetarkkailun vahvuutena on, että käytettävissä on toimiva tarkkailun suunnittelu- ja toteutuskehikko, johon haitallisten aineiden tarkkailu voidaan lisätä. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailut ovat perinteisten parametrien ja seurattavien tekijöiden osalta jo nykyisin varsin toimivia, ja mietintönsä syksyllä 2004 jättäneen tarkkailutyöryhmän ehdotusten perusteella niitä on mahdollista kehittää edelleen. Toinen merkittävä etu on, että ympäristönsuojelulaki ja –asetus kattavat jo nyt haitalliset aineet. Haitallisten aineiden tarkkailun kehittämisen ensisijainen tavoite onkin saada velvoitetarkkailu lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vaatimusten mukaiselle tasolle. Haitallisten aineiden velvoitetarkkailu kattaa tällä hetkellä vain suppean joukon aineita. Uusien teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevien aineiden käytöstä, päästöistä, ympäristöpitoisuuksista ja vaikutuksista on vielä hyvin puutteelliset tiedot. Tarkkailun kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on lupaprosessin kehittäminen niin, että siinä tuotetaan tarkkailumääräysten asettamisen kannalta riittävät tiedot. Velvoitetarkkailussa sovelletaan riskiin (ympäristön pilaantumisen vaaraan) perustuvaa lähestymistapaa. Pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamisen lähtökohtana on kemikaalien käyttömäärät ja -tavat sekä näiden pohjalta arvioidut päästökohteet ja –määrät. Käyttö- ja päästömääriin perustuvaa lähestymistapaa voidaan tukea ja täydentää havaittaviin ympäristövaikutuksiin perustuvalla lähestymistavalla. Velvoitetarkkailun kehittämisessä tulisi pyrkiä ympäristötiedon kokonaisvaltaiseen hankintaan, käsittelyyn, raportointiin ja arviointiin. Tarkkailun, seurannan ja tutkimuksen välistä rajaa tulisi madaltaa ja yrkiä muodostamaan laajempia tutkimuskokonaisuuksia. Tarkkailu tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä mm. kemikaalien käyttötietoja, päästöissä ja ympäristössä ääritettyjä haitta-ainepitoisuuksia, jätevesien ja ilmaan joutuvien päästöjen vaikutustutkimuksia ekä muita vaikutustutkimuksia.
  • Korhonen, Hannu; Londesborough, Susan (Suomen ympäristökeskus, 2004)
  • Mehtonen, Jukka; Mannio, Jaakko; Kalevi, Kirsti; Huhtala, Sami; Nuutinen, Jari; Perkola, Noora; Sainio, Pirjo; Pihlajamäki, Jenna; Kasurinen, Ville; Koponen, Jani; Paukku, Raija; Rantakokko, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Kemikaalien riskinhallinnan tavoitteena on tunnistaa markkinoilla olevista tuhansista kemikaaleista ennakolta sellaiset aineet, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristössä, sekä varmistaa, että niiden käyttö on riskitöntä. Haitallisten aineiden riskinhallinnan ongelmana ovat puutteelliset tiedot aineiden ominaisuuksista, käytöstä, päästöistä sekä esiintymisestä ympäristössä. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa tätä tietopohjaa. Kartoituksella saatiin tietoa yhdyskuntajäteveden ja -lietteen sekä kaatopaikkojen suotoveden sisältämistä kemikaaleista. Kartoitus painottui POP-yhdisteisiin ja vaarallisten aineiden asetuksen mukaisiin haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin. Useita tutkittuja aineita päätyy vesiympäristöön puhdistetun yhdyskuntajäteveden kautta, mutta vielä useampia aineita kaatopaikkojen suotoveden kautta. Lisäksi monia aineita löytyy puhdistamolietteestä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa suomalaisen mitatun pitoisuustiedon vähäisyys ja huono vertailukelpoisuus johtuen mm. erilaisista analyysimenetelmistä ja määritysrajoista, mitatuista isomeereistä tai siitä, että tulokset on raportoitu liian yleisellä tasolla. Vaarallisten aineiden riskinhallinnassa pyritään pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi siihen, että niiden päästöt ympäristöön loppuvat ja niitä ei löydetä ympäristöstä. Vastaavasti haitallisten aineiden riskinhallinnassa tavoitteena on pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi se, että niiden päästöt vesiympäristöön vähentyvät. Tämä selvitys on edistänyt kansallisen kemikaaliohjelman altistumiseen liittyviä toimenpiteitä. Seuraava vaihe toimenpiteiden toteuttamisessa on päästömäärien arviointi koko Suomen tasolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta.
  • Kalevi, Kirsti; Luotola, Marja; Suortti, Anna-Mari (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Euroopan unionissa tuli vuonna 2000 voimaan vesiensuojelua koskeva yleinen puitedirektiivi, vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY), joka aiheuttaa merkittäviä muutoksia mm. haitallisten aineiden seurantavelvoitteisiin. Seurannan järjestämiseksi tarvitaan tietoja haitallisten aineiden ympäristöpitoisuuksista. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tehtävänä on Ympäristöministeriön toimeksiannosta valmistella kartoitus vesipolitiikan puitedirektiivissä ja EU:n muussa lainsäädännössä priorisoitujen haitallisten aineiden ja muiden kansallisesti tärkeiden aineiden esiintymisestä ympäristössä. Kartoitukseen liittyen SYKEn laboratorio on vuonna 2001 selvittänyt kyselytutkimuksella näiden haitallisten prioriteettiaineiden analytiikkavalmiuksia Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Tämä raportti ei sisällä vuoden 2001 jälkeen tapahtunutta kehitystyötä. Kyselytutkimuksen mukaan vesipuitedirektiivin prioriteettiaineiden analyysivalmiudet pohjoismaissa olivat hyvät. Muiden Suomessa tärkeiksi katsottujen aineiden analytiikkatarjonta ei yltänyt vesipuitedirektiivin aineiden tasolle. Suomessa puutteita oli tiettyjen aineryhmien lisäksi pääasiassa kiinteiden ympäristönäytteiden valmiuksissa.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Ympäristöministeriö, 2011)
    Noin miljoonaa suomalaista asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty viemäriverkostoon. Myös näiden kiinteistöjen jätevedet pitää ympäristönsuojelulain mukaan käsitellä niin, ettei niistä koidu ympäristön pilaantumisen vaaraa.Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2011: ympäristönsuojelulakiin säädettiin uusi luku, minkä lisäksi annettiin uusi asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Uudet säädökset ovat muuttaneet ja selventäneet haja-asutuksen jätevesien käsittelylle asetettuja vaatimuksia. Muutokset koskevat paitsi vaadittavaa puhdistustehoa, myös muun muassa kiinteistökohtaisia poikkeuksia, neuvontaa ja siirtymäaikoja. Tässä oppaassa kerrotaan uusista säädöksistä ja niiden soveltamisesta käytäntöön. Millaista puhdistustehoa vaaditaan eri tilanteissa? Ketkä voivat saada poikkeuksen käsittelyvaatimuksista? Millä teknisillä menetelmillä vaatimukset voidaan saavuttaa?Mitä lupia jätevesijärjestelmät edellyttävät? Opas on tarkoitettu kaikille, jotka joutuvat työssään tekemisiin haja-asutuksen jätevesihuollon kanssa. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa muun muassa jätevesijärjestelmien suunnittelijoille ja rakentajille, laitetoimittajille ja huoltoyrityksille sekä kunnan eri viranomaisille. Myös haja-asutusalueen kiinteistönomistajat hyötyvät julkaisusta pohtiessaan lainsäädännön vaatimuksia omalla kohdallaan.
  • Kujala-Räty, Katriina; Santala, Erkki (Suomen ympäristökeskus, 2001)
  • Vilpas, Riikka; Kujala-Räty, Katriina; Laaksonen, Timo; Santala, Erkki (Suomen ympäristökeskus, 2005)
  • Tuhkanen, Tuula; Aho, Jami; Merta, Elina (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2005)
  • Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2007)