Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 2617-2636 of 8959
  • Tuhkunen, Maaria (2012)
    Taiteellis-pedagogisessa opinnäytteessäni pohdin leikin läsnäoloa työssäni taiteilijana ja pedagogina. Opinnäytteeni kirjallinen osio liittyy opinnäyteproduktiooni Purkkipurkkipurkki, joka oli o-3-vuotiaille lapsille suunnattu esineteatteriesitys (ensiesitys 9.4.2011), ja jossa toimin esitysmateriaalin luojana ja näyttelijänä. Leikki oli oleellinen luomisen työtapa esineteatteriproduktiossa, jossa merkittävä osa käsikirjoitus- ja harjoitusprosessia muodostui näyttelijöiden vapaasta improvisaatiosta ja rajoittamattomista kokeiluista erilaisilla esineillä ja materiaaleilla. Tässä työssä tarkastelen sitä, miten leikki mahdollistui esityksen luomisprosessissa. Reflektoin sitä, millaista oli olla toisenlaisessa roolissa kuin yleensä, ohjaajana toisen ohjauksessa, pedagogina oppimassa ja aikuisena leikkimässä. Pohdin myös sitä, mikä ylipäätään mahdollistaa aikuisen ihmisen heittäytymisen aitoon leikkitilaan. Tarkastelen myös leikin ulottuvuuksia yleensä ja käytän tärkeänä taustana paitsi kulttuurihistorian näkökulmaa myös aivotutkimuksen tuomaa tietoa kaaoksen ja järjestyksen suhteesta leikissä. Käsittelen työssä myös improvisaatiota suhteessa leikkiin. Avaan samassa yhteydessä improvisaation merkitystä itselleni teatteritaiteilijana ja -pedagogina ja jäljitän kulkemaani polkua hakiessani itselleni merkityksellistä tapaa tehdä improvisaatioteatteria. Tässä yhteydessä tuon esille havaintojani läsnäoloon ja tietoisuuteen perustuvan action theater -metodin parissa työskentelystä. Lisäksi pyrin hahmottamaan tiedostamatonta tai alitajuntaa osana leikkiä ja improvisaatioon pohjautuvaa luovaa prosessia. Pyrin jäljittämään, mitä tarkoittaa materiaalin luominen sisäisiä ja ulkoisia impulsseja seuraamalla. Tiedon intressini on ymmärtämään pyrkivä ja tulkitseva. Väljästi fenomenologis-fenomenografisella tutkimusotteella pyrin reflektoimaan mielikuviani, kokemuksiani ja havaintojani aiheesta käyttäen apuna työpäiväkirjojani mm. Purkkipurkkipurkki-produktion harjoitusajalta. Peilaan omia ajatuksiani kirjallisuuteen sekä muiden produktion työryhmän jäsenten haastatteluihin. Keskeisenä työssä nousee esiin leikkiminen ja improvisoiminen samankaltaisina toimintoina. Yhdeksi ydinasiaksi voidaan myös hahmottaa suhde tiedostamattomaan, "järjen tuolla puolen" liikkuminen. Taiteellisessa työssä tähän näyttää liittyvän läheisesti intuitiivisuus, joka ilmenee oleellisena osana sekä leikkiä että improvisaatiota. Pohdinnoissani halu leikkiä ja kyky nauttia leikistä liittyvät kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin lapsilla kuin aikuisilla. Leikin ja improvisoimisen mahdollistamiseen liittyen keskeisinä esiin nousevat vapaus ja turvallisuus - pakosta ei voi leikkiä. Improvisaatio näyttäytyy ennen kaikkea herkkänä kontaktina niin omaan itseen kuin kanssaihmisiin. Työssä väitän myös, että leikkiminen ja improvisoiminen voivat toimia omaa itsetuntemusta vahvistavana toimintana. Tärkeimpänä löydöksenä hahmotan roolini teatteripedagogina ja taiteilijana ennen kaikkea leikin mahdollistajana ja sitä kautta hyvinvoinnin edistäjänä sekä taiteellisen että taidepedagogisen työn viitekehyksessä.
  • Saalas, Uunio (Suomen metsätieteellinen seura, 1919)
  • Meronen, Markku (Hämeen ympäristökeskus, 2008)
    Kaartjoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa esitetään maatalouden vesiensuojelun kannalta tarkoituksenmukaiset alueet, joille suojavyöhykkeitä tulisi perustaa. Suunnittelualueen pinta-ala oli 250 km2 ja se sijaitsee Lopen ja Rengon kunnissa Kanta-Hämeessä. Yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykkeen perustamista 16 alueelle.
  • Leppänen, Minna (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Oppaassa esitetään Valtioneuvoston päätöksen (VNp 861/97) mukaisia kaatopaikkojen sijoitusperiaatteita sekä pohja- ja pintarakenteiden vaatimuksia. Oppaassa kuvataan kaatopaikan pinta- ja pohjarakenteiden osien tehtävät ja niiden suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Opasta voidaan käyttää apuna kaatopaikkarakenteiden materiaali- valinnassa, mitoituksessa ja toteutuksessa. Toteutuksen laadunvarmistamiseen on kiinnitetty erityisesti huomiota. Oppaan liitteenä on esimerkkityöselitys, jossa on sovellettu muussa rakentamisessa käytettävää litterointia kaatopaikkarakentamiseen. Opas on tarkoitettu ympäristölupaviranomaisille, kaatopaikkojen suunnitteijoille sekä kaatopaikkarakenteiden toteuttajille.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 21.8)
    Tässä julkaisussa käsitellään kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarpeita, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, ja kaatopaikan pohjarakenteita koskeva kymmenen vuoden siirtymäaika täyttyi lokakuussa 2007. Tämän jälkeen kaatopaikkoja jäi runsaasti pois käytöstä. Niiden jälkihoito jatkuu laajamittaisena vielä lähivuosikymmenet. Kaatopaikkojen asianmukaisella jälkihoidolla pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden käytöstä poistamisen jälkeen synny haitallisia päästöjä ympäristön maaperään, pinta- ja pohjavesiin eikä ilmaan. Kaatopaikan sijainnin ja tilan selvitysten perusteella käytöstä poistetulle kaatopaikalle suunnitellaan tarvittavat kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteet. Niitä voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalla syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet, tuleva maankäyttö, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimivuutta tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla. 1. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 52 poistetaan virheellinen lause: ”Maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 2 cm ja maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat tukkeutumisen estämiseksi.” Se korvataan lauseella: ”Salaojamatto on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros.” 2. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 21 poistetaan virheellinen lause: "Sama koskee myös kuntien omistamaa jätehuoltoyhtiötä, jonka puolesta sitoumuksen voivat antaa jätehuoltoyhtiön toimivaltaiset elimet." Katso Ympäristöministeriön ohje YM2/401/2003 Vakuuden asettaminen jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnassa.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 2001)
    Oppaassa käsitellään kaatopaikkojen lopettamiseen liittyviä lähtökohtia, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Kaatopaikkojen asianmukaisella lopettamisella pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden toiminnan loppumisenkaan jälkeen syntyisi haitallisia päästöjä ympäristön maaperälle, pinta- ja pohjavesille sekä ilmaan. Kaatopaikan tilan tutkimuksien ja sijainnin perusteella suunnitellaan tarvittavat kunnostustoimenpiteet lopetettavalle kaatopaikalle, joita voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalta syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet rakennuspohjana, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimintaa tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla.
  • Lehtonen, Eija (Vesihallitus, 1979)
  • Salonen, Sakari; Salminen, Esa (Ympäristöministeriö, 2003)
    Valtioneuvoston päätöksen 1049/1999 mukaan kaatopaikoille ei saa sijoittaa nestemäistä jätettä. Tämän selvitystyön tavoitteena on ollut määritellä tarkemmin, mitä nestemäisellä jätteellä tarkoitetaan. Lähtökohtana selvitystyössä on ollut Suomessa nykytilanteessa kaatopaikoille sijoitettavat mahdollisesti nestemäisiksi luokiteltavat jätetyypit, sekä kaatopaikkoja ja jätteiden sijoittamista niille koskeva Suomen ja EU:n lainsäädäntö. Suomessa vallitseva nykytilanne huomioiden nestemäiseksi jätteeksi katsotaan jäte-erät, jotka sisältävät “irtovettä” yli 200 l. “Irtovedellä” tässä yhteydessä tarkoitetaan kaatopaikkapenkkaan sijoitettaessa jätteestä välittömästi pois virtaavaa vettä, jätevettä tai muuta viskositeetiltaan veden kaltaista jätettä. Edellä esitetty nestemäisen jätteen määrittely sekä ohjeet kaatopaikkakiellon soveltamisesta aiheuttavat sen, että usean jätteenkuljettajan ja kaatopaikanpitäjän on muutettava nykyisiä käytäntöjä. Muutoksia ja parannuksia tulisi tehdä kaatopaikalla suoritettavassa valvontatoiminnassa sekä nestemäisten jätteiden esikäsittely- ja käsittelytoiminnassa. Yleensä nykytilanteen korjaaminen edellyttää kaatopaikalla erillisen vastaanotto- ja käsittely-yksikön rakentamista. Mahdollisesti nestemäisten jätteiden vastaanotto ja käsittely siirtyy kaatopaikanpitäjältä muiden toimijoiden hoidettavaksi. Käytännössä alueellisesti toteutettavat käsittely- ja loppusijoitusratkaisut riippuvat monista tapauskohtaisista tekijöistä. Teknisesti ja taloudellisesti paras alueellinen toteutusratkaisu vaatii eri intressitahojen yhteistyötä ja yhteisten pelisääntöjen luomista alueella. Eräissä tapauksissa jätettä voidaan joutua kuljettamaan käsittelypaikkaan pitkiäkin matkoja. Nestemäisten jätteiden esikäsittelytoiminta voi luoda myös uutta liiketoimintaa alueelle.
  • (Ympäristöministeriö, 2013)
    Oppaan tarkoituksena on tukea kaavoituksen asiantuntijoiden työtä arvioitaessa kaavojen vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen. Oppaassa esitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lainsäädännölliset ja muut lähtökohdat, käsitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvaa arviointia osana muuta kaavojen vaikutusarviointia sekä esitellään arviointia tukevia tietoaineistoja ja menetelmiä. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin sisältö riippuu kaavatasosta. Oppaassa esitetään kaavatasoittain kysymyksiksi puetut muistilistat arvioinnin oleellisista asioista. Kaavatasojen ohella on myös huomioitava, että kaavat ja niiden suunnittelukohteet ovat hyvin erilaisia. Arvioinnin sisältö ja tekotapa on valittava kaavakohtaisesti. Kaavojen vaikutusten arviointi on osa kaavan suunnitteluprosessia. Vaikutusten arvioinnin tulee vaikuttaa kaavan sisältöön työn edetessä. Kaavojen vaikutusten arviointiin kuuluu useita oleellisia arvioinnin näkökulmia, joihin yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten arviointi tulee sovittaa. Hyvä yhdyskuntarakenne mm. vähentää liikkumisen tarvetta, väylästöjä ja energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisi tuoda niitä esille suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Yhdyskuntarakenteen ohjaus ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tärkeää etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla ja niiden lievealueilla. Näillä alueilla rakennetaan paljon ja vaikutetaan pitkäkestoisesti yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Myös muissa kaupungeissa ja taajamissa toimintaa on paljon. Suunnittelun merkittävien tavoitteiden, kuten taloudellisen ja vähän ympäristöhaittoja aiheuttavan rakenteen toteutuminen voi merkittävästi tukea kaupunkiseudun, kaupungin tai taajaman kehitystä. Pienemmissä taajamissa ja maaseudulla yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys riippuu siitä, millaisen suuremman keskuksen vaikutusalueella kaavoitustyötä tehdään. Myös maaseudulla voidaan kylien ja elinkeinojen kehittämistä tukea yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaavalla ja osallistavalla suunnittelulla. Kaikki eri toimintojen sijoittumisesta aiheutuvat vaikutukset eivät ole suoraan seurausta yhdyskuntarakenteesta. Hyvääkin yhdyskuntarakennetta voidaan käyttää huonosti, tuhlaavasti ja ympäristöä rasittavasti. Yhdyskuntasuunnittelijoiden lisäksi päättäjien, yritysten ja asukkaiden tietoisuus asuin- ja työpaikkaan sekä asiointimatkoihin liittyvien valintojen aiheuttamista vaikutuksista on merkittävää. Arvioinnin perusteiden ja tuloksien dokumentointi on tarpeen tiedon kartuttamiseksi.
  • Tarasti, Lauri (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriö kutsui 20.9.2007 Lauri Tarastin selvittämään edelleen kaavoituksen nopeuttamista asuntorakentamisen edistämiseksi. Erityisesti tuli tehdä ehdotus hallitusohjelmassa mainitusta tavoitteesta ottaa käyttöön valituslupajärjestelmä asemakaava-asioihin sekä selvittää tehtäväjakoa alueellisen ympäristökeskuksen ja pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Raportti sisältää selvitysmiehen ehdotukset. Niihin kuuluvat muun muassa yhteisen yleiskaavan laatiminen pääkaupunkiseudulle sekä kaavaan liittyviä kaupunkien ja valtionviranomaisen tehtävien muutoksia. Valituslupajärjestelmää esitetään laajennettavaksi asemakaava-asioissa sekä kaavoituksen lupa-asioissa. Lainsäädäntöä koskevat muutosehdotukset on tehty säännösehdotuksina.
  • Taskinen, Jaana (2013)
    Opinnäytetyö sisältää taiteellisen osion ja kirjallisen osion. Taiteellinen osio on esitys nimeltä Hylkääminen, joka sai ensi-iltansa 8.2.2013 Q-teatterin puoli-Q näyttämöllä. Kirjallinen osio on nimeltään Kahden Simonen kainalossa ja se sisältää tekijän pohdintoja omista lähtökohdistaan, motiiveistaan ja toteutumisestaan kolmessa roolissa: ihmisenä, taiteilijana ja opettajana. Kirjallinen opinnäytetyö on tietyssä mielessä perinteikäs taiteen alan opinnäyte: se keskittyy tekijän subjektiiviseen kokemukseen itsestään kokijana ja tekijänä. Sen keskiössä on siis kokemus, joka on ymmärretty tässä sekä henkilökohtaisina elämäntilanteina, että perustavanlaatuisena tapana olla olemassa. Sysäyksenä sekä teatteriesitykselle, että kirjallisille pohdinnoille on toiminut tekijän kokema synnytyksen jälkeinen masennus ja siitä avautunut kriisi. Tämän kriisin kautta tekijä yrittää asettaa itsensä kontekstiin ja katsoa mahdollisuuksiaan toteutua tässä maailmassa. Kriisin selvittämiseksi tekijä on tarttunut laajasti myös filosofiseen kirjallisuuteen ja löytänyt erityisesti fenomenologien ja eksistentialistien parista taiteelliseen opinnäytetyöhönsä materiaalia. Hylkääminen -esityksessä ajatuksia on referoitu Simone de Beauvorilta, Jean-Paul Sartrelta ja Maurice Merleau-Pontylta. Kirjallisen opinnäytetyön sivuilla ajatuksia on heidän lisäkseen lainattu mm. Simone Weililtä, Juha Vartolta ja Juha Suorannalta. Ensimmäisessä osiossa – IHMINEN - kartoitetaan tekijän suhdetta omaan taustaansa ja henkilökohtaisen, eletyn kokemuksen kautta niihin ulottuvuuksiin, joita tekijä ymmärtää tilanteeseensa liittyvän. Toisessa osassa – TAITEILIJA – kartoitetaan näiden ulottuvuuksien ilmentymistä ja vaikuttamista tekijän taiteelliseen toimintaan ja kiinnostuksen kohteisiin. Viimeisessä osiossa – OPETTAJA – luodaan katsaus ympäröivään todellisuuteen, suomalaiseen yhteiskuntaan ja kasvatuksen mahdollisuuksiin tänä päivänä. Viimeisessä osiossa tekijä myös luonnostelee omaa opetusfilosofiaansa. Kirjallisen osion nimi – KAHDEN SIMONEN KAINALOSSA – viittaa siihen perintöön, johon tekijän kaltainen melankoliaan taipuvainen ja maailman helposti mielettömäksi kokeva naispuolinen ihminen voi nojautua tarkastellessaan miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja miten siitä huolimatta voisi jaksaa jatkaa. Tekijän kriisin myötä jälleen voimallisesti aktivoitunut nihilistinen mieliala, sekä suomalaisesta kulttuuriperimästä mukaan tarttunut negatiivissävytteinen tapa asennoitua maailmaan ja kokemaansa on kutsunut esiin kaksi ranskalaista Simonea, jotka ovat tinkimättömällä ajattelullaan sekä kannustaneet tekijää yrittämään koko ajan vähän pidemmälle ja toisaalta viisaudellaan kannatelleet tekijää ylittämään sen, mitä hän huonoimmalla hetkellään on.
  • Schroderus-Härkönen, Seija; Kovalainen, Heikki; Kananen, Eero; Pulkkinen, Erkki; Nurtimo, Elina (Kainuun ympäristökeskus, 2007)
    Kainuun haja-asutuksen jätevesihanke 2005-2006 toteutettiin EU-hankkeena Kainuun ympäristökeskuksessa. Hankkeen rahoittajina olivat EAKR, Kainuun ympäristökeskus ja Kainuun kunnat. Hankkeen tavoitteena oli pilottikohteiden kautta selvittää Kainuun haja-asutusalueella olevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tila ja taso verrattuna 1.1.2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen käsittelyvaatimuksiin. Jätevesiselvitys tehtiin kymmenen pilottikylän 400 ja Oulujärven rantavyöhykkeen 441 kiinteistöllä. Hankkeen aikana koulutettiin kuntien viranomaisia, jätevesijärjestelmien suunnittelijoita ja rakentajia sekä lokayrittäjiä. Pilottikylillä ja Oulujärven rantavyöhykkeellä toteutettu selvitys osoitti, että 5-10 % jätevesijärjestelmistä on rakennettu vuoden 2000 jälkeen ja jopa 30-40 % järjestelmistä on yli 25 vuotta vanhoja. Jätevedet johdetaan suurimmalla osalla kiinteistöistä (75 %) joko kivipesään tai avo-ojaan. Kiinteistöjen omistajat arvioivat itse oman jätevesijärjestelmänsä puhdistustehon. Puhdistusteho on arvioitu huonoksi 50-75 % kiinteistöistä, joissa on vesikäymälä. Kainuussa tehty selvitys osoitti, että vuosittain noin 2000 kiinteistön jätevesijärjestelmä tulisi kunnostaa vuoteen 2014 mennessä.
  • Väisänen, Maria (Lapin ympäristökeskus, 2007)
    Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman, METSO:n, tarkoituksena on turvata metsien moni-muotoisuuden säilyminen paitsi Etelä-Suomen alueella niin myös Oulun läänin länsiosissa ja Lapin läänin lounais-osissa. METSO-ohjelmassa metsien suojelu toteutetaan muun muassa maanomistajien vapaaehtoisen talousmetsien monimuotoisuuden lisäämisen avulla. Ympäristöministeriö myönsi kevään 2008 aikana Metsähallituksen Lapin luontopalveluille rahoitusta METSO-ohjelmasta, ja tämä rahoitus päätettiin käyttää Lapin läänin lounaisosassa sijaitsevien Kainuunkylän saarten puustoisten perinnebiotooppien ja niihin liittyvien pensoittuneiden niittyalueiden kunnostamiseen. Kunnostustoimenpiteet toteutetaan Metsähallituksen ja Lapin ympäristökeskuksen välisenä yhteistyönä. Ylitornion kunnassa sijaitsevat Kainuunkylän tulvasaaret ovat osa Tornionlaakson arvokasta maisema-aluetta. Saaret ovat sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti merkittävässä asemassa; saaret kuuluvat muun muassa lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura-suojelualueverkostoon. Saarilta on myös 1990-luvun aikana kartoitettu arvokkaita perinnebiotooppeja. Saaret ovat ennen olleen niittoniittyinä mutta ovat niiton loputtua pensoittuneet. Vanhojen jo pensoittuneiden niittoniittyjen lomassa on siellä täällä säilynyt lisäksi puustoisia perinnebiotooppeja, hakamaita ja metsälaitumia. Kainuunkylän saarten puustoisten perinnebiotooppien kunnostamisen tavoitteena on saarten luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen. Lisäksi kunnostuksella on linnustonsuojelullisia ja maisemallisia tavoitteita. Kunnostus toteutetaan harvennuksin ja raivauksin sekä tuottamalla lahopuuta. Alkukunnostustoimenpiteiden jälkeen kohteiden uudelleenpensoittuminen estetään laidunnuksen ja niiton avulla.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
  • Nevanlinna, Heikki (2005)
  • Luodes, Hannu; Kauppila, Päivi M.; Karlsson, Teemu; Nikkarinen, Maria; Aatos, Soile; Tornivaara, Anna; Wahlström, Margareta; Kaartinen, Tommi (Ympäristöministeriö, 2011)
    Kaivannaisjäte voidaan kaivannaisjäteasetuksen (379/2008) mukaisesti luokitella pysyväksi, kun kaivannaisjäte täyttää asetuksessa mainitut kriteerit. Oppaan tarkoituksena on auttaa kaivannaisalan toimijoita ja viranomaisia louhinnassa syntyvän kaivannaisjätteen luokittelussa pysyväksi. Oppaassa esitetään menettelyt kaivannaisteollisuudessa syntyvän sivukiven luokittelulle kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pysyväksi jokokansallisen pysyvien kivilajien luettelon tai tapauskohtaisen arvioinnin avulla.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2008)