Browsing by Subject "naiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Toikka, T; Heino, P; Autti-Rämö, I (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 96
    Tässä rekisteritutkimuksessa kuvataan ASLAK- tai Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneiden demografisia ja terveyteen liittyviä tietoja sekä myönteisen että hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneitten osalta. Tutkimusaineiston tiedot on saatu Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Finanssivalvonnan etuudensaajarekistereistä. Näiden tietojen avulla selvitettiin hylkäävään kuntoutuspalvelupäätökseen yhteydessä olevia tekijöitä ja myöntämiskriteereitä. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutusta hakeneiden tilannetta vuoden 2010 lopussa ja hylkäävän päätöksen saaneiden mahdollisia uusia kuntoutushakemuksia Kelaan. Tutkimusaineisto käsittää hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneet ja ne myönteisen päätöksen saaneet, joilla kuntoutus oli toteutunut, yhteensä 10 397 henkilöä. ASLAK-kuntoutushakemukseen naiset saivat miehiä useammin hylkäävän päätöksen. Sukupuolten välillä oli tausta- ja terveystiedoissa jonkin verran eroja, mutta hylkäävään päätökseen yhteydessä olevat tekijät olivat lähes samoja molemmilla sukupuolilla. Riskitekijät hylkääviin ASLAK- ja Tyk-kuntoutuspäätöksiin olivat vain osittain samoja, mikä selitty y osin kuntoutusmuotojen erilaisella kohderyhmällä ja sisällöllä. Hylkäävän ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 4 % oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle vuoteen 2011 mennessä. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista vajaa 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 9 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Yli kolmasosalla pääsairausryhmä oli työkyvyttömyyseläkepäätöksessä jokin muu kuin kuntoutushakemuksessa. Kuntoutuksen avulla ei kyetä ennalta ehkäisemään kaikkia tulevia sairauksia. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 5 % oli vanhuuseläkkeellä vuoden 2010 lopussa, mikä kuvastaa sitä, että vaikka kuntoutuspäätös olisi ollut oikea, kuntoutus on toteutunut työelämässä jatkamisen näkökulmasta liian myöhään. Hylkäävän päätöksen jälkeen kuntoutukseen hakeuduttiin uudelleen vasta yli vuoden kuluttua. Tarkoituksenmukaisen kuntoutusmuodon tunnistaminen vaatii aikaa.
  • Korpinen, J (Kela, 1997)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 29
    Lasten kotihoidon tuesta on runsaan kymmenen vuoden aikana tullut merkittävä tuki niille alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmille, jotka eivät käytä kunnallisia lasten päivähoitopalveluja. Tuen piirissä oli parhaimmillaan 160 000 perhettä. Tukea kuitenkin leikattiin lähes viidenneksellä vuoden 1996 alusta. Tieto leikkauksesta sai aikaan vilkasta keskustelua lasten päivähoitomuodoista ja lasten kotihoidon tuen tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka tehty leikkaus vaikutti tuen suosioon. Tutkimuksessa selvitetään myös kotihoidon tuen eri määrityksiä ja pienten lasten äitien suhdetta työmarkkinoihin.
  • Anttonen, A (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 52
    Lasten kotihoidon tuki on perhepoliittisista etuuksista nuorin. Vuonna 1985 astui voimaan laki lasten kotihoidon tuesta, minkä jälkeen tuen käyttö nopeasti yleistyi. Vuonna 1997 lakia uudistettiin ja pienten lasten hoidon tukien joukkoon lisättiin yksityisen hoidon tuki. Tällä tavoin lähes kaikki pienten lasten hoitomuodot ovat tulleet julkisen tuen piiriin. Tutkimuksessa arvioidaan lasten kotihoidon tukea kolmesta eri lähtökohdasta. Tutkimuksen alkuosa valottaa perhepoliittisen tuen muotoutumista ja etenkin kotihoidon tuen historiaa ja politiikkaa. Toinen ja toisenlainen lähtökohta lasten kotihoidon tukeen syntyy vuoden 1985 lain jälkeisen tilanteen kuvauksesta ja arvioinnista. Tuki osoittautuu erittäin suosituksi ja vaikka sen käyttö on vähentynyt 1990-luvun alun huippuvuosista, niin edelleenkin 90-luvun päättyessä noin puolet alle kolmevuotiaista lapsista hoidetaan tuen turvin kotona. Kolmas lähtökohta muodostuu tuen vaikutusten arvioinnista siten, että tarkastelun kohteena ovat pienten lasten hoitojärjestelyt, naisten työmarkkina-asema ja syntyvyys. Loppuluvussa arviointia jatketaan asettamalla lasten kotihoidon tuki laajempaan perhepoliittiseen yhteyteen.
  • Repo, K (Kela, 1997)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 22
    Useimmissa maissa eläkkeellä olevien naisten taloudellinen asema jää heikommaksi kuin eläkeläismiesten. Tätä sukupuolten välistä eroa lähestytään tässä työssä tarkastelemalla naisten asemaa kolmen erilaisen hyvinvointivaltion, Suomen, Ison-Britannian ja Saksan, vanhuus- ja leskeneläkejärjestelmissä. Työ kartoittaa eläkejärjestelmiä naistutkimuksen näkökulmasta ja kysyy, kuinka erilaiset eläketurvajärjestelmät huomioivat naisten äitiyteen, avioeroon ja puolison kuolemaan liittyvät eläketurvariskit, missä määrin työmarkkina-asema heijastuu heidän eläketurvaansa ja kuinka hyvin eläkejärjestelmät mahdollistavat naisille yksilöllisen ja riippumattoman eläketurvan.
  • Sinokki, M (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 115
    Masennus, ahdistuneisuus, alkoholiriippuvuus ja alkoholin väärinkäyttö sekä unihäiriöt ovat yleisiä ongelmia työssä käyvän väestön keskuudessa. Nämä sairaudet ja oireet aiheuttavat huomattavia kuluja myös yhteiskunnalle. Sosiaalisen tuen ja työilmapiirin yhteyttä työssä käyvien (n = 3 347–3 430) terveyteen tutkittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -aineistossa. Sosiaalista tukea työssä mitattiin JCQ-kyselyllä (Job Content Questionnaire) ja yksityiselämän sosiaalista tukea SSQ-kyselyllä (Social Support Questionnaire). Työilmapiiriä mitattiin kyselyllä, joka on osa Terve työyhteisö -kyselyä. Mielenterveyshäiriöiden diagnoosit perustuivat CIDI-haastatteluun (Composite International Diagnostic Interview). Tiedot lääkärin määräämistä masennus- ja unilääkkeistä poimittiin Kelan lääkerekisteristä ja tiedot työkyvyttömyyseläkkeistä Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekistereistä. Ilmapiirin kokemisessa ei ollut merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Sen sijaan naiset kokivat saavansa sosiaalista tukea enemmän sekä työssä että yksityiselämässä. Vähäinen sosiaalinen tuki sekä työssä että yksityiselämässä oli yhteydessä masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja moniin uniongelmiin. Huono työilmapiiri oli yhteydessä sekä masennukseen että ahdistuneisuushäiriöihin. Vähäinen tuki sekä esimiehiltä että työtovereilta oli yhteydessä myöhempään masennuslääkkeiden käyttöön. Huono työilmapiiri ennusti myös masennuslääkkeiden käyttöä. Vähäinen sosiaalinen tuki esimieheltä näytti lisäävän työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä. Työhyvinvointiin täytyy kiinnittää huomiota, koska vähäinen sosiaalinen tuki ja huono työilmapiiri ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin ja lisäävät työkyvyn menettämisen riskiä. – Englanninkielinen julkaisu. Suomenkielinen yhteenveto s. 89–90.