Luonnollisuuden rajoilla : Tutkielma ihmistieteellisistä luokituksista ja luonnollisten luokkien teoriasta

Abstract

Tutkielmassa käsitellään ihmistieteellisiä luokitteluja ja niiden jäsentämiseen käytettyjä filosofisia teorioita. Moderneissa käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä sekä lääketieteessä tehdyt luokittelut muodostavat tieteenfilosofiassa varsin vähän käsitellyn mutta kiinnostavan tieteenfilosofisen tutkimuskohteen: nämä luokittelut tyypillisesti sijoittuvat arkisten luokittelukäytäntöjemme ja puhtaasti tieteellisten päämäärien valossa tehdyn tutkimuksen välimaastoon ja siksi niillä – perustavammin kuin luonnontieteen luokitteluilla – on episteemisen tehtävänsä lisäksi yhteiskunnallisesti merkittäviä konnotaatioita. Tämän erityispiirteen lisäksi ihmistieteellisiä luokitteluja erottavat luonnontieteen tutkimista luokista myös niiden rajoitettu sovellusala ja usein ajassa muuttuva luonne. Näistä eroavaisuuksista huolimatta on eräs merkittävä lähtökohta ihmistieteellisten luokittelujen filosofiseen käsittelyyn ollut lähestyä niitä luonnontieteen luokkien kuvaamiseen käytetyn teorian välinein. Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys kuuluukin: voidaanko perinteisesti luonnontieteellisten luokitusten jäsentämiseen käytettyä luonnollisten luokkien teoriaa soveltaa myös ihmistieteellisten luokitusten kuvaamiseen? Tarkastelemalla eri luonnollisten luokkien teorioita pyritään tutkielmassa ensin luvuissa 2–4 osoittamaan luokittelun kysymysten yhteys induktion ongelmaan sekä paikallistamaan käsitteen ’luonnollinen luokka’ tehtävä nykyaikaisessa tieteenfilosofisessa keskustelussa. Eri teorioita vertailemalla käy ilmi, miksi Richard Boydin näkemys luonnollisista luokista kausaalisina homeostaattisina ominaisuusklustereina muodostaa lupaavimman lähtökohdan luonnollisten luokkien teorian laajentamiselle myös ihmistieteitä koskevaksi luokittelun teoriaksi. Tutkielman luvuissa 5–7 esitellään sen keskeinen vastakkainasettelu, kahden ihmistieteen luokkien teorian välillä vallitseva erimielisyys: Mm. Paul Griffithsin kannattaman ekumenistiseksi luokittelun teoriaksi nimitetyn näkemyksen mukaan edellä mainittu Boydin teoria luonnollisista luokista tulisi laajentaa koskemaan kaikkea tieteellistä käsitteenmuodostusta, myös ihmistieteen luokkia. Sitä vastoin Ian Hackingin vuorovaikuttavien luokkien teorian valossa voidaan väittää, että Hackingin tapaustutkimuksissaan kuvaamat monimutkaiset ihmistieteellisten luokitusten ja luokittelun kohteiden väliset vuorovaikutussuhteet muodostavat vakavan ongelman ekumenistiselle luokittelun teorialle sellaisena kun se on muotoiltu Griffithsin kirjoituksissa. Systematisoimalla edellä mainittuja näkemyksiä ja vertaamalla niitä luvussa 7 pyritään osoittamaan Hackingin teorian ekumenismille esittämä haaste perustelluksi: luonnollisten luokkien traditiossa kehitetyt käsitteelliset välineet eivät riitä ihmistieteellisten luokitusten tyydyttävään kuvaamiseen. Tämän kriittisen päämäärän ohella tutkielmassa alustavasti myös luonnostellaan mahdollisuutta erityyppisten luokitteluiden typologian muodostamiseen Griffithsin ja Hackingin teorioiden jatkokehittelyjen pohjalta. Käsiteltyjen teemojen valossa pyritään osoittamaan, kuinka tällainen ehdotettu luokitusten yleinen tutkimusohjelma voisi muodostaa mm. luokkien sosiaalisesta konstruktiosta käytyä keskustelua analyyttisemmän tavan kiistanalaisten ihmistieteellisten luokitusten jäsentämiseen. Tutkielman lopuksi arvioidaan käsitteen ’luonnollinen luokka’ nykytilannetta tutkimuksessa käsiteltyjen eri luonnollisten luokkien teorioiden ja niiden välisten suhteiden valossa.