"Towards the Majority" : An Analysis of the Rapprochement between the European People's Party and the European Democrat Union

Abstract

Tutkimuksessa analysoidaan kahden keskusta-oikeistolaisen puolueorganisaation, Euroopan kansanpuolueen (EPP) sekä Euroopan demokraattisen unionin (EDU), yhdentymisprosessia. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Karl Magnus Johanssonin väitöskirjassaan “Transnational Party Alliances. Analysing the Hard-Won Alliance Between Conservatives and Christian Democrats in the European Parliament” (1997) kehittämää teoriaa ylikansallisten puolueliitojen synnystä. Tutkimuksen empiirisenä tavoitteena on selvittää EPP:n ja EDU:n väliseen yhdentymiseen vaikuttaneet tekijät. Järjestöjen välisten suhteiden ymmärtäminen edellyttää niiden synnyn ja kehityksen esittelyä. Prosessin yksityiskohtainen tarkastelu on kuitenkin rajattu alle kahden vuoden jaksoon: lähtökohtana on huhtikuussa 1998 pidetty EDU:n puoluejohtajien konferenssi, jossa hyväksyttiin Euroopan keskusta-oikeistolaisten voimien yhdistämiseen tähtäävä “Towards the Majority” –julkilausuma. Analyysi päättyy EDU:n ja EPP:n välisen yhteistyösopimuksen syntyyn helmikuussa 2000. Teoreettisena tavoitteena on arvioida ja kehittää Johanssonin viitekehystä, jonka peruskäsitteitä ovat kolme prosessimekanismia: “mahdollisuudet”, “motiivit” sekä “ehkäisevät tekijät” ylikansallisten puolueliittojen synnyssä. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa kolme teoreettista suuntausta: transnationalismi, neofunktionalismi sekä valtioiden sisäpolitiikan merkitystä kansainvälisessä politiikan tutkimuksessa korostava lähestymistapa. Empiirinen aineisto koostuu 28 haastattelusta, EPP:n ja EDU:n yhdentymistä käsittelevästä dokumenttiaineistosta sekä suorasta havainnoinnista järjestöjen kokouksissa. Kvalitatiivinen aineisto koodattiin matriisiin, jonka pääkategoriat olivat prosessikategoria (kuinka lähentyminen tapahtui) sekä lähestymisen syitä koskeva kategoria (miksi se tapahtui). Jälkimmäinen jaoteltiin Johanssonin viitekeyksen mukaisesti mahdollisuuksiin, motiiveihin sekä ehkäiseviin tekijöihin, joiden alle luokiteltiin prosessiin vaikuttaneet tekijät. EPP:n ja EDU:n välistä lähetymistä edistäneiksi tekijöiksi osoittautuivat EU:n laajeneminen; EPP:n sisäisen valtatasapainon muuttuminen; käytännölliset ja taloudelliset tekijät; EU:n parlamenttivaalien tulos; järjestöjen jäsenpuolueiden enemmistön oppositioasema; keskeisten puoluejohtajien omistautuminen asialle; ideologisten vastakkainasettelujen laimeneminen puolueiden välillä; EU:n institutionaaliset muutokset (parlamentin vallan kasvu); sekä keskustaoikeiston sisäiset valtapelit. Prosessia ehkäisseet tekijät olivat EPP:n ja EDU:n jäsenpuolueiden ideologiset erot; Eurooppalaisen ja kotimaisen politiikan kongruenssiongelmat; järjestöjen välinen kilpailu; sekä henkilökohtaiset intressit.