Kansallinen strateginen kulttuuri Ranskan, Iso-Britannian ja Saksan ulkopolitiikassa kylmän sodan aikana

Abstract

Tutkimuksen aihepiiri on kansainvälinen politiikka Euroopassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmen valtiollisen toimijan ulkopoliittinen peruslinja ja kansallinen strateginen kulttuuri kylmän sodan aikana sekä niiden näkyminen suhtautumisessa Neuvostoliittoon. Tutkimuksen hypoteesi oli, että kolmen näennäisesti samanlaisen valtiotoimijan ulkopoliittinen orientaatio oli kylmän sodan aikana erilainen. Analyysin teoreettisena pohjana oli realismin luoma viitekehys valtioiden tavoitteista ja toiminnan rajoitteista kansainvälisessä järjestelmässä. Perusoletuksena oli, että toimijoina ovat valtiotasoiset toimijat. Niiden ulkopolitiikka lähestyttiin kansallisen strategisen kulttuurin teoreettisen viitekehyksen kautta. Lisäksi tarkasteltiin kansallisen edun käsitteen ja teoreettisen pohdinnan, kuten kansallisen identiteetin käsitteen avulla valtioiden mahdollisuuksia päämääriensä saavuttamiseksi, niiden pääasiallisia esteitä ja rajoituksia sekä muuttuvan kansainvälisen järjestelmän asettamia muutospaineita. Lisäksi kuvattiin valtioiden ulkopoliittista päätöksentekoa. Lyhyesti verrattiin kolmen valtion suhtautumista Prahan kriisiin sekä sen vaikutuksia niiden ulkopoliittiseen linjaan ja idänpolitiikkaan. Tutkimuksen johtopäätös on, että valtioiden strategiset kulttuurit poikkesivat toisistaan kylmän sodan aikana. Ranskalle oli tärkeintä itsenäisen eurooppalaisen suurvaltaroolin takaisin saaminen sekä imagon säilyttäminen. Iso-Britannia taantuvana, loistokkaat ulkopoliittiset perinteet omaavana valtiona ja entisenä imperiumina tasapainoili eurooppalaisten ja globaalien sitoumustensa välillä, jälkimmäisistä luopumaan joutuen. Saksalle tärkeintä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen oli poliittisen suvereenisuutensa takaisin saaminen sekä sen jälkeen Saksojen jälleenyhdistyminen. Kolmen valtion idänpolitiikan taustalla oli erotettavissa sekä materialistisia intressejä että immaterialistia arvostuksia. Valtioiden sisällä oli erilaisia käsityksiä ulkopolitiikasta ja idänpolitiikan suunnasta. Tämä on tullut esiin vaalikamppailuiden yhteydessä. Kolmen valtion asema kansainvälisessä järjestelmässä ei ollut kylmän sodan aikana samanlainen. Valtioiden strategiset kulttuurit ja kansalliset identiteetit poikkesivat toisistaan. Kansalliset strategiset kulttuurit muuttuivat kylmän sodan aikana myös ulkoisista paineista syntyvien prosessien tuloksena. Käynnissä oli myös sisäsyntyisiä, Euroopan yhteisöjen yhteisen ulkopolitiikan rakenteiden, valtioiden välisen tiedonkulun sekä ulkopolitiikan systemaattisen reaaliaikaisen analysointikyvyn kehittämisen prosesseja. Myös nämä prosessit vaikuttivat valtioiden strategiseen kulttuuriin ja EU:n yhteisen strategisen kulttuurin kehittymisen mahdollisuuksiin. Työn lopussa pohditaan, onko kylmän sodan ulkopolitiikan linjoista tehtävissä ennakointia Ranskan, Ison-Britannian ja Saksan toiminnasta vastaavanlaisessa maailmantilanteessa. Tulevaisuudessa valtioiden ulkopolitiikka on vahvasti sidoksissa EU:n kehitykseen. Historiasta, politiikasta, kulttuurista ja maantieteestä johtuen Ranskan, Ison-Britannian ja yhdistyneen Saksan strategiset kulttuurit eivät ole yhteneväiset. Valtiot ovat liittolaisia, mutta niillä on keskenään erilaiset suhteet Washingtoniin ja Moskovaan sekä erilainen suhde transatlantiseen turvallisuuskokonaisuuteen.