Toisen polven maahanmuuttajien etninen identiteetti, diasporisuus ja transnationaalisuus : chileläistaustaisten kokemuksia

Abstract

Maahanmuutto kehitysmaista länsimaihin kiihtyy. Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen, konfliktit ja levottomuudet saavat tai pakottavat ihmiset lähtemään paremman elämän toivossa kotimaistaan. Yhteiskunnissamme on yhä kasvava ryhmä ns. kolmannesta maailmasta lähteneitä ihmisiä sekä heidän jälkeläisiään. Tämä ryhmä lisää kasvaessaan myös merkitystään jokapäiväisessä elämässämme. Vaikka maahanmuuttajien jälkeläiset ovat ehkä syntyneet ja kasvaneet länsimaissa, he eroavat kantaväestöstä usein kotikasvatuksensa ja ulkonäkönsä perusteella. Tämä erilaisuus aiheuttaa asenneongelmia kantaväestön keskuudessa, mikä saa puolestaan maahanmuuttajataustaiset tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi. Ulkopuolisuus ja viihtymättömyys purkautuvat helposti koko yhteiskuntaa koskevina erilaisina ongelmina. Käsittelen työssäni toisen polven maahanmuuttajien etnistä identiteettiä, diasporisuutta ja transnationalisuutta. Maahanmuuttajaperheistä tehty tutkimus osoittaa parhaiten asuinmaassaan viihtyvän ja menestyvän niiden toisen polven edustajien, jotka ovat säilyttäneet transnationaaliset siteet vanhempiensa alkuperämaahan ja ovat ylpeitä juuristaan. Nykyajan maahanmuutto liittyy kehitysmaatutkimuksen peruskysymyksiin, kuten kehitysmaiden ongelmiin ja globalisaatioon, ja siksi maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin on syytä tarttua myös tämän oppiaineen sisällä. Identiteetin, diasporan ja transnationalismin käsitteitä sekä aiempaa toiseen maahanmuuttajapolveen keskittynyttä tutkimusta läpikäytyäni analysoin keräämääni haastatteluaineistoa toisen polven chileläismaahanmuuttajista. Haastattelut on tehty pääasiassa kirjallisesti loppukeväästä 2005. Vastaajia oli 36 kappaletta, he asuivat Yhdysvalloissa, Suomessa ja Australiassa ja olivat haastatteluajankohtana 13-31 -vuotiaita. Haastattelukysymykset käsittelivät vastanneiden etnistä identiteettiä, sosiaalisia verkostoja, median seuraamista, uskontoa, rasismia, transnationaalisia verkostoja, Chilen ja asuinmaan kulttuuria sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Kysymysten avulla pyrin selvittämään vastanneiden käytäntöjen sekä identiteetin diasporisuutta ja transnationaalisuutta. Aineiston analyysi tukee aiempaa tutkimusta toisen polven maahanmuuttajista. Heidän diasporisuutensa ja transnationaalinen toimintansa on heikompaa kuin heidän vanhempiensa sukupolven keskuudessa, mutta etniset juuret eivät ole heille kuitenkaan yhdentekevä asia. Pieni osa on transnationaalisesti hyvin aktiivisia, mutta maahanmuuttajien toisen polven koon huomioon ottaen hekin muodostavat mahdollisesti merkittävän joukon tulevaisuudessa. Kyselyyni vastanneet vaikuttivat assimiloituneen asuinyhteiskuntiinsa osittain segmentoituneesti, sillä he pitivät tiukasti kiinni omasta maahanmuuttajaidentiteetistään välttääkseen samastumista muihin vähemmistöihin. Haastatellut olivat yleisesti ottaen hyvin ylpeitä taustastaan ja ainakin toistaiseksi heillä oli siteitä ja yhteyksiä Chileen. Sinne muuttamista ei kuitenkaan yleensä suunniteltu, vaan toisen polven edustajat olivat tiukasti juurtuneita asuinyhteiskuntiinsa, joihin halusivat jäädä ainakin eläkepäiviin saakka. Suurin osa kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien jälkeläisistä on kuitenkin yhä nuoria, ja vastauksia moniin kysymyksiin täytyy odottaa, kunnes he ovat itsenäisiä päätöksiä tekeviä aikuisia. Lisätutkimusta siis tarvitaan tästä Suomessakin yhä kasvavasta ryhmästä ja sen vaikutuksesta sekä länsi- että kehitysmaihin.