Työuupumuksesta työn imuun : työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla

Abstract

Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin työhyvinvointia seitsemästä näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin elämänkulun, työuran rikkonaisuuden, yksityiselämän kriisien ja persoonallisuuden merkitystä työuupumukselle sekä aidosti myönteistä työhyvinvointikokemusta, työn imua, ja sitä edistäviä työn voimavaratekijöitä. Tutkimusaineistoina olivat Arvo Ylpön alun perin toteuttaman Terve lapsi tutkimuksen 35-vuotisseurannan osallistujat sekä suuren opetusalan organisaation henkilöstö. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin 35-vuotisseuranta-aineiston työuupuneimpia.

Tutkimustulosten mukaan yksityiselämän kriisien ja persoonallisuustekijöiden yhteys työuupumukseen oli vähäinen kuormittaviin työoloihin verrattuna. Yksityiselämän kuormitukset altistivat lievästi työuupumusoireilulle silloin, kun työn vaatimuksetkin olivat suuret. Kun työn vaatimukset olivat kohtuulliset, eivät yksityiselämän kuormitukset rasittaneet työhyvinvointia. Samaten velvollisuudentuntoisuus altisti työuupumusoireilulle ainoastaan työn vaatimusten ollessa suuret. Sen sijaan työuupumusoireiden syvetessä voimavarojen hiipuminen heijastui kodinhoitoon, kodin ihmissuhteisiin ja vapaa-ajan harrastuksiin. Työuupumus voikin näkyä aiemmin muussa elämässä kuin työssä, kun muun elämän voimavaroja sijoitetaan entistä vaativammaksi koettuun työhön siinä selviytymistä tavoitellen. Työuupumus onkin tulkittavissa voimavarojen menettämisen kierteeksi. Yhteenvetona työuupumus osoittautui selkeästi työperäiseksi ongelmaksi.

35-vuotisseurannassa heikot sosioekonomiset lähtökohdat lapsuudessa olivat kielteisessä yhteydessä saavutettuun koulutustasoon, mikä vuorostaan altisti yksitoikkoisille töille. Yksitoikkoisissa ja kuormittavissa työoloissa työskenneillä oli myöhemmin muita todennäköisemmin työuupumusoireita, mikä edelleen ennusti aikeita siirtyä ennenaikaisesti eläkkeelle. Työuralla 13 vuoden aikavälillä koettu epävarmuus ja taloudellisen toimeentulon niukkuus olivat selvässä yhteydessä työuupumukseen ja elämään tyytymättömyyteen. Satunnainen katkos työuralla (esimerkiksi työpaikan vaihdos) saattoi sen sijaan olla työhyvinvoinnin näkökulmasta myönteinen asia.

Työn imu tarkoittaa työssä koettua tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. Työn imu oli opetusalan työntekijöillä myönteisessä yhteydessä terveyteen ja työkykyyn sekä käänteisessä yhteydessä eläke- ja eroajatuksiin. Työn imua koettiin stressi- ja uupumusoireita yleisemmin kaikissa opetusalan ammattiryhmissä. Naiset, määräaikaiset työntekijät, alle 5 vuotta ja toisaalta yli 30 vuotta työssään toimineet sekä pitkää työviikkoa tekevät kokivat muita enemmän työn imua. Työn kuormittavat vaatimukset (mm. kireä työtahti ja kuormittavat oppilassuhteet) selittivät työuupumusoireilua, joka oli edelleen yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn (työhyvinvoinnin 'jaksamispolku'). Samalla työn voimavaratekijät (mm. työn itsenäisyys, esimiehen tuki, arvostus) olivat yhteydessä työn imuun, joka edelleen vahvisti sitoutumista opetustyössä jatkamiseen (työhyvinvoinnin 'motivaatiopolku').

Haluttaessa ylläpitää työntekijöiden terveyttä ja halua jatkaa työelämässä työhyvinvoinnin kahden polun, jaksamis- ja motivaatiopolun, huomioon ottaminen on tarpeellista. Työelämätutkimusta ja julkista keskustelua työhyvinvoinnista on suunnattava siihen, mikä työntekijöissä on hyvää ja vahvaa ja miten luoda työpaikoille sellaiset olosuhteet, joissa työntekijä voi kokea saavansa tunnustusta ja arvostusta sekä kokea onnistumisia työhön sijoittamiensa voimavarojen vastineeksi.

This thesis investigated work-related well-being from seven rarely studied angles, e.g., the role of negative life events and pre-employment resource losses, and work engagement were explored.

The data sets were a three-wave 35-year follow-up questionnaire data (N = 532), a questionnaire data based on the staff of a large educational organization (N = 3365), and qualitative interviews of the 22 most burned out participants in the 35-year prospective study.

The main results of the study were: 1) Adverse socio-economic and individual conditions in childhood were negatively associated with educational achievements, which in turn exposed to jobs with less resources, and hence, led to burnout symptoms and furthermore to poor health and increased intentions of early retirement. 2) The instability of the work career during 13 years of follow-up was positively associated with burnout and negatively with life satisfaction. 3) The role of negative life events, family-to-work conflict and personality factors (strong sense of responsibility and sense of coherence) in the burnout process was small compared with the role of working conditions and work-to-family conflict. 4) however, work and non-work stressors, as well as work and personality factors had some joint effects on burnout and life satisfaction. 5) Burnout could be interpreted in accordance with Hobfoll's conservation of resources (COR) theory as a loss spiral of resources, while at the same time the qualitative data analysis made it possible to refine some of the general assumptions of the COR theory. Strong initial motivation or enthusiasm seemed to be a prerequisite for burnout only in the case of some of the interviewed employees. 6) CFA confirmed the factorial validity of the Finnish version of the UWES. Work engagement was positively related to health, work ability, and job satisfaction, and negatively to intentions of quitting one's job and early retirement. Women, those with fixed-term work contracts, those with less than 5 years or more than 30 years' tenure in the present job, as well as those with long working hours, were more engaged than their counterparts. 7) the hypothesized Job Demands - Resources model was partly supported.