Avantgardetaiteen kohtalo kansallissosialistisessa Saksassa - modernismiin ja modernisteihin kohdistuneet puhdistustoimet vuosina 1933-37

Show simple item record

dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Science History en
dc.contributor Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntahistorian laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för samhällshistoria sv
dc.contributor.author Heydemann, Markus Peter
dc.date.accessioned 2009-09-08T09:55:15Z
dc.date.available 2009-09-08T09:55:15Z
dc.date.issued 2001-04-17
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/12410
dc.description Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. sv
dc.description Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. en
dc.description Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. fi
dc.description.abstract Tutkielmassa tarkastellaan vuosiadan vaihteen jälkeen syntyneen modernistisen taiteen ja taiteilijoiden joutumista puhdistusten kohteeksi kansallissosialistisen liikkeen noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Modernistiseen taiteeseen kohdistunut voimakas vastustus konservatiivisissa piireissä oli osa torjuntareaktiota, joka kohdistui modernin aikakauden murroksen eri muotoihin. Kiihkeää vastustusta oli esiintynyt jo keisariajalla ennen ensimmäistä maailmasotaa sekä Weimarin tasavallassa 1920-luvulla. Saatuaan vallan käsiinsä, kansallissosialistit suorittivat puhdistusaallon vuonna 1933, jossa museoita ja kulttuurilaitoksia puhdistettiin niin modernistisista teoksista kuin niitä suosivista virkamiehistäkin. Puhdistus ei mittavan vastustuksen vuoksi kuitenkaan ollut täydellinen, joten se sai jatkoa Hitlerin kiristäessä taidepoliittista linjaansa vuodesta 1936 alkaen, jolloin alkoi ns. toinen puhdistusaalto. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä syitä oli juuri modernismin joutumiseen hirmuhallinnon vainon kohteeksi sekä millainen dynamiikka vallitsi sitä prosessia, joka johti puolueen taidepolitiikan muotoutumiseen ja lopulta modernistisen taiteen puhdistamiseen museoista, gallerioista ja kokoelmista sekä modernistien ajamiseen sisäiseen tai ulkoiseen maanpakoon. Lisäksi tarkastelen prosessin, erityisesti siihen sisältyneen propagandan luonnetta. Tutkimuksen punaisena lankana kulkee holocaustia tutkineen historioitsija Raul Hilbergin malli kansanmurhan toteuttamisesta. Olen käyttänyt Hilbergin mallia soveltuvin osin valottaakseni modernismin vainon prosessin takana piilevää logiikkaa. Työssäni olen käyttänyt aikaisempaa tutkimusta esitellessäni syitä modernismin joutumiseen vainon kohteeksi. Sosiologi Zygmunt Baumanin teos Dialektik der Ordnung, die Moderne und der Holocaust puolestaan on antanut ajattelun apuvälineet vainon prosessin hahmottamiseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Kansallissosialistisen Saksan propagandaministeriön kirjoittamisohjeita lehdistölle, jotka luovat kuvaa siitä, millä tavoin propagandaa pantiin toimeen. Saksan kielletyn sosialidemokraattisen puolueen teettämät mielialaraportit vuosilta 1934-40 puolestaan valottavat propagandan tehoa ja vastaanottoa sekä yleisiä mielialoja kansan keskuudessa. Propagandaministeri Joseph Goebbelsin 1920-luvulla perustaman Der Angriff –lehden vuosikerrat osoittavat, mitä propaganda käytännössä oli, ja Joseph Goebbelsin päiväkirjat kertovat vainon toteuttamisesta vainoajan näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että modernismin joutumiseen vainon kohteeksi oli osittain esteettiset mutta ennen kaikkea poliittiset syyt. Kansallisosialismin tutkimuksen intentionalistisen tulkinnan mukaisesti Hitler pani toimeen sellaisen kulttuuripolitiikan kuin mitä hän oli Mein Kampf –teoksessaan julistanut. Sen hän teki vähittäisesti vieden prosessin loppuun, kun tunsi asemansa olevan siihen riittävän vahva. Hän oli siis vahva johtaja taiteen kentällä. Toisaalta funktionalistisen tulkinnan mukaan modernismin kohtaloon vaikutti radikalisoivasti korkeimpien natsijohtajien keskinäinen taistelu vallasta ja Hitlerin suosiosta, mikä terävöitti heidän toimiaan. Näin modernismi ajautui lopulta vuosina 1936-37 lopullisesti paitsioon Joseph Goebbelsin siirtyessä Hitlerin linjalle turvatakseen asemansa puolueen hierarkiassa. en
dc.language.iso fi
dc.subject modernismi fi
dc.subject kansallisosialismi fi
dc.subject taide fi
dc.subject propaganda fi
dc.title Avantgardetaiteen kohtalo kansallissosialistisessa Saksassa - modernismiin ja modernisteihin kohdistuneet puhdistustoimet vuosina 1933-37 fi
dc.identifier.laitoskoodi 7141
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.type.dcmitype Text
dc.subject.discipline Political History en
dc.subject.discipline Poliittinen historia fi
dc.subject.discipline Politisk historia sv
dc.format.content abstractOnly

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract.pdf 49.39Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record