Communication and change management

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viestinnän roolia muutoshallinnassa ja niitä lähtökohtaoletuksia, jotka ohjaavat muutoksen johtamista ja viestinnän strategioita. Tutkimus on tapaustutkimus. Sekä ensisijainen case että vertailu case olivat muutosprojekteja, jotka oli käynnistetty operaatioiden ja työkulttuurin parantamiseksi. Ne sisälsivät myös laajamittaisen muutossuunnitelman. Tutkimusaineisto koostui lähinnä laadullisista haastatteluista. Niiden analysoinnissa käytettiin apuna ATLAS/ti-tietokoneohjelmaa. Tutkimuksen lähtökohtana oli tähän saakka vallitsevana pidetty paradigma, joka tarkastelee muutosta rationaalis-lineaarisena, ennustettavissa olevana prosessina. Viestinnän rooli nähdään olennaisena, ja sen tarkoituksena on tiedottaminen, sitouttaminen ja muutosvastarinnan vähentäminen. Alustavassa analyysissä esiin nousi kuitenkin tämän viitekehyksen rajallisuus: se rajasi ulkopuolelleen organisatorisen muutoksen kompleksisuuden samoin kuin joitakin sen oleellisia ominaisia laadullisia piirteitä. Sen vuoksi data analysoitiin uudelleen. Analyysissä käytettiin lisänä VTT Pekka Aulan dynaamisessa organisaatioviestinnän teoriassaan esittämää viitekehystä. Sen mukaan muutos ei ole lineaarinen, ennustettavissa oleva prosessi, jonka organisaatio voi luoda mallien tai "reseptien" askeleita noudattaen. Organisaatio voi ainoastaan luoda edellytykset, jotka tukevat muutosta. Viestinnällä on kaksoisfunktio: se voi sekä edesauttaa että estää muutosta. Tutkimus osoittaa, että sekä muutoshallinnan tutkimuksessa että käytännöissä on tarve paradigman vaihdokseen. Muutosta ja viestintää koskevilla lähtökohtaoletuksilla on merkittävä vaikutus siihen, miten muutoksia suunnitellaan, organisoidaan ja hallitaan, samoin kuin siihen, millaisia viestinnän strategioita käytetään. Rationaalis-lineaariset mallit epäonnistuvat organisaatioiden epälineaarisessa todellisuudessa. Tutkimustulosten mukaan viestinnän rooli muutoshallinnassa on olennainen. Kapea näkemys viestinnästä informointina, sekä keskittyminen kanaviin ja viestinnän "oikeellisuuteen" ja jatkuvuuteen ei tuo lisäarvoa. Viestinnän monimuotoisuus ja kaksoisfunktion - sekä integroivan että dissipatiivisen viestinnän - hyödyntäminen on oleellista luotaessa muutokselle otollisia edellytyksiä organisaatiossa.