Timber and herring : modernisation and mobility in Finnish Lapland and the Western Islands of Scotland, 1770-1970

Abstract

The present study is historical and comparative by nature. The research problem consists of two domains. The first one deals with the consequences of the proceeding modernisation process in the two peripheral areas of Finnish Lapland and the Western Islands of Scotland. Indicators such as economic development, population development, changes in political and religious atmosphere and spread of public education have been discussed to show that although the modernisation process has proceeded differently in each area, both have remained economically backward and culturally distinct when compared to the rest of the country. This has been interpreted to reflect an institutionalised cultural division of labour, as Michael Hechter's (1975) concept of internal colonialism suggests. Because increasing labour mobility and particularly seasonal mobility is one of the most pronounced consequences of the modernisation process in both areas, it has been studied as the second domain. By studying seasonal mobility, an attempt to grasp the individual experience of a structural change has been made. In Scotland, the East Coast herring industry offered seasonal work for the Islanders between 1850-1939 and in Finland, the developing forest industry for the lumberjacks and road builders from the beginning of the century until the 1960's. By analysing documents and life histories written by the mobile individuals, themes such as what the mobile way of life is like and how the individuals were affected by it have been discussed. To conclude, it is argued that although the modernisation process has produced peripherality on the institutional level in the two areas under study, it has produced also modernity on the individual level. This is due to the various modernising elements that belong to the mobile way of life, such as working in well-organised large job sites and meeting fellow-workers originating from various places. As a result, the simultaneous existence of the modern and traditional on individual and structural levels has become characteristic in both areas.

Historiallisen ja vertailevan väitökseni ongelma koostuu kahdesta osa-alueesta. Niistä ensimmäisessä tarkastelen sitä, millä tavoin modernisoitumisprosessi eteni kahdessa periferiassa, Suomen Lapissa ja Skotlannin Ulko-Hebrideillä. Tätä olen selvittänyt keskustelemalla erilaisista muutosta heijastavista indikaattoreista, joista tärkeimpiä ovat elinkeinoelämä, väestörakenne, poliittinen ja uskonnollinen ilmapiiri sekä koulutus. Johtopäätöksenä totean, että vaikka modernisaatio onkin edennyt eri tavoin ja eri aikaisesti Hebrideillä ja Lapissa, ovat elinkeinoelämän alikehittyneisyys ja monet valtakulttuurista poikkeavat kulttuuriset piirteet tyypillisiä molemmille alueille. Tämän olen tulkinnut johtuvaksi kulttuurisen työnjaon institutionalisoitumisesta, kuten Michael Hechter (1975) klassikossaan 'sisäinen kolonialismi' asian ilmaisee. On kuitenkin huomattava, että Lapin tapauksessa valtion rooli resurssien uudelleenjakajana on ollut merkittävä, kun taas Hebrideillä se on ollut vähäisempi. Koska yksi modernisoitumisprosessin näkyvimmistä seurauksista on sekä Hebrideillä että Lapissa ollut työvoiman, etenkin kausiliikkuvuuden, voimakas lisääntyminen, olen tutkimusongelman toisessa osa-alueessa keskittynyt juuri tähän ilmiöön. Hebridiläisten liikkuvuutta lisäsi ennen kaikkea itärannikolla vuosina 1850-1939 kukoistanut sillinkalastus, kun taas Lapissa liikkuvuutta lisäsivät nopeasti kehittyvä metsäteollisuus ja sitä tukenut rakennusteollisuus vuosisadan alusta aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Työn empiirinen aineisto koostuu arkistoista keräämistäni elämäkerroista ja muusta liikkuvien työläisten - sillinperkaajien sekä metsä- ja rakennustyöläisten - itsensä tuottamasta muistitiedosta. Analyysissä olen keskittynyt kuvaamaan liikkuvaan elämäntavan keskeisiä elementtejä sekä yksilön muutosta. Vaikka modernisoitumisprosessi tuottikin perifeerisyyttä sekä Lapissa että Hebrideillä, vaikutti se etenkin yksilötasolla modernisoivasti. Koska liikkuvat työläiset eivät ainoastaan matkustaneet pitkiä matkoja vaan joutuivat myös työskentelemään isoilla työmailla ja eri paikkakunnilta kotoisin olevien kollegoiden kanssa, heidän maailmankuvansa alkoi muuttua. Kokoavasti voidaan todeta, että sekä rakenne- että yksilötasolla modernisoitumisprosessi vahvisti ja säilytti tiettyjä traditionaalisia elementtejä mutta myös tuotti täysin uusia moderneja elementtejä.