Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Uusille vesille piiruakaan muuttamatta? : Muutos ja jatkuvuus Suomen hallituksen Natoa koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa 2000-luvulla

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Yleisen valtio-opin laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Department of Political Science en
dc.contributor Helsingfors universitet, Allmän statslära, Institutionen för sv
dc.contributor.author Waltari, Helena
dc.date.accessioned 2009-09-08T10:03:27Z
dc.date.available 2009-09-08T10:03:27Z
dc.date.issued 2008-04-14 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/12960
dc.description Endast avhandlingens sammandrag. Pappersexemplaret av hela avhandlingen finns för läsesalsbruk i Statsvetenskapliga biblioteket (Unionsgatan 35). Dessa avhandlingar fjärrutlånas endast som microfiche. sv
dc.description Abstract only. The paper copy of the whole thesis is available for reading room use at the Library of Social Sciences (Unioninkatu 35) . Microfiche copies of these theses are available for interlibrary loans. en
dc.description Vain tiivistelmä. Opinnäytteiden sidotut arkistokappaleet ovat luettavissa HY:n keskustakampuksen valtiotieteiden kirjastossa (Unioninkatu 35). Opinnäytteitä lainataan ainoastaan mikrokortteina kirjaston kaukopalvelun välityksellä fi
dc.description.abstract Tutkielmassa tarkastellaan muutosta ja jatkuvuutta Suomen hallituksen Natoa koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa 2000-luvulla. Tutkielma keskittyy ajallisesti Matti Vanhasen ensimmäisen sekä toisen hallituksen toimikausiin, jolloin pyritään selvittämään myös hallituspohjan vaihtumisen vaikutusta harjoitettuun Nato-politiikkaan. Oletusarvona on, että kokoomuksen noustua keväällä 2007 hallitukseen sosialidemokraattien tilalle ja hallituksen ideologisen orientaation siirryttyä näin enemmän vasemmalta oikealle, syntyisi ainakin teoreettisesti paine Nato-politiikan muuttamiseksi aktiivisempaan suuntaan. Tutkielma pyrkii selvittämään, onko tästä muutospaineesta seurannut varsinaista muutosta hallituksen Nato-politiikkaan. Tutkimuksen tutkimusongelma muodostuu Suomen Nato-politiikan ja hallituspohjan välisestä suhteesta. Tutkielman analyysissä keskeisimmäksi nousee muutoksen tai vakauden selittäminen Suomen Nato-politiikassa. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Millaisia muutoksia hallituspohjan vaihtuminen on aiheuttanut Suomen Natoa koskevalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle? Kuinka muutosherkkää tai jatkuvaa Suomen Nato-politiikka on ollut 2000-luvulla? Miten muutosta ja vakautta Suomen hallituksen Nato-politiikassa voidaan selittää? Tavoitteena on antaa lisävalaistusta siihen, miksi Suomi on tehnyt niin tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, muttei kuitenkaan ole hakenut sen jäsenyyttä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, johon sisältyy vertaileva aspekti. Sen aineisto koostuu valtion virallisista asiakirjoista ja kannanotoista, ulkoasiainministerien puheista ja haastatteluista, sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sekä asenne- ja arvotutkimuksista. Metodina on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa Kjell Goldmannin malliin ulkopoliittisesta muutoksesta ja vakaudesta. Goldmannin teoreettisen mallin avulla on analysoitu kansainvälisiä, kognitiivisia, poliittisia sekä hallinnollisia tekijöitä, jotka vaikuttavat Suomen harjoittaman Nato-politiikan muutosherkkyyteen ja vakauteen. Goldmannin teoriaa on täydennetty David A. Welchin hypoteeseilla ulkopoliittisesta muutoksesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomen yhteistyösuhde Naton kanssa on tiivistynyt Vanhasen toisen hallituksen toimesta, ja Nato-kysymystä on pyritty pitämään esillä mahdollisimman myönteiseen sävyyn erityisesti kokoomuksen ministerien puheissa. Kuitenkin tässä on kyse enemmän jatkuvuudesta kuin muutoksesta, tai lähinnä sävyeroista hallitusten välillä. Suurta laadullista muutosta, eli päätöstä Natoon liittymisestä ei ole tehty, eikä mikään viittaa siihen, että näin tulisi lähitulevaisuudessa tapahtumaan. Tulosten perusteella voidaan havaita, että hallituksen Nato-politiikka on ollut melko jatkuvaa. Kylmän sodan jälkeen muodostuneesta sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikasta ei ole haluttu luopua, vaikka yhteistyö Naton kanssa on tiivistynyt entisestään ja uusia yhteistyömuotoja on kehitetty. Parhaiten hallituksen Nato-politiikkaan liittyvää jatkuvuutta selittävät kognitiiviset ja poliittiset tekijät. Kansainvälisistä ja hallinnollisista tekijöistä löytyy yhtä lailla muutosta sekä vakautta puoltavia voimia. Mikään kategoria ei täysin puolla jatkuvuutta, mutta kokonaisuutena jatkuvuutta tukevia tekijöitä löytyy enemmän. Täysin vakaaksi Suomen Nato-politiikkaa ei voi kutsua. Mikäli yhä useampi Nato-politiikkaan vaikuttava tekijä alkaisi puoltaa muutosta, voisi Suomen Nato-jäsenyys olla tulevaisuudessa poliittisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. en
dc.language.iso fi en
dc.subject North Atlantic Treaty Organization ‡x NATO en
dc.subject ulkopolitiikka en
dc.subject turvallisuuspolitiikka en
dc.subject muutos en
dc.subject jatkuvuus en
dc.subject hallitukset en
dc.subject sotilasliitot en
dc.subject Suomi -- 2000-luku en
dc.title Uusille vesille piiruakaan muuttamatta? : Muutos ja jatkuvuus Suomen hallituksen Natoa koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa 2000-luvulla en
dc.identifier.laitoskoodi 711 en
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Pro gradu sv

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
abstract.pdf 50.68Kb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account