Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 17-36 of 132
  • Hentilä, Seppo (Suomen historiallinen seura, 1979)
  • Elonen, Jouni (2002)
    An ecological and efficient wood harvesting means logging, where both the values of nature in forest and the efficiency in logging have duly been considered. This means, for instance, leaving of certain sensitive sites entirely outside the operation area and doing of the work otherwise by methods protecting or maintaining the values of nature. University of Helsinki is participating in an by EU –financed research project ECOWOOD, where guidelines for an ecological and efficient work on sensitive forest sites will be produced. In Finland such sensitive sites are especially the forest areas with a low bearing capacity having a high risk to a rut formation. In European scale even the mountainous areas and other steep slopes susceptible to erosion will be covered.
  • Majander, Mikko; Rentola, Kimmo (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2012)
    Onko työväenliike vain menneisyyttä? Miten punaisten surmapaikoilla on muisteltu? Mitä paljastuu Hampurin arkisen talon taustalta? Miten brittiläinen ammattiyhdistysmies näki talvisodan? Mihin historiaa käytetään Namibiassa? Miten David Oistrah pääsi soittamaan länteen? Miksi Anna Ahmatova koskettaa? Miten Helsingin katujen hallinnasta kamppailtiin 1962? Tällaisiin ja moniin muihin kysymyksiin haetaan vastauksia tämän kirjan artikkeleissa, jotka liittyvät työväenliikkeen, kommunismin ja neuvostokulttuurin vaiheisiin. Suomalaisten asiantuntijoiden rinnalla kirjoittajia on Ranskasta, Britanniasta ja Norjasta. Aiheiden lisäksi kirjoituksia yhdistää historiantutkija Tauno Saarela, jonka teemoja lähestytään eri näkökulmista. Ei ihan teorian mukaan – asiat ovat usein menneet toisin kuin luulisi.
  • Sulander, Tommi (HY Sosiaalitieteiden laitos, 2013)
    Suomalaiset elävät yhä pidempään ja aikaisempia sukupolvia terveempinä. 65 vuotta täyttäneiden suomalaisten toimintakykyiset, terveet elinvuodet, ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Väestön ikääntyessä, on entistä tärkeämpää tuoda esille niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta toimintakyvyn säilymiseen ja itsenäisen elämisen edellytyksiin. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli seurata samojen ikääntyneiden päijäthämäläisten ihmisten elintapojen muutoksia kuuden vuoden aikana sekä sitä onko näissä muutoksissa sosioekonomisen aseman mukaisia eroja. Lisäksi tarkasteltiin ikääntyneiden ihmisten verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytön yhteyttä vyötärönympärysmittaan kuuden vuoden seurannassa. Erityinen kiinnostus kohdistui siihen, muuttuuko niiden henkilöiden vyötärönympärys, joilla on ollut lääkitys seurannan alku- ja loppuvaiheessa ja poikkeaako mahdollinen muutos lääkkeitä käyttämättömistä. Fyysisen toimintakyvyn osalta tavoitteena oli selvittää toimintakyvyn kuuden vuoden muutoksia ja tarkastella miten eri taustatekijät (sosiodemografiset tekijät, elintavat ja sairaudet) vaikuttavat toimintakyvyn kehittymiseen. Lisäksi tarkasteltiin miten fyysinen, psykologinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä näistä muodostetut summamuuttujat ennustavat koetun terveyden muutoksia. Tutkimushankkeen aineistona käytettiin Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeessa kerättyä seurantakyselytutkimusta. Vuonna 2002 kyselyyn vastasi 2815 päijäthämäläistä. Vastausprosentiksi saatiin 66. Vastanneet henkilöt edustivat kolmea syntymävuosikohorttia: vuosina 1946–50, 1936–40 ja 1926– 30 syntyneitä. Tässä tutkimushankkeessa tarkasteltiin vuosina 2002 ja 2008 toteutettuja kyselyitä. Vuoden 2008 kyselyyn vastasi yhteensä 1889 henkilöä vuoden 2002 osallistuneista. Osallistumisaktiivisuus oli 67 % (miehet 63 %, naiset 69 %). Tähän seurantatutkimushankkeeseen osallistuneet päijäthämäläiset miehet ja naiset paransivat elintapojaan kaikkien muiden elintapojen paitsi tuoreiden tai kypsennettyjen vihannesten/ kasvisten sekä hedelmien ja/tai marjojen syömisen osalta. Erityisesti suurten ikäluokkien edustajat vähensivät tupakointia ja lisäsivät liikuntaa. Positiiviset elintapamuutokset havaittiin sekä hyvin että huonosti toimeentulevien keskuudessa vaikka hyvin toimeentulevista useampi noudatti terveellisiä elintapoja. 6 Pienin keskimääräinen vyötärönympärys oli lääkkeitä käyttämättömillä, joilla myös vyötärönympäryksen kasvu oli pienintä. Suurin keskimääräinen vyötärönympärys havaittiin molempina vuosina niillä henkilöillä, joilla oli käytössään ainakin verenpainelääke molempina vuosina. Etenkin naisilla vyötärönympärys oli suurentunut kuuden vuoden seurannan aikana enemmän lääkkeitä käyttävillä kuin niillä, joilla ei ollut lääkitystä. Tämä ero selittyi suureksi osaksi elintapaeroilla ryhmien välillä. Niillä henkilöillä, joilla oli käytössä ainakin verenpainelääke, keskimääräinen vyötärönympärysmitta oli riskirajoja suurempi. Fyysinen toimintakyky sekä 2002 että 2008 oli heikoin vanhimpaan kohorttiin kuuluvilla miehillä ja naisilla. Toimintakyky heikkeni kuuden vuoden aikana vanhimman kohortin miehillä sekä naisilla kaikissa kohorteissa. Ylioppilastutkinnon suorittaneilla miehillä ja naisilla oli parempi toimintakyky kuin kansakoulun suorittaneilla vuonna 2002. Ylioppilastaustaisten miesten toimintakyky heikkeni hieman kansakoulun käyneitä nopeammin. Elintapojen vakiointi ei vaikuttanut tähän tulokseen. Miehillä ja naisilla, joilla oli keskinkertainen tai huono rahojen riittävyys, oli huonompi toimintakyky kuin niillä, joilla rahat riittivät hyvin sekä vuonna 2002 että 2008. Tämä tulos säilyi, kun elintavat vakioitiin analyyseissä. Useista eri taustatekijöistä vyötärönympärys selitti voimakkaimmin fyysisen toimintakyvyn heikentymistä sekä miehillä että naisilla kaikissa ikäkohorteissa. Fyysisellä, psykologisella ja sosiaalisella toimintakyvyllä oli kaikilla itsenäinen vaikutus myöhempään koettuun terveyteen. Näistä toimintakyvyn osa-alueista tehtyjen yhdistelmämuuttujien mukaan näytti, että fyysisellä ja psykologisella toimintakyvyllä oli niin voimakas vaikutus koettuun terveyteen, että sosiaalisen toimintakyvyn osuus tässä yhteydessä osin hävisi. Tämä tutkimushanke on osoittanut, että ihmiset tekevät terveyden kannalta suotuisia muutoksia ikääntymisen myötä. Terveydenhuollossa olisi syytä yhä voimakkaammin panostaa terveyden edistämistyöhön, koska iäkkäät ihmiset ovat selvästi otollinen joukko, johon edistämistoimenpiteitä kannattaa kohdistaa. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien elintapoihin on jatkossa kiinnitettävä parempaa huomiota. Lääkkeiden käyttäjät eivät tulosten perusteella muuta tottumuksiaan ja he lihovat jopa nopeammin kuin muu väestö. Suomessa on tutkittu sosioekonomisia terveyseroja jo muutamien vuosikymmenten ajan. Tästä tutkimistraditiosta olisi siirryttävä eteenpäin kehittämään keinoja miten näitä eroja voitaisiin supistaa.
  • Roos, J.P. (Tutkijaliitto, 1985)
    Olemme koonneet oheen J.P.Roosin kirjoituksia juhlakirjaksi hänen täyttäessään 40 vuotta. Kirjoitukset ovat vuosilta 1978-85. Kirjoitusten painopiste on elämäntapatutkimuksessa, jossa Roosin panos on ollut Suomessa varsin merkittävä. Roos johti 70-luvun lopulla erästä vuosikymmenen huomattavimmista suomalaisista yhteiskuntatieteellisistä tutkimusprojekteista, Elämäntavan muutoksen tutkimusprojektia (1977-80), joka tuotti mm. Matti Kortteisen Lähiön ja Ahposen ja Järvelän Maalta kaupunkiin -tutkimuksen. Paradoksaalisesti Roos ei itse koskaan julkaissut yhteenvetoa elämäntapatutkimuksesta, vaikka hän on alan teoreettisena guruna kirjoittanut useita artikkeleita aiheesta. Ehkä sellainen vielä ilmestyykin pöytälaatikosta. Mutta sitä odotellessa meistä tuntui siltä, että Roosin tähänastiset elämäntapaa käsittelevät kirjoitukset ansaitsevat tulla julkaistuksi kirjana. Yhdessä ne muodostavat sangen yhtenäisen teoreettisen kokonaisuuden - vaikka olemmekin joutuneet jättämään tilasyistä ulkopuolelle yhden kaikkein substantiaalisimmista tutkielmista, nimittäin Roosin yhdessä Anni Vilkon kanssa julkaiseman kirjoituksen Suomalaisten elämä elämäkertojen valossa (Sosiaalipolitiikkavuosikirja 1980).
  • Roos, J.P. (Tutkijaliitto, 1988)
    J.P. Roos jatkaa jälleen suomalaisen yhteiskunnan syväluotausta. Hän ruotii keskiluokan elämän tapaa yhtä hyvin kuin yhteisen kansan elämäkertoja Mitä ne kertovat suomalaisten elämästä ja elämisen muuttumisesta. "Elämäntavasta elämäkertaan" sisältää 15 artikkelia ja esseetä, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Teos on jatkoa Tutkijaliiton aiemmin julkaisemalle J.P. Roosin kirjalle "Elämäntapaa etsimässä". Se myytiin aikoinaan loppuun muutamassa kuukaudessa.
  • Törrönen, Maritta; Borodkina, Olga; Samoylova, Valentina; Heino, Eveliina (Palmenia Centre for Continuing Education, University of Helsinki, Kotka Unit, 2013)
  • Törrönen Maritta (HY Sosiaalitieteiden laitos, 2014)
  • Saarela, Tauno (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015)
    Finnish communism was one of the largest communist movements in Europe. It was born in two countries, Finland and Soviet Russia, and in 1918–1944 active in both of them. It was a movement deeply rooted in Finnish society and the traditions of the Finnish labour movement, but also a movement with strong ties with the Soviets. This collection of articles by Tauno Saarela gives a glimpse of this tension within Finnish communism. The articles discuss the contacts between the Communist International and Finnish communism, the relations between Finnish and Scandinavian communists, the American impact on Finnish communism. They also touch the importance of cemeteries for Finnish communism, characters in the short stories published in the Finnish communist magazines in the 1920s, and the attitude of the Finnish communist youth towards jazz, rock and roll and pop songs in 1944–1969. The articles address the cult of the individual within Finnish communism, too. *** Tauno Saarela is Senior Lecturer in Political History, Department of Political and Economic Studies, University of Helsinki. He is the author of Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 [Birth of Finnish communism, 1918–1923] (1996), Kansan Tahto. Pohjolan työtätekevien lehti (2006), Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930 [Finnish communism and revolution, 1923–1930] (2008), and the co-author of Communism: National and International (1998), Коминтерн и Финляндия 1919–1943 (2003), and several books in Finnish.
  • Kettunen, Pauli (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015)
    Historia oli kehitystä ja edistystä, liikettä johonkin suuntaan. Kansakunnat ja yhteiskuntaluokat kuljettivat historian liikettä eteenpäin. Työväenliikkeen sosialistinen itseymmärrys oli muunnelma tästä 1800-luvulla kehittyneestä modernista historiakäsityksestä. Historia oli työväenluokan liittolainen, ja työväenliikkeeksi järjestäytynyt työväenluokka toteutti historian tarkoitusta. Työväen ja historian liitto osoittautui kuitenkin pettäväksi. Työväenliikkeen perillisten omakuvassa työväenliikkeen historia kääntyi hyvinvointivaltion rakentamisen ja puolustamisen historiaksi. Työväen historian tutkimuksessa avautui uusia kysymyksiä. Historian merkityksiä tutkimuksen ehtoina ja kohteina alettiin pohtia uusin tavoin. Kirja kertoo tästä muutoksesta. Se käsittelee politiikkaan, talouteen ja muihin yhteiskunnallisiin käytäntöihin kuuluvaa menneen, nykyisen ja tulevan tulkitsemista. Miten historia on vaikuttanut muuttuvina muutoskuvina työväenliikkeessä ja toimihenkilöliikkeessä, liikkeenjohdossa ja henkilöstöpolitiikassa sekä työelämän ristiriidoissa ja sopimuskäytännöissä? Millaiset muutoksen tulkinnat ovat ohjanneet koulutuspolitiikkaa, jota kuvataan nykyisin kansalliseksi menestystarinaksi, ja sosiaalipolitiikkaa, jonka vaiheita luonnehditaan usein hyvinvointivaltion projektiksi?
  • Llorente, Juan Carlos; Sacona, Unai (Instituto de Ciencias del Comportamiento, 2012)
  • Sulkunen, Pekka; Yesilova, Katja (Sosiaalitieteiden laitos, 2011)
    Tässä käsikirjassa kuvataan yksi mahdollisuus tehostaa gradujen ohjausta ryhmätyöskentelyä hyväksi käyttäen. Seminaaria on kehitelty yhdessä opiskelijoiden kanssa useiden vuosien ajan. Tarkoitus on saada graduntekoon sekä vauhtia, tehoa että iloa työskentelemällä yhdessä, asettamalla tavoitteet realistisesti juuri niin korkealle kuin edellytykset sallivat – ja kohoamalla ihan vähän niiden yläpuolelle lopussa. Gradu on yliopiston maisteriopintojen lopputyö, sosiologiassa ennen muuta näyte opintojen kuluessa karttuneista tutkijantaidoista. Graduseminaari on useimmille opintosuoritusten viimeisiä jaksoja ja hyvä niin, ainakin jos ajatuksena on että seminaari tukee mahdollisimman paljon itse gradun tekemistä. Perusvalmiuksia ei siinä vaiheessa enää ehditä lisäämään – graduseminaari ei ole oikea paikka opetella tutkimusmenetelmien perusteita eikä myöskään yhteiskuntateorian alkeita. Jos niitä ei ole varastossa, tulos ei voi olla loistava, vaikka seminaarityöskentely olisi millaista hyvänsä. Mutta niin kuin tutkimuksessa yleensä, myös gradun tekemisessä ihminen kasvaa ja avartuu. Vaikka paino putoaisi, näyttää yleensä siltä että ihmisistä tulee siinä myös isomman näköisiä. Seminaarin tarkoituksena on edistää tätä kasvua tukemalla löytämisen ja oivaltamisen tuottamaa mielihyvää ja innostusta. Siksi tuloksen pitääkin olla vähän tavoiteltua parempi. Tämän oppaan tarkoitus on kirjata muistiin hyvät toimintatavat ja opastaa välttämään huonoja. Näitä ohjeita noudattamalla säästetään aikaa, hermoja ja turhaa jahkailua. Että voitaisiin pohtia enemmän itse asioita.
  • Mykkänen, Juri; Paakkunainen, Kari (Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2014)