Baltian maiden turvallisuuspoliittinen strategia 90-luvulla

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Yleisen valtio-opin laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Department of Political Science en
dc.contributor Helsingfors universitet, Allmän statslära, Institutionen för sv
dc.contributor.author Glantz, Patrick
dc.date.accessioned 2009-09-08T10:07:29Z
dc.date.available 2009-09-08T10:07:29Z
dc.date.issued 2000-04-19 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/13217
dc.description Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. sv
dc.description Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. en
dc.description Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. fi
dc.description.abstract Työni tarkastelee Baltian maiden turvallisuuspoliittisen strategian valintaa 1990-luvulla. Vaikka Viro, Latvia ja Liettua eroavatkin toisistaan maina, voidaan heidän valitsemaansa turvallisuuspoliittista linjaa tarkastella mielekkäänä kokonaisuutena. Käytän tutkimuksessani perinteistä turvallisuuspolitiikan määritelmää, rajaten pois laajemman ja pehmeän turvallisuuden ongelmat. Koska Baltian maiden ulkopoliitiikkaa on hallinut turvallisuustakeiden saavuttaminen, sisällytän aiheeseeni myös perinteistä ulkopolitiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, voidaanko Baltian valitsemaa turvallisuuspoliittista strategiaa pitää perusteltuna? koska käsittelen kokonaista vuosikymmentä, olen valinnut tiettyjä historiallisesti tärkeitä ajankohtia joiden valossa asiaa tarkasteltaessa siitä saa selvemmän kuvan. Ensimmäinen ajanjakso on 90-luvun alku. Toinen on vuosi 1994, jolloin NATO ilmoitti laajenemisestaan. Kolmas on vuosi 1997, jolloin NATO ja Venäjä solmivat keskinäisen sopimuksen, ja neljäs on vuosi 1998, jolloin Baltian maat ja Yhdysvallat tekivät yhteistyösopimuksen. Teoreettinen viitekehys syntyy Stephen Waltin ajatuksista liittoutumiseen tähtäävän politiikan suhteen. Waltin mukaan maat voivat pyrkiä liittoutumaan uhkaajaansa vastaan tasapainottaakseen tätä, tai vaihtoehtoisesti liittoutua uhkaavimman valtion kanssa myötäilläkseen tätä. Waltin ajatusten avulla olen tuonut tutkimukseeni uuden ajatusmallin, jonka mukaan Baltian politiikkaansa hiukan muuttamalla voisi Venäjä päästä tilanteeseen, jossa Baltian maat joutuisivat myötäilemään sitä. Tarkasteltuani Baltian maiden turvallisuuspoliittisia valintoja 1990-luvulla omien kiinnekohtieni avulla, olen tullut siihen tulokseen että Baltian maiden turvallisuuspolitiikkaa voidaan kritiikista huolimatta pitää hyvinkin perusteltuna. Baltian maiden strategia on pysynyt itsenäisyyden alusta asti selkeänä ja lähestulkoon samana, eikä siihen ole ollut syytä puuttua. Tärkkeimmät lähteeni ovat Baltian maiden itsensä tekemät tutkimukset aiheesta. Atis Lejinsin ja Z.Ozolinan tutkimukset ovat tärkeässä asemassa, kuten luonnolisesti Stephen Waltin teos. en
dc.language.iso fi en
dc.subject turvallisuuspolitiikka - strategiat - Baltia - 1990-luku en
dc.subject ulkopolitiikka - Latvia - Liettua - Viro en
dc.title Baltian maiden turvallisuuspoliittinen strategia 90-luvulla en
dc.identifier.laitoskoodi 711 en
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Pro gradu sv

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract.pdf 48.75Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record