Viinistä vapautta : Alkoholi, hallinta ja identiteetti 1960-luvun Suomessa

Abstract

Suomalaisen alkoholipolitiikan linja muuttui 1950-luvun lopussa. Ankarasta ostajaintarkkailusta luovuttiin ja alkoholinkulutusta pyrittiin ohjaamaan mietoihin juomiin. Alkoholinkulutus kasvoi pitkin 1960-lukua ja vuoden 1968 lakiuudistuksen jälkeen kasvu kiihtyi räjähdysmäisesti. Vuosien 1958–72 välillä alkoholinkulutus henkeä kohden kolminkertaistui. Suomalaiset oppivat juomaan mietoja alkoholijuomia, mutta myös väkevien juomien käyttö lisääntyi. Alkoholin kulutuksen kasvua ei voi selittää yksinomaan sen saatavuuden tai sallittavuuden lisääntymisellä. Alkoholilla on ollut uudenlaista käyttöarvoa modernisoituvan yhteiskunnan muuttuneissa elinoloissa. Tutkimuksessa keskitytään alkoholipolitiikan ja alkoholikulttuurin muutoksiin 1960-luvun Suomessa. Sen teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault’n myöhäisen tuotannon pohdinnat yhteiskunnan toimintalogiikoista. Foucault’ta askarrutti se, miten moderni kasvava yksilöityminen ja samanaikainen hallintajärjestelmien paisuminen olivat yhteydessä keskenään. Kantavana ajatuksena on se, että myöhäismodernia yhteiskuntaa hallitaan pitkälle erilaisten vapauksien avulla. Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka alkoholipoliittinen hallinta häpeän avulla väistyi ja pyrki muuttumaan hallinnaksi yksilön vapauden ja identiteetin välityksellä. Samaan aikaan median rooli identiteettien rakennusaineena kasvoi. Näytelmäelokuvia, iskelmiä ja kaunokirjallisuutta analysoimalla valaistaan sitä, kuinka alkoholi sai uudenlaisia merkityksiä modernisoituvassa ja kaupungistuvassa yhteiskunnassa. Fiktiivisessä todellisuudessa alkoholin ja humalan merkitykset moninaistuivat. Alkoholi arkistui: olutta tarjottiin aterioilla ja janojuomana. Naisten rajun humalan kuvaukset herättivät huomiota ja ryyppäjäisnäytelmissä riisuttiin keskiluokan naamioita. Humalan näyttämönä esiintyi usein kesäinen luontomaisema. Järven rannalla kaupunkilaisten elämäntunne tihentyi. Elokuvatodellisuudessa lasin ääressä selvitettiin ihmissuhteita, puhuttiin syvällisiä ja julistettiin yhteiskunnasta. Iskelmätaivaalla tuopit vertautuivat elämään. Vapautumisen ilmapiirissä alkoholi esitettiin useimmiten hyvin myönteisessä valossa. Humala valkokankaalla, iskelmissä ja kaunokirjallisuudessa kertoo tasa-arvon, solidaarisuuden ja identiteettikriisin vuosikymmenestä. Tutkimuksen valossa 1960-luku näyttäytyy itsensä etsimisen aikana.