Pohjoiset suurkaupungit:Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla

Show simple item record

dc.contributor.editor Söderström, Panu
dc.contributor.editor Schulman, Harry
dc.contributor.editor Ristimäki, Mika
dc.date.accessioned 2014-06-12T07:14:45Z
dc.date.available 2014-06-12T07:14:45Z
dc.date.issued 2014
dc.identifier.isbn 978-952-11-4309-0
dc.identifier.issn 2323-8909
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/135233
dc.description.abstract Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta. Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksen suuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen. Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkastelua jäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä. Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta. fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Suomen ympäristökeskus fi
dc.relation.ispartofseries SYKEn julkaisuja 2 fi
dc.title Pohjoiset suurkaupungit:Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla fi
dc.type Kirja fi
dc.identifier.laitoskoodi Suomen ympäristökeskus fi
dc.subject.ysa kaupungit
dc.subject.ysa suurkaupungit
dc.subject.ysa metropolialueet
dc.subject.ysa yhdyskuntarakenne
dc.subject.ysa kaupunkirakenne
dc.subject.ysa kaupunkiseudut
dc.subject.ysa kaupunkikeskustat
dc.subject.ysa vyöhykkeet
dc.subject.ysa liikenne
dc.subject.ysa kaupunkitutkimus
dc.subject.ysa Helsinki
dc.subject.ysa Tukholma

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
SYKEju2_Pohjoiset_suurkaupungit.pdf 13.85Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record