”Tehdään se riittävä mikä voidaan, mutta ihmeitä ei voi tehdä.” : Hoitajien ravitsemusosaaminen ja ravitsemushoidon toteutus ikääntyneiden palvelukeskuksessa

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201507212246
Titel: ”Tehdään se riittävä mikä voidaan, mutta ihmeitä ei voi tehdä.” : Hoitajien ravitsemusosaaminen ja ravitsemushoidon toteutus ikääntyneiden palvelukeskuksessa
Författare: Toivola, Laura-Elina
Medarbetare: Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten, Institutionen för livsmedels- och miljövetenskaper
Utgivare: Helsingfors universitet
Datum: 2014
Språk: fin
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201507212246
http://hdl.handle.net/10138/135562
Nivå: pro gradu-avhandlingar
Ämne: Näringslära
Nutrition
Ravitsemustiede
Abstrakt: Ikääntyneiden aliravitsemus on yleistä etenkin laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Ikääntyneen tarpeita vastaavalla ravitsemushoidolla voitaisiin ylläpitää hyvää ravitsemustilaa ja toimintakykyä, minkä pohjalta ravitsemushoidon onnistumiseen on syytä kiinnittää huomiota. Hoitohenkilöstöllä on keskeinen rooli ravitsemushoidon toteuttamisessa, mutta tutkimustiedon mukaan hoitajien ravitsemuksellisessa osaamisessa on usein puutteita, vaikka asenteet ravitsemushoitoa kohtaan olisivat myönteisiä. Työn tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, millaisten tietojen, taitojen ja asenteiden pohjalta hoitajat toteuttavat ravitsemushoitoa ja mitkä muut tekijät, kuten henkilöstöryhmien välinen yhteistyö, voivat määrittää hoidon toteutusta. Työssä haastateltiin neljäätoista lähihoitajan tai vastaavan koulutuksen saanutta hoitajaa ikääntyneiden palvelukeskuksessa. 12 hoitajaa työskenteli ryhmäkodeissa ja kaksi palveluasumisen puolella. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena saatiin neljä pääluokkaa kuvaamaan ravitsemushoitoa. Luokat olivat 1) osaamisen muotoutuminen ja arviointi, 2) ravitsemukselliset tiedot ja asenteet, 3) ravitsemushoidon toteuttamisen ympäristö sekä 4) ravitsemushoidon käytännön toteutus. Hoitajien osaaminen oli peräisin hyvin vaihtelevista ympäristöistä. Siinä painottuivat vaihdellen opintojen antamat valmiudet, keskuksen ravitsemuskoulutukset ja ravitsemuksellinen ilmapiiri, aiempi työkokemus sekä henkilökohtainen elämä. Hoitajilla oli monipuolisesti tietoa ravitsemuksesta ja sen merkityksestä, mutta linja ei ollut aina yhtenäinen. Ravitsemushoitoa pidettiin tärkeänä ja vastuu siitä tiedostettiin, mutta hyvän ravitsemustilan rinnalle nousi kilpailevia arvoja. Ikääntyneet asukkaat olivat hoidon toteutuksen lähtökohta, minkä lisäksi asukasruokailun järjestäminen, moniammatillinen yhteistyö ja ilmapiiri hoitajien kesken nousivat kuvaamaan hoidon toteuttamisen ympäristöä. Asukasruokailun valmiit käytännöt helpottivat hoitajien työtä, mutta toisaalta vähensivät tunnetta omista vaikutusmahdollisuuksista. Edellytykset moniammatilliselta hoitotiimiltä saatavaan tukeen olivat hyvät, mutta roolit olivat osin epäselvät. Asenteet vaihtelivat hoitajayhteisössä, ja huono työilmapiiri hoitajien kesken hankaloitti ravitsemushoidon toteutusta. Hoitajilla oli monipuolisesti keinoja asukkaiden ravitsemustilan arviointiin sekä ravitsemustilan ylläpitoon, mutta toimintatavoissa oli havaittavissa paljon yksilöllisiä eroja. Lisäksi esimerkiksi ruokahaluttomuus ja muistisairaus koettiin haasteellisina ravitsemushoidon kannalta, eivätkä omat ongelmaratkaisutaidot aina riittäneet. Tulokset osoittavat, että hoitajien ravitsemukselliset tiedot ja taidot eivät välttämättä riitä turvaamaan ravitsemushoidon onnistumista. Ravitsemushoitoon liittyy myös joukko arvoja ja asenteita, jotka voivat määrittää hoidon toteutusta. Lisäksi on olennaista ymmärtää, mistä tiedot, taidot ja asenteet ovat peräisin, ja kehittää osaamista kaikille yhteisten kanavien kautta. Osaamista ei voi myöskään irrottaa hoidon kontekstista. Ilman selkeitä, loogisia toimintaperiaatteita, hyvää työilmapiiriä sekä riittävää ammatillista tukea huomio voi siirtyä pois ravitsemushoidon asiakaslähtöisyydestä. Tällöin hoitohenkilökunnan osaamista ei päästä hyödyntämään kokonaisvaltaisesti. Lisätutkimusta ravitsemushoidon ongelmakohdista tarvitaan, jotta ravitsemushoitoa voidaan edelleen kehittää ikääntyneiden tarpeita vastaavaksi.Malnutrition is common among old people, particularly in the institutionalized elderly. Good nutritional status and ability to function could be maintaided by nutrition treatment that meets the requirements of the elderly. Nursing staff has an important role in nutrition treatment, but studies suggest that nutritional skills of nurses are not adequate, even though attitudes to nutrition treatment are often positive. The aim of the study was to examine the factors that may determine nurses’ nutrition treatment in Finnish elderly care and clear up what kind of attitudes and knowlegde may affect the nutrition treatment. 14 practical nurses (or equivalent) were inteviewed individually in an elderly service centre. Material was analyzed with content analysis. Four main themes were made up of the analysis. The themes were 1) formation of nutritional skills and skills assessment, 2) nutritional knwledge and attitudes, 3) environment of nutrition treatment and 4) nutrition treatment in practice. The nutritional skills of the nurses were of very varied backgrounds. Education, nutritional training in the service centre, nutritional atmosphere in the centre, working experience and personal life were highlighted varyingly. The nurses had wide knowledge of nutrition and its significance, but the views were not equal. Nutrition treatment was considered important and the nurses thought it was their responsibility, but alongside good nutritional status there were other rival values. Aged residents were the basis for the nutrition treatment. In addition, food services in the centre, multiprofessional co-operation and working atmosphere among the nurses were parts of the environment of the nutrition treatment. On one hand, food service practices eased the work of the nurses but on the other hand they decreased the feeling of the possibility to affect the work. Prerequisites for getting support in work were good but the roles among the professionals were partly unclear. Attitudes were varying among the nurses and bad working atmosphere might complicate the nutrition treatment. The nurses had a variety of methods to assess and maintain the nutritional status of the residents but there were lots of individual differences in the practices. In addition, for example lack of appetite and memory disorders were considered challenging when it came to nutrition treatment, and nurses’ problem-solving skills were not adequate in all of these cases. The results point out that nurses’ nutritional knowledge and skills don’t necessarily guarantee successful nutrition treatment. There is also a group of values and attitudes that may determine nutrition treatment. Besides it is important to be aware of where the knowledge, skills and attitudes come from and improve them through channels that are common to all nurses. Context of the treatment should be considered aswell. Without clear and logical practices, good working atmosphere and sufficient support in work it is difficult to utilize the potential that nurses have. More research is needed to develop nutrition treatment that meets the requirements of the elderly even better.
Subject: nutritional knowledge
nutritional attitudes
nutrition treatment
elderly care
ravitsemusosaaminen
ravitsemushoito
vanhustenhoito


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post