Influence of exercise training on daily physical activity and risk factors for type 2 diabetes

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0225-6
Julkaisun nimi: Influence of exercise training on daily physical activity and risk factors for type 2 diabetes
Tekijä: Wasenius, Niko
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: The prevalence and incidence of non-communicable diseases, which have been associated with physical inactivity, are increasing worldwide. Thus, there is a great need for understanding possibilities to increase health enhancing physical activity. The main aims of this study were to investigate 1) the effects of a 13-day in-patient rehabilitation intervention and a 12-week exercise intervention on the intensity and volume of daily total physical activity and on its subcategories 2) the effect of exercise intervention on risk factors for type 2 diabetes, and 3) the effect of non-structured leisure-time physical activity (LTPA) on response to exercise training. The study consists of two separate study cohorts. The first data set included subjects (n = 19, 16 women and 3 men) with chronic neck or shoulder pain and who participated in active rehabilitation interventions. The second data set included 144 overweight or obese middle aged men with impaired glucose regulation who were randomly allocated into a non-exercise control (C) group, a Nordic walking (NW) group, and a power type resistance training (RT) group. During the 12-week intervention, the exercise groups performed structured supervised exercises three times a week for 60 minutes. In both datasets intensity and volume of physical activity was measured in metabolic equivalents of tasks (MET) and MET-hours before and during the interventions with combinations of objective measurement, diaries, and questionnaires. In the second dataset changes in glucose, lipid, and liver enzymes metabolism, adipocytokines, body composition, blood pressure, physical capacity, and dietary intake were measured with standard methods. The measurements were performed before and after the intervention. No increase in the volume of total physical activity was observed with either intervention. Both the rehabilitation and NW intervention increased the volume of leisure-time physical activity (LTPA). The weekly increase in the volume of total LTPA (structured exercises + non-structured LTPA) was associated with a decrease in the volume of non-LTPA (other than structured exercise or non-structured exercise). Compared to the control group, especially NW had beneficial effects on the body adiposity tissue and the adipocytokines (leptin and chemerin) associated with the regulation of lipid and glucose metabolism. The intensity of non-structured LTPA during the exercise intervention was found to independently explain 10%, 9%, and 7% of the variation of change in walking speed, body weight, and BMI, respectively. This effect was observed especially after the intensity threshold of 6.3 MET (77% of maximal physical capacity). Thus, interventions aimed to increase physical activity do not automatically increase the volume of total physical activity due to the compensation. They can, however, increase the volume of LTPA, which can subsequently have beneficial health effect on risk factors of type 2 diabetes. Better understanding of the physical activity regulation in response to training can also increase the specificity of the physical activity dosage.Fyysiseen inaktiivisuuteen yhdistettyjen elämäntapasairauksien esiintyvyys lisääntyy maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä onkin tarve löytää keinoja, joilla voidaan tehokkaasti lisätä terveyttä edistävää fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää 1) 13 vuorokauden laitoskuntoutusintervention ja 12 viikon ohjatun harjoitteluintervention vaikutusta fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen ja sen alakategorioihin, 2) harjoitteluintervention vaikutusta tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin ja 3) ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan vaikutusta harjoitteluintervention vasteeseen. Tutkimus koostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Ensimmäinen aineisto koostuu kahden aktiivisen kuntoutusintervention osallistujista (n = 19, 16 naista ja 3 miestä), jotka kärsivät kroonisesta niska- tai hartiakivusta. Toisessa aineistossa 144 ylipainoista tai lihavaa keski-ikäistä miestä, joilla on häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunnansäätely, satunnaistettiin kontrolliryhmään ja kahteen ohjattuun harjoitusryhmään (sauvakävely tai nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu). Harjoitusryhmät harjoittelivat 12 viikkoa 3 kertaa viikossa 60 minuuttia. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetti ja volyymi mitattiin lepoaineenvaihdunnan kerrannaisina (MET) ja MET-tunteina ennen interventiota ja intervention aikana objektiivisten mittausten, päiväkirjojen ja kyselyiden yhdistelmällä. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät, glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan ja maksan entsyymien aineenvaihdunnan indikaattorit, adiposytokiinit, kehon koostumus, verenpaine, fyysinen suorituskyky ja ravitsemus mitattiin standardimenetelmillä ennen ja jälkeen intervention. Fyysisen kokonaisaktiivisuuden (24 tuntia vuorokaudessa) volyymi ei lisääntynyt kuntoutus- tai harjoitteluintervention seurauksena. Sekä kuntoutus- että sauvakävelyinterventio lisäsivät vapaa-ajan liikunnan volyymia. Mitä enemmän sauva- ja kuntosaliryhmien viikoittainen vapaa-ajan kokonaisliikunnan (ohjattu harjoittelu + ei-ohjattu vapaa-ajan liikunta) volyymi lisääntyi, sitä enemmän ei-vapaa-ajan liikunnan volyymi väheni. Verrattuna kontrolliryhmään etenkin sauvakävelyllä oli terveydelle edullisia vaikutuksia kehon rasvakudokseen sekä rasva- ja glukoosiaineenvahdunnan säätelyyn vaikuttaviin adiposytokiineihin (chemeriini ja leptiini). Lisäksi ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan intensiteetti selitti itsenäisesti 10 % kävelynopeuden, 9 % kehon painon ja 7 % kehon painoindeksin muutoksen vaihtelusta. Tämä vaikutus oli nähtävissä erityisesti 6.3 MET (77% maksimaalisesta fyysisestä suorituskyvystä) raja-arvon jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät interventiot eivät automaattisesti lisää fyysisen kokonaisaktiivisuuden volyymia kompensaatiosta johtuen. Ne näyttäisivät kuitenkin lisäävän vapaa-ajan liikunnan volyymia, jolla saattaa olla tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin edullisia terveysvaikutuksia. Nykyistä parempi tietoisuus fyysisen aktiivisuuden säätelymekanismeista interventioiden aikana voi mahdollistaa nykyistä tarkemman terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden annostelun.
URI: URN:ISBN:978-951-51-0225-6
http://hdl.handle.net/10138/135952
Päiväys: 2014-10-17
Avainsanat: lääketiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
influenc.pdf 4.514MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot