The Toughest Season in the White House : The Rhetorical Presidency and the State of the Union Address, 1953-1992

Visa fullständig post

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0249-2
Titel: The Toughest Season in the White House : The Rhetorical Presidency and the State of the Union Address, 1953-1992
Author: Świątczak-Wasilewska, Iwona
Medarbetare: Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för världens kulturer
Nivå: Doktorsavhandling (monografi)
Abstrakt: The present study explores the intersection of the institutional and the Rhetorical Presidency. By recognizing that the American presidency is an institution---an embodiment of the government---a researcher looks closely not only at the President as an individual, but also at the aggregate of people who co-create the institution. The Rhetorical Presidency marks the major transformation in the pattern of communication and governance of the US Presidents in the twentieth century. In consequence of that transformation, presidential speeches have, allegedly, routinized and the White House started to rely increasingly on professional wordsmiths, rather than policy experts for speechwriting. In addition, audible and visible aspects of presidential performance became more and more important. By reawakening attention to the State of the Union Address (Sotu)---the only constitutionally mandated communication between the President and Congress that was instrumental in the development of the President's legislative leadership---the present study seeks to explore whether and in what way the changes associated with the emergence of the Rhetorical Presidency may have affected, what Charles J. G. Griffin called, the speech writing infrastructure ---that is the people and procedures which were responsible for coordinating the State of the Union preparatory process under presidents: Dwight D. Eisenhower, John F. Kennedy, Lyndon B. Johnson, Gerald R. Ford and George H. W. Bush. Based on the analysis of archival materials pertaining to the processes of producing the Sotu during the above-mentioned presidencies, the present study challenges some generalizations attributed to the rise of the Rhetorical Presidency. By analyzing the involvement of policy experts, speechwriters, and the selected Presidents in the Sotu process, the present study throws light on the actual impact of the transformation in the pattern of communication on drafting and the presentation of the State of the Union Addresses. As most speeches nowadays are believed to be written as instant White House responses to issues and handed to the President on the way to the podium, the Sotu process requires deliberation of the entire government. In spite of the increasing specialization of the staff s functions, the President s success or failure is also shaped by his own efforts. In fact, the Presidents have become involved in activities that go beyond the scope of their formal constitutional powers and started to play an increasingly active role in all stages of the Sotu preparatory process, including drafting, an activity which with the rise of the Rhetorical Presidency is assumed to have become a domain of professional language experts or wordsmiths. A slight reversal in the overall trend was observed in the organization of the speechwriting infrastructure in the Bush White House. Also, in consequence of the shift to popular leadership, a further shift---beyond words---and towards visual leadership---took place. Modern leadership requires more than mere actions and words. Modern Sotus are designed to be heard, not read. Importantly, as LBJ s case illustrates, visual leadership remains complementary, yet inseparable, to legislative leadership. By emphasizing the rhetorical dimension of the office, the Rhetorical Presidency imposes demands on the presidency that contribute to making the Sotu preparatory process so time-consuming and convoluted---the toughest season in the White House. Keywords: State of the Union, rhetorical presidency, institutional presidency, speechwriting, speechmaking.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia presidenttiyttä institutionaalisesta ja retorisesta perspektiivistä. Myöntämällä, että amerikkalainen presidenttiys on hallitusta kuvaava instituutio, tutkija ei katso presidenttiyttä pelkästään yksilönä vaan instituution luomiseen osallistuvien osapuolten ilmentymänä. USA:n 1900-luvun presidenttien viestinnän ja hallintotavan mallien tärkeimmän muutoksen, retorisen presidenttiyden ohella presidenttien puheet ovat muuttuneet rutiininomaisiksi ja Valkoinen talo on alkanut luottaa puheenkirjoituksessa ennemmin kielen kuin politiikan ammattilaisiin. Lisäksi presidentin esiintymisen auditiiviset ja visuaaliset ominaisuudet ovat tulleet entistä tärkeämmäksi. Herättämällä huomiota Kansakunnan tila-puheeseen (State of the Union Address), joka oli aiemmin ainoa perustuslaillisesti oikeutettu viestintätapa presidentin ja kongressin välillä, tutkimus pyrkii selvittämään ovatko retoriseen presidenttiyteen yhdistetyt muutokset vaikuttaneet Charles J.G. Griffinin kutsumaan "puheenkirjoitus infrastruktuuriin". Tällä käsitteellä Griffin tarkoitti toimintatapoja ja ihmisiä, jotka olivat vastuussa liittovaltion presidenttien Dwight D. Eisenhowerin, John F. Kennedyn, Lyndon B. Johnsonin, Gerald R. Fordin ja George Bushin puheen valmisteluprosesseista. Edellä mainittujen presidenttien aikana Kansakunnan tila-puheen valmisteluun liittyvien materiaalien analyysiin perustuen, tämä tutkimus haastaa joitakin yleistyksiä retorisen presidenttiyden noususta. Analysoimalla politiikan ammattilaisten, puheenkirjoittajien ja valittujen presidenttien osallistumista puheen valmisteluprosessiin, tutkimus valaisee viestinnän muutosten todellisia vaikutuksia puheen luonnostelu- ja esitystapoihin. Useimpien puheiden uskotaan olevan Valkoisen talon kiireellisiä vastauksia ongelmiin, eikä presidentillä ole aikaa osallistua niiden valmisteluun. Kansakunnan tila-puhe kuitenkin vaatii niin presidentin kuin koko hallituksenkin osallistumista puheenvalmisteluprojektiin. Henkilökunnan kasvavasta erikoistumisesta huolimatta presidentin onnistumisen katsotaan henkilöityvän hänen omiin toimiinsa. Itse asiassa presidentit ovat alkaneet osallistumaan heidän oikeiden perustuslaillisten tehtäviensä ulkopuoliseen toimintaan ja ottaa kasvavaa roolia Kansakunnan tila-puheen valmisteluprosessin jokaisessa vaiheessa. Presidenttien osallistuminen ulottuu myös puheen luonnosteluvaiheeseen, joka retorisen presidenttiyden aikana nähtiin olevan kielten ammattilaisten alaa. Puheenkirjoitusorganisaation rakenteissa havaittiinkin muutosta Bushin hallinnon aikana. Johtajuuden muutosten vaikutuksesta on nähtävissä myös muutoksia kohti visuaalista johtajuutta. Moderni johtajuus vaatii enemmän kuin pelkkiä tekoja ja sanoja. Nykyaikaiset Kansakunnan tila-puheet ovat luotu kuultaviksi, ei luettaviksi. Niin kuin Lyndon B. Johnsonin tapaus osoittaa, visuaalinen johtajuus on täydentävä ja erottamaton osa lainsäädännöllistä johtajuutta. Instituution puheviestinnällistä ulottuvuutta painottamalla retorinen presidenttiys määrittää vaatimuksia presidenttiydelle. Sen myötävaikutuksesta Kansakunnan tila-puheen valmisteluprosessista on tullut aikavievää ja mutkikasta - Valkoisen talon haasteellisinta aikaa. Asiasanat: Kansakunnan tila-puhe (State of Union Address), retorinen presidenttiys, institutionaalinen presidenttiys, puheen kirjoitus, puheen pitäminen.
Permanenta länken (URI): URN:ISBN:978-951-51-0249-2
http://hdl.handle.net/10138/135982
Datum: 2014-11-07
Subject: north American Studies
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Total number of downloads: Loading...

Filer Storlek Format Granska
thetough.pdf 876.7Kb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post